Lt. Gen. Casimir Gustafsson von Kothen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Casimir_von_Kothen

http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=218

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_Kothen_nr_252

Casimir von Kothen (29. toukokuuta 1807 Lokalahti – 25. marraskuuta 1880 Mecklenburg-Schwerin, Saksan keisarikunta) oli vapaaherra, sotilas, korkea virkamies ja tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Konservatiivina tunnetun von Kothenin uraa hallitsi häneen kohdistunut kritiikki virkavaltaisuudesta ja piittaamaattomuudesta yleisestä mielipiteestä.

Hänen isänsä oli senaattori Gustav von Kothen. Hyvien suhteiden avulla Casimir von Kothen eteni jo nuorella iällä Suomen kenraalikuvernöörin adjutantiksi (1833) ja everstiluutnantiksi (1840). Ollessaan Viipurin läänin kuvernöörinä 1844–1853 hän johti Saimaan kanavan rakennuttamista ja järjesti lakkautuksen J. V. Snellmanin Saima-lehdelle, jossa hänen toimintaansa oli arvosteltu. Snellmanista tuli hänen pysyvä arkkivihollisensa.

Vuosina 1853–1858 von Kothen oli senaatin kirkollistoimituskunnan päällikkönä. Senaatissa hän joutui napit vastakkain lankonsa Lars Gabriel von Haartmanin kanssa, joka muun muassa tyrmäsi hänen ajatuksensa ruotujakolaitoksen uudelleen perustamisesta. Toimittuaan vuoden sotilastoimituskunnan johdossa hän jätti senaatin 1859 tyytymättömänä.

Hovin suosion säilyttäneenä hänet ylennettiin 1861 kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin Venäjän hallitsevan senaatin jäseneksi.

Vuonna 1869 von Kothen nimitettiin yliopiston sijaiskansleriksi sekä vastaperustetun kouluylihallituksen ylijohtajaksi, missä asemassa hän vastusti erityisesti suomenkielisten oppikoulujen perustamista. Hän oli vannoutunut fennomaanien vastustaja ja tyrmäsi avoimesti ajatuksen kansankielisestä, säätykiertoon tähtäävästä koululaitoksesta. Hän olisi suonut mieluummin venäjän kielen tulevan pakolliseksi osaksi opetusta.

Riitauduttuaan jälleen hän erosi lopulta tästäkin virasta 1873 ja asui viimeiset vuotensa ulkomailla. Suomenkielisten valtion oppikoulujen perustaminen ja siten suomenkielisen sivistyneistön synty saattoi todella alkaa vasta kun vaikutusvaltainen von Kothen oli siirtynyt syrjään.

von Kothen, Casimir, kenraaliluutnantti, kamariherra, vapaaherra S 29.5.1807 Hermansaaren kartano, Lokalahti, K 25.11.1880 Kittendorf, Mecklenburg-Schwerinin suuriherttuakunta, Saksan keisarikunta.

Vanhemmat: senaattori, todellinen valtioneuvos, vapaaherra Gustaf von Kothen S 21.2.1778 Kirkkonummi, K 26.1.1851 Helsinki ja Johanna Agneta Tollet S 20.6.1784 Merimasku, K 30.5.1835 Helsinki.

Puoliso(t) vanhempineen: Helsinki 26.9.1834: H. M. Keisarinnan hovineiti Anna Charlotta von Haartman S 13.12.1815 Turku, K 27.8.1849 Dresden, Saksin kuningaskunta. PV Suomen Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rehtori, senaattori, valtioneuvos, tohtori Gabriel Erik von Haartman S 9.3.1757 Nauvo, K 2.8.1815 Turku ja hänen 2. puolisonsa Fredrika Sofia Fock S 13.9.1777 Fröjdböle, Karuna, K 8.3.1849 Alikartano, Mäntsälä.

Lapset: Alma Maria Alexandra S 17.9.1841 Helsinki, K 19.8.1911 Tukholma, H. M. Keisarinnan hovineiti, vapaaherratar.

Ura

Casimir von Kothen suoritti ylioppilastutkinnon 29.5.1822 Turun akatemiassa ja harjoitti siellä oikeustieteellisiä opintoja 1822 - 1826. Sisäänpääsykokeen suoritettuaan von Kothen hyväksyttiin 8.6.1826 virkamieheksi Suomen asiain komiteaan Pietariin ja määrättiin 11.11.1826 aliupseerina Henkivartioväen Moskovan rykmenttiin. Hänet ylennettiin alivänrikiksi 1.2.1827 ja vänrikiksi 6.4.1828. Hän osallistui rykmentissään sotatoimiin Turkkia vastaan 1828 - 1829. Von Kothen ylennettiin aliluutnantiksi 13.1.1831, ja hän oli mukana Puolan kapinan kukistamisessa 1831 - 1832, missä hän kunnostautui muun muassa Ostrolenkan taistelussa ja Varsovan valloituksessa. Hän palasi 27.2.1832 palvelukseen Henkivartioväen Moskovan rykmenttiin.

von Kothen ylennettiin luutnantiksi 20.11.1832 ja määrättiin 20.12.1833 Suomen kenraalikuvernöörin, amiraali, ruhtinas A. S. Menschikoffin adjutantiksi. von Kothen siirrettiin 7.8.1837 Suomeen sijoitetun sotaväen esikunnan Suomen joukkojen jaoston vanhemmaksi adjutantiksi ja ylennettiin alikapteeniksi 6.9.1837. Hänet ylennettiin kapteeniksi ja määrättiin 13.1.1840 everstiluutnanttina Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonaan pysytettynä Henkivartioväen Moskovan rykmentin upseeriluetteloissa. von Kothen komennettiin 12.2.1840 yhdeksi Suomen edustajista neuvotteluihin Suomen ja Norjan lappalaisten välisistä riitakysymyksistä. Hänet siirrettiin erityistehtäviin Suomen kenraalikuvernöörin kansliaan 15.11.1840 ja määrättiin kanslian vt. tirehtööriksi 26.11.1840. von Kothen sai eron sotapalveluksesta kollegineuvoksena 20.6.1843, ja hänet määrättiin Suomen kenraalikuvernöörin kanslian vakinaiseksi tirehtööriksi 5.7.1843.

von Kothen nimitettiin Viipurin läänin vt. kuvernööriksi 20.3.1844. Hän toimi 1845 - 1853 Viipurin kaupungin talouskomitean puheenjohtajana Saimaan kanavan rakennustöiden ajan. Hänet nimitettiin 14.1.1846 Keisarillisen Suomen Senaatin talousosaston jäseneksi ja vakinaistettiin Viipurin läänin kuvernöörin virkaan. von Kothenille myönnettiin H. M. Keisarin hovin kamariherran arvo 18.12.1847. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi armeijan jalkaväessä 20.4.1851.

Viipurin läänin vt. kuvernöörinä 1844 von Kothen osoittautui alusta lähtien aktiiviseksi, mutta virkavaltaiseksi ja laillisista muotoseikoista piittaamattomaksi virkamieheksi. Hänen toimestaan viipurilainen Kanava-lehti, joka oli varovaisesti arvostellut häntä Saimaan kanavan rakennuttamisen yhteydessä, lakkautettiin 1846, ja hän vaikutti myös J. V. Snellmanin Saima-lehden lopettamiseen, koska katsoi Snellmanin edustaneen lehdessään säätyjen liiallista tasa-arvoistamista.

von Kothen sai eron Viipurin läänin kuvernöörin virasta, ja hänet nimitettiin senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päälliköksi 1.10.1853. Hän vaikutti tuntuvasti 1856 koulujärjestyksen sisältöön: hänen keksintönsä olivat niin sanotut siviililukiot, joissa latinan sijasta opiskeltiin venäjää ja ranskaa, mutta jotka pian huomattiin epäkäytännöllisiksi ja lakkautettiin. Tullessaan 1858 senaatin sota-asiaintoimituskunnan päälliköksi von Kothen sai erityisen jaoston puheenjohtajana tehtäväkseen jouduttaa Suomen sotaväen lopullista järjestelyä. Hänet nimitettiin jäseneksi myös Suomen tie- ja vesikulkulaitosten johtokuntaan 1.4.1854. Hän toimi 1855 - 1861 jäsenenä Suomen ritarihuoneen johtokunnassa sekä 1855 - 1861 Suomen Taideseuran puheenjohtajana. Von Kothen ylennettiin 29.4.1855 kenraalimajuriksi keisarin seurueeseen ja määrättiin 30.4.1855 Suomen ruotujakoisten tarkk’ampujapataljoonien vt. tarkastajaksi, mihin tehtävään hänet vakinaistettiin 2.12.1855. Hänet vapautettiin väliaikaisesti 21.12.1855 senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päällikön tehtävästä.

