Solmu Mäkelä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Solmu_M%C3%A4kel%C3%A4

Solmu Verner Mäkelä (18. kesäkuuta 1922 Viipuri – 25. heinäkuuta 2018 Helsinki) oli suomalainen taikuri. Hän kirjoitti taikatempuista useita kirjoja ja lehtipalstoja sekä toimi Suomen Taikapiiri ry:n äänenkannattajan Simsalabim-lehden päätoimittajana. Sota-aikana Solmu Mäkelä esiintyi rintamalla viihdytyskiertueilla sekä aseveli-illoissa. Lisäksi Mäkelä esiintyi televisiossa ja elokuvissa, muun muassa Pekka ja Pätkä neekereinä sekä Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat.

Solmu Mäkelä esiintyi Linnanmäen huvipuistossa sen perustamisesta alkaen ja veti siellä nuorten taikatemppukoulua, josta kehittyi myöhemmin Linnanmäen Sirkuskoulu. Hän toimi myös Suomen Taikapiiri ry:n puheenjohtajana. Mäkelä oli myös Suomen Taikapiiri ry:n kunniapuheenjohtaja, Viihdetaikurit ry:n kunniajäsen ja Taikaritarit ry:n kunniajäsen.

Mäkelä kuoli 96-vuotiaana 25. heinäkuuta 2018.

Kansallisbiografia https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/10108

Mäkelä, Solmu
(1922 - 2018)
taikurimestari, Suomen Taikapiirin puheenjohtaja

Solmu Mäkelää on kutsuttu kansallistaikuriksi. Mäkelä on sotien jälkeiseltä ajalta parhaiten tunnettu suomalainen taikuri. Jo teinipoikana alkaneen ammattilaisuransa aikana hän myös kehitti kuvaa siitä, mikä tai kuka taikuri on. Hän loi suurelle yleisölle kuvan salonkikelpoisesta herrasmiestaikurista. Mäkelä oli myös merkittävä sirkus- ja taikurialan keräilijä.

Solmu Mäkelä harjoitteli taikatemppuja jo koulupoikana Viipurissa 1937. Sinä olet jo valmis taiteilija, paikallinen radioääni totesi nähtyään nuoren Mäkelän esiintyvän. Esiintyjänä Solmu Mäkelä oli luonnonlahjakkuus, jonka luonnollisuus ja karisma tulivat persoonasta itsestään. Vaikka hän harjoitteli monenlaisia taikoja, pelikortit olivat hänen tärkein harjoitusvälineensä. Hän kulki aina korttipakka taskussa. Jatkosodan alkaessa Mäkelä ilmoittautui päämajan ohjelmatoimistoon. Hänet värvättiin viihdytysjoukkoihin, joissa hän teki kymmeniä viihdytyskiertueita Maarianhaminasta Jäämerelle saakka. Esiintymisiä oli jopa viisitoista päivässä pienissä korsuissa, joissa valona oli vain pieni kaasulamppu ja yleisönä ehkä kuusi sotilasta. Sodan pitkittyessä alettiin rakentaa sotilaskoteja, joissa yleisöä oli kerralla jo satoja. Mäkelä esiintyi myös vain sotilaille varatussa J. A. F. Sariolan johtamassa Karhumäen tivolissa. Siellä esiinnyttiin frakkiasussa, kun taas viihdytyskiertueilla oltiin aina armeijan harmaissa. Mäkelän palvelus viihdytysjoukoissa ei loppunut jatkosotaan, vaan se jatkui vielä Lapin sodassa saksalaisia vastaan.

Mäkelän taikurin esiintymisvälineet mahtuivat yhteen matkalaukkuun. Välineet olivat kevyitä, silkkiliinoja ja muutama pelikorttipakka. Mäkelän sodanaikaisten kiertueiden tähtihetkiin kuului esiintyminen viidelle kenraalille. Lopuksi nämä nostivat kenraali Aaro Pajarin johdolla maljat loistavalle taikurille. Kun sota päättyi, Mäkelä sai pääesikunnasta kotiutustodistuksen. Siihen oli kirjoitettu palvelusnimikkeeksi "taikuri".

Sotien jälkeen Solmu Mäkelän taikuriuralle Linnanmäen huvipuistolla oli erityinen merkitys. Jo ennen kiinteää huvipuistoa Mäkelä esiintyi 1946 osana Lasten Päivän kiertueohjelmaa. Lisäksi hän oli mukana Lasten Päivien kiertueilla omalla Taikateatterillaan.

Mäkelä esiintyi Linnanmäen ensimmäisessä sirkus- tai varietee-ohjelmassa 1950. Samana kesänä hän esiintyi Linnanmäellä myös jonglöörinä. Mäkelä esiintyi Linnanmäellä myös 1952, 1953 ja 1956 - 1957 sekä 1960- ja 1970 -luvulla omassa Kolibri-teatterissaan ja ulkoilmanäyttämöllä. Huvipuisto oli vuosikymmeniä osa taikurin elämää.

