Milla "Mary of lappland" Pålsson

Dopvittnen: Fjällmännen Clemens Nilsson, Torkel Andersson, Jonas Pålsson, Torkel Persson, Torkel Jonsson, hustru Ragneld Andersdotter, Anna Pålsdotter ,Maria Clemensdotter dels lappiga Maria Amdersdotter och Lisbeta Andersdotter. Bodde 1865 i Fosnäs Nord Tröndelag Dale i Halmö socken. Bodde hos Taral Jacobsen. Båda talar också norska så även dottern anna brita. När hon gifte sig med Tomas Pålsson betalade de 12 sch. De träffade Lars Levi Laestadius nyåret 1844.

"Lapin Maria Ke 19.9.2012 klo 06:00Eletään vuotta 1844. 30-vuotias saamelaisnainen Milla Clemensdotter tulee Åselen markkinoille. Hän osallistuu uudenvuodenpäivänä jumalanpalvelukseen, jossa saarnaa Kaarresuvannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius. Milla kertoo kirkonmenojen jälkeen rovastille elämäntarinansa. ”Synnyin Fölligenissä pyhäinpäivänä vuonna 1813. Isäni Clemens Andersson oli armoton juoppo. Kun olin viisivuotias, isäni kuoli vammoihin, jotka hän sai tapeltuaan juovuspäissä. Äiti meni pian uusiin naimisiin. Minut jätettiin kuusivuotiaana vuohipaimeneksi maalaistaloon Nässjön kylään. Jotta en olisi karannut, talonväki piilotti vaatteeni. Tein töitä myös toisessa maalaistalossa, kunnes Ramselen nimismies otti minut kasvatikseen. Tulevaisuus näytti valoisammalta, mutta nimismies ja hänen vaimonsa kuolivat. Olin taas puilla paljailla. Kiertelin talollisten karjapaimenena paikasta toiseen.” ”Rippikoulun jälkeen asuin enoni luona. Eno lupasi minulle rintaperillisen oikeudet. Elämä oli ankeaa, koska eno ryyppäsi, tappeli ja tuhlasi omaisuuttaan vaimonsa kanssa. Paimensin poroja ja vietin kaiken aikani yksinäisyydessä tokkani parissa. Sain lämpöä eläimistä ja nukuin niiden kylkeä vasten. Öisin kehräsin talonpojille. Keitin henkeni pitimeksi puuroa poronsarvista tekemästäni jauheesta. Tunsin itseni vieraaksi. Omatuntoni oli rauhaton. Pelkäsin kuolemaa.” ”Äitini yritti naittaa minut pakolla eri miehille, mutta en suostunut. Tämän vuoksi jouduin välillä pakenemaan. 21-vuotiaana tapasin kaksi nuorta uskovaista miestä, Lars Andersonin ja Lars Larssonin. He kertoivat kuuluvansa lukijaliikkeeseen. He kehottivat minua matkustamaan Sollefteåån ottamaan uskonasioista tarkempaa selkoa. Eno uhkasi minua perintöoikeuden menetyksellä, jos lähtisin. Lopulta kuitenkin lähdin.” ” Matka oli rasittava. Tarvoin lumessa ja rämeissä. Olin välillä kovassa kuumeessa. Joulupäivänä pääsin tansseihin matkalla olevien nuorten kyytiin. He jättivät minut yllättäen keskellä talviyötä yksin synkkään korpeen. Tiellä ei liikkunut ketään. Tuuperruin lopulta väsyneenä lumeen. Heräsin myöhemmin lämpimässä huoneessa. Tietä pitkin kulkenut mies oli löytänyt minut kohmettuneena ja tuonut kotiinsa toipumaan.” ”Kun saavuin Sollefteåån, siellä oli menossa kinkerit. Minua rohkaistiin jatkamaan matkaa Noraa. Äitini yritti vielä estää matkan piilottamalla parhaat vaatteeni. Lopulta pääsin kuitenkin perille Noraan. Sain vihdoin puhua uskonasioista pastori Pehr Brandellin kanssa. Hän vapautti minut epäilyksistä ja saattoi minut elävään uskoon. ” Lars Levi Laestadius kuuntelee vaikuttuneena Millan elämäntarinaa. Hän on ollut poikansa Leevin kuoleman jälkeen levoton ja ahdistunut. Nuoruuden synnit ovat painaneet mielessä. Hän on tuntenut mielessään kuoleman virran pauhun. Nyt hänelle puhuu nainen, josta rovastille tulee mieleen Raamatun Maria, joka halusi olla Jeesuksen seurassa, istua hänen jalkojensa juuressa ja kuunnella hänen puhettaan. Hänen mieleensä nousee Maria, joka on valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois. Rovasti Laestadiuskin haluaa hyvään osaan, Jumalan lapseksi. Milla Clemensdotter saarnaa hänelle synnit anteeksi. Rovasti saa parannuksen armon. Hän välittää anteeksiantamuksen ilosanomaa myös seurakuntalaisilleen, joiden joukossa on ruotsalaisia, saamelaisia ja suomalaisia. Alkavat herätyksen ajat. Sanoma anteeksiantamuksesta leviää myös Suomen puolelle. Se kuuluu yhä. On mahdollisuus ja lupa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä! Rovasti Laestadius muistelee myöhemmin: ”Olen muistava köyhää Mariaa niin kauan kuin elän, ja toivon kohtaavani hänet kirkkaammassa maailmassa toisella puolen hautaa.” Reisjärven kristillisen opiston rehtori. Mikko Kinnunen" https://www.keskipohjanmaa.fi/uutiset/315609/lapin-maria