Mårten Warg

Nykarleby häradsrätt 11.2.1657: Martinus Gallus kärar å sin mors vägnar (Margreta Mårtensdotter Wargh) till Laurentius Kempe om arv efter hans mors faster som avlidit i Stockholm omkring år 1665. Martinus morfar Mårten Wargh alltså hade en (icke namngiven) syster i Stockholm.

Raastuvanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat - f:1 Tuomiokirjat 1650-1659, jakso 361: 25.4; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5937393970&aineistoI... / Viitattu 6.6.2024

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2626

Kansallisbiografia.fi:

Wargius, Martinus Matthaei (K 1639)

Warg / Wargh / Vargus / Wargus, Mårten Mattsson

Wiburgo-Carelius.

Ylioppilas Uppsalassa 1601, suorittamansa tutkinnon jälkeen kerrotaan siirtyneen priimuksena ”astronomian luokalle”.

Mainitaan palvelleen ratsuväessä kenttäsaarnaajana Axel Kurckin lipustossa Liivinmaalla 1597-1601; Vöyrin kappalainen 1603 ja mainitaan tässä virassa 9.11.1608; Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra 1609; Närpiön kirkkoherra, mainitaan 1610; nimitettiin kuninkaan valtakirjalla tuolloin vielä Uppsalan arkkihiippakuntaan kuuluneen Alatornion seurakunnan kirkkoherraksi 1624; mainitaan olleen kuollessaan rovasti .

Strandberg kertoo paimenmuistonsa viitteessä kirkkoherra Wargiuksen saaneen Kustaa II Aadolfin valtakirjan Alatornion kirkkoherran virkaan, vaikkei hän ollut siihen halunnut saati sitä hakenut. Epätavallisen virkanimityksen syynä oli Strandbergin mukaan kuninkaan korviin tullut Wargiuksen lausunto ”eräällä valtiopäivämatkallaan Tukholmassa (på en Riksdags resa i Stockholm)”. Närpiön kirkkoherran oli kerrottu sanoneen torniolaisten uppiniskaisuutta ja vastahakoisuutta totella pappien määäryksiä valittaville, että mikäli hän olisi Torniossa, hän kyllä keksisi keinot ja panisi seurakuntalaiset kuriin. Tämän kuultuaan kuningas oli kertoman mukaan lähettänyt heti valtakirjan pastoraattiin Wargiukselle, joka ei uskaltanut kieltäytyä. Tarinaa ovat myöhemmät historiankirjoittajat ja paimenmuistojen tekijät (Gunnar Suolahti 1919, Leonard Bygdén 1923, H. J. Boström ja K. I. Nordlund 1928, Heikki Rantatupa 1988 ym.) kertoneet edelleen hieman erilaisina versioina.

Vilkkaasti liikennöidyn valtatien varrella sijaitsevassa pappilassa asuvana Wargius joutui majoittamaan virkataloonsa ja kestitsemään siellä kuninkaan palveljoita ja virkamiehiä sekä muita matkustavaisia, joten hänelle myönnettiin korvaukseksi suurista kuluistaan verohelpotuksia ja palkanlisää kuningas Kustaa II Aadolfin kirjeillä 12.7.1613 ja 12.3.1616. Wargius sai kuninkaan kirjeellä 28.3.1625 osuuden lohikymmenyksistä ja kirjeillä 29.3.1625 ja 9.4.1629 joka kymmenennen lohen ja 4 tynnyriä vastikeviljaa palkaksi jumalanpalvelusten toimittamisesta Kemin ja Tornion Lapissa. Pohjanlahden rannikon pappien yleisen käytännön mukaisesti hän harjoitti itse elintarvikekauppaa ja vei tuotteita Torniosta suoraan Tukholmaan.

Pappismies Bartholdus Stephani haastoi Tukholman kämnerinoikeudessa kirkkoherra Wargiuksen vastaamaan siitä, että tämä oli aikoinaan osallistunut hänen erottamiseensa Turun pappeinkokouksessa. Asiaa käsiteltiin 8.10.1627 valtaneuvostossa, joka vapautti Alatornion kirkkoherran syytteestä ja käski häikäilemättömäksi riitapukariksi tunnetun entisen sotilaspapin käyttäytymään rauhallisesti (Tapio Salminen 2007).

Wargius osti Rex-nimisen maatilan Vöyrin Rökiön kylästä ja omisti sen vielä 1620, vaikka oli jo kauan sitten muuttanut pois pitäjästä.

K Alatornio 5.2.1639 ja haudattiin Tornion kirkon kuoriin alttarin alle.

P Valborg Gabrielsdotter Wernberg (Werenberg), eli leskenä miehensä jälkeen ja sairasti jo miehensä eläessä melankoliaa, PV Vöyrin nimismies, lainlukija Pohjanmaalla Gabriel Påhlsson Werenbergius (Werenberg, Wernberg) ja Vöyrin kirkkoherran tytär Barbara (Barbro) Jakobsdotter Viloides