Mäkelää alkoi 1970-luvulla työllistää myös hänen sirkusjulistenäyttelynsä, joka nähtiin Linnanmäen Kolibri-teatterissa jo 1975. Linnanmäelle perustettiin sirkuskoulu 1980. Mäkelä toimi sirkuskoulun johtajana ensimmäiset seitsemän vuotta. Tunnetuimpia Mäkelän oppilaista Linnanmäen sirkuskoulusta ovat Robert Jägerhorn ja Iiro Seppänen. Lisäksi Mäkelä perusti ja toimitti henkilökunnan Linnanmäki-lehteä 1972 - 1988. Kaiken kaikkiaan Linnanmäki kuului vuosikymmeniä kiinteästi Mäkelän elämään.

Mäkelän ohjelman eri numerot nivoutuivat hyvin yhteen, eikä niihin tullut muutoksia kovin helposti. Jos tuli, ne yleensä myös jäivät. Mäkelän esiintymistyyli oli aina sujuvaa ja moitteetonta. Sen takeena olivat tuhannet tai kymmenet tuhannet esiintymisten kautta tulleet toistot. Mäkelän mukaan ohjelma on hyvä silloin, kun sisääntulo on hyvä, keskiosa on hyvä ja loppu on hyvä. Hän ei koskaan puhunut yleisölleen yliampuvasti tai loukkaavasti, vaan omalla rauhallisella ystävällisellä tyylillään. Toisin sanoen Solmu Mäkelässä oli valloittavaa karismaa.

Solmu Mäkelä oli mieltynyt vaikeisiin sorminäppäryyttä vaativiin taikoihin. Hän esitti jonglöörin taitojakin. Mäkelä saattoi tulla näyttämölle, jossa hän riisui valkoiset hansikkaat käsistään rullaten ne pyöreäksi palloksi, ottaa silinterihatun päästään ja kävelykepin kädestään, joita kolmea erimuotoista ja painoista esinettä hän sitten heitti ilmassa. Taikurien ohje siitä, että tärkeintä ei ole mitä esittää, vaan miten, toteutui Mäkelän kohdalla mestarillisesti.

Keski-Euroopan vanhasta varietee-kulttuurista ja taikurin sorminäppäryydestä tai vaativista manipulaatiotaidoista Mäkelä totesi seuraavasti:

"Saksassa oli teattereita, joihin mahtui kolmesta viiteen tuhatta katselijaa ja kaikkein kuuluisimmat taikurit, jotka esiintyivät niissä paikoissa, teki ihan pieniä temppuja pelikorteilla, sormustimilla ja savukkeilla. Eihän näitä temppuja pystynyt näkemään kuin ihan siinä eturivissä. Ja kuitenkin näistä esiintyjistä tuli legendoja. Ja kyllä silloinkin sahattiin naisia poikki, mutta ei niistä kukaan puhunut, vaan siitä, joka otti palavia savukkeita tai kortteja ilmasta. Silloin osattiin arvostaa hyvää käsityötä."

Solmu Mäkelä oli 1950-luvulla jo tunnettu esiintyjä ja oman aikansa seurattu julkisuuden henkilö. Hänen nimellään myytiin muun muassa Panama-kahvia Helsingin Sanomien etusivun kokoisilla mainoksilla. Fazerin Taikasuklaan mukana tuli pahvinen kortti, jonka taustassa oli selitettynä Solmun kertoma taikatemppu.

Mäkelä esiintyi usein parhaissa ohjelmaravintoloissa, kuten Fennia, Kaivohuone ja Adlon. 1951 ilmestyi Mäkelän Suuri taikakirja, joka on ollut kaikkien aikojen myydyin taikurikirja Suomessa. Kirjasta on otettu vuosikymmenien saatossa yhä uusia painoksia.

Solmu Mäkelästä tuli taikurien yhdistyksen – Taikapiirin – puheenjohtaja perustajajäsenen ja ensimmäisen puheenjohtajan Julius Sundmanin (1917 - 1986) jälkeen 1960. Yhdistykseen hän oli liittynyt jo 1948. Mäkelä kuului myös useisiin ulkomaisiin taikurijärjestöihin: saksalaisen Magischer Zirkel von Deutschland -yhdistyksen jäsen hän oli vuodesta 1941 alkaen, Ruotsin Svensk Magisk Cirkel -yhdistyksen jäsen vuodesta 1948 ja The International Brotherhood of Magicians - jäsen vuodesta 1949 alkaen.

Mäkelästä on kirjoitettu vuosikymmenten varrella varmaankin satoja lehtijuttua. Taikurialan sisäpiirin vähemmän tunnetuissa lehdissä hänet on nähty usein. Saksan taikapiirin Magie-lehden numerossa 4/1957 Mäkelä oli kansikuvassa ja esiteltynä lehden sisäsivuilla.

Taikapiirin 20-vuotisjuhla 1965 oli hyvä esimerkki siitä, kuinka taikurit Mäkelän kaudella olivat tulleet salonkikelpoisiksi verrattuna sotia edeltävään aikaan. Kotimaiset taikurit olivat aliarvostettuja ennen sotia. Heitä nimitettiin esimerkiksi tivolitaikureiksi. Kotimaisia taikureita arvostettiin vasta sotien jälkeen. Uutisvälineet seurasivat innokkaasti taikurien maