Mari (Marina) Takalo

Hyry Katja: Meistä jäi taas jälki - Miten Vienan pakolaiset etsivät paikkaansa,kertoivat kokemastaan ja tulivat kuulluiksi 1900-luvun Suomessa , akateeminen väitöskirja 9.4.2011;264s. Lapin yliopisto Taiteiden tiedekunta.

Tässä Katja Hyryn väitöskirjassa on tekstiä mm. Marina Takalosta ja hänen tyttäristä Olga Salmesta ja Stepanie Kemovasta. Kirjaa voi lukea kirjaston lukusalissa ja netistä löytyy myös. /Viitt. EK 25.9.2023

https://www.lapinkansa.fi/lappi/pakolainen-paattavainen-ja-lukutaid...
Lapin KansaAlma Media Oyj Pakolainen, päättäväinen ja lukutaidoton mutta oman kulttuurinsa mestari Marina Takalo oli tomera, itsetietoinen ja päättäväinen ihminen. Merkittävä runonlaulaja osasi ottaa tilansa. Elämässä nauru ja itku kulkivat käsi kädessä. Hän käytti muukalaispassia koko Suomessa viettämänsä ajan kuolemaansa asti. VIIKONLOPPU30.04.2016 07.24 EMMA TAIPALE Pakolainen, päättäväinen ja lukutaidoton mutta oman kulttuurinsa mestari Perhekuvassa kahden lapsen kanssa. Vasemmalta oikealle: äiti Marina Takalo, Risto Takalo, Helli Takalo (myöhemmin Pennanen) ja isä Olli Takalo.

Teksti: Matti Nikkilä // Kuvat: Emma Taipale ja Pohjolan Sanomien arkisto sekä Martti Takalon arkisto Kaksi parikymppistä ylioppilasta päätyy 70-vuotiaan karjalaismuorin tentattavaksi Kuusamon itäisillä kylillä. Tilanteen pitäisi olla toisin päin: ylioppilaat, Juha ja Samuli Pentikäinen, ovat tulleet paikalle kenttätöihin keräämään kansanperinnettä ja murretta. Heidän pitäisi haastatella muoria.

Muori ei ole ensimmäistä kertaa perinteenkerääjien ja heidän magnetofoniensa kuultavana, ja aina tilanne on mennyt samalla tavalla. Hän vetää keskustelua, eivät haastattelijat.

Nyt on käynnissä arvoitusleikki. Muori haastaa pojat keskinäiseen kilpailuun ja käyttää hyväkseen kuulijoidensa vihreyttä.

- Ne olivat huomattavan eroottisia arvoituksia. Ja kun hän kertoi Tuhkimo-satua, hän laittoi minut pukemaan itselleen kengän jalkaansa, Juha Pentikäinen muistelee.

Myöhemmin Pentikäinen kirjoittaa tilanteesta, että "hän nauttii, kun saa nuoret kuulijansa hämilleen tai vastaamaan väärin".

Tästä tilanteesta on kohta 56 vuotta. Juha Pentikäisestä tuli myöhemmin uskontotieteen professori, hänen veljestään Samulista tuli pappi. Muori Marina Takalo puolestaan sai muistokseen muistomerkkejä, reliefin sekä itsensä mukaan nimetyn kadun.

Marina Takalo puolestaan jätti perinnökseen todennäköisesti suurimman yhdeltä ihmiseltä kerätyn kansanperinne- ja runolauluaineiston. Pentikäinen julkaisi hänestä monta kirjaa.

Takalo myös kiinnostaa edelleen, sillä tänä keväänä ilmestyy kirja, jonka tarinat perustuvat häneltä kerättyihin satuihin. Heinäkuussa Kuusamon kansanparannuspäivillä Marina Takalo nousee myös keskipisteeseen.

TUNTEMATON Marina Takalo jätti perinnökseen todennäköisesti suurimman yhdeltä ihmiseltä kerätyn kansanperinne- ja runolauluaineiston. Marina Takalo jätti perinnökseen todennäköisesti suurimman yhdeltä ihmiseltä kerätyn kansanperinne- ja runolauluaineiston.

Marina Takalo oli pakolainen. Hän päätyi Kemiin ensimmäisen kerran suuren vienalaisten pakolaisliikkeen mukana nykyisen Venäjän puolelta Oulangasta. Vuonna 1918 alkaneen liikkeen aikana Suomeen siirtyi noin 11 500 ihmistä.

- Se oli Suomen historian suurin pakolaisliike, Pentikäinen sanoo.

Takalo ei osannut kirjoittaa eikä lukea ja käytti koko Suomessa asumisaikansa muukalaispassia. Asuinpaikkoja hänellä oli elämänsä aikana yli 30.

- Mummo oli iloinen ja herkkä. Itku ja nauru kulkivat hänellä käsi kädessä, muistelee lapsenlapsi Martti Takalo.

- Hän sanoi usein, että ei tuntisi i-kirjainta, vaikka se kävelisi keppi kädessä häntä tiellä vastaan.

Lukutaidottomuus ei ollut hänelle este.

- Hän kävi omin neuvoin Helsingissä matkalla. Se oli aikamoinen teko ihmiseltä, joka ei osannut lukea. Mutta kysyä hän osasi, Marinan miniä Orvokki Takalo sanoo.

Martti Takalon mukaan mummo osasi käyttää suutaan.

- Hänellä ei suksi törmännyt missään. Hän ei mennyt sanattomaksi isonkaan herran edessä.

Vuonna 1890 syntynyt Takalo vietti elämänsä 34 ensimmäistä vuotta Oulangassa nykyisen Venäjän puolella. Siellä hän imi itseensä kodin perintönä vienankarjalaisen kulttuurin. Pikku-Marina alkoi oppia lauluja ja perinnettä kun hän kuunteli isoäitiään leikkiessään lapsena tuvan lattialla.

- Mikään vienalaisen kulttuurin piirre ei ollut vieras hänelle, Pentikäinen toteaa.

Kansanperinteen kerääjät kävivät alueella jo paljon ennen Pentikäistä. Marina oli ollut 25-vuotias, kun myöhemmin musiikkitieteen professoriksi noussut A. O. Väisänen oli käynyt Pääjärven Varpasaaressa keräämässä Oulangan naisten joiuntaa. Vanhemmat naiset olivat kiusoitelleet samanikäisiä nuoria yhteen.

Käydessään Helsingissä esiintymässä vuonna 1962 Marina Takalo tunnisti käytävällä kävellessään Väisäsen ja kapsahti hänen kaulaansa. Hän sanoi tälle "Kas, siinähän miun sulhasein. Miksi sie minut sinne jätit?"

- Marina oli nuorena kaunotar ja hän antoi useat rukkaset ennen kuin meni yhteen miehensä Ollin kanssa, sanoo Pentikäinen.

TUNTEMATON Marina Takalo asetteli muistiinsa koko elämänsä laulut. Hän oli luku- ja kirjoitustaidoton. Marina Takalo asetteli muistiinsa koko elämänsä laulut. Hän oli luku- ja kirjoitustaidoton.

Vienan Karjalasta lähdön jälkeen perhe otti käyttöön suomalaisen nimen Takalo.

Esikoistytär Stepanie jäi rajan taakse isovanhempiensa huomaan.

Elämää vietettiin Koillismaalla kiertämällä asunnosta seuraavaan ja lopulta päädyttiin Kemiin töihin sahoille.

Kemistä tuli kutsu takaisin Vienaan entisille asuinsijoille vuonna 1942. Marina alkoi kerrata itselleen seudulla kuulemiaan lauluja ja kertomuksia. Perhe ryhtyi maanviljelijöiksi, mutta vuonna 1944 tuli uusi evakuointi.

Tällä kertaa lähtö oli Marinalle niin vastenmielinen, että hänet piti melkeinpä sitoa kuormaan kiinni.

- Se koti oli mummolle todella jumalallinen paikka, Martti Takalo toteaa.

Jälleen matka kävi usean eri osoitteen kautta Kemiin ja töihin sahoille.

TUNTEMATON Kuusamossa Takalot saivat viettää seesteistä aikaa omassa karjalaisessa maisemassaan. Kuusamossa Takalot saivat viettää seesteistä aikaa omassa karjalaisessa maisemassaan.

Vuonna 1950 Takalot muuttivat Kemistä takaisin Kuusamoon. Pariskunta rakensi vaatimattoman tuvan vuonna 1955. Nykymittapuulla sitä voisi sanoa hökkeliksi. Mutta se oli oma.

- Olihan se melkoinen ilmestys kun näin tuvan ensimmäistä kertaa, Pentikäinen sanoo.

