Philip Mårtensson Stråka

Alahärmän Stråkan isäntä, kestikievarin pitäjä

Stråkan isännän Vilppu Martinpojan synnyinkoti ei ole tiedossa. Hän saattoi olla Lapuan Tuomaalasta, mutta tästä ei ole varmoja todisteita vaan pelkästään aihetodisteita. Käsitys perustuu Kojosen arveluun: Vuosina 1788-1793 maanmittari Hans Löfwendahl laati Stråkan alueesta kartan. Talosta vähän matkan päässä luoteeseen Kytörämäkön vieressä sijaitsi Nimesmiehenmäki. Tästä päätellen Filppu Martinpoika Stråkan täytyisi olla Lapuan nimismiehen Martti Filpunpoika Tuomaalan poika. Filppu Stråkan isä olisi siis ollut nuijasodan päälliköitä, samoin kuin Pentti Piri, joka asettui Stråkan naapuriin. Filppu Stråka olisi tiettävästi ainoa varakkaan Martti Filpunpoika Tuomaalan sukua jatkanut poika, mikä selittäisi Stråkan talon suuren varallisuuden. Martti Tuomaala saattoi jopa asua Stråkan tilalla Nimismiehenmäellä syytinkituvassa. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, ss.70-71)

Stråkan isäntä Simo Mikonpoika ilmeisesti kuoli vuonna 1593, sillä seuraavana vuonna tilan isännäksi merkittiin leski Barbara. Sitten tilan isännäksi tuli mahdollisesti leski Barbaran uusi aviomies tai vävy Filppu Martinpoika vuonna 1595. Tilan nimeksi merkittiin Stråka eli Troka. Filppu Martinpojan aikana Stråkasta tuli alueen vaurain talo. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.70)

Ikäarvion perusteella Stråkan isäntä Vilppu Martinpoika ei voisi olla tilaa isännöineen leski Barbaran vävy. Hän voisi olla tämä toinen aviomies, mutta tästä ei ole varmoja todisteita.
Barbara Stråka

Vuonna 1627 ruotuluettelon mukaan Lapuan pitäjän 9 ruodun muodostivat seuraavat naarasluomalaiset talot: Pekka Laurinpoika Lööpäri (30v), Yrjö Sipinpoika Keskinen (34v), Tuomas Pentinpoika Järvi (52v), Jaakko Niisiuksenpoika Kauppi (70v), Filppu Martinpoika Stråka (68v) - lisäksi merkittiin Filppu Stråkan vävy Tuomas Simonpoika (28v). Ruodun 9 sotilaaksi määrättiin kauhavalainen Juho Pertinpoika. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.408)

Vuonna 1627 Filppu Martinpoika Stråka oli maksanut korvauksen ratsumiehen varustamisesta Lapuan Alakylän Ketolan talolle, jonka manttaaliluku oli pienempi kuin Stråkalla. Seuraavana vuonna Stråka varusti oman ratsumiehen. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.412)

30-vuotisen sodan aikana mainittiin vuonna 1629 ratsutilana Knuutti Antinpoika Hiiro ja Naarasluoman Vilppu Martinpojan talot, jotka varustivat yhdessä ratsumiehen (Heikki Klemetti: Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin. Näköispainos vuonna 1932 Werner Söderström Oy:n kirjapainossa Porvoossa painetusta laitoksesta, Karisto Oy, Hämeenlinna 1987, s.95).

Jo ennen 1640-lukua Stråkan talosta tuli Lapuanjoen vesireitin majatalo eli kestikievari (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.70).

Naarasluoman Alapäässä sijaitseva Stråka oli ainoa talo, jossa isännyys siirtyi isältä pojalle. Filppu Martinpoika Stråka piti isännyyttä hallussaan yli 80-vuotiaaksi asti. Vasta 1640-luvulla hän luovutti isännyyden pojalleen Simo Filpunpojalle. Stråkan talon vauraus perustui karjatalouteen, minkä lisäksi Filppu varusti kruunun joukkoihin ratsumiehen. Hän oli Naarasluoman ja Vuoskosken alueen varakkain isäntä. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.77)

Vuonna 1653 Lapuan käräjillä tuli esille velan sovittelukirja Martti Lööpärin ja hänen lankonsa Simo Filpunpojan välillä (Anne Lahti, Markku Pihlajaniemi, Hillevi Tyni: Torpasta mahtitaloksi ja kestikievariksi. Naarasluoman Stråkan talon ja perillisten vaiheita. Eteläpohjalaiset Juuret 4/2005, Ylistaron Painopalvelu, Ylistaro 2005, ss.10-15).

Vuonna 1668 Lapuan käräjillä esitettiin sovittelukirja perinnöstä autuaan Simo Filpunpojan jälkeen Stråkan talossa. Sovittelijat olivat autuaan Simo Filpunpojan lankoja: Kustaa Matinpoika Ståkasta, krouvari Esko Erkinpoika, Paavo Pietarinpoika Uudestakaarlepyystä ja Lauri Niileksenpoika Uudestakaarlepyystä. (Anne Lahti, Markku Pihlajaniemi, Hillevi Tyni: Torpasta mahtitaloksi ja kestikievariksi. Naarasluoman Stråkan talon ja perillisten vaiheita. Eteläpohjalaiset Juuret 4/2005, Ylistaron Painopalvelu, Ylistaro 2005, ss.10-15)

