Niila Hietalahti

Luusuan talo Sirkankylä n:o 1. Vävy Niilo Hietalahti vaihtuu Luusuan isännäksi henkikirjassa 1910. Vihitty Emilian kanssa 1908, ilmeisesti tullut taloon tuolloin. Henkikirjassa 1920 Niilolla ja Emilialla lapsia kaksi alaikäistä poikaa, yksi tyttö.

• Oulun läänin henkikirjat - Henkikirja 1910-1910 (Ou:183), jakso 1458: Kittilä Raattama, Sirkka; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21524610 / Viitattu 18.3.2022
• Oulun läänin henkikirjat - Henkikirja 1918-1918 (Ou:222), jakso 123, sivu 122: Kittilä Raattama, Sirkka; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=77273574 / Viitattu 18.3.2022
• Oulun läänin henkikirjat - Henkikirja 1920-1920 (Ou:236), jakso 135, sivu 134: Kittilän pitäjä. Raattama 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 - Sirkka 1; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=21648708 / Viitattu 18.3.2022

"Papan luota lähdettyämme poikkesimme Immeljärven luusuassa Niilo Hietalahden hyvässä kunnossa olevassa talossa. Kievarissa kuulimme, että siinä on sellainen isäntä, joka on omalla työllään näyttänyt, että kannattaa maatalous Lapissakin eikä isännän tarvitse kulkea sivuansioiden perässä. Sellaiset isännät ovat miehiä, joiden talon sivu ei pitäisi kenenkään mennä poikkeamatta talossa. Siellä on aina yhtä ja toista oppimista. Vahinko vain, ettei isäntä sattunut kotisalle. Hän oli jossain ulkosaroillaan touhuamassa. Mutta hänen ystävälliseltä ja vaatimattomalta emännältään saimme kuitenkin eräitä Hietalahden tilaa koskevia tietoja. Vieraanvarainen emäntä laittoi kahvit ja näytteli mielellään, mitä talossa oli katseltavaa. Talo on emännän kotitalo ja siihen oli Hietalahti tullut vävyksi, palattuaan Amerikasta, jossa oli ollut toistakymmentä vuotta. -- . Viivyimme talossa moniaita tunteja. Sattui kaunis päivä ja me ymmärsimme hyvin sen lämmön ja rakkauden, jolla emäntä oli paikkaan kiintynyt. Siinä ei ollut yksistään kotitalon rakkautta, vaan oli se myös suurelta osalta ympäröivän luonnon ansiota. Emäntä viittasi Levi- ja Kätkätuntureihin, joiden välissä talo sijaitsee. Hän osasi nauttia luonnon kauneuksista. Edessä oli kaunis Immel-järvi, jonka pinta välkkyi auringon hohteessa. Komeat pihakoivut ympäröivät taloa, perunamaa vaikutti hyvältä ja vilja pellossa näytti tuleentumisen merkkejä. Tyytyväiseen mieleen oli täysi syy." Olli-Pekka: Kairalta Kairalle, osa VI. Lapin Kansa 26.09.1929
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1564194?term=... / Lainattu 18.03.2022

