Martti Juhani Runolinna

Kikan muistelmia WWT-illassa PDF Tulosta Sähköposti Kirjoittanut Heimo Kuukkanen 03.10.2011

(Videolta puretut Kikan muistelmat ex tempore-puhekielisinä. Purkajana Hannu Kuukkanen)

Kikka Ollikainen kertoo:

Olen sieltä Porvoontien oikealta puolelta, ”oikeistosta”, kun Porvooseen päin mennään. Ahvenkosken polulta. Me muutettiin Vartsikaan -48 kesäkuussa. Isä rakensi sinne rintamamiestalon. Ne, joiden tontti se oli, oli lapseton pariskunta ja meitä oli kolme lasta, niin siitä syystä isä sai sen.

Aloitin koulun siskoni kanssa Puotilan -48 syksyllä alaikäisenä, kun mä olin vasta kuusvuotias. Täytin sitten keväällä -49 seitsemän vuotta ja mä olen aina ollut lapsellinen. Aina tuntu siltä, etten koskaan tuukkaan aikuiseksi. Kysyinkin aina, että miltä tuntuu olla aikuinen? Mä olen toiseks' vanhin ja me aina hoidettiin sisaruksia, enkä päässyt riekkumaan ympäri niin paljon. Meillä oli mäki siinä, Harjutie oli ennen se tie, mutta nyt se on muuttunut Ahvenkosken poluksi sitten, kun ne uudet tiet tulivat. Siellä oli kauheesti lapsia: Kiviharjun pojat, Viikin perhe joilla oli neljä lasta, Svaanilla oli kolme, meil' oli viis, Tuomisille tuli kesälapset, Koivusen lapset ja Ahlqvistit; Peter ja Bo, sit oli Boxströmit, niitä oli kolme, ja sit oli ties ketä ... ihan hirveesti oli lapsia. Me ei paljon minnekään sieltä mäeltä lähdetty nuorempana pois, ennenku sit tuli koulukavereita. Puotilan kartanossa oltiin ensin neljä vuotta. Opettajia oli: Laura Kujanpää, Mervi Siltanen ja sitten Tuulikki Minkkinen. Onks' kellään ollut Minkkinen opettajana? Salmia oli johtajaopettaja. Sitten mentiin Helsinkiin kouluun ja Kuukkasen Sirpa on ollut mun luokkakaveri viis vuotta siellä Hallituskadun Tyttökoulussa. Se oli kaksoistyttökoulu. Ei meitä kyllä tipulaks' sanottu. En mä ikinä ajatellu, et siinä on mitään outoa jos on vain tyttökoulu. Se oli ihan luonnollista.

Hirveesti me urheiltiin. Isä opetti meille kaikki urheilulajit. Jos joku tietää nyrkkeilijä-valmentajan; Yrjö Ollikaisen? Mä oon sen lapsi. Yrjö on elossa ja on 91v. ja on Porissa. Ei nyrkkeile enään. On hyvin väsynyt, dementiapotilas. Isä ja äiti oli naimisissa 70 vuotta. Me asuttiin vielä Helsingissä Kalliossa, kun isä vei meitä Korkeasaareen hiihtämään. Mä muistan, että olin jotain kolme - neljä ja sit, kun mä kaaduin, ni isä sano vaan että: "ylös siitä". Se oli kauhea komentamaan sodan jälkeen. Hiihto, uinti - hypyt, lautahypyt, renkaat, rekki, kaikki nää lajit se opetti meille. Nurmarit oli mulla luistimina ja just ku pääsi vauhtiin niin luistin irtos kengästä ja se oli aika raskasta.

Mun luokassa oli Kontulasta ainakin: kuka Mannisen Kalevia muistaa? Runolinnan Martti oli mun luokalla. Runolinna oli rakentanut Backmannin talon. Ja he asuivat siinä myös. Lammenrannan Arja oli Juhanin ja Pentin isosisko. "Lammenrannan mummu myi viinaa loppuun saakka" (muisteli Martti). Sitä mä en tiedä koko mummoa. Sen mä tiedän, et niillä oli hirveen vihanen koira Jyry, jota piti pelätä. "Ku sielä yötä myöten kolisteli pimeen pullon ostajia, niin piti olla vihainen koira" (lisäsi Martti).

(Milin välikysymys): "Saaks tääl kysyä välillä, ku on tota dementiaa" (Mili). Joo. Tää on sellainen Luontoradio. "Ku siel Vartsikas oli se 41:n bussi, joka lähti siitä elokuvateatterin edestä, Golf radalta, niin siitä tuli sellanen mies, josta sanottiin, et se oli "suursielu". Se asu varmaan siellä sun kulmilla?. Se nousi bussiin istumaan ja piti semmosta tarinaa koko matkan". (Suursieluun palataan tarinassa nimeltään "Suursielu").

