Petr Jakolev Matsi

Tall.pka, Virtelä.

Pappismunkki JOHANNES

Salmin ortodoksisen seurakunnan arkisto - I Ca:33 Metrikka 1906-1906, jakso 58; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5781995695&aineistoI... / Viitattu 15.12.2023
- Seurakunta Salmi (ort.)/Kirkonkirja Syntyneiden ja kastettujen luettelot/
Asuinpaikka Virtelä/Etunimi Petr/Sukunimi Matshi/Sukupuoli mies/Rekisteröintinumero 85
Syntymäaika 4.6.1906/Kasteaika 4.7.1906
Vanhempien tiedot/Isän ammatti talollinen,Isän etunimi Jakov,Isän patronyymi Petrov,Isän sukunimi Matshi/Äidin ammatti vaimo/Äidin etunimi Marfa/Äidin patronyymi Trofimova

https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/kiertolaismunkki-suomesta.ht...

- Valamon opiston apulaisrehtori Juha Riikonen (JR) kirjoittaa väitoskirjassaan ”Kirkko politiikan syleilyssä”, että Pekka Matsi olisi opiskellut Sortavalan pappisseminaarissa.. Riikosen tietojen mukaan tämä kaikki – pappisseminaariin meno ja sieltä poistuminen – oli tapahtunut kuitenkin ennen vuotta 1928, jolloin hän meni Viroon ja siellä nimenomaan Petserin luostariin. Petseristä hän jatkoi matkaa ilmeisesti melko pian silloiseen myllerrysten keskellä olevaan, Serbiasta ja eräistä muista alueista muodostettuun diktatoriseen kuningaskuntaan, jonka nimenä oli aluksi ”Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta”, myöhemmin vuodesta 1929 Jugoslavia (siis ”iso-slavia” eteläslaavilaisten mukaan). Siellä hän hakeutui nykyisen Kosovon alueella sijaitsevaan suureen, 1300-luvulla rakennettuun Vysoko-Dečanin Kristuksen ylösnousemuksen luostariin (serb. Манастир Високи Дечани), joka sijaitsee 12 Pećin (Пећ) kaupungista etelään.

Vysoko-Dečanin luostarissa hän Riikosen väitöskirjan mukaan kävi nelivuotisen luostarikoulun 1930-luvun alussa. Munkkivihkimyksen hän sai sitten pohjoisempana Serbiassa sijaitsevassa Gornjakin luostarissa (Манастир Горњак) joulukuussa 1935 ja munkkidiakoniksi vihkiminen tapahtui keväällä 1937 ja pappismunkiksi kesällä 1937.

Näiden vihkimysten jälkeen pm Johannes palasi ilmeisesti piispalta lupaa kysymättä, omin luvin Suomeen syksyllä 1937 ja meni Laatokan saarella sijaitsevaan Konevitsan luostariin, jonka veljestön jäseneksi hänet hyväksyttiin virallisesti vasta keväällä 1939. Syy viivästyneeseen hyväksyntään johtui JR:n väitöskirjan mukaan mahdollisesti siitā, että Johannes ei ollut saanut serbialaiselta piispaltaan Benjaminilta todistusta diakoniksi ja papiksi vihkimisistä. Benjamin piti Matsia luostarilupauksensa rikkojana. Munkkivihkimyksensä yhteydessä Johannes oli luvannut pysyä serbialaisessa luostarissa vähintään kymmenen vuotta, mutta oli sitten lähtenyt omavaltaisesti Suomeen jo parin vuoden kuluttua.
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/seminaarista-luostarien-kaut...
pappismunkki Johannes eli korpraali Pekka Matsi kotiutettiin armeijasta kohta Jatkosodan päätyttyä. Aselevon piti alkaa syyskuun alkupäivinä ja Matsi kotiutettiin 15.11.1940.

Teologian tohtori Juha Riikonen (JR) kertoo väitöskirjassaan, että pappismunkki Johannes oli toiminut armeijakomennuksensa aikana myös sotilaspastorina Itä-Karjalassa Äänısniemessä. Vuonna 1944 hänet siirrettiin sielunhoitajaksi sotavankileirille Seinäjoelle, ja siellä hän mm. tutustui venäläisiin valvontakomission upseereihin, majuri Jepihiniin (Епихин) ja luutnantti Morozoviin (Моро́зов), jotka olivat valvomassa venäläisvankien kotiuttamista. Heidän kanssaan oli kuulemma "puheltu kirkkoasioistakin". Se selviää suojelupoliisin tekemistä kuulusteluista ja pöytäkirjoista, mutta niistä kenties hieman lisää myöhemmin.

Muutto Itä-Karjalasta sotavankileirin sielunhoitoon saattoi kenties aiheutua myös siitä, että pm Johannes sairastui 1943 vakavasti lavantautiin ja joutui sen vuoksi olemaan sairaalassa pitkän ajan. Isä Erkki Piiroinen kertoo noista ajoista kirjassaan "Tsasounien Karjalassa" laajalti. Kirjan kertomusten mukaan isä Erkki oli melko paljon Itä-Karjalan aikoina tekemisissä pm Johanneksen kanssa, hän mm. siunasi isä Erkin tuolloisen kodin siellä.

Armeijasta kotiuttamisen jälkeen pappismunkki Johannes meni periaatteessa takaisin Konevitsan luostarin veljestöön, mutta hän ei kuitenkaan enää viihtynyt siellä. Luostari oli muuttanut Laatokan saarelta evakkoon Keiteleen Hiekkaan. Jo vajaan kuukauden kuluttua kotiuttamispäivämäärästä joulukuun alussa 1944 hän ilmoitti eroavansa luostarin jäsenyydestä.
JR:n mukaan Johannes alkoi kiinnostua työstä Venäjän kirkon, siis Moskovan patriarkaatin, palveluksessa. Kun hän oli lähtenyt Konevitsasta, hän toimi jonkin aikaa pappina Helsingin seudun ortodoksien keskuudessa, missä hän usein korosti, että Suomen kirkon todellinen Äitikirkko oli Venäjän kirkko.
https://pyykkonen.blogspot.com/2023/12/villin-munkin-yllattavia-pel...