"Kun Kittilän kirkonkylästä tullaan pohjoiseen päin, ei voi olla huomaamatta Levitunturia. Ensimmäisen kerran se kohoaa jylhänä ja komeana horisontista Sätkenän kohdalla. Vasemmalle kääntyy tie Kätkäjärvelle ja maantie nousee jyrkkää mäkeä, Uuselkää, ylös. Kantatie nro 79 Rovaniemeltä Kilpisjärvelle Kittilän ja Muonion kautta oli pitkään hiekkatie, joka päällystettiin vasta ihan 1970-luvun lopulla. Laskeduttaessa alas Uuselän mäkeä, alkaa puiden takaa pilkottaa ensimmäinen Sirkankylän järvistä: Immellompolo. Sen ja tien välissä on kirkasvetinen lähde, jonne johtaa 'Lähdevettä'-opasteella merkattu polku. Suurin piirtein lähdettä vastapäätä seisoi hökkeli, joka oli Jyrkkälän kesänavetta, Kaivolan tai Koutaniemen karjan kesäkäyttöä varten. Maantie kulkee itse asiassa kutakuinkin vanhan ratsutien pohjaa, joka oli 1800-luvun ainoa maakulkuväylä Rovaniemeltä sekä Kilpisjärvelle ja Norjaan että Inariin. Lähteeltä se kulki pohjoiseen Kenttämaan läpi, joka syksyisin on punaisenaan puolukoita. Ratsutie, tai paremminkin polku, laski Immeljärven rantaan nykyistä Purolantietä seuraillen Tiensuuhun ja jatkui siitä ensin järven rantaa Koutaniemen läpi ja sitten Korsajoen rantaa aina Sirkan keskustaan saakka. Molemmin puolin maantietä sekä Levi-, että Kätkätunturin suuntaan avautui komea hongikko, jota asukkaat kutsuivat aikanaan 'Ruupe-äijin mäntymettiksi'. Ne oli merkannut itselleen isojaon aikana 1800-luvun loppuvuosina Sodankylästä Sirkkaan muuttanut ja avioitunut Hannu Halonen ja hänen poikansa Ruupert, isoäitini isä. Halonen oli ostanut myös tien reunassa olleen kruununtilan, jota kutsuttiin Vielmaksi pienen Immellompolosta Immeljärveen virtaavan joen, Vielmajoen mukaan. Haloset ottivat Vielman myös omaksi sukunimekseen. Ruupe puolestaan oli avioitunut aluemetsänhoitaja Frans Silénin vanhimman tyttären Augustan kanssa ja perusti perheensä Vielmaan. Vielma oli vielä 1960-luvulla Sirkan eteläisin asuinrakennus. -- . Vielman kohdalta vanha ratsutie haarautui lounaaseen Kätkäjärvelle Kätkälään ja Nuottilaan. Toinen haara vei Immeljärven länsipuolelle Kätkätunturin puolelle Joensuuhun, jossa asui Herman ja Olga Takkunen (s. Sirkka) perheineen. Sodan jälkeen rakennetussa uudessa Vielmassa asui Ruupen ja Augustan poika Johannes perheineen. Vielman takana oli toinen talo, jossa asui Kalevi Tiensuu perheineen, kunnes muutti Ruotsiin 1964. Talo siirtyi Eeva-Liisa (s. Vielma) ja Leo Ollilan omistukseen. -- . Maantien Kätkätunturin puolella, Vielmajoen ja Immeljärven yhtymäkohdassa oli pieni koski, jota oli hyödynnetty jälleenrakennusaikana pienen sahan voimalaitoksena. Lähempänä tietä oli iso tukkilanssi, johon puutavaraa tuotiin. Sahan yläpuolisessa rinteessä oli lehmien laidunniittyjä, mutta myös pienen mökin rauniot. Mökissä oli ennen sotaa asunut mäkitupalainen Emmi Luusua (oikealta nimeltään Emilia Tiensuu) ja hänen sokea miehensä Jussi Pyhäjärvi, joka toimi hierojana ja kuljetti postia. Lanssin pohjoispuolella oli kaunis järvelle antava rinne, johon vanhempani Annikki (s. Erkkilä) ja Yrjö Niemelä rakensivat uudistalonsa Päivölän vuonna 1959. Se on lapsuudenkotini. Vielä lähempänä järveä oli ja on edelleen Tiensuun tila. Se on seissyt sijoillaan 1800–luvun puolivälistä, joskin Lapin sodan jälkeen rakennettu uudelleen. Tilan nimi liittyy