(Kikka jatkaa) No sit, ku lähti Helsinkiin kouluun, koulupäivä oli pitkä ja sit piti tehdä läksyt ja hoitaa sisarukset, ei siinä paljon muuta ehtinytkään. Sit kesällä pelattiin lentopalloa ja urheiltiin ja talvella hiihdettiin ja siellä mä Soili Kariin tutustuin muun muassa. Voitinkin kilpailuja ja piirimestaruus tuli tyttöjen viestissä. Maastojuoksunkin mä oon voittanut

Sit ku mä oon ollu muusikkona pelleilemässä, niin henkiset kilpailut on ollut aina tärkeitä. Kansakoulussa ja jopa Kontiossa oli henkiset kilpailut. Lauloin myös kuorossa. Kuka tuntee Tauno Hämäläisen? Kanttorin? Tauno elää vielä ja täytti 93v. kymmenes päivä syyskuuta. Tauno on säveltäjä ja viulunrakentaja. Mä kerron nyt tästä taiteellisesta puolesta. Hän on Kivennavalta kotoisin Karjalan puolelta. Hän sävelsi paljon musiikkia ja me ollaan tehty semmoinen levy Kivennavan historian hyväksi. Se on pieni äänite ja sitä myytiinkin jonkin verran.

Sitten retkeiltiin Kontion kanssa, Pilvijärvellä -59 ja ennen sitä matkaa Skatassa. Ja nyt kun mä luin... nyt tulee vähän surullista. Kun mä nyt luin Vartsika sivuja ni mä sain ensimmäistä kertaa tietää mitä Häkkisen Sepolle tapahtui. Just sillä aikaa ku mä olin siirtolaisena Kanadassa kaks vuotta. Nää, Reima ja Seppo, oli mun kanssa siellä viimeisellä retkellä Skatassa. Me oltiin koko päivä yhdessä ja meillä olo hirveen kivaa ja sit ku mä tuun sieltä matkalta Kanadasta -59 ni mulle sanottiin, et ne on hukkunu. Enkä mä tiennyt yhtään mitään. Nyt mä luin mitä oli tapahtunut. Nyt tiedän, miten siinä sitten kävi.

Mili tunnusti olevansa rakastunut siihen Reimaan ja Kikka Seppoon. Tasoissa ollaan. Me oltiin perhosretkellä sen Sepon kanssa. Oli niin kauhean kiva kaveri. Ei me voida mitenkään sanoa, et me oltais seurusteltu tai mitään.

Sit mä oli töissä kuusi vuotta ja pyrin seminaariin ja musta tuli luokanopettaja. Vartiokylässä kävin aina ku isä ja äiti asu siellä vielä.

Haarasen tytöt on mun tuttuja kaikki. Kuka tuntee Haarasen tytöt? Viis tyttöä. Lea, Kirsti, Maija ja Soili. Kyllä me inkkarileikkiä leikittiin kauheasti ja oltiin aina siellä missä pojatkin. En mä sitten muuta Vartiokylästä tiedä. Uitiin usein Vartsikan rannassa. Kontio majan lentopalloharjoitusten jälkeen mentiin aina uimaan. Oli sää mikä vaan. Mitä suuremmat laineet, sen kivempaa.

(Mili muistelee) "Muistatko semmosta aikaa, ku oli syksy ja vesi nousi ihan sinne pelloille? Se oli niin jännä mennä uimaan, ku sai uida siellä missä ennen otti aurinkoa".

(Kikka jatkaa): Kuka muistaa Arposet? Tää oli se kaalikorva siellä Iiriksessä* portsarina. Se oli painija vissiin. Me myytiin Kontion kioskilla siellä makeisia. Koskisen Reiman kuka muistaa? Se asu Viittapolulla. Niillä oli kerran kutsut ja mulla on valokuvia sieltä. Tantun Timon kuka muistaa? Kuka Ilosen Tarjan muistaa? Väärällä puolen tietä? (Oma tarinansa: "Elokuvateatteri Bio Iiris" )

Jos joku muistaa näitä henkilöitä, kertokaa missä he asuivat ja muuta taustaa ja tarinoita. Lähettäkää vaikka Vartsikasivuilla olevalla sähköpostilla tietoja. Tarinan kirjoitti muistiin: Hannu, WWT-illan videolta Kikan puhetekstistä. Kikka antoi rohkeasti luvan julkaista tämä puhekielisenä tarinana sellaisenaan elävöittämään näitä sivujamme. (Heimo myöntää painostaneensa hieman.)

Hannun video WWT-illasta on You-tubessa: http://www.youtube.com/watch?v=vqPCc549VHY Viimeksi päivitetty ( 08.11.2011 )