Simon Philipsson Stråka

Alahärmän Stråkan isäntä, kestikievarin pitäjä

Naarasluoman Alapäässä sijaitseva Stråka oli ainoa talo, jossa isännyys siirtyi isältä pojalle. Filppu Martinpoika Stråka piti isännyyttä hallussaan yli 80-vuotiaaksi asti. Vasta 1640-luvulla hän luovutti isännyyden pojalleen Simo Filpunpojalle. Stråkan talon vauraus perustui karjatalouteen, minkä lisäksi Filppu varusti kruunun joukkoihin ratsumiehen. Hän oli Naarasluoman ja Vuoskosken alueen varakkain isäntä. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.77)

Simo Vilpunpoika oli tilan Stråka isäntä isänsä jälkeen Alahärmässä vuosina 1642-1662. Hän toimi kestikievarin pitäjänä. (Anne Lahti, Markku Pihlajaniemi, Hillevi Tyni: Torpasta mahtitaloksi ja kestikievariksi. Naarasluoman Stråkan talon ja perillisten vaiheita. Eteläpohjalaiset Juuret 4/2005, Ylistaron Painopalvelu, Ylistaro 2005, ss.10-15)

Lapuan ratsutalot olivat pieniä, eikä niiden verovapausmäärä yltänyt 30 hopeataalariin, mikä vastasi koko manttaalin veroa. Ratsutaloille osoitettiin siksi aputalo, joka maksoi veronsa ratsutalolle, eikä kruunulle. 2/3 manttaalin Liuhtarin talon aputalona oli 1/3 manttaalin Suutala vuonna 1627. Vuonna 1643 Simon Vilpunpoika Stråkan talo Naarasluomalla oli Liuhtarin aputalo. (Erkki Lehtinen: Asutuskaudelta Suomen sotaan. Lapuan historia I, Vaasa Oy:n kirjapaino, Vaasa 1963, s.258)

Vuonna 1654 Simo Stråka valitti, että Haapajärven rantoja käytettiin luvatta. Käräjillä tehtiin jako Haapajärvestä ja osakkaiksi pääsivät ne, joiden niityt ulottuivat järven rantaan. Niittyjä oli ainakin 3 Liuhtarin talolla, 8 Alakylän talolla ja 6 Haapakosken talolla. (Erkki Lehtinen: Asutuskaudelta Suomen sotaan. Lapuan historia I, Vaasa Oy:n kirjapaino, Vaasa 1963, s.129)

Vuonna 1664 ruvettiin määrittämään Lapuan pitäjän rajoja Vöyrin ja Uudenkaarlepyyn suuntaan. Simo Stroka muisteli lukeneensa vanhaa rajakirjettä lautamies Sipi Tuomaanpoika Järvelle. Rajakirjeen mukaan Ekoluomanmutka oli Vöyrin, Lapuan ja Kyrön pitäjien yhteinen rajapaikka. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, missä tämä paikka oli. Vuonna 1662 oli sovittu, että Naarasluoman eteläraja kulkisi Haapojanluomalta eli Kosolanluomalta Kuppelonluomalle. Lavonnevan poikki kulkeva pieni Kuppelonluomaan laskeva puro Heikkilän niityllä oli raja Isonkyrön rajalle saakka. Siten Kangas eli Haarakangas luettiin alkuaan Lapuaan kuuluvaksi. Ikola eli Haaramäki kuului Naarasluomalle. (Heikki Ylikangas: Tervasta teollisuuteen. Ylihärmän kehitys varhaisista ajoista nykypäiviin. Vaasa Oy, Vaasa 1989, s.38)

Lapua haudattu:
1664 Stråka Simon Philpusson.

Lapuan käräjillä 21.-14.2.1668 käsiteltiin juttua, missä edesmenneen Simo Vilpunpoika Stråkan lankoja Lähde: Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1668-1672 (KO a:15), jakso 102; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3718937 / Viitattu 8.10.2021