Robert Wuopio

Ylitornio parish births:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5833860.
According to the birth record it is unclear whether his father actually was was Adam Johansson Keskitalo or Johan Wuopio.

With his parents and siblings in Ylifornio parish communion books in Kuivakangas village No. 1 Wuopio farm:
1855-1864 page 26: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=410...
1865-1874 page 132: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=444...
1875-1880 page 129: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=452...
1881-1890 page 206: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=452...;

Immigration into the United States in 1880 according to communion book.

Mine Inspector’s Report for Houghton County, 1893.

Accident No. 9. - This was one of the most appalling disasters that ever occurred in the history of mining in Houghton county. By the oversight of an engineer caused by the supposed disconnection of a number from an indicator band, ten men were hurled to instantaneous death at the Red Jacket shaft of the Calumet and Hecla mine on the 14th day of May 1893.

John Odgers, timberman with assistants Allen Cameron, Andrew Ednie, John Hicks, James Cocking, Joseph Pope, Con S. Sullivan, Robert Wuopio, James Treana and Michael Sandretto. These men entered the shaft as usual to timber up and secure the shaft that was being sunk during the week. Everything went well during the forenoon. Several buckets of timber had been lowered down the shaft for the men to put in place to secure the sides of the shaft, and nothing while the work was in progress happened, to create the least suspicion that the machinery in every detail was not in perfect order. It is customary among the men working in the shaft to go to the surface for dinner and when the noon hour arrived, the unfortunate fellows got in the bucket and gave the proper signal to hoist men, and both the lander and the engineer according to their testimony at the inquest received the signals correctly.

Mr. Ernest Tulin was running the engine and James Ashton was landing. Both are men of experience in their line of duty and had the confidence of the men working in the shaft. When the signal to hoist was given, the bucket containing the men was hoisted up the shaft at the rate of seventy strokes a minute. The speed for hoisting rock is ninety strokes a minute and a standing order was given to the three engineers employed in running the engine at the Red Jacket shaft when men are riding up or down the shaft not to run any more than half speed or forty-five revolutions per minute more than allowed equal to 550 feet faster than the allowed rate but owing to the fact afterwards brought out at the inquest that the fatal number became detached from the indicator band and fell off, the engineer lost his reckoning, and supposed the bucket was 900 feet down the shaft at the time when it reached the surface. Consequently, the bucket and men were hoisted up against the timbers on top of the shaft house where they struck with a terrific crash snapping under the steel bolt connecting the bucket to the wire rope and precipitating men and bucket down the shaft a distance of 3,000 feet. The indicator is a number attached to a steel band operated by the engine and serves to designate the location of the bucket in the shaft and the number attached with a set-screw. When the bucket is far down the shaft the number disappears from view under the stand or casting in which it is operated. How the number became detached from the band is a mystery which may never be solved. Of the two numbers attached to the band at the time of the accident, one was to govern the landing of the north and the other of the south bucket. The number that fell off was to govern the landing of the north bucket and its loss was not noticed when the south bucket was being hoisted in which the men were riding up the shaft until the top of the frame was reached in which it was operated. See letter C on cut of indicator. The number that governed the landing of the south bucket came in full view at the bottom of slot A. The bucket was then 350 feet down the shaft. Letter B shows the point of landing the south bucket or mouth of the shaft.

An inquest was held before Coroner MacDonald.

The Jury, after due deliberation, rendered the following verdict: “We find that the deceased men, John Odgers, John Hicks, Allen Cameron, Andrew Ednie, James Cocking, Joseph Pope, Con S. Sullivan, Robert Wupio, James Treona and Michael Sandretto, came to their deaths by accident and we exonerate the Calumet and Hecla Mining Company and its engineer from all blame but we suggest that a new system of indicating be adopted.”

The recommendations of the jury have been complied with.

Ylitornio kastetut: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5833860.
Kastekirjan mukaan ei ole varmuutta kumpi oli hänen isänsä, Adam Johansson Keskitalo vai Johan Wuopio.

Vanhempineen Ylifornio rippikirja Kuivakangas nro 1 Wuopio:
1855-1864 sivu 26: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=410...
1865-1874 sivu 132: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=444...
1875-1880 sivu 129: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=452...
1881-1890 sivu 206: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=452...;

Rippikirjan mukaan meni Amerikkaan 1880.

