Sigrid Schauman

• https://www.artnet.com/artists/sigrid-schauman/past-auction-results

Sigrid Maria Schauman was a Finnish artist and art critic.

Biography

Sigrid Maria Schauman was born on 24 December 1877 at Chuguyev, in the Kharkov Governorate of the Russian Empire, the daughter of general Fredrik Waldemar Schauman and Elin Maria Schauman. Her mother was the daughter of the Bishop of Porvoo, Finland. After living in Radom, Poland, the Schaumans returned to Finland in 1885 as the mother had died in 1884.

In 1899 Sigrid began her studies in the Finnish Association of Arts Drawing School in Helsinki, where her teachers included Carl Jahn and Helene Schjerfbeck. She also visited the Önningeby artists' colony on Åland Islands, started by Victor Westerholm. In 1901 she participated for the first time in a group exhibition at the Ateneum.

In 1904 Schauman's brother, Eugen Schauman, murdered the Governor-General of Finland, Nikolai Bobrikov. After this she moved to Copenhagen, Denmark, and continued studying in Florence and in Paris, where she was at the Academie de la Palette in 1910 before travelling in Egypt.

She married Edvard Wolff, but he died shortly after the birth of their daughter Elisabeth in 1913.

In 1920 Schauman started work in the newspaper Dagens Press (from 1922 Svenska Pressen, from 1945 Nya Pressen) as an art critic, and worked for the newspaper for almost 30 years, publishing over 1500 art reviews, interviews and travel reports.

In 1939 she visited Rome and Paris.

After World War II, Schauman worked as a teacher in the Free School of Arts from 1945 to 1946. She retired in 1949, but continued painting on a grant provided by the City of Helsinki and an artist's pension from the State of Finland.

During the 1950s Schauman frequently travelled in France and Italy. She was a founding member of the Prisma group of artists in 1956.

Schauman's weakening eyesight prevented her from continuing to paint in the late 1960s. Even a year before her death, Schauman participated in a retrospective exhibition held in honour of her 100th birthday in the Amos Anderson Art Museum. In the same year, she was awarded the Prince Eugen Medal by the King of Sweden for her artistic contributions.

Sigrid Schauman published a biographical book Min bror Eugen: En gestalt ur Finlands frihetskamp ("My brother Eugen Schauman: A figure from Finland's fight for freedom") in 1964.

• https://www.artnet.com/artists/sigrid-schauman/past-auction-results

Sigrid Maria Schauman oli suomalainen taidemaalari ja taidekriitikko.

Taideopinnot ja taiteilijan ura

Lapsuutensa Sigrid Schauman vietti perheensä kanssa Radomissa Puolassa. Schaumanin vanhemmat olivat everstiluutnantti Waldemar ja Elin Maria Schauman. Hänen vanhempansa olivat pikkuserkkuja keskenään, molemmat kuuluivat Schaumanin tunnettuun ja arvostettuun aatelis- ja upseerisukuun. Äidinpuoleinen isoisä oli Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman. Hänen isoveljensä olivat Rafael ja Eugen Schauman. Perheen äidin kuoltua Schaumanit muuttivat Suomeen vuonna 1885.

Sigrid opiskeli Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1899-1901 ja 1904. Hänen opettajiaan olivat muun muassa Carl Jahn, Albert Gebhard ja Helene Schjerfbeck. Vuonna 1901 hän osallistui ensimmäistä kertaa teoksillaan taidenäyttelyyn Ateneumissa.

Päätettyään taideopinnot Suomessa Schauman opiskeli aluksi N.V. Dorphin ateljeessa Kööpenhaminassa (1904-1906). Sen jälkeen hän työskenteli Italiassa (1908-1910), Pariisissa (1910) ja Egyptissä (1910). Ulkomaan kokemuksista tärkeimpiä olivat yhteydet orfismin ja simultanismin edustajiin Sonja ja Robert Delaunayhin, joiden tavan käyttää värejä ja valoa voi havaita Schaumanin maalauksissa.

Sigrid Schauman liittyi katoliseen kirkkoon 1930-luvulla, vaikka hän tuli merkittävästä luterilaisesta suvusta.

Schauman oli eräs Prisma-ryhmän perustajista vuonna 1956. Näön heikkeneminen vei 1960-luvun lopulla Schaumanilta maalauskyvyn. Vielä vuotta ennen kuolemaansa Schauman osallistui 100-vuotisjuhlansa kunniaksi järjestetyn retrospektiivisen näyttelyn avajaisiin Amos Andersonin taidemuseossa. Samana vuonna hän sai Ruotsin kuninkaalta Prinssi Eugen -palkinnon taiteellisesta toiminnastaan.