Paikka oli joka tapauksessa Takaloille pala heidän karjalaista mielenmaisemaansa. Kalaisan järven rannassa oli savusauna ja kotikylä oli noin sadan kilometrin päässä.

- Se oli hieno paikka. Järvi oli kirkasvetinen, pohjan näki kirkkaana monen metrin syvyydestä. Rannasta he näkivät kotikylänsä vaarat, sanoo Martti Takalo.

Tässä vaiheessa Takalot olivat jo 65-vuotiaita, mutta työnteko jatkui. He kalastivat järvestä ja myivät saalistaan niin lähialueen asukkaille kuin kauemmaskin.

- Minäkin osallistuin sen myyntiin. He lähettivät suolamuikkuja matkahuollon kautta isälleni ja minä sain tehtäväkseni toimittaa niitä, Martti Takalo muistelee.

Takalo ja Pentikäinen kohtasivat vuonna 1960. Heidän suhteestaan tuli ystävyyttä ja sen myötä Juha Pentikäinen sekä muut keräsivät Marinalta kenties suurimman perinne- ja runonlauluaineiston mitä yhdeltä ihmiseltä on kerätty.

Aineistossa on perinnetiedon lisäksi tallennettu Takalon elämäntarina. Sen hän sommitteli runolauluiksi ja lauloi ulkomuistista kerääjille.

Pentikäinen kirjoitti Marina Takalosta useita teoksia. Niitä ohjasi myös Marinan Pentikäiselle antama tehtävä.

- Kalevalanpäivänä vuonna 1962 hän antoi minulle tehtävän: "Sinä kirjoitat, millainen on ollut vieraan elämä täällä". Vasta vuonna 2010 ilmestynyt kirjani hänestä täytti tehtävän lopullisesti.

Takalon uskonto oli omalaatuinen. Hän oli vanhauskoinen, eli kuului ortodoksisen kirkon 1600-luvulla syntyneeseen liikkeeseen. Hänen uskoonsa kuului kuitenkin paljon muutakin: luonnonuskoa taikoineen. Joka tapauksessa se oli syvä.

- Hän kävi ortodoksikirkossa ja muiden seuroissa. Mutta joskus niiden jälkeen hän luetutti meillä Raamattua, sillä seuroissa oli hänen mielestään puhuttu väärin asioita, muistelee Orvokki Takalo anoppiaan.

Pentikäinen luonnehtii Takalon uskontoa kotipuolen perinnöksi. Hän käytti termejä, jotka olivat muille outoja. Uskonnon ytimeen kuului muistaminen.

- Hänen mielestään kaikki mikä oli vanhaa oli muistamisen arvoista. Marinalle elämän ja kuoleman raja oli eri paikassa kuin meille muille. Hänen aikakäsityksensä oli syklinen, eli hänen maailmassaan vanha toistui uudelleen ja uudelleen.

Martti Takalon mukaan Marina ei kuitenkaan pakottanut omaa uskoaan lapsenlapsilleen. Marina ja hänen miehensä Olli noudattivat uskoaan kotonaan, mutta eivät vaatineet sitä muilta. Sen piirteitä kuitenkin tuli toisinaan esille.

- Leipää ei esimerkiksi saanut laittaa pöydälle väärin päin, Ulla Tirri muistelee isoäitiään.

- Eikä leipää saanut laittaa paljaalle, liinattomalle pöydälle. Joka ilta ennen maate menemistä pöytä piti puhdistaa muruista, Martti Takalo toteaa.

Uskomuksiin kuului, että jos vieraat olivat "väärää vainoa" eli väärää uskonsuuntausta, he eivät saaneet juoda samoista astioista kuin isäntäväki.

Vaikka Takalot elivät kalastamalla, metsästä ja luonnosta sai heidän mielestään ottaa vain sen mitä tarvitsi.

- Aina kalalle lähtiessä he lausuivat tietyt loitsunsa. Tuvan nurkassa roikkuivat ikonit mutta myös maahisia ja tonttuja kunnioitettiin. Talon haltijaa ei saanut loukata, Martti Takalo kuvailee.

Marina Takalon uskolle erittäin keskeistä oli hänen ikoninsa. Se kulki mukana koko elämän. Nykyään se on Martti Takalon hallussa, arvokkaalla paikalla hänen ikoninurkassaan.

