Pedri Jaakonpoika Shemeikka

Shemeikan kylä, Suistamo.

Lisäys/Lea Tajakka:

"Jaakon Pedri on ollut myös kuulu laulaja ja tietäjä. Hänestä Basilier mainitsee runotoisinnon yhteydessä: Saatu Suistamon Semeikässä Pedri Jaakonpoika Shemeikältä, josta muut sanoivat: hän kun kirjalle panee, tietää paremmin kuin me, sepä on tipo tiettävä(...).

Basilier ei (ehkä Pedrin korkean iän vuoksi) kerännyt kuin kaksi kokonaista runoa Pedriltä. Siten varmaa käsitystä siitä, minkälaisia Pedrin runot ovat olleet suhteessa toisen sukuhaaran runoihin, ei ole. Esimerkiksi Karjavirressä näkee selvästi, miten Ondrei, Mikki ja Pedri Iivananpoika edustavat samaa kantaa, Jaakon Pedrin runo taas poikkeaa heistä jonkin verran. (KRA, Basilier 167. 1884, Jukka Saarinen/ "Tietäjiä ja metsämiehiä. Shemeikat runonlaulajina" teoksessa Malviniemi, Rauno: Tapion tuvilla. 1997.)

Runonlaulajien matrikkelissa samassa teoksessa mainitaan tosin kolme runoa: Kanteleen synty, SKVR VII 5 3808, Karjan laitumelle laskeminen eli karjan luku, SKVR VII 5 3808 ja Loukkaantumat ja viottumat -loitsu, SKVR VII 3 253. (Ks. Tapion tuvilla...).

Jehkin Iivana kertoo oppineensa enimmät runonsa Juakoin pojalta Pedriltä, joka oli hänen setänsä ja kumminsa ja joka näin oivallisella tavalla huolehti kummilapsensa henkisestä kasvatuksesta. Kummisetä oli laulanut runoja rihmaista (ansalankaa) punoessaan Iivanan pienenä ollessa ja Iivanalla oli poikkeuksellisen hyvä muisti: kun kerran oli minkä laulun kuullut, niin sen oli ikänsä muistanut (O. Relander). Borenius Lähteenkorvalle hän kertoi, että vielä 40 vuoden iässä tarttui päähän kaikki, minkä hän kuuli. – Lisäksi hän (Iivana) oli oppinut runoja Ontto Hamppiselta sekä sukulaisiltaan Ondrei Iivananpoika Shemeikalta, Mysysvaaran Pedriltä ja Tshiipakan Mikiltä (Mikki Shemeikka). Yhden oli oppinut Feodor Tsannikalta.

(Pentti Härkönen: ”Iivana Shemeikka” teoksessa (toim.) Jaakko Paavolainen: Karjalainen elämäkerrasto, 1961.)