Kriitikko, kirjoittaja ja opettaja

Sigrid Schaumanin palattua kotimaahan hän muutti asumaan yhteen liikemies Reguel Wolffin kanssa, ja he saivat tyttären nimeltään Elisabeth. Wolf kuoli pian lapsen syntymisen jälkeen. Yksinhuoltajana Sigrid Schaumanin täytyi yrittää etsiä pysyvämpiä tulolähteitä kuin mitä maalaustaiteen tekeminen tarjosi.

Vuonna 1920 hän aloitti taidekriitikon uran Dagens Press -lehdessä (vuodesta 1922 Svenska Pressen, vuodesta 1945 Nya Pressen) taidearvostelijana avustaen lehteä lähes 30 vuoden ajan. Hän julkaisi lehdessä yhteensä yli 1 500 taidearvostelua, haastattelua ja matkakuvausta. Schauman oli kriitikkokollegansa Signe Tandefeltin kanssa johtavia suomenruotsalaisia päivälehtikriitikoita parin vuosikymmenen ajan.

Taidemaalarin tai arvostelijan rooleista Sigrid Schaumanin oli vaikea asettaa etusijalle kumpaakaan. Kriitikon työn takia maalaaminen jäi sivuun joksikin aikaa. Ajanjakso oli myös merkittävä osa Suomen taidekritiikin historiaa. Sigrid Schauman oli kriitikkona erikoinen, suora, ja lahjomaton. Hän ilmaisi mielipiteensä selkeästi. Hän ei ollut pelkästään ruotsinkielisten taiteilijoiden hovikriitikko, vaan kiinnitti huomiota myös suomenkielisiin taiteilijoihin varsinkin uransa alussa. Myöhemmin hän suuntasi enemmän ruotsinkielisten ja pohjoismaisten taiteilijoiden arvosteluun.

Viimeiset vuodet

Toisen maailmansodan jälkeen Schauman toimi Vapaan taidekoulun opettajana vuosina 1945-1946. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1949, mutta jatkoi maalaamista Helsingin kaupungin apurahan sekä valtion taiteilijaeläkkeen turvin.

Sigrid Schauman oli sotien jälkeen poliittisesti Urho Kekkosen idänpolitiikan kriitikko ja hyvin antikommunistinen, hänestä Kekkonen oli kommunisti. Hän oli Perustuslaillisen oikeistopuolueen jäsen jonka puheenjohtaja Georg C. Ehrnooth oli Sigridin ystävä. Schaumanin kekkosvastaisuus ilmeni myös siinä että hän palautti vuonna 1953 Pro Finlandia -mitalin Taiteilijaseuralle ja ilmoitti, että hän ei suostu vastaanottamaan mitalia, koska sen myöntäjä oli tuolloinen pääministeri Urho Kekkonen.

Vuonna 1964 Schauman julkaisi elämäkerrallisen kirjan veljestään Eugenista Min bror Eugen (Veljeni Eugen Schauman).

Sigrid Schauman kuoli 101 vuoden ikäisenä 22. helmikuuta vuonna 1979. Hänen hautajaisensa pidettiin katolisessa Pyhän Marian kirkossa Meilahdessa. Hänet haudattiin Näsimäen hautausmaalle Porvooseen. Schaumanin hauta sijaitsee hänen veljensä Eugenin haudan vieressä.

/////

Sigrid Schauman toimi taidemaalarina lähes 70 vuotta ja oli aikansa johdonmukaisimpia väritaiteilijoita Suomessa. Hänen taiteellinen tuotantonsa jakaantuu kahteen osaan, joiden väliin sijoittuu katkos; tuona aikana Schauman toimi pääasiassa taidekriitikkona. Kriitikon työ oli hänelle taloudellisesti välttämätön, ja hän pääsi irrottautumaan siitä vasta jäädessään eläkkeelle 70-vuotiaana. Taiteellisen työnsä painavimman osan hänen katsotaan kuitenkin tehneen vasta tämän jälkeen.