- Tätä pyydettiin joskus Marina Takaloa koskevaan näyttelyynkin. Mutta ei sitä voi antaa, sillä se kuuluu tähän.

EMMA TAIPALE Marina Takalon uskolle keskeisessä roolissa ollut ikoni on nykyään Martti Takalon kodin ikoninurkassa. Marina Takalon uskolle keskeisessä roolissa ollut ikoni on nykyään Martti Takalon kodin ikoninurkassa.

Lapsenlapset olivat Marinalle mieluisia, vaikka hän olikin jo iäkäs muuttaessaan Kemiin tyttärensä luo. Alussa hän oli vielä kohtuullisen hyvässä kunnossa, vaikka ikää oli yli 70 vuotta.

- Kerran hän käveli meiltä Simon Maksniemestä Kemin Haukkariin tyttärensä luo, Orvokki Takalo toteaa.

Orvokki Takalon mukaan anoppi oli aivan mukiinmenevä ihminen, äkkipikaisuudesta huolimatta.

- Hän oli hyvä anoppi. Joskus meillä tuli erimielisyyksiä, mutta vika taisi olla aina minussa. Hän hoiti lapsia ja taisi joskus komentaakin heitä.

Orvokki Takalon poika Tapani Takalo sanoo, että hänellä on muistoja mummosta kotoaan Maksniemestä. Niissä mummo istui tuvassa. Hänen veljensä Leo Takalo sanoo, että aina välillä joku lapsista istui hänellä sylissä.

- Hän huolehti lapsista vanhan karjalaisen perinteen mukaan, lauloi ja kertoi tarinoita, Leo Takalo sanoo.

- Se mitä minä muistan, on että hän osasi välillä olla kiivasluontoinenkin, Tapani Takalo sanoo.

Leo Takalo vahvistaa temperamentin piirteen.

- Jos jokin asia meni toisella tavalla kuin mitä hän oli ajatellut sen menevän, hän kyllä sanoi asian.

Juha Pentikäinenkin näki Marina Takalon suhtautumisen lapsiin. Vieraillessaan Pentikäisillä Marina halusi huolehtia Pentikäisen Mikael -pojan "souvattamisesta" uneen. Hän lauloi pojalle kehtolauluja, jotka saattoivat kestää tunninkin. Niissä oli mukana tuttuja kehtolaulujen säkeitä, mutta paljon muutakin.

- Tästä nousee huomio, että epiikka elää edelleen kehtolauluissa. Se on merkittävä tutkimuksellinen löytö.

EMMA TAIPALE Marina Takalon kallisarvoinen ikoni on nykyään Martti Takalon hallussa. Marina Takalon kallisarvoinen ikoni on nykyään Martti Takalon hallussa.

Marina Takalo kuoli vuonna 1970. Hänet on haudattu Kemiin Peurasaaren hautausmaalle. Myös tutkija Pentikäinen oli läsnä hautajaisissa. Vuonna 1994 Kemin kulttuurikeskuksen edessä oleva pätkä Pohjoisrantakatua nimettiin uudelleen Marina Takalon kaduksi.

KUKA? Marina Takalo Eli 1890–1970.

Vienalainen runolaulaja, tietäjä, näkijä ja elämänsä kertoja.

Luku- ja kirjoitustaidoton.

Viimeisen runonlaulajien sukupolven edustaja.

Hänen venäläinen nimensä oli Marina Ivanovna Nikitina. Karjalaksi etunimenä käytettiin myös Muarieta. Otti sukunimen Takalo Suomessa yhdessä miehensä Ollin kanssa.

Takalolta tallennettu sadan tunnin äänitekokoelma on todennäköisesti suurin yhden ihmisen suullisesta muistista koottu perimätiedon kokoelma.

Elinvaiheet Asui Oulangassa nykyisen Venäjän puolella elämänsä ensimmäiset 34 vuotta.

Myöhemmin osoitteita oli yli 30 Suomen puolella.

Suomessa asuessaan hän vietti Kemissä yhteensä 25 vuotta neljässä erillisessä asumisjaksossa.

Kuusamossa hän vietti 17 vuotta kolmessa erillisessä jaksossa.

Muita vaiheita eri puolilla Koillismaata ja Pohjois-Pohjanmaata.

Lähde Lapin Kansa 30.04.2016. Kirjoitti S. Lampinen 05.05.2017.