Sinikka Marianna Nopola

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinikka_Nopola

Nopola syntyi Helsingissä, mutta vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Perheen koti sijaitsi Pyynikinrinteen kaupunginosassa vastapäätä Pyynikin urheilukenttää. Perheen isä työskenteli itsenäisenä yrittäjänä mainosalalla.[2] Nopolan myöhempien Tampere-aiheisten kirjojen tapahtumaympäristönä oli Tampereen keskustan länsiosa. Nopola kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulun lukiosta.[3]

Nopola opiskeli Tampereen yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatiksi ja työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana 1979–1985. Hän oli vapaa kirjailija ja journalisti vuodesta 1985 alkaen. Nopolalla on yksi poika.[4] Nopola asui Helsingin Lauttasaaressa.[5]

Nopola kirjoitti pakinoita ja kolumneja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen, draamallisia romaaneja, novelleja, kuunnelmia, näytelmiä, laulutekstejä sekä TV-draamaa.

Pakinoitsijana Nopola tuli esille Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Hänen pakinoistaan on julkaistu kolme kokoelmaa vuodesta 1997 alkaen. Teksteissään Nopola osaa tarttua yksityiskohtiin, joista hän kehittelee kummallisia yleisiä lainalaisuuksia, esimerkiksi, kun sanat Elikkä ja Toki seikkailevat ja heille kehittyy keskinäinen romanssi. Nopolan pakinoitsijaminä pyrkii kokemaan asioita, joita pitää tärkeinä ja arvostettuna, mutta epäonnistuu pyrkimyksessään. Hän kokee jääneensä rannalle, kun muut kokevat asioita.[6]

Yhdessä sisarensa Tiina Nopolan kanssa Nopola kirjoitti muun muassa lastenkirjasarjoja Heinähattu ja Vilttitossu ja Risto Räppääjä sekä useita lastennäytelmiä ja -musikaaleja sekä elokuvakäsikirjoituksia. Nopolat sanovat kirjoittavansa kirjat yhdessä istuen ja keskustellen – siksi kirjoissa on niin paljon elävää dialogia.

Sinikka Nopola kuoli 13. tammikuuta 2021 vaikeaan sairauteen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinikka_Nopola