Sigrid Schauman sitoutui vahvasti Suomen ruotsinkieliseen vähemmistöön. Koska hän vietti suurimman osan lapsuudestaan poissa Suomesta, suomen kieli jäi häneltä oppimatta, mikä vaikutti myöhemmin hänen suhtautumiseensa paitsi kieleen myös visuaaliseen kulttuuriin. Vaikka Sigrid Schauman ei nähnyt kielikysymystä erottavana muurina, hän piti Suomen kahta "kansanheimoa" pohjimmiltaan erilaisina, mikä hänen näkemyksensä mukaan heijastui myös taiteeseen. "Suomalaiseksi" leimautuneen maanläheisen, mollisointuisen ekspressionismin hän koki tunneperäisyydessään ahdistavaksi ja sitoutui itse ruotsinkielisen vähemmistön edustamaan väritaiteeseen ja kansainvälisyyteen.

Aateliset Schaumanit olivat sotilas- ja pappissukua, ja myös Sigridin isä kenraaliluutnantti Fredrik Waldemar Schauman (1844-1911) valitsi sotilasuran. Hän toimi aluksi kotimaassa, mutta joutui avioliiton solmittuaan muuttamaan Harkovaan Venäjälle. Sigrid Schaumanin vanhemmat olivat pikkuserkuksia; äiti oli Porvoon piispan Frans Ludvig Schaumanin tytär Elin Maria Schauman (1850-1884). Varhain kuolleesta äidistä tuli Sigrid Schaumanille eräänlainen pyhimyshahmo, jota ajatellen tämä pitkään maalasi kaiken. Sigrid oli perheen kuudesta lapsesta järjestyksessä kolmas, ainoa tyttö, ja hän syntyi jouluaattona 1877 Schaumanien asuessa Tshugujevissa, mistä he muuttivat Puolaan, ensin Lubliniin ja sieltä Radomiin. Veljistä hänelle läheisin oli kaksi vuotta vanhempi Eugen Schauman, joka sittemmin tuli kuuluisaksi kenraalikuvernööri N.I. Bobrikovin ampujana. Huolimatta siitä, että Schaumanit isän sotilasuran vuoksi joutuivat asumaan ulkomailla, lapset perivät kotoa vahvan kansallismielisyyden - heille luettiin J.L. Runebergin teoksia ja kerrottiin Suomen luonnon ihanuudesta. Kun Sigrid sitten ensi kertaa matkusti Suomeen, hän oli pettynyt ja ihmetteli, miten "Jumala oli voinut luoda niin ruman maan". Sittemmin hän kuitenkin kiintyi äitinsä kotiseutuun Porvooseen.

Sigrid Schaumanin lapsuuden paratiisi oli Radomissa. Hän koki sen aina todelliseksi kodikseen ja arveli sieltä saaneensa myös innoituksen taiteeseen. Myöhemmän kautensa maalauksissa hän löysi uudelleen lapsuudenkotinsa lähellä sijaineen "Radomin kadonneen luostaripuutarhan", jossa hän oli katsellut luostarikirkon rikkinäisestä ikkunasta pudonneiden värillisten lasinpalojen läpi maailmaa. Radomin puutarhuria ja omaa äitiään hän piti ensimmäisinä taideopettajinaan, koska he olivat opastaneet hänet näkemään ja ymmärtämään luonnon ja värien kauneutta.

Elin Schaumanin kuoltua perhe muutti 1885 Suomeen. F.W. Schauman avioitui uudelleen, ja vuoteen 1889 Schaumanit asuivat Pietarissa, mutta koulunsa Sigrid kävi Helsingissä ja aloitti myös taideopintonsa siellä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa (1899-1901 ja 1904) Carl Jahnin, Albert Gebhardin ja Helene Schjerfbeckin johdolla. Hän oli epävarma lahjoistaan eikä aluksi saanut paljoakaan vastakaikua - ilmeisesti sen vuoksi, että koulutuksessa painotettiin piirustusta. Sigrid Schauman ei ollut tyypiltään piirtäjä, vaan hänen voimansa oli väreissä ja sommittelussa. Alkukauden teokset ovat väriasteikoltaan tummempia kuin myöhemmät. Niissä on selkeää rakenteellisuutta, ja kontrastit ja ääriviivat ovat vahvoja. Luonto esiintyy kuitenkin satumaisena ja iloisena, ja maalauksista puuttuvat kokonaan synkät ja vihamieliset sävyt, mikä oli myöhemminkin Sigrid Schaumanin tuotannolle tyypillistä. Maisemien ohella hän maalasi henkilökuvia. Omalaatuisimpia niistä ovat omakuvat, joissa varjo peittää näkyvistä kasvonpiirteet.