Alahärmän Stråkan isäntä, kestikievarin pitäjä

Stråkan isännän Vilppu Martinpojan synnyinkoti ei ole tiedossa. Hän saattoi olla Lapuan Tuomaalasta, mutta tästä ei ole varmoja todisteita vaan pelkästään aihetodisteita. Käsitys perustuu Kojosen arveluun: Vuosina 1788-1793 maanmittari Hans Löfwendahl laati Stråkan alueesta kartan. Talosta vähän matkan päässä luoteeseen Kytörämäkön vieressä sijaitsi Nimesmiehenmäki. Tästä päätellen Filppu Martinpoika Stråkan täytyisi olla Lapuan nimismiehen Martti Filpunpoika Tuomaalan poika. Filppu Stråkan isä olisi siis ollut nuijasodan päälliköitä, samoin kuin Pentti Piri, joka asettui Stråkan naapuriin. Filppu Stråka olisi tiettävästi ainoa varakkaan Martti Filpunpoika Tuomaalan sukua jatkanut poika, mikä selittäisi Stråkan talon suuren varallisuuden. Martti Tuomaala saattoi jopa asua Stråkan tilalla Nimismiehenmäellä syytinkituvassa. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, ss.70-71)

Stråkan isäntä Simo Mikonpoika ilmeisesti kuoli vuonna 1593, sillä seuraavana vuonna tilan isännäksi merkittiin leski Barbara. Sitten tilan isännäksi tuli mahdollisesti leski Barbaran uusi aviomies tai vävy Filppu Martinpoika vuonna 1595. Tilan nimeksi merkittiin Stråka eli Troka. Filppu Martinpojan aikana Stråkasta tuli alueen vaurain talo. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.70)

Ikäarvion perusteella Stråkan isäntä Vilppu Martinpoika ei voisi olla tilaa isännöineen leski Barbaran vävy. Hän voisi olla tämä toinen aviomies, mutta tästä ei ole varmoja todisteita.
Barbara Stråka

Vuonna 1627 ruotuluettelon mukaan Lapuan pitäjän 9 ruodun muodostivat seuraavat naarasluomalaiset talot: Pekka Laurinpoika Lööpäri (30v), Yrjö Sipinpoika Keskinen (34v), Tuomas Pentinpoika Järvi (52v), Jaakko Niisiuksenpoika Kauppi (70v), Filppu Martinpoika Stråka (68v) - lisäksi merkittiin Filppu Stråkan vävy Tuomas Simonpoika (28v). Ruodun 9 sotilaaksi määrättiin kauhavalainen Juho Pertinpoika. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.408)

Vuonna 1627 Filppu Martinpoika Stråka oli maksanut korvauksen ratsumiehen varustamisesta Lapuan Alakylän Ketolan talolle, jonka manttaaliluku oli pienempi kuin Stråkalla. Seuraavana vuonna Stråka varusti oman ratsumiehen. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.412)

30-vuotisen sodan aikana mainittiin vuonna 1629 ratsutilana Knuutti Antinpoika Hiiro ja Naarasluoman Vilppu Martinpojan talot, jotka varustivat yhdessä ratsumiehen (Heikki Klemetti: Kuortaneen vaiheita sanoin ja kuvin. Näköispainos vuonna 1932 Werner Söderström Oy:n kirjapainossa Porvoossa painetusta laitoksesta, Karisto Oy, Hämeenlinna 1987, s.95).

Jo ennen 1640-lukua Stråkan talosta tuli Lapuanjoen vesireitin majatalo eli kestikievari (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.70).

Naarasluoman Alapäässä sijaitseva Stråka oli ainoa talo, jossa isännyys siirtyi isältä pojalle. Filppu Martinpoika Stråka piti isännyyttä hallussaan yli 80-vuotiaaksi asti. Vasta 1640-luvulla hän luovutti isännyyden pojalleen Simo Filpunpojalle. Stråkan talon vauraus perustui karjatalouteen, minkä lisäksi Filppu varusti kruunun joukkoihin ratsumiehen. Hän oli Naarasluoman ja Vuoskosken alueen varakkain isäntä. (Eero Kojonen: Alahärmän historia I. Ykkös-Offset Oy, Vaasa 1993, s.77)

Vuonna 1653 Lapuan käräjillä tuli esille velan sovittelukirja Martti Lööpärin ja hänen lankonsa Simo Filpunpojan välillä (Anne Lahti, Markku Pihlajaniemi, Hillevi Tyni: Torpasta mahtitaloksi ja kestikievariksi. Naarasluoman Stråkan talon ja perillisten vaiheita. Eteläpohjalaiset Juuret 4/2005, Ylistaron Painopalvelu, Ylistaro 2005, ss.10-15).

Vuonna 1668 Lapuan käräjillä esitettiin sovittelukirja perinnöstä autuaan Simo Filpunpojan jälkeen Stråkan talossa. Sovittelijat olivat autuaan Simo Filpunpojan lankoja: Kustaa Matinpoika Ståkasta, krouvari Esko Erkinpoika, Paavo Pietarinpoika Uudestakaarlepyystä ja Lauri Niileksenpoika Uudestakaarlepyystä. (Anne Lahti, Markku Pihlajaniemi, Hillevi Tyni: Torpasta mahtitaloksi ja kestikievariksi. Naarasluoman Stråkan talon ja perillisten vaiheita. Eteläpohjalaiset Juuret 4/2005, Ylistaron Painopalvelu, Ylistaro 2005, ss.10-15)