von Kothen toimi 1856 - 1857 Suomen tie- ja vesikulkulaitosten johtokunnan puheenjohtajana. Hän sai eron senaatin kirkollisasiaintoimituskunnan päällikön tehtävästä määrättynä sota-asiaintoimituskunnan päälliköksi 11.1.1858. Syksyllä 1858 kenraalikuvernööri, jalkaväen kenraali, kreivi F. W. R. Berg oli pakotettu myöntämään von Kothenille virkavapauden omavaltaisuudesta johtuvien virkarikkeiden takia niin Suomen ruotujakoisten tarkk’ampujapataljoonien tarkastajan virasta 24.4.1859 kuin myös senaatin sota-asiaintoimituskunnan päällikön tehtävästä 12.7.1859. Keisarin seurueessa von Kothen silti pysytettiin.

Pietarissa von Kothen ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin Venäjän hallitsevan senaatin jäseneksi 5.5.1861. Hän toimi 1863 - 1866 Pietarin kaupungin holhouslautakunnan jäsenenä sekä Pietarin työlaitosten kuraattorina.

von Kothen palasi 1860-luvun lopulla uudelleen Suomeen, ja hänet nimitettiin Aleksanterin yliopiston varakansleriksi 13.7.1869 sekä Suomen koulutoimen ylihallituksen ylitirehtööriksi 9.11.1869. Epäluuloinen asennoituminen hänen virkavaltaisuuttaan kohtaan oli kuitenkin edelleen vallalla ja osoittautui aiheelliseksi. von Kothenin toimesta määrättiin 1871, ettei suomen kieli saanut enää sisältyä filosofian kandidaatin tutkinnon varsinaisiin aineisiin, ja pari vuotta myöhemmin annettiin uusia säännöksiä ylioppilaiden kurinpidosta. von Kothen ajoi 1872 läpi uuden koululain, joka pakollisti jälleen venäjän kielen kouluissa. Hänen toimestaan myös Helsingissä 1864 perustettu ja suomenkielisen osaston 1867 saanut ruotsinkielinen normaalikoulu siirrettiin 1873 Hämeenlinnaan, missä se nimettiin Suomalaiseksi normaalilyseoksi.

Koulupoliittisten uudistusten perimmäisenä tarkoituksena oli säilyttää ruotsinkielisen eliitin hallitseva asema Suomessa; suomenkieliset oli ohjattava lähinnä käytännöllisille aloille. Valtiopäivillä 1872 J. V. Snellmanin, F. L. Schaumanin ja A. Meurmanin johdolla von Kothenin koulupoliittista linjaa vastustettiin voimakkaasti. Myös Pietarin hallitsevat piirit olivat kyllästyneet von Kothenin omavaltaisiin toimintatapoihin: von Kothenille myönnettiin sairauden johdosta virkavapautta 4.4.1873, ja hänet vapautettiin kaikista Suomessa hänelle uskotuista viroista 17.12.1873.

Viimeiset vuotensa von Kothen vietti tyttärensä luona Kittendorfissa Mecklenburg-Schwerinin suuriherttuakunnassa.

Kenraali von Kothenista on jäänyt jälkipolville varsin negatiivinen kuva, mutta toisaalta hänen aktiivisuutensa muun muassa Saimaan kanavan rakentamisessa oli kiistaton. Pitkään Venäjällä palvelleena von Kothen pyrki toimissaan katsomaan Venäjän valtakunnan etua eikä riittävästi ottanut huomioon niitä taloudellisia ja kulttuurisia pyrkimyksiä, joita suomalaiskansallinen sivistyneistö 1850 - 1860-luvuilla oli yhä voimakkaammin alkanut ajaa. Saatuaan siirron Viipurin läänin kuvernöörin virasta lokakuussa 1853 kenraali von Kothen hankki omistukseensa Lavolan kartanon alueelle rakennuttamansa Onnelan huvilatilan Viipurin pitäjässä. Asetuttuaan Kittendorfiin hän myi tilan 1870-luvun lopulla pietarilaiselle kauppiaalle Tilman Grommélle.