Päätettyään kotimaan opintonsa Sigrid Schauman lähti ulkomaille. Hän opiskeli aluksi vuoden Kööpenhaminassa N.V. Dorphin ateljeessa (1904-1906) ja työskenteli sen jälkeen Italiassa (1908-1910), Pariisissa (Académie de la Palette, 1910) ja Egyptissä (1910). Hänen taiteilijakontakteistaan tärkeimpiä oli tutustuminen orfismin ja simultanismin edustajiin Sonia ja Robert Delaunayhin, joiden tavassa käyttää värejä ja valoa voi nähdä yhteyksiä hänen taiteeseensa. Kun Sigrid Schauman vihdoin palasi Suomeen, hänen elämässään alkoi uusi vaihe. Hän solmi avoliiton liikemies Reguel Wolffin kanssa, ja heille syntyi tytär Elisabeth, josta tuli Schaumanin elämän uusi keskipiste miehen kuoltua pian lapsen syntymän jälkeen. Yksinhuoltajana Sigrid Schauman joutui etsimään maalaustaidetta pysyvämmän tulonlähteen ja aloitti 1920 kolmekymmenvuotisen kriitikonuransa Dagens Press -lehdessä (vuodesta 1922 Svenska Pressen ja vuodesta 1944 Nya Pressen).

Kriitikontyö merkitsi taiteellisen työn väliaikaista hiipumista, mutta samalla myös merkittävää vaihetta suomalaisen taidekritiikin historiassa. Sigrid Schauman oli arvostelijana hyvin asiantunteva, suora ja lahjomaton. Hän ilmaisi selvästi mielipiteensä ja myös perusteli ne. Hänestä ei tullut yksinomaan ruotsinkielisten taiteilijoiden "hovikriitikkoa", vaan hän huomasi myös suomenkieliset taiteilijat. Tämä näkyy etenkin arvostelijanuran alkuvaiheessa; myöhemmin hän suuntautui selvemmin ruotsinkielisiin taiteilijoihin ja Pohjoismaihin päin. Vaikka Sigrid Schauman arvosti ja ymmärsi niinkin selkeästi suomalaiskansallisina pidettyjä tekijöitä kuin Wäinö Aaltonen, Tyko Sallinen ja Juho Rissanen, parhaat ja syvimmin oivaltavat kritiikkinsä hänen on todettu kirjoittaneen Magnus Enckellin, Verner Thomén, Ellen Thesleffin, William Lönnbergin sekä Rabbe ja Torger Enckellin taiteesta.

Jäätyään sodan jälkeen eläkkeelle arvostelijan toimestaan Sigrid Schauman oleskeli pitkään Ranskassa ja Italiassa (1949-1959) ja pääsi seuraamaan Henri Matissen työskentelyä Vencen kappelissa (1947-1951). Etelä-Ranskasta hän löysi uudelleen kadotetun lapsuuden maailmansa ja koki eräänlaisen "kirkkaan kauneuden sokin", joka avasi silmät näkemään maailman puhtaina värin ja valon kimalluksina. Tämä aineettomuuden kokemus merkitsi Sigrid Schaumanille taiteellista uudestisyntymistä. Väri sai hänen myöhemmissä teoksissaan yhä määräävämmän aseman, ja maalaukset muuttuivat utuiseksi valon ja varjon leikiksi. Aihe ei kuitenkaan koskaan kadonnut kokonaan. Taiteellisesti keskeinen sija myöshäistuotannossa on alastonkuvilla, mutta edelleen syntyi myös paljon maisemia ja muotokuvia. Sigrid Schauman kuului ainoana naisena 1956 perustettuun taiteilijaryhmä Prismaan, jonka jäsenet muodostivat "puhtaan", ohjelmattoman taiteen taisteluryhmän. Se sopi hyvin Sigrid Schaumanille, joka luotti itsenäisen, riippumattoman taiteen voimaan ja koki taiteilijan pohjimmiltaan kapinalliseksi.

https://www.blf.fi/artikel.php?id=4692

https://sv.wikipedia.org/wiki/Sigrid_Schauman

http://www.artnet.com/artists/sigrid-schauman/past-auction-results

Konstnär och konstkritiker. Studerade bl.a. för Helene Schjerfbeck. Har också studerat i Florens och Paris. Som konstkritiker skrev hon för Dagens Press (Svenska Pressen), senare Nya Pressen) 1922-1945, mer än 1500 artiklar. Pensionerad sedan 1949. (Wikipedia)