Houghtonin piirikunnan kaivostarkastajan raportti (Houghton County Mining Inspector Report) 1893
http://www.mifamilyhistory.org/houghton/miningaccident.aspx?id=9-1893

Onnettomuus nro 9 - Tämä oli yksi kauhistuttavimmista katastrofeista mitä koskaan on tapahtunut Houghtonin piirikunnan kaivoksissa. Tiettävästi merkkinauhasta irronneen numeromerkinnän vuoksi ja koneenkäyttäjän tarkkaamattomuuden vuoksi kymmenen miestä syöksyi kuolemaansa Calumet and Hecla -yhtiön Red Jacket -kuilussa 14.5.1893:

• John Odgers
• Allen Cameron
• Andrew Ednie
• John Hicks
• James Cocking
• Joseph Pope
• Con S. Sullivan
• Robert Wuopio
• James Triano
• Michael Sandretto

Nämä miehet menivät kaivoskuiluun tavalliseen työhönsä vahvistamaan tukkipuilla seinämiä kuilussa, jota oli syvennetty aikaisemmin viikolla. Aamupäivällä kaikki sujui normaalisti. Useita kuupallisia puutavaraa oli laskettu alas kulluun miehille, jotka asensivat niitä kuilun seinämille. Työn aikana ei ollut mitään merkkiä siitä että laitteistossa olisi ollut pienintäkään vikaa. On tavallista että miehen nousevat maapinnalle lounasaikaan, ja kun keskipäivä koitti, nuo epäonniset miehet asettuivat kuuppaan ja antoivat merkin nostaa heidät ylös. Todistajanlausontojen mukaan sekä "lander" ja koneenkäyttäjä vastaanottivat oikeat signaalit.

Ernest Tulin käytti konetta ja James Ashton "was landing". Molemmat ovat työssään kokeneita ja kaivoksen miehet luottivat heihin. Merkinannon tultua kuuppa ja miehet sen kyydissä nostettiin ylös nopeudella 70 lyöntiä minuutissa. Kivien nostossa nopeus on 90 lyöntiä minuutissa, ja kaikille kolmelle Red Jacket:in koneenkäyttäjälle annettu pysyväisohje sanoo, ettei miehiä saa nostaa tai laskea kuin korkeintaan puolella nopeudella eli 45 kierrosta minuutissa, mikä tarkoittaa 550 jalkaa nopeammin kuin sallittu. Myöhemmin tutkinnan aikana tulii esille, että kun kohtalokas numero oli irronnut nostolaitteiston merkkinauhasta, oli koneenkäyttäjä siinä käsityksessä, että kuuppa oli vielä 900 jalan (300 m) syvyydessä kuilussa, kun se jo tuli maanpinnalle. Sen seurauksena kuuppa iskeytyi hissirakennuksen rakenteisiin valtavalla rysäyksellä, jolloin kuupan teräksinen akselitappi katkesi, ja niin kuuppa miehineen syöksyi kaivoskuiluun 3000 jalan (1 km) syvyyteen.

Indkaattorimerkki on numero, joka on kiinnitetty teräsnauhaan ja se kertoo koneenkäyttäjälle kuupan sijainnin kuilussa. Numerot on kiinnitetty ruuveilla. Kun kuuppa on syvällä kuilussa, merkki katoaa näkyvistä suojuksen taakse. On jäänyt selvittämättä miten numero on päässyt irtoamaan nauhasta eikä sitä asiaa ehkä koskaan saada selvitettyä. Nauhaan kiinniteyistä numeroista toisen tarkoitus oli ohjata pohjoisen puolen kuuppaa ja toisen etelän kuuppaa. Pudonneen numeron tarkoitus oli ohjata pohjoisen puolen kuuppaa eikä sen puuttumista huomattu, kun nostettiin etelän puolen kuuppaa missä miehet olivat kyydissä, kunnes kehyksen yläosa jo tuli näkyviin. Katso kirjain C oheisessa leikkauskuvassa. Numero joka ohjaa etelän puolen kuuppaa tulee kokonaan näkyviin hahlossa A. Kuuppa oli silloin 350 jalan (115 m) syvyydessä. Kirjain B näyttää kohdan jossa etelän kuuppa asettuu tasolle ("landing").

Tapaturmatutkintaa johti kuolinsyyntutkija ("Coroner") MacDonald.

Valamiestiö antoi huolellisen harkinnan jälkeen seuraavan päätöksen: "Me toteamme että menehtyneet miehet John Odgers, John Hicks, Allen Cameron, Andrew Ednie, James Cocking, Joseph Pope, Con S. Sullivan, Robert Wuopio, James Trione ja Michael Sandretto kohtasivat kuolemansa onnettomuudessa ja vapautamme Calumet and Hecla Mining Company -yhtiön ja sen koneenkäyttäjän kaikesta vastuusta, mutta suosittelemme että otetaan käyttöön toisenlainen indikaattorijärjestelmä."

Valamiehistön suosittelemat suositukset on otettu käyttöön.