ohi kulkeneeseen ratsutiehen. Tiensuun isännät ja emännät ovat alun perin olleet Sirkan Erkkilöitä ja Pyhäjärviä, joukossa myös mm. muoniolainen kotivävy. Lapsuudessani talossa oli sekä vanha isäntä Benjamin, Tiensuun ukki, ja emäntä isotätini Lilja (s. Vielma) sekä heidän poikansa Eelis perheineen. -- . Jyrkkälän jälkeen vasemmalle kääntyi tie Immelään kahtakin reittiä: ensin loivempi tie lehmihaan viertä ja toinen maitolaiturin kohdalta jyrkästi alas. Risteykseen jäi Arvi ja Leena Koutaniemen uudistalo. Immeljärven pohjoispäässä oli myös joki, jota tässä kohden kutsutaan Korsajoeksi. -- . Korsajoki ylitettiin siltaa pitkin, jonka kaiteet olivat sen verran leveät, että ne houkuttelivat kävelemään niitä pitkin – mikä oli tietysti kiellettyä. Mäen päällä oli risteys, josta oikealle johtava tie vei Mäkelään. Alpo Hietalahti rakensi risteykseen vuoden 1965 tienoilla Sirkan toisen matkailuyrityksen, Hietalahden Majan, jota hän piti äitinsä Irjan kanssa. Majassa oli majoitushuoneita ja ravintola sekä myöhemmin mökkejä. Näköala ravintolasta Immeljärvelle oli hieno. Majan jälkeen tie kulki aivan rantakiviä pitkin ja sen oikealla puolella oli Raatarinmäki. Se oli sileää puutonta sammalikkoa, jossa oli mukava niin kesäisin kuin talvisinkin leikkiä ja kieriä. Mäki oli 'ei kenenkään maata', sillä se oli aikanaan kuulunut lapsettomalle pariskunnalle, Aukusti ja Mari Erkkilälle, joiden perikunta oli niin laaja ettei se päässyt yksimielisyyteen maaomaisuuden jakamisesta. Mäen jälkeen tunturin kainaloon avautuu suurehko, loivasti nouseva niittyalue. Ei ihme, että näille seuduille perimätieto kertoo Sirkan ensimmäisen asukkaan asettuneen ja 'laskeneen konttinsa', josta alue on saanut nimen Konttinen. Myöhemmin sitä kutsuttiin myös Luusuaksi. Konttisen alueen ensimmäinen rakennus oikealla tien varressa on Laurilan 'kämppä'. Se sai toimittaa ensiasunnon virkaa kun isovanhempani Jussi ja Siviä Erkkilän perhe palasi evakosta Åselesta Lapin sodan jälkeen poltetulle tilalleen. Laurila oli erotettu 1890 Luusuasta kun Lauri ja Maria Erkkilä ostivat sen omakseen. Tila siirtyi ensin heidän pojalleen, maakauppias Pekka Erkkilälle ja sitten hänen pojalleen Jussille. -- . Laurilan takana sijaitsivat Luusuan talot, joissa asuivat Aarne ja Irja Hietalahti, sekä ylempänä Edith ja Eero Hietalahti. Luusuaan kuljettiin Laurilan pihan poikki."
ailansukukronikat.blogspot: Sukupuuni juurella: Akamatka lapsuuden Immelään https://ailansukukronikat.blogspot.com/2016/11/aikamatka-lapsuuden-... / Lainattu 18.03.2022

Ailan sukukronikan mainitsema Aukusti Erkkilä on Petter Erkkilän veli, joka puolestaan on Amanda Juhontytär Rannan ensimmäinen aviomies, jonka kuoltua Amanda meni naimisiin Niilo/Niila Erkki Hietalahden kanssa, jonka toinen puoliso (Amandan kuoltua) Emilia Niilontytär kuuluu Konttisen jälkeläisiin:

Matti Heikinpoika Konttinen 1690-1771 + Carin Antintytär s. 1699:
Antti Matinpoika Konttinen s. 1719 + Brita 1718-1778:
Matti Antinpoika Konttinen/Luusua 1748-1827 + Margareta 1738-1821:
Antti Matinpoika Luusua 1766-1813 + Kristiina Juhontytär Kyrö 1776-1825:
Juho Matinpoika Luusua 1805-1864 + Valpuri Laurintytär Pudas 1806-1864:
Niilo Pekka Luusua 1832-1918 + Agneta Erkkilä 1836-1920:
Emilia Niilontytär Luusua 1880-1940 + Niilo Erkki Hietalahti 1861-1932