Risto Yrjönpoika Mykkälä

Yläne - syntyneet-vihityt-kuolleet, 1662-1750 (AP I C:1) > Sivu 43 24: sivu ???: Kastetut 1693-1693, vihityt 1693-1696; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=261... / Viitattu 23.3.2021

Pöytyän rippikirja 1751-57 s.163

Yläne rippikirja 1728-1759 (AP I Aa:1) Sivu 78 (Talon nimi peitossa (Myckälä)) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2598... / Viitattu 02.09.2023

Vehmaan tk - perukirjoja, 1736-1802 (AP Eca:1a) > 362: sivu ???; SSHY: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=324... / Viitattu 14.1.2021, perukirjassa nimellä Christer Ylen.

Lukkarin tehtäviin kuului paitsi virrenveisuun johtaminen kirkossa, myös kristinopin alkeiden ja sisälukutaidon opettaminen pitäjäläisten lapsille. Lisäksi lukkari toimi pitäjän välskärinä ja myöhemmässä vaiheessa rokottajana. Lisäksi lukkari avusti pappia seurakunnan juoksevien asioiden hoidossa toimien kirkonisäntänä ja hoitaen kirkon raha-asioita ja Yläneellä myös suntion tehtäviä. Aatami Ylenille luvattiin vuonna 1762 lukkarin viransijaisuus ehdolla, että hän lähtisi Turkuun hankkimaan suoneniskentätaitoa. Kirkollisen järjestyksen hoito kuului myös lukkarin tehtäviin.

Lukkarin palkka oli tuohon aikaan perin vaatimaton. Peruspalkan muodostivat ns. lukkarinkapat, jotka lukkari itse joutui keräämään. Lukkarinkapoista muodostui noin 16 tynnyriä viljaa vuodessa lukkarin perheen elämiseen.Tynnyri vastasi noin 144 litraa viljaa. Lukkarilla oli yleensä kirkon lähellä pappilan mailla lukkarintorppa asumuksena. Rahapalkkana lukkari sai yhden tai kahden sunnuntain kolehdin tuoton sekä vähäisen rahakorvauksen kirkonisännyydestä.Kirkonisäntänä lukkari keräsi ns. kello- ja multarahat, jotka perittiin vainajan omaisilta hautaamisen kuluina. Vuonna 1749 lukkari Risto Ylen kertoi varkaiden vieneen osan edellisen vuoden multarahoista eli kirkolle hautauksista suoritetuista maksuista. Mutta koska lukkari oli säilyttänyt rahoja avoimessa pakarituvassa, ei rahoja pyyhitty kirkontileistä, vaan ne jäivät lukkarin vastuulle.

Yläneen Yleneiden toimeentulo ei kuitenkaan perustunut pelkkään lukkarintoimeen. Koska he olivat Heikkilän ratsutilan poikia Yläneen kirkonkylästä, tuli pääasiallinen toimeentulo todennäköisesti talonpidosta, koska he toimivat samalla Heikkilän rusthollareina. Heikkilän ratsutila oli harvoja itsenäisiä talonpoikaisessa omistuksessa olleita talonpoikaistaloja koko Yläneellä. Useimmat talot olivat Vanhakartanon aatelissukujen omistuksessa olleita lampuotitiloja ja lampuotitalollisten asema ei ollut juuri parempi kuin torppareiden. Heikkilä oli lisäksi koko Yläneen ainoa ratsutila. 

Lukkari nautti 1700-luvulla etua, jota muuten nauttivat vain pitäjän säätyläiset sekä vauraimmat talolliset. Lukkari perheineen sai viimeisen leposijansa kirkon lattian alta. Risto Ylen haudattiin vielä tällä tavalla. 1700-luvun jälkipuolella kirkkoon hautaamisesta alettiin terveydellisistä syistä luopua. Viimeinen Yläneen kirkkoon haudatty Ylen oli Aatami Ylenin Maria-tytär vuonna 1805.

Yleneistä toimivat lukkareina Risto Yrjönpoika Ylen 1720-luvulta kuolemaansa 1752 asti. Aatami Ylen toimi lukkarina vuosina 1778-1813 ja Gabriel Ylen 1820-luvulla. Viimeksimainittu oli viinaanmenevä mies ja sai rovastinkäräjillä taipumuksestaan varoituksen vuonna 1825.

Lähde: Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865, kirjoittanut Aulikki Ylönen, 1969 , sivut 850-855.