Maria Aleksandrova Kettunen, Fadjukov

Airi Jensen/Maria Vadjukovin tyttären Annan kertomaa: "Meitä oli lapsia viisi. Vanhin oli Vihtori s. 8.9.1908 ja kaatui 8.3.40; Kolja s.1910; Anna (myöhemmin Annikki) s.31.12.1912: sitten vielä Olga ja Santeri. Kun isä Fadjukoff lähti Venäjälle, ilmeisesti 1917 tai 1918, jäi äiti yksin lasten kanssa. Anna muisti isänsä tuvan lattiall mieslaumassa, kun hän heräsi aamuyöstä isänsä puheesee, että nyt miehet lähdetään. Hän ei palannut koskaan. - Köyhyys rajaseudulla oli suuri ja ruoka loppui. Nälkä pakotti Marian viemään Salmin lastenkotiin, mutta ojasta allikkoon. Tätä ns. "lastenkotia" piti eräs kiukkuinen vanhempi nainen, joka ei välittänyt lapsista tippaakaan ja ainoana ruokana lapsille ili jokin "sininen sintu", ja tänne sitten kuolivat Kolja, Olga ja Santeri. Äiti lähti sitten Vihtorin ja Annin (Annikin) kanssa Salmista kelkalla Havuvaaraan, kaukaisen sukulaistädin luokse. Siellä hän sai kuulla, että eräs leskimies etsi taloonsa apulaista. Maria pääsi Anna-tyttärensä kanssa apulaiseksi Juho Kettusen talouteen Ruskealassa. Paikka oli iso, oli peltoja, puutarhaa, oli karjaa, mutta oli myös lapsia. Maria oli jättänyt poikansa Vihtorin (11 - 13 v) sukulaistätinsä luokse. Juho Kettusen (nyt noin vajaat 60 v) ja Maria Vadjukovin (noin 23 v) välillä leimahti rakkaus, jonka seurauksena oli pieni tyttö - syntyi todennäköisesti 1921 tai 1922. Kun tyttö oli 3 viikon ikäinen, oli Marian pakko lähteä riitaisesta talosta." "Annikki kertoi: Muistan aivan hyvin, kun eräänä koleana aamuna lähdimme äidin kanssa vaatenyytteinemme (vauva ei ollut mukana) salaa matkalle, talsimaan pitkin metsätietä. Kasvoja oli kyllä ikkunassa. Äiti arvasi, että Juho tulisi hevosella perässä ja niinpä piilouduimme eräälle metsän polulle. Niin kävikinn. Isäntä vauvanyytti kyydissä ajoi ohitsemme ja palasi kohta takaisin tyhjin toimin. Kun reitti oli selvä, lähdimme äidin kanssa kulkemaan eteenpäin ja talsimme ainakin peninkulman. Olin ihan poikki, kun saavuimme suureen taloon, jonne äiti jäi palvelukseen ja siinä talossa olimme ainakin vuoden. Sinne äiti myös sai viestin, että Juhon tyttäret olivat vieneet ja jättäneet Marian vauvan Salmin lastenkotiin, koska luulivat Mariankin olevan Salmissa. Lapselle suoritettiin hätäkaste ja ristittiin Annaksi, kun huomattiin, että elämän liekki alkoi hiljaa sammua. Juho Kettunen sitten vuoden kuluttua tuli hakemaan meidät sieltä piikomispaikasta. Hän jätti kaiken omaisuutensa lapsilleen Ruskealassa ja muutti äitini kanssa Salmissa mökkiin, äidin syntymäkotiin. - En voi sanoa, että isäpuoli olisi minua kaltoin kohdellut. Hyvä mies hän oli, en osaisi lukea enkä laskea ja Juho minut opetti. Yhden ainoan kerran veti minua tukasta, kun aina sekoitin R:n ja K:n." Kun Anna oli 14 v, lähti hän Helsinkiin palvelukseen, meni 17-vuotiaana naimisiin ja tuli myös nuorena äidiksi. Äiti ja isäpuoli kävivät heillä pääkaupungissa kylässä. Juho alkoi ensimmäisenä kutsua Annaa Annikiksi ja sen nimen hän on sitten pitänyt" Juhon poika Eino kertoi: isä ei hyväksynyt kreikkalaiskatolisia. Äidin piti luopua uskostaan ennenkuin Juho vei hänet vihille. Eino ei itse saanut leikkiä kreikkalaiskatolisten lasten kanssa eikä puhua Laatokan Karjalan murretta. Juho pieksi hänet usein, jos poika ei puhunut kirjakieltä."

Maria siirtyi Salmin ortodoksisesta seurakunnasta 1.7.1923 Salmin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Juho on merkittynä Salmin kirkonkirjoihin vv. 1921 - 1930 Tulemajoelle. Kirjoista löytyy hänen lisäkseen vaimo Maria ja poika Eino.

Juho Kettusen toista avioliittoa koskevat asiat Airi Jensen oli saanut Juhon pojan Einon vaimon Hilkka Orvokin välityksellä. Einon sisarpuoli Annikki Lähde asui Turussa ja sairasti kurkkusyöpää. Einon vaimo Hilkka kävi katsomassa häntä säännöllisesti ja keväällä 6.5.1979 haastatteli häntä tehden muistiinpanoja. Annikki oli pystynyt puhumaan vain kuiskaamalla, joten nauhuria ei voinut käyttää. Hilkka itse oli länsisuomalainen, joten kieli ei vaikkuta mitenkään autenttiselta. Annikki Lähde kuoli elokuussa 1981.