Riitta Katariina Erkintytär Iskanius

Kuopio kastetut: 5.2.1788 19.2.1788 Pälonemi Bst. Eric Ischanius Brita Fribon Brita Cathar.
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t3832918

Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunnan arkisto - Lastenkirja II 1786-1804 (I Ab:4), jakso 318, sivu 531: Strömsdahls Bruk; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=27361192 / Viitattu 16.10.2020

Nilsiä vihityt: 10.9.1815 Wuotjerwi Drg.enkl. Påhl Sawolain T.enk. Brita Kat. Iskanius Wuotjerwi
http://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t435071

Paavo ja 2. vaimo Riitta Kaisa Iskanius
Nilsiä - rippikirja, 1840-1850 (TK1470-1471) > Sivu 103 108: sivu ???: Kaaraslax 12; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=175... / Viitattu 16.10.2020

Epäilemättä tämä äiti, synnynnäinen hovinlapsi, oli korkeammalla kehityskannalla kuin muu ympäristö. Hän oli syntynyt 1788 ja eli 82 vuoden vanhaksi. Hänestä tiedetään kertoa, että hän oli kaikin puolin harvinainen ihminen. Hän oli mainio laulaja ja osasi koko virsikirjan ulkoa. Todistuksena siitä kerrotaan seuraava juttu. Kerran hänen vanhoilla päivillänsä, kun perhe asui lampuoteina Virran hovissa Muuruen kylässä, poikkesi taloon, jonka pihan läpi talvitie kulkee, eräs matkustavainen Nurmeksesta. Kun oli lauantai-ilta, oli poika Niilo veisaamassa jotakin virttä toisessa huoneessa. Vieras kun oli laulutaitoinen mies, niin hänkin pyrki saadakseen mennä laulajan pakeille. Yhdessä miehet sitten virsiä vetelivät. Riitta Katrikin tuli heidän seuraansa, ja kun vieras sanoi virren alun, niin Riitta sanoi numeron, ja päinvastoin. — Vielä v. 1866, kun hänen poikansa, Niilon veli Paavo kuoli Karjalankoskella, Riitta, 78 vuodestaan huolimatta, tätä aittaan vietäessä veisasi niin lujalla äänellä, että se kuului virstamäärien päähän, ja naapurit siten tiesivät siinä talossa kuoleman vierailleen. — Tietoja hänellä oli kaikenlaisia, joita muilla ei ollut. Niilo itse kertoo:

„Mitä äiti illoin, aamuin Rihmarullan iiiikuttaissa Lauloi aina lasten kuulla, Perheensä iki-iloksi, Ne on muistossa minulla Vielä varsin vanhanakin, Niistä kiitän kuoltuakin Vanhempia vaivoistansa."

Ja tarmokas se mummo oli ollut, niinkuin ainoastaan entisen ajan äidit voivat olla. Hänen käsissään kääntyi työ. Kuusi henkeä sai leikata ohraa ja hän sitoi kaikki jäljestä. Ja kun hän rukkia polki, tärisi vain lattia.