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_Kothen_nr_252

Барон Казимир Густавович (Евстафьевич) Котен (швед. Casimir von Kothen; 29 мая 1807, Локалакс, Шведская Финляндия — 25 ноября 1880, Мекленбург-Шверин) — российский и финляндский военный и государственный деятель, генерал-лейтенант, выборгский губернатор (1844–1853), сенатор.

Биография

Родился 29 мая 1807 года, происходил из шведского баронского рода Котен. Его братья — генерал-майор Евстафий Котен (Густав Густавович) и отставной генерал-майор Мориц-Фердинанд, отец Вазаского и Тавастгусского губернатора Г.-А. Ф. Котена.

Образование получил в университете Або и Школе гвардейских подпрапорщиков и кавалерийских юнкеров, из которой был выпущен 25 марта 1828 года в лейб-гвардии Московский полк и сразу же принял участие в кампании против турок.

В 1831 году принимал участие в кампании против восставших поляков, был награждён орденом св. Анны 4-й степени и польским знаком отличия за военное достоинство (Virtuti Militari) 4-й степени.

С 1840 года служил по армейской пехоте, состоял для особых поручений при финляндском генерал-губернаторе и был директором его канцелярии (утверждён в должности в 1843 году, 25 июня этого года произведён в коллежские советники). С 1844 года исполнял обязанности главы Выборгской губернии, утверждён в губернаторской должности 2 апреля 1846 года. С 1845 по 1853 годы являлся председателем комитета по строительству Сайменского канала. 6 декабря 1847 года получил звание камергера, 8 апреля 1851 года произведён в генерал-майоры. Был инспектором поселённых Финских стрелковых батальонов. 2 апреля 1853 года вошёл в Сенат Финляндии, где занимался церковными делами. 17 апреля 1855 года зачислен в Свиту Его Величества.

В 1859 году покинул сенат из-за разногласий, но 23 апреля 1861 года был произведён в генерал-лейтенанты и вновь назначен сенатором от России, присутствовал во 2-м отделении 3-го департамента и в 1-м департаменте Правительствующего Сената. С 1869 года исполнял обязанности вице-канцлера Александровского университета, с 1870 года являлся председателем комитета по школьному образованию[fi]. Считал своей миссией включение русского языка как обязательной дисциплины в элементарных гимназиях, а также продвигал изучение других современных языков в финских школах. С 1865 по 1869 год был членом Попечительского совета заведений общественного призрения в Санкт-Петербурге, попечителем исправительных заведений.

В 1873 году отошёл от дел, получил отставку и уехал в Мекленбург (Германия). Скончался в Шверине 25 ноября 1880 года.

Семья

От брака с Анной Шарлоттой Хаартман (1815—1849) имел одну дочь Альму-Марию-Александру (1841—1911). Она была привезена А. К. Карамзиной в Петербург и благодаря её протекции назначена в 1860 году фрейлиной к великой княгине Екатерине Михайловне. По отзыву современницы, красивая Альма фон Котен была грациозна и изящна, представляя собой поэтический тип героинь скандинавских легенд, очень культурная, взлелеянная баловством всех окружающих её и безмерной любовью своего отца. Высокая, гибкая, белокурая, со свежем цветом лица, всегда безукоризненно одетая, вдумчивая, но без всякой страсти, она пленяла всех, кто с ней встречался. В 1862 году в Ораниенбауме она познакомилась с другом герцога Мекленбурнского Хансом-Фридрихом фон Эртцен-Киттендорф (1816—1902), владельцем прекрасного имения Киттендорф. Он восхищался Альмой и всегда сопровождал её, когда она ездила верхом, но она смотрела на него как на старика. Когда он попросил её руки, она колебалась, но, тронутая его чувством и под влиянием отца, согласилась выйти за него замуж. Этот брак оказался очень счастливым. Муж сумел понять её и устроить её жизнь согласно её вкусам, разнообразив её поездками за границу и обществом интеллигентных лиц, которых он приглашал в свой замок

http://www.adelsvapen.com/genealogi/Von_Kothen_nr_252