Pastori Samuel Johannis Alopaeus

Sortavala Msrk maaseurakunta, Vihityt-kuolleet, 1771-1809 UK768-769 Kuva 248
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/sortavala/vihi...
14.10.1793 23.10.1793 Staden Contr:Probet:? Cons:As: Samuel Alopaeus 72 9 5

https://dokumente.ios-regensburg.de/amburger/index.php?id=3658

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 Henkilötiedot:

Yo Kielissä 13.10.1742 Samuel Alopaeus U737. * Pietarissa 9.1.1721. Vht: Kupanitsan kirkkoherra Johan Alopaeus 5102 (yo 1709, † 1748) ja hänen 1. puolisonsa Anna Maria Maidelin.

Pietarin akateemisen lukion oppilas 4.3.1741. Ylioppilas Kielissä 13.10.1742 Samuel Alopaeus Petropolitanus | nov. Vihitty papiksi Narvassa 5.1751. — Akianderin (II s. 298) tieto "Studerade i Åbo och Halle" on nähtävästi virheellinen.

— Viipurin katedraalikoulun kielimestari 1745, ero 1747. Armovuodensaarnaaja Pietarin suom. seurakunnassa 1751, kirkkoherra 1752. Sortavalan kirkkoherra 1755. Viipurin tuomiokapitulin jäsen 1765. Lääninrovasti 1770. Harrasti mineralogiaa ja muita luonnontieteitä.

† Sortavalassa 14.10.1793.

Pso: 1:o 1752 Anna Katarina Sigfrén tämän 2. avioliitossa († 1781);

Pso: 2:o 1785 Anna Helena Dannenberg tämän 2. avioliitossa († 1788);

Pso: 3:o Ulrika Sofia Ursinus tämän 2. avioliitossa († 1833).

Alopaeus, Samuel (1721 - 1793)

Sortavalan kirkkoherra, Ruskealan kivilouhoksen perustaja

Merkittävään itäsuomalaiseen pappissukuun kuulunut Sortavalan kirkkoherra Samuel Alopaeus tunnetaan Laatokan Karjalan ja Aunuksen aluetta käsittelevistä mineralogisista tutkimuksistaan. Hänen tiedonantonsa perusteella Ruskealassa avattiin marmorilouhos, josta saatua punertavaa kiveä käytettiin monissa Pietarin aatelispalatseissa ja julkisissa rakennuksissa, muun muassa Iisakin kirkossa.

Inkerinmaalla 1721 syntynyt Samuel Alopaeus antautui sukunsa esikuvia noudattaen pappisuralle. Hän opiskeli 1739 lähtien teologiaa ensin Turussa ja jatkoi opintojaan pietismin keskuksina tunnetuissa Hallen ja Kielin yliopistoissa. Palattuaan takaisin Venäjälle 1745 Alopaeus nimitettiin Viipurin katedraalikouluun kieltenopettajaksi, jolloin hän tutustui myös eräisiin muihin saksalaisesta pietismistä vaikutteita saaneisiin nuorukaisiin. Yhdessä he perustivat herännäispiirin, jonka vaikutus yhden sukupolven pappismiehiin oli huomattava.

Pietismin leima näkyy myös Alopaeuksen työssä Sortavalan kirkkoherrana. Hänen aito kiinnostuksensa seurakunnan suomenkielisen rahvaan oloihin ja muun muassa lukutaidon opettamiseen, jotta talonpojat kykenisivät itse tutkimaan Raamattua, henki aikakauden pietistisiä vaikutteita. Myös viranomaiset huomasivat kielitaitoisen Alopaeuksen, ja häneltä tilattiin ortodoksisesta katekismuksesta suomennos, joka painettiin Pietarissa 1780 nimellä Lyhykäinen Katekismus.

Alopaeus oli 1700-luvun oppineena kiinnostunut luonnontutkimuksesta, maanviljelyn kehittämisestä sekä manufaktuuri- ja teollisuuslaitosten perustamisesta. Hyödyn aikakautena tunnettu vuosisata oli myös Venäjällä monien samanlaisten hankkeiden aikaa. Pietarissa perustettiin 1765 Vapaa Talousseura, jonka tehtävänä oli fysiokraattisessa hengessä kehittää manufaktuuritoimintaa ja ennen kaikkea maataloutta. Myös Alopaeus kutsuttiin tämän merkittävän seuran jäseneksi ja lopulta johtokuntaankin. Seuran Trud-nimisessä aikakauskirjassa hän julkaisi useita pieniä kirjoituksia, joista tärkein oli 1792 hieman ennen hänen kuolemaansa ilmestynyt kuvaus Käkisalmen läänin luonnonmaantieteestä ja historiasta.

Venäjän tiedeakatemian retkikunta tutustui Vanhan Suomen kallio- ja maaperään kesällä 1765, ja tällöin Alopaeus kertoi tutkijoille Ruskealan pitäjässä sijaitsevista marmoriesiintymistä. Tiedonanto johti marmorilouhoksen perustamiseen. Ruskealan punertavaa marmoria käytettiin monissa Pietarin aatelispalatseissa ja muun muassa Iisakin kirkossa. Alopaeuksen Pietarissa julkaisema saksankielinen tutkimus marmorilouhoksesta käännettiin myös venäjäksi.

Yksityiselämässään Alopaeus oli tyypillinen 1700-luvun pappi, sillä hän sai ensimmäinen kirkkoherran virkansa Pietarista oltuaan armovuodensaarnaaja ja naituaan edeltäjänsä lesken. Perhe kasvoi 12-lapsiseksi.

Samuel Alopaeus S 9.1.1721 Kupanitsa, K 14.10.1793 Sortavala. V Kupanitsan kirkkoherra Johan Alopaeus ja Anna Maria Majdell. P1 - 1781 Anna Katarina Sigfren K 1781, Henrik Schytteniuksen leski, P1 V pietarilainen kauppias Michael Sifgren; P2 1785 - 1788 Anna Helena Dannenberg K 1788, Johan Anders Erhardtin leski, P2 V kauppias Henrik Dannenberg ja Helena Kristina Erland; P3 Ulrika Sofia Ursinus K 1833, Räisälän kirkkoherran Johan Henrik Schwindtin leski, P3 V kirkkoherra Peter Ursinus ja Anna Helena Deutsch. Lapset: Johan Fredrik S 1753, K 1754; Helena Katarina S 1754, K 1756; Fredrik Mikael 1755, K 1811; Magnus Samuel S 1756; Karl 1757; Katarina Renata S 1759, K 1791; Samuel S 1762, K 1765; Jakob Johan S 1765; Anna Maria 1768; Nikolaus Samuel S 1769, K 1854; Johanna Sofia Wilhelmina K 1775.

TUOTANTO. Lyhykäinen Katekismus. Sankt Peterburg 1780; Kurze Beschreibung der in Russisch-Kaiserlichen Carelien befindlichen Marmor- und andern Steinbrüchen, Berg- und Steinarten. Sankt Peterburg 1787. Venäjäksi 1788.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. S. Haltsonen, Muuan Karjalan tutkija // Genos 1942.

Kirjoittaja(t): Jyrki Paaskoski

Julkaistu 2.11.1999

Artikkelitekstin pituus: 2493 merkkiä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

http://dokumente.ios-regensburg.de/amburger/index.php?id=93838