Lauri Tarkiainen

Tässä alku on suurelta osin fiktiota Alkuhistoria. Rovaniemen alueella oli 1550 luvulla 26 jousiveroa maksavaa taloa. Tämä alue käsittää noin 100km Ounasjoen Molkkankaalta Kemijoen Jaatilaan saakka saakka. Pohjoisimmat asukkaat olivat Ounasjoella tällöin Hotti ja Tar-kiainen. Noin 25 km ylemmäs Molkokankaalle tuli 1580 luvulla Jääskö. Koska Niilo Ollinpoika Tarkiainen on vanhin Tarkiaisen asukas 1571, on hänen pitänyt olla jo noin 1550 luvulla Patokoskella. Oulujärvellä Paltamon Kiehimänsuussa ollut Lauri Niilonpoika Tarkiainen, jolta venäläiset poltti-vat 1580 luvulla talon, on voinut tulla Patokoskelle. Oletan hänen tulleen esim. isänsä Niilo Ollinpojan tiloille. Miten Tarkiaisen 1 n:n ja 2 n:n isäntä Niilo ja Lauri elivät 1550 – 1620 luvulla. 1550 luvulla Patokoskella oli jo tällöin lohipato ja valtavat lohisaaliit. Heillä oli hirsitalo, joka oli sammaleilla riivattu. Talossa ei ollut ikkunoita eikä savupiippua vielä tällöin. Tällöin ei oletettavasti ollut kahta asuintaloa, ne syntyivät varmaan myöhemmin 1700 luvulla. Valaistukseksi poltettiin päreitä seinänraoissa. Talossa oli karjatila ja isohko huone erotettu toisistaan ehkä ovella. Huoneen perällä oli ”kivikasa” joka lämpeni puilla. Savua johdet-tiin seinässä olevan luukun kautta ulos. Kaikki sepäntyöt, rekienteot, kutomiset, nahanparkkaukset ja muut koti-työt tehtiin samassa huoneessa. Asujia oli tällöin 4-7 henkilöä. Oliko vielä huoneessa maalattia, todennäköisesti oli. Kotieläimiä oli tähän aikaan 3-6 lehmään, 1-3 lammasta, 1-2 sikaa sekä hevonen. Talvikulkua varten pidettiin lappalaisilta opitun taidon mukaan poroja. Oli ehkä pieni poroaitaus 5-6 poroa varten. Varsinaista porokarjanpi-toa Tarkiaiset eivät harjoittaneet. Niittyjä ei viljelty, Patokosken ja Ounasjoen rannat olivat tulvien vuoksi mitä parhaita jokivarsiniittyjä eli luonnonniittyjä. Heinää Tarkiaiset niittivät myös erittäin märiltä ranta- eli luhtanii-tyiltä. Jaloissa oli mäntylautaiset ”lumikengät” niittämisen aikana uppoamisen estämiseksi. Pihalla oli lappalais-ten opin myötä rakennettu Niili-aitta, missä säilyttiin viljaa ja lihaa. Pihapiirissä oli talviruokintaa varten heinä-lato jopa kaksikin sekä jonkinlainen riihi viljankäsittelyä varten. Vilja jauhettiin käsikivillä, vesimyllyt eli här-kinmyllyt tulivat ehkä 1630 luvulla. Tällöin Tarkiaisilla ja Hotilla oli yhteinen vesimylly läheisessä purossa (Lai-juntienoja), joka laski Ounasjokeen Hotin puolella. Selkäsaaressa, noin 200 m päässä, pidettiin kotieläimet kesäl-lä vapaana. Elinolot kävivät koviksi Tarkiaisillakin verotuksen, sotien ja luonnonolosuhteitten takia. Heidän verot ja elinolosuhteitten vaikeutuminen. Niilon ja Laurin oli oltava talvea kesää liikkeellä säilyttääkseen omavaraisen luontaistalouden ja maksaakseen veronsa, joita olivat seuraavat. Tarkiaisen tila on kruununtila Tarkiainen n:o 4. (ei perintöoikeutta) Varmuudella en tiedä milloin tilat alettiin numeroida. Olettaisin 1610–lähellä, koska ne on numeroitu jokivarresta pohjoisesta alkaen. 1550 Tarkiainen ja Hotti pohjoisin. 1591 Jääskö pohjoisin ja Tolonen tuli verotilaksi 1610, tällöin Tarkiainen oli 4 pohjoisesta käsin. Kruununveroa oli kesävero ja talvivero ja kirkonveroa papinvero ja nimismiehenmaksut. Kesävero oli1/80 osa omaisuuden arvosta. Talvivero oli ns. jousivero, jokainen 15 vuottanut mies omisti jousen ja maksoi veroa 2 äy-riä/jousi. Tarkiaisella oli 2-4 jousiveroa. Lohivero perittiin jousiluvun mukaan. 1557 veroa tuli lisäksi piispan-kilttivero, 1 äyri 6 penniä/jousi. Päivätyöverovoi, veromarkalta meni lisää 2 naulaa voita. Lehmäverovoi, lehmäl-tä meni 1 naula voita. Ruokalisävoi, Kokoverontalonpojalta meni 10 naulaa voita. Lisäksi oli muita veroja; Ve-nekuntahauet, järvikalastusvero, kymmenysviljavero, nimismiehen vero-ohrat, lukkarinvero, sääntölohi, kym-menyslohi, pyhänpäivälohi ja kymmenysoravat Tapahtumat 1560 luvusta lähtien. 1563–70 tuli ylimääräisiä veroja Ruotsin Tanskaa käymän sodan rahoittamiseksi. 1569 ilmestyi ensimmäisen kerran veroluetteloon sana ”autio”, tällöin usein asukkaat joutuivat kerjuulle 1570 – luvulla viljasato ja karjamäärä putosivat romahdusmaisesti kesähallojen ja kylmien- ja sateisten kesien takia. 1571 tuli hopeavero millä rahoitettiin alkanutta 25-vuotis sotaa Venäjää vastaa 1578 venäläiset polttivat Niilo Ollinpoika Tarkiaisen talon. Ainakin yksi jousimies (jousimies yli 15 v) kuo-li, sekä 3 lehmää. 1578 venäläinen tunkeutui Kemijoen yläjuoksulle ja tappoi miehiä ja poltti kaikki talot Rovaniemeltä ja Korka-losta 1580 oli Rovaniemen alueella 20 taloa autiona.’ 1589 vienalaisjoukko poltti kaikki Rovaniemen alueen talot, tällöinkin Niilo Ollinpoika Tarkiaisilta meni ainakin 3 lehmää ja todennäköisesti talo paloi. 1590 Näihin aikoihin kuoli ensimmäinen Tarkiaisen isäntä Niilo Ollinpoika 1593 saapui rauha ja eläminen helpottuivat. Täyssinän rauha tuli 1595 1599–1603 sääolot paranivat ja talokohtaiset satoluvut jopa nelinkertaistuivat. 1602 Kaarle IX soti pitkään Liivinmaalla 1607 vero sotimiseen, morsiusvero, kruunausmaksu, pariskuntavero. 1609 – 1617 Kaarle soti venäjää vastaan 1611 venäläinen poltti Korkalosta 9 taloa ja Rovaniemeltä 11 taloa 1611–1613 Kaarle soti Tanskaa vastaan 1610 oli vielä em. johtuen viisi taloa autiona, mm Lauri Tarkiaisen naapuri joen toiselta puolen Olli Hotin tila 1610 Heikki Tapio oli sokea Väinäinen spitaalinen 1613–1619 henkilövero Tanskalle menetetyn linnoituksen lunastamiseksi 1612 tulva vei pellot Tarkiaisessa. 1617 Tulva vaurioitti Tarkiaista 1617 Tulvat veivät naapurin Markus Ollinpoika Hotin talon, karjan ja pellot mennessään 1625 Näihin aikoihin kuoli toinen Tarkiaisen isäntä Lauri Niilonpoika 1621 Filpus Laurinpoika kolmantena Tarkiainen isäntänä. Muut olosuhteet: Talvi oli kylmä parhaillaan -45 astetta, kun kevät saapui pelättiin Ounasjoen tulvaa. Kun jäät lähtivät Ounasjoes-ta, jäät kertyivät Patokoskeen ja aiheuttivat jopa 10 km jääpadon yläjuoksulle. Ounasjoen vesi saattoi tällöin nousta 6-8 m. Ainakin kerran tulva vei Tarkiaisen talon ja pelloilta mullat sekä 1700 luvulla särki Hotin ja Tar-kiaisen omistaman myllyn. Joki oli kuitenkin elintärkeä, se oli tie Jäämerelle ja Pohjanlahteen. Sen kautta tulivat naapurit ja viholaiset. Vi-holaiset polttivatkin ainakin kaksi kertaa Ounasjoen alueen talot 1578 ja 1589 luvulla sekä 1611 osan taloista. Tarkiaisen toinen isäntä Lauri menetti tällöin ainakin yhden jousimiehen sekä talon ja kolme lehmää venäläisten tuhopoltossa. Korkalossa poltettiin kaikki talot. Joen kautta tuli verottaja, joka olikin ankara. Joen kautta vietiin ja myytiin saaliit Kemiin ja tuliaisena tuotiin elintarvikkeet ja ostettavat tarve-esineet Kemistä. Kuningas ruotsista sanoi; Kellä vesi sillä ranta ja puolet saaliista kuuluu kruunulle. Siksi Niilon ja Laurin piti olla ahkeria, että he saivat kerättyä kuninkaan määräämät verot. Lauri, jos tuli Savolaisista juurista, oli kasken-polttajia. Metsää piti olla kaskeamista varten. Tällä viljelytekniikalla saatiin lisämaata viljelykseen 1-2 vuodeksi, koska lannoitteita ei muuten käytetty. Heille kuitenkin jokivarsimaat olivat tärkeitä luonnonnyittyjen takia. Met-sät ja järvet olivat vain riistan takia tärkeitä. Lisäksi isoimmista saalieläimistä ja nahoista maksettiin erikseen vero Kalastus Järvikalastus: Valpurin tienoissa Tarkiaisen talon miehet, pojat ja rengit lähtivät veneellä kevättulvaisia jokia myöten pyyntöi-neen ja eväineen erämaajärville viikkokunniksi. Kalastusoikeus, joissa ja järvissä oli tarkkaan säännöstelty ja määrätty. Kalastusoikeus määräytyi valtaukseen. Tarkiaisen miehillä ei ollut1600 luvulla kalastusvaltauksia suu-rilla järvillä. Siksi parhaat joet, niiden padot ja järvet olivat vanhoilla suvuilla ja pysyivät aina 1800 luvulle saakka. Tarkiaisen miehet menivät oletettavasti Olkkajärvellä. Olkkajärvellä oli rannassa kalakenttä aittoineen ja suurin osa pyyntivälineistä. Kalapirtissä oli kiuas nurkassa ja pirtissä asuttiin kalastuksen ajan. Haukia nostettiin suuria määriä ja kuivattiin kevätauringossa omaan käyttöön ja verotusta varten. Kalastettiin vielä ahvenen- lah-nan-ja säynävänkutu. Syksyllä tultiin vielä kalapirtille muikun-ja siianpyyntiin jähintuloon saakka. Patokosken ympäristössä vaarojen keskellä on paljon pieniä jokia ja järviä, joista pyydettiin kesällä kotoa käsin, siksi Niilo ja Lauri kalastelivat usein näiltä vesiltä, koska niistä ei verotettu. Ounasjoen suurilla järvillä kalastivat vain Ke-min-alueen talolliset, koska heillä oli tällöin niillä valtaukset. Kuivattu ja suolattu hauki veronmaksukala ja sillä pystyi vaihtamaan Kemissä hamppua verkkojen- ja nuottien raaka-aineiksi. Jokikalastus: Joesta kalastettiin keväällä kutukalaa ja läpi kesän haukea, harria ja siikaa, -verkoilla, katiskoilla ja nuotilla. Lohi nousi merestä kutemaan juhannuksen alla ja joessa sitä oli tungokseen saakka. Hotin Lasse ja Juho yhdessä Tar-kiaisen Niilon ja Laurin kanssa valittivatkin 1580 luvulla lohennousun vähyydestä. Padot olivat Kemijoessa tehty niin pyytäviksi, että kutulohi ei noussut Ounasjoen patokoskelle. Patokosken lohipadon osakkaina olivat Hotti ja Tarkiainen ja pato sijaitsi heidän mailla. Patokosken padolla pyydettiin suvannosta nuotilla, kuulleverkoilla pa-dotusta joesta lohta. Lihariistan pyynti: Tarkiaisen Niilon ja Laurin talous oli omavarainen, rukavaliioon kuului suurelta osin liha. Kotieläimiä ei käytetty kuin nälkävuosina ruokaan. Metsänriista oli tärkein lihanlähde ja peura niistä tärkein. Lappalaisten poro oli myös tärkeä lihanlähde. Silti metsästettiin eläimiä suurelta osin nahan takia. Tarkiaiset olivat päässeet sopimukseen lapinmiesten kanssa, he saivat pyytää majavaa heidän mailtaan. 1600 luvulla majavanpyynti oli harvinaista. Vain Tarkiaisilla ja Hotilla oli enää lupa pyytää majavia Sodankylän Lapin puolelta. Erinomaisen tehoavaa lääkettä oli majavan ”havukset” eli kivesrauhaset, jotka suojasivat kaikilta mahdollisilta sairauksilta. Kullekin talolle oli alkuperäiseen valtaukseen perustuva metsästysalue, saadinmaa, ne olivat yksityisalueita, joita myös myytiin. Talvisin pienriitaa pyydettiin sukset ”lyly” ja ”kalhu” jalassa ja jousi olalla Yli olkapään ylettyvä sauva oli vain toisessa kädessä. Keihäskin oli mukana suurempaa riistaeläintä varten. Oravan- ja linnunmetsästykseen käyttivät Niilo ja Lauri varsijousta, missä he olivatkin tarkkoja. Orava tipahti varsijousella ammuttuna jopa 50 m etäisyy-deltä. Peuranmetsästys: Peuroja pyydettiin keihäillä ja jousilla ja ennen kaikkea peurahaudoilla. Lappalaiset olivat taitavia peuranpyytä-jiä. Peurahaudat kaivettiin peurojen kulku urille ja sitten ne naamioitiin. Yleensä peuroja ajettiin näihin kuoppiin saaliiksi. Rakennettiin myös aitoja tai muuten ohjattiin esim. solaan peurat mihin hauta oli kaivettu. Peurat pyrittiin pyy-tämään alkusyksystä, jolloin ne olivat hyvässä lihassa ja kiiltävässä turkissa. Jänis ja Orava: Jänistä ja oravaa pyydettiin paljon. Orava pyynti oli Tarkiaisten poikien työtä. He olivatkin erinomaisen tarkkoja ampumaan varsijousilla oravia. Oravaa pyydettiin sen nahan takia. Rukanpöytään haluttu riista oli jänis, sitä pyydettiin ansoilla läpi talven. Jäniksen turkki oli arvokas. Yksi jäniksennahka vastasi kahta oravannahkaa. Karhu: Karhua saatettiin pyytää lihan takia, mutta karhun nahka oli sen arvokkain osa. Karhuntalja oli arvokas se vastasi hyvinkin ilveksennahkaa. Kuninkaalla oli etuosto-oikeus kaikkiin turkiksiin. 1574 Korkalosta Niilo Antinpoika sai käräjillä 40 mk sakon myytyään taljan karjalaiselle kauppiaalle. Linnunpyynti: Metsä- ja vesilintuja oli 1550 luvulla runsaasti, niinpä Tarkiaisellakin niitä pyydettiin kesällä ja talvella. Talvella pyydettiin tunturista ansoilla riekkoja. Yleensäkin lintujen pyynti oli suurelta osin ansapyyntiä. Kaikki satimet ansat ja loukut oli aina asetettava talon omalle metsästysalueelle. Ansoja, satimia ja loukkuja Tarkiaisetkin aset-tivat kymmeniä, ellei satoja niin että niistä muodostui riistapolku minkä kiertämiseen meni päiväkin. Turkiseläinten pyynti: Turkiseläimet orava, kärppä, näätä, saukko, majava, ketut, ilves, susi ja karhu olivat talvikuukausina pyynnin pääasiallinen kohde. Tarkiaisen pirtissä saadut turkiseläinten nahat parkittiin ja niistä valmistettiin vaatteet ja kengät. Talvikulkuneuvoissa ahkioissa ja rekeissä taljat olivat tarpeeseen. myös nukkumisalustat ja peitot olivat turkiksista. Kengät oli tehty nahasta ja talvella niissä käytettiin lämmikkeenä heiniä. Tarkiaisella oli 3-4 jousi-miestä mistä he maksoivat jousiveroa 2 äyriä/jousi vuodessa. 1562 käräjillä tuomittiin 7 rovaniemeläistä ½ mar-kan sakkoon, kun he olivat alkaneet pyytämään oravaa ennen pyhäinmiestenpäivää. Yleensä Tarkiaiset pyysivät oravia satoja kappaleita vuodessa. Kärpännahka vastasi noin 2 oravannahkaa. Näädännahka vastasi 6 kärpännah-kaa. Nahkoja pyrittiin myymään kauppiaille, koska he maksoivat paremmin kuin kuningas, jolla oli etuostosoi-keus. Niilo Antinpoika sai 1594 käräjillä 40 mk sakon ketunnahkojen myynnistä kauppiaalle, jonka hän sovitti tynnyrisellä lohta. Kotieläimet ja niityt: Senaikaisilla työkaluilla puiset lapiot, peltojen raivaus oli työlästä. miehillä meni miltei kaikki aika pyynnöissä, siksi maatilkkujen raivaus jäikin naisten työksi. Jo 1556 peltojen tuotosta verotettiin kymmenykset. Ohra oli sel-västi suurin viljelysvilja Ounasjoella. havumetsät, jotka kaskettiin, viljeltiin rukiilla. Pahoja hallavuosia koettiin useita 1580 -1620 luvuilla. Kevättulvat ovat olleet riesana koskien jääpatojen takia aina Ounasjoella. Niinpä 1612 oli yksi pahimmista tulvakeväistä, tällöin talot ja pellot menivät Korkalossa Oinaalla, pellot Antti Niilonpojalla Rovaniemellä, Mankiselta Kemihaarassa ja Filpus Laurinpojalta Tarkiaisissa. Vuonna 1617 kevättulva vei joen toiselta puolen naapurista Hotilta talon, pellot ja karjan navetoineen, sama tulva vaurioitti myös Tarkiaisen mai-ta. Oikeuden pito 1550–1620 luvuilla. Suurin osa Kemin käräjillä koski ruumiillista väkivaltaa. Esim. yksi isketty mustelma oli 3 mk sakon arvoinen ja 2 mustelmaa 6 mk arvoinen. Niilo Niilonpoika Rompasaari, joka sai 1554 sakon yhden mustelman lyönnistä, toimi samoilla käräjillä lautamiehenä. Kirkkoherra Lauri tuomittiin 1553 sakkoihin verihaavan lyönnistä. Heikki Munkki tuomittiin kuolemaan, kun oli murhannut Antti Piippo nimisen pojan. Lopuksi lieventävien asioiden ta-kia Heikki selvisi 13 mk sakolla. Niilo Antinpoika sai 20 mk sakon vietyään neitsyyden eräältä tyttäreltä, joskin sakko alennettiin 3 mk. 1569 Tuomittiin Niilo Heikinpoika Elina heikontytär huoruudesta tulessa poltettavaksi. Elisa synnytti aviottoman lapsen, jonka hän surmasi. Lopuksi Niilo pääsi 210 mk sakolla ja Elisa poltettiin rovi-olla. Tarkialaiset olivat erittäin lainkuuliaisia, eikä heitä käräjillä näkynyt. Uskonto: Koska eläminen oli täysin omavaraista ja muualta saatava apu oli vähäistä, uskonto oli paljon paikallista. Uskot-tiin, että asioiden sujumiseen vaikuttaa yliluonnolliset voimat. Lappalaisilta saatiin vielä maahiset, etiäiset, seidat ja noitarummut, mukaan. Näiden taikakalujen uskottiin vaikuttavan ihmisen elämään, pyyntionneen, viljan kasvamiseen, karjan antiin ja sairauksiin sekä onnettomuuksiin. Kaikki osasivat taikamenoja, erityisesti niitä hallitsivat vanhat eukot ja ukot. Näitä parantajia ja tietäjiä kutsuttiin Rovaniemellä ”intomielisiksi”. Seita oli jumala jota palvottiin mm. kalaonnen tuojana. Seita oli usein puusta tehty ihmiskasvoinen ”jumala” jonka suussa oli piippu. Piipuun lisättiin aina tupakkaa. Seita toi kalaonnea ja sille vietiin aina aamuisin ruokaa. Lappalaisten noitarummut olivat myös ahkerassa käytössä loitsuja tehtäessä ja ”jumalilta” pyydettäessä onnea elämään. Sano-taan ”intomielisen” nähneen etiäisiä, eli hän osasi edeltä käsin tietää tulijat. Hän osasi mm. seisauttaa veren, jos joku oli loukannut kauempanakin itsensä. Noitarummun päällä olevin ”kalujen” sijainnin perusteella hän näki tulevaisuuteen, osasi ennustaa. Miten Tarkiaisen 2 n:n ja 3 s. isäntä Lauri ja Filpus elivät 1590 – 1630 luvulla. Ensimmäinen isäntä Niilo Ollinpoika kuoli ehkä noin 1590 ja oli talollisena noin 1560 - 1590 luvulla. Toinen isäntä Lauri Niilonpoika oli talollinen noin 1590 -1620 luvulle ja kuoli noin 1630 luvulla. Lauri Niilonpojan jäl-keensä tuli kolmanneksi talolliseksi Filpus Laurinpoika. Hän on syntynyt noin 1590 ja kuollut nuorena1624. Hän oli talollisena vuosina 1621–1624. Hänen jälkeensä tuli talolliseksi vuosiksi 1625 – 1631 Olli Juhonpoika Tarki-ainen. Juho oli oletettavasti Lauri Niilonpojan vävy. Vuonna 1624 suuri kevättulva vie talon peltoineen ja karjoi-neen. Tarkiaisen tila autioituu joksikin ajaksi. Veikö tulva sittenkään kaikkia, koska vuoden 1626 tilastoissa on vanhalla Lauri isännällä navetassa 13 lehmää ja 3 hevosta ja lampaitakin on kymmenkunta, sekä Ounasjoen suu-rin viljely 2 tynnyriä ja ½ osaa manttaali, muilla ¼ osaa. Koska Filpus kuolee 1624, onko tulva vienyt hänen hen-gen. Kolmannen Tarkiaisen talollisen aikana olosuhteet olivat osaltaan huonompia kuin edeltäjilläkin. Se oli parempaa, että sodat olivat ohitse. 1620 luvun lopussa autioituminen suureni. 1624 tulva vei Tarkiaisen talon, pellot ja karjan. 1624 Korkalo jaettiin Korkaloon ja Kemihaaraan ja Rovaniemi Rovaniemeen ja Ounasjokeen. 1624 oli poikkeuksellisen hyvä oravannahkavuosi. 1626 Lauri Tarkiaisella oli navetassa 13 lehmää ja 3 hevosta Miten Tarkiaisen 3 s. isäntä Filpus ja Olli elivät 1620 – 1631 luvulla Kuten edellä käy ilmi Filpus Laurinpoika kuolee nuorena 1624 ja vanhaisäntä Lauri jatkaa talossa todennäköises-ti vävypojan Olli Juhonpojan kanssa. Olli Juhonpoika on talollisena vuosina 1621 – 1631 ja hän on syntynyt vuonna 1590. Vanhaisäntä Tarkiaisen ukko on vielä mukana tilanhoidossa 1630 luvulla. 1630 alkaa 30-vuotissota 1630 – 1640 ovat suuret katovuodet samalla myös kalasaaliit romahtavat. Miten Tarkiaisen Ukko ja Erkki Matinpoika elää 1631 – 1638 luvulla 1630 luvun alkuvuosina on Tarkiaisen ukko Lauri vielä mukana ja uusi isäntä Erkki Matinpoika tulee isännäksi vuosiksi 1633 – 1638, hän on syntynyt 1614. Onko hänkin vävymiehiä? Tarkiaisen eläminen jatkuu samanlaisena. Väkimäärä todennäköisesti vähenee talossa. Alueen ilmasto on koko 1630 luvun epäsuotuisa. Rovaniemen alueen talomäärä suorastaan romahtaa. Vanhaisäntä kuolee joskus 1635 paikkeilla. Miten Tarkiaisen 4 s. isäntä Erkki Filpuksenpoika ja hänen poikansa 5 s. isäntä Knut Erkinpoika elävät 1638 – 1700 luvulla Neljänneksi isännäksi tulee Tarkiaiselle Erkki Filpuksenpoika, joka on nyt täysikäinen. Erkki hoitaakin tilaa yli 50 vuotta vuosina 1638 – 1678 ja tämän jälkeen välillä aina 1700 asti. Vuonna 1641 Erkillä on 7 lehmää ja 1 he-vonen. Katovuodet ovat koetelleet kaikkia, niin myös Tarkiaisia. Lehmiä on jouduttu lopettamaan rehun puutteen takia ja syömään niitä nälkään. Vuosina 1645 – 1648 Tarkiainen on, kuten useat muutkin talot Ounasjoella, vero-autiona ja rutiköyhä. Talonväki asuu taloa, muttei pysty maksamaan ruunulle veroa. Vuosikymmen 1640 on il-mastoltaan vieläkin epäsuotuisampi. Erkki ansaitsee elantoa kuitenkin majavanpyynnillä, sillä hänellä on sopi-mus lappalaisten kanssa. Hän saa pyytää majavia lapinmiesten mailta. Erkillä on ainakin yksi lapsi Knut poika ja kaksi siskoa Marketta Filpuksentyttö ja Iliaana Filpuksenyttö. Marketta Filpuksentyttö oli Juho Oikaraisen vaimo ja emäntä Oikaraisessa. Ilias Filpuksentyttö on aviossa Matti Törmäsen kanssa ja oli Törmäsen emäntä. Törmä-sestä tuli kaksi sukupolvea myöhemmin miniä Tarkiaisen emännäksi. Isännäksi tulee viides isäntä Knut Erkin-poika1679. Hän on isäntänä 1679 -1690, poikamies ja rutiköyhä. Vuonna 1690 hän tekee itsemurhan viiltämällä kurkun auki yöllä Tapion talossa navetan takana, oltuaan hevosenostoreissulla Nivan kylästä. Häntä oli kiusattu illalla jollakin tytöllä ja tästä hän oli pahoittanut mielensä. Maija Oikaraisen Marketan tyttö oli piikomassa Tar-kiaisella, kun Knut teki itsemurhan. Hänen sanotaan syöttäneen Kuutille ”paholaisen” asioita, jotka saattoivat Knutin mielialan sekaisin. Tarkiaisessa oli väliaikaisina isäntinä 1690 Erkki Filpunpojan sisko Marketta Oika-rainen. Vuosina 1691 väliaikaisena isäntänä olivat Mikko Heikinpoika ja hänen vaimo Riitta. Erkkiin loppuu al-kuperäinen Tarkiaisen suku tilallisena, sillä hänellä ei ollut sukulaista tai lapsia jatkamaan tilaa. Erkki hoiti tilaa ja esitti syytinkimieheksi Petteri Petterinpoika Nikkistä 1694. Koska Tarkiaisen tila oli velkaantunut huonoina aikoina kauppias Bondeliukselle, tämä vaati käräjillä tilaa itselleen ja saikin sen. Erkki Tarkiainen ja syytinki-mies Petteri Petterinpoika Tarkiainen ent. Nikkilä ja vaimo Anna Hannuntytär asuvat tilalla ja hoitivat silti tilaa. Vähitellen kuudes talollinen Petteri sai lunastettua tilan itselleen. Erkki Filpuksenpoika kuoli joskus 1700 alussa. 1645–1647 Rovaniemen alueella eniten tiloja autiona 37 tilaa eli 60 %. 1650 luvulla asutus elpyi nopeasti 1670 asutus romahti uudestaan 1675–7179 sota alkoi Tanskan ruhtinaskuntaa vastaan. 1680 lopulla elämä hymyili 1690 lopussa tulivat ankarat katovuodet 1696 -1697 suomen pahimpina katovuosina kuoli nälkään suomessa 150 000 ihmistä 1697 Muurolassa Pekka Raappanan kahdeksanhenkinen perhe menehtyi nälkään. 1714 venäläiset vyöryivät, Pohjan sota alkoi 1714–1721 oli isoviha Miten Tarkiaisen 6 isäntä Petteri Petterinpoika Tarkiainen ent. Nikkilä eli 1694 – 1724 luvulla Petteri Petterinpoika talollisena 1694 - 1724 Petteri ja ensimmäinen vaimo Anna, kuolee 1710, sekä toinen vaimo Riitta Antitytär viljelivät Tarkiaista vuosina 1694 - 1724 välisenä aikana. Lapsia Annan kanssa syntyi 7 lasta ja Riitan kanssa 2 lasta. Petteri kuoli 1727, 62 vuoden iässä. Riitta kuoli 1772 92 vuoden iässä. Toinen vaimo Riitta Antintytär oli oletettavasti Tarkiaisen ren-gin Antin tytär. Annan ja Petterin vanhin tytär oli seuraavan Tarkiaisen emäntä. Tarkiaisen tila alkoi laajeta kuu-dennen talollisen Petterin aikana. Tuli lapsia ja tuli vävyjä sekä miniöitä. Oletettavasti tilalle rakennettiin jo toi-nen rakennus asumista varten. Miten Tarkiaisen 7 isäntä eli 1724 – 1744 luvulla 7 isäntä Olavi Erkinpoika on talollisena Tarkiaisessa 1724 – 1744. Setsemmänneksi isännäksi tuli jo 1716 Petterin eläessä vävypoika Olavi Erkinpoika Heiskari myh. Tarkiainen, joka avioitui Petterin ja Annan vanhimman tyttären Riitan kanssa vuonna 1714. Olavin äiti on Anna Heiskari ja Olavi on oletettavasti Annan ensimmäisestä liitosta Erkki kanssa, jonka sukunimeä ei tunneta. Olavilla on tällöin isäpuolen sukunimi. Olavi ja Riitta saivat 5 lasta, joista vanhin poika Erkki Olavinpoika Tarkiainen jatkaa kahdeksantena talollisena toista Tarkiaisen n:o 4a tilaa ja Olavi Olavinpoika Tarkiainen, myös kahdeksantena talollisena, toista Tarkiaisen n:o 4b tilaa. Sisko Kaarina meni emännäksi Hottiin joen toiselle puolen. ja sisko Riitta Tapion leskelle Juholle emännäksi. Sisko Maria asui naimattomana tilalla ja kuoli 69 ikäisenä. Erkki kuoli 90 v, Olavi 78 v, sisko Kaarin Hotissa 103 v ja sisko Riitta Tapiossa 75 v iässä. Vuosina 1715–1720 asui tilalla 8 henkilöä. Vuosina 1742 – 1748 asui tilalla 15 henkilöä. Tilalla asui 1760 useita perheitä lapsineen, joten asumuksia on ollut noin 4 kappaletta vähintään. Miten Tarkiaisen 8 isäntä eli 1744 – 1806 luvulla Erkki Olavinpoika 8 talollisena Tarkiainen n:o 4 vuosina 1744 – 1763 a) Erkki Olavinpoika 8 talollisena Tarkiainen n:o 4a vuosina 1763 – 1803 b) Olavi Olavinpoika 8 talollisena Tarkiainen n:o 4b vuosina 1763 – 1802 Tarkiaisen kruunun tila ½ manttaali Tarkiainen n:o 4 jaetaan Olavin ja Erkin kesken tasajaolla kahtia, 4a 3/16 osa manttaalin- ja 4b 3/16 osa manttaalin tiloiksi 1763, yhtiömies on vanhaisäntä Olli Erkinpoika. Kruununtila 4a talolliseksi tulee Erkki Olavinpoika ja vaimo vuosiksi 1763 -1803, tila ostetaan kruunulta perintö-tilaksi 1802. Kruununtila 4b talolliseksi tulee Olavi Erkinpoika ja vaimo vuosiksi 1763 – 1802, tila ostetaan kruunulta perintö-tilaksi 1802. Kummallakin tilapuoliskolla asuu 1763 useita kanssa-asukkaita. Olli Ollinpojan tilan 4b nimeksi tuli myöhem-min Mäntymäki. Nuorempi poika Olli Ollinpoika s.1732 k. 1810, 78 vuotiaana ja vaimo Riitta Olavintyttö Pulli s.1744 k. 1830, 90 vuotiaana, olivat siis talollisena 4b tilalla jonka nimi tuli myöhemmin Mäntymäki. He saivat 11 lasta. Heidän lapsista tuli mm. Suopajärven tilallisia Suopajärvelle ja tälle tilalle Uurtamon tilallisia. Poika Olaus nai Kaarina Liimatan ja muuttavat Siikajoelle. Heikki kuolee lapsena. Riittaa en löydä. Pekka nai Maria Syväjärven. Valpuri nai Heikki Nikkilän. Kaarina nai Matti Heiskarin myh. Suopajärvi. Juho s.1779 nai Tiina Tolosen ja he jatkavat Tarkiaisen 4b talollisina. Maria nai Karl Matinmikon. Tiina nai Aaron peuraniemen ja jatkavat tällä tilalla Peuraniemenä. Erkki nai Marketta Tarkiaisen. Aabraham on naimaton. Vanhempi poika Erkki Ollinpoika Tarkiainen s.1720 k. 1810, 90 vuotiaana ja vaimo Kaarina Matintyttö Jääskö s.1726 k. 18290, 94 vuotiaana. he saivat 4 lasta, joista nuorin Erkki Erkinpoika s.1757 jatkoi tilaa n:o 4a. Hän ei jättänyt elossaolevaa perillistä. Hän otti ottopojaksi Erkki Erkinpoika Heiskari s.1774 jonka vaimo oli Susanna Liimatta. Vanhin Olli kuoli nuorena. Riita eli 89 v. ja oli naimaton. Katariina nai Hans Krisholman. Valpuri nai Heikki Juhonpoika Nikkilän. Tilalla asuu useita perheitä kolmessa sukupolvessa. Ruotusotilas Niilo Niilonpoika Främling s.1736 On asunut perheineen tilan mailla olevassa Jääskön sotilastor-passa. Hänen poikansa Juho s. 1758 perustaa 1804 Uurtamon tilan Sotilastorpan maille. Tarkiaisen tiloilla 4a ja 4b asui 1756–1761 Erkki Olavinpoika s. 1720, vaimo Kaarina ja 5 lasta, Erkin äiti Riita s. 1684, Erkin äitipuoli Riitta s. 1694 Hänen 4 sisarta yht. 15 henkilöä. Tarkiaisen tiloilla 4a ja 4b asui 1778–1782 Erkki Ollinpoika s.1721, vaimo Kaarinan, 7 lasta, Tytär ja Hans aviomies ja heidän 2 lasta, tytär Valpuri hänen 2 isätöntä lasta, yht. 16 henkilöä Olavi Olavinpoika s.1732, vaimo Riitta s.1744, Olavin äiti Riitta s.1684, Riitan siskopuoli Stiina s.1714 ja Olavin 10 lasta. yht. 14 henkilöä. 1750 Jääskön ruotutilastorppa tilan Tarkiaisen mailla Uurtamon tila 1804 1763 tila halottiin kahteen yhtäsuureen osaan 4a ja 4b 1784 Sinettijoelle tulee kaksiraaminen saha, joka sain 26 v verohelpotuksen Miten Tarkiaisen 9 isäntä eli 1806 – 1840 luvulla Juho Olvinpoika s. 1779 Tarkiaisen n:o 4b talollinen 1806 -1840 Juho Olavinpoika Tarkiainen s. 1779 ja vaimo Tiina Tolonen s.1786 tulivat Tarkiaisen n:o 4b Mäntylän tilallisek-si ennen isänsä kuolemaa 1810 ja olivat noin 1850 saakka talollisena. heille syntyi 5 lasta. Vanhin tytär Riitta Tiina nai Pekka Suopajärven, joista tuli tilan 4b, Mäntymäki tilalliset. Susanna Maria nai Petteri Tolosen. Han-nu nai Kaisa Hiukan. Juho kuoli lapsena. Kaisasta tuli Juho Erkinpoika Tarkiaisen vaimo ja heistä tilan n:o 4a talolliset, siis jaetun Tarkiaisen toisen tilan emäntä. Tämä on mahdollista siksi, että edellisen Juhon s.1732 tila n:o 4b Mäntymäki ja hänen veljensä Erkki s.1720 tila n:o 4a jätti perinnöksi tilan 4a pojalleen Erkille s. 1755 joka ei jättänyt elossaolevaa perillistä vaan otti ottopojaksi Heiskarista Erkki Erkinpojan s.1774, jonka pojasta Juhosta tuli Kaisan mies ja täten Kaisasta 4a emäntä. Asukkaista Tarkiaisella 4a 1842 -1848 Tila n:o 4b Kuudennusmies Juho Olavinpoika s. 1779, vaimo Tiina Tolonen s. 1786 ja 5 lasta, heidän poika Olavi ja vaimo Margareta Witikka ja 2 lasta, heidän poika Hannu ja vaimo Kaisa Hiukka ja 1 lapsi, ja heidän tyttö Kai-sa s. 1824 muuttamassa naapurin Juhon 2 vaimoksi vihittiin 1747, yhteensä 15. Todennäköisesti tilalla 3 asuinta-loa. Tila n:o 4a Leski Erkki Erkinpoika s.1774 ja 4 lasta, Juho Erkinpoika hänen 1 vaimo Riitta Kaisa Hotti heidän 3 lasta, Erkin poika Matti ja vaimo Riitta Kaisa Tolonen heidän 1 lapsi, yhteensä 16 asukasta. Tälläkin tilalla on todennäköisesti 3 asuintaloa. Miten Tarkiaisen 9 isäntä eli 1806 – 1840 luvulla

1850 Tarkiaisen tilan n:o 4b vakiintui Mäntymäki, tällöin se oli jo lohkottu.

Tarkiaiset. 1550 jälkeen 2. talollinen.

Lauri Niilonpoika Tarkiainen, s. joskus 1570 Ounasjoki Tarkiainen Rovaniemi Ounasjoki Patokoski toinen talollinen.

Verotila Tarkiaisista tuli 1599, isäntänä Lauri Niilonpoika oli vuosina 1590 - 1620. Toisen tiedon mukaan Tarkiaisen tila syntyi seuraavasti; Lauri Niilonpoika Tarkiainen oli talollinen Oulujärven Paltamon Kiehimänsuussa 1580, missä venäläiset polttivat hänen talonsa. Seuraavan kerran Lauri Niilonpoika tavataan n.1590 Patokoskella. Outakosken mukaan Niilo Ollinpoika Tarkiainen tavataan ainakin 1571 Patokoskella, jolloin hän oli Tarkiaisen vanhin asukas. Niilo Ollinpoika Tarkiainen oli Laurin Niilonpojan isä.

Laurin aikana tapahtui: Venäläinen poltti 1578 kaikki Rovaniemen 18 taloa ja Korkalon 9 taloa. Myös Niilo Ollinpoika Tarkiaisen talo paloi. Tällöin karjaluettelon mukaan menettivät karjaa mm; Lasse Pekanpoika Hotti 5, Niilo Ollinpoika Tarkiainen 3, Heikki Ollinpoika Tapio 4. 1589 poltettiin suurin osa taloista. Karjaluettelon mukaan menettivät karjaa mm: Niilo Antinpoika Törmä 5, Heikki Ollinpoika Tapio 2, Olli Laurinpoika Hotti oli autio, Niilo Ollinpoika Tarkiainen 3, Antti Törmä 2. 1611 poltettiin 4 taloa Pekka Vesainen teki hävitysretken Kantalahteen ja Petsamoon 1589 - 90.