Ljungo Thomae

Ljungo Tuomaanpoika. Syntynyt Limingassa. Kuollut syksyllä 1610 Ruotsissa. Rovasti, suomentaja. Ljungo oli Pyhäjoen kirkkoherra 1576-81 ja sitten Saloisten kirkkoherra 1581-92. Venäläiset ja vienankarjalaiset kävivät useita kertoja ryöstöretkellä, joten kirkkoherra huolehti sotaväen kyydityksestä ja majoituksesta sekä piti ampumatarvikevarastoa 1591 sotaretkeä varten. Ljungo joutui 1582 käräjöimään hailuotolaisen isännän kanssa. Heidän syytteet ja kirkossa pidetty meteli todettiin aiheettomiksi ja he joutuivat maksamaan sakkoja.

Ljungo vaihtoi Kalajoen kirkkoherraksi 1592-1610. Hän oli Upsalan kokouksen allekirjoittajia 1593. Hän halusi auttaa talonpoikia vapautumaan linnaleirien majoituksesta ja kävi talonpoikien asiamiehenä Kaarle-herttuan luona ennen nuijasotaa. Hän antoi Arbogan kirkossa 25.2.1597 selonteon, jossa hän puolusti talonpoikia Klaus Flemingiä vastaan. Talonpojat joutuivat sitten tappiolle nuijasodassa. Ljungo ja muut Pohjanmaan johtomiehet neuvottelivat 1597-98 käskynhaltija Stålarmin joukkojen kanssa. Sotapäällikkö Akseli Kurjen saavuttua Pohjanmaalle Ljungo pakeni Ruotsiin ja oli perheineen seitsemän viikkoa Länsipohjan saaristossa. Kaarle-herttuan päästyä valtaan 1599 häntä edustava Pohjanmaan käskynhaltija valitti Ljungon toiminnasta, mutta Ljungo saattoi 1600 selittää herttualle menettelyään ja säilytti herttuan luottamuksen. Hän kirjoitti kertomuksen nuijasodasta sekä katovuodesta 1601.

Ljungo hankki kaksi Kalajoella olevaa tilaa, ennen pappilana toimineen Mantilan ja Pahikkalan. Hän sai kohtalaisina vuosina 80 tynnyrin viljasadon ja oli pitäjän selvästi suurin maanviljelijä. Ljungo oli omistanut laivan jo Saloisissa ollessaan ja ainakin yhden aluksen Tukholmaan suuntautuvaa kaupankäyntiä varten.

Hänet nimitettiin Pohjois-Pohjanmaan rovastiksi. Kuningas Kaarle IX perheineen, mukana kuusivuotias prinssi Kustaa Aadolf matkusti 1602 Suomessa. Hän tapasi tällöin Ljungon.

Ljungo ryhtyi tekemään uutta suomennosta Ruotsin valtakunnan maanlaista ja kaupunkilaista, koska aikaisempi julkaisematta jäänyt käännös oli kovin puutteellinen. Käsikirjoitukset valmistuivat vuosina 1601 ja 1609. Suomen kieli oli vielä vakiintumaton, joten Ljungo käytti lähinnä Turun ja Pohjanmaan murteita. Maalaki alkaa: "Ruodzin waldakunnan maan eli taloin poicain laki, ruodzin kielestä suomen kielelle tulkittu, Liungi Thomahan poialta Cala joen kyrkoherralta". Hän kertoi suomennoksen tapahtuneen 1601: "Jona wotena eij yhtäkän Iywän muodoista caikelle pohian maalle casonnut, mutta kesä hallalta caikenni turmelthin". Kaarle IX tarkoituksena oli painattaa molemmat osat, mutta vain pieni osa painettiin ennen kuninkaan kuolemaa.

Ljungo kuoli Ruotsissa, luultavasti valtiopäivillä Nyköpingissä. .

- Puoliso - Puoliso Margareta Niilontytär. Kuollut jälkeen 1623. Margareta sai miehensä ansioiden tähden Mantilan tilalle verovapauden. Vuonna 1614 nuori kuningas Kustaa II Aadolf ja hänen veljensä herttua matkustivat rantatiellä ja yöpyivät Mantilassa Margaretan vieraina. Ljungon tekemiä lakien suomennosta oli useita kappaleita, joten Margareta mainitsi kirjeessään kuninkaalle 1623, että suomennosta käytettiin päivittäin koko maassa http://www.kaila.fi/espolin/eetu43.html

Carleniusten esi-isä Ljungo Thomae oli eräs Uppsalan julistuksen (1593) allekirjoittajista ja Flemingin vastustajista nuijasodassa

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1500

Liungo Thomae / Liungo Thomesson / Tomasson / Tuomaanpoika, Limingius, Limingensis

• Syntyi kaiketi Liminka.
• Vanhemmat Limingan kirkkoherra Thomas Ingonis ja Dordra (Dorotea) N.N. hänen 2. avioliitossaan.
• Kävi oletettavasti Turun katedraalikoulua.
• Jouko Vahtolan (2005) mukaan ylioppilas Uppsalassa.
• Pyhäjoen kirkkoherra, mainitaan 1576–1581;
• Saloisten kirkkoherra viimeistään 1582;
• Kalajoen kirkkoherra 1592;
• "myöhemmällä iällään" Pohjois-Pohjanmaan maarovasti

Liungo Thomae sai kuningas Juhana III:n kirjeellä 11.91582 lisäystä palkkatuloihinsa neljä puntaa viljaa korvaukseksi sotaväen ja muiden kuninkaan palvelijoiden kestitsemisestä, kyyditsemisestä ja majoittamisesta aiheutuneista sodankäynnin johdosta kasvaneista kuluista sekä edelleen parannusta elatukseensa kuningas Juhana III:n kirjeellä 28.7.1587, mutta 9.12.1589 hänet (”Her Liung i Sala”) määrättiin maksamaan 15 taalaria raha-apua sotaväen palkkaukseen.

Siirtyminen Pyhäjoelta paljon suuremman Saloisten pastoraatin haltijaksi merkitsi Herra Liungolle palkkatulojen huomattavaa lisääntymistä, ja sen mukana myös arvovallan kasvua, mutta kun siirtyminen tapahtui Pohjoismaiden kaksikymmentäviisivuotisen sodan aikana, jolloin varsinkin Siikajokivarsi kärsi vihollisen jatkuvista hävitysretkistä eikä elämä sotaväen kyydityksistä, muonituksesta ja majoittamisesta huolehtimaan joutuneessa kirkkoherranpappilassakaan ollut enää turvallista,

Liungo Thomae kymmenen vuotta Saloisten kirkkoherrana oltuaan anoi Turun hiippakunnan piispalta siirtoa avoimeksi tulleeseen Kalajoen kirkkoherran virkaan. Piispa Ericus Erici Sorolainen suostui pyyntöön ja ilmoitti asiasta Saloisten pitäjänmiehille 12.5.1592.

Seurakunnan paimenena Ljungo Thomae pyrki määrätietoisesti edistämään kristinopin tuntemista ja siihen perustuvien hyvien tapojen juurruttamista seurakuntalaisiinsa. Hänellä oli ilmeisesti, toisin kuin eräillä edeltäjillään, hyvin lämpimät välit sanankuulijoihinsa.

Ljungo Thomae (”D. Liungo Thomae (in) Kalaiocki”) osallistui yhtenä Turun hiippakunnan papiston edustajista Uppsalan kokoukseen helmikuussa 1593 ja allekirjoitti (”Liungo Thomae pastor Calaiokiens.”; Confessio Fidein v.uoden1693 painetussa suomennoksessa ”Lingo Thomae Kalajoesa.”) kokouksen päätöksen Turussa 19. kesäkuuta. Hän osallistui myös Täyssinän rauhan (1595) rajankäyntiin.

Liungo Thomae kuului kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välisessä valtataistelussa useimpien Pohjanmaan pappien tavoin Kaarle-herttuan kannattajiin ja oli heistä koko Pohjanmaan arvovaltaisimpia. Hän edusti maakuntansa papistoa Arbogan valtiopäivillä 1597 ja esitti säädylle selonteon nuijasodan tapahtumista Pohjanmaalla. Hän puolusti siinä voimakkaasti talonpoikia ja katsoi yksinomaan Klaus Flemingin ja hänen johtamansa sotaväen syyllisiksi levottomuuksiin. Talonpoikien jäätyä tappiolle Ljungo Thomae ja eräät muut Pohjanmaan johtomiehet kävivät – ilmeisesti säästääkseen maakuntaa uusilta kärsimyksiltä – neuvotteluja kuningas Sigismundin kannattajien kanssa 1598–1599. Valtataistelun päätyttyä Kaarle-herttuan voittoon herttuan Pohjanmaan käskynhaltijaksi asettama Monikkalan säterin omistaja Janakkalassa Hans Hansson (Erthel) esitti räikeitä syytöksiä varsinkin Liungo Thomaeta vastaan, ja tämä joutui Linköpingin valtiopäivillä 1600 selittämään menettelyään Kaarle-herttualle. Virrankosken mukaan hän myös onnistui siinä hyvin ja säilytti Kaarle-herttuan täyden luottamuksen.

Viimeisinä, ulkonaisesti rauhallisina elinvuosinaan Ljungo Thomae sai keskittyä Kalajoen seurakunnan ja rovastikuntansa asioiden hoitamiseen ja lainsuomennostyöhön, jonka ansiosta hän suomen kielen kehittäjänä kuuluu maamme kirjallisuus- ja kulttuurihistorian vaikuttajiin. Hänen mielestään kuningas Juhana III:n hovisaarnaajana Tukholmassa toimineen Martinus Olain 1500-luvun jälkipuoliskolla laatima, käsinkirjoitettuina jäljennöksinä todennäköisesti käytössä ollut maanlainkäännös oli epäluotettava, ja hän pyrki tekemään paremman käännöksen käyttämällä Turun seudulla ja Pohjanmaalla puhuttua suomen kieltä, koska hänen mielestään kaikki suomalaiset ymmärsivät näitä murteita. Hänen käännöstyönsä tuloksina valmistuivat Ruodzin waldakunnan maan elj taloin poicain laki, Ruodzin kielestä Suomen kielelle tulkittu 1601 ja Kaupungin lakj Ruodzin waldakunnasa Suomen kielin 1609. Näitä kirjoja ryhdyttiin painamaan 1610, mutta työ keskeytyi toista koearkkia painettaessa nähtävästi kuningas Kaarle IX:n kuoleman (30.10.1611) takia. Tukholman Kuninkaallisessa kirjastossa käsikirjoituksena säilyneet lainsuomennokset julkaisi painosta ensimmäisen kerran Wilh. Gabriel Lagus 1852, mutta valitettavan vaillinaisena laitoksena.

Liungo Thomae kirjoitti myös keskiaikaisten riimikronikoiden runomitalla ruotsiksi tammikuussa 1597 pitkän pilkkarunon edesmenneen kuningas Juhana III:n liturgiasta (Punaisesta kirjasta) ja luovutti sen Uppsalan tuomiokapitulille. Hänen kirjoittamansa on niin ikään ruotsinkielinen kertomus nuijasodasta (julkaistu Edvard Grönblad 1843 teoksessa Handlingar rörande klubbekriget). Hän harrasti myös latinankielistä tilapäärunoilua, ja Saloisten pitäjän vuoden 1584 kymmenysluettelon alusta on luettavissa hänen kirjoittamansa lyhyt rukousluonteinen latinankielinen runo.

Kuoli matkalla Norrköping tai Nyköping, Ruotsi 1610 (ennen 17.9., jolloin kuningas Kaarle IX lähetti kirjeen hänen leskelleen).

Puoliso Margareta Nilsdotter hänen 1. avioliitossaan, Kuoli 1623 jälkeen.

Margareta Nilsdotterin 2. puoliso Kalajoen nimismies Nils Eriksson / Niilo Eerikinpoika, K ennen 1663).

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1500

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ljungo_Tuomaanpoika -- [S31] Eero Kojonen, Sursillin-Suku (Weilin+Göös, Helsinki 1971), (#8738) .... Kuoli matkalla valtiopäiville (vid riksdagen) Norrköping tai Nyköping, Ruotsi 1610 (ennen 17.9., jolloin kuningas Kaarle IX lähetti kirjeen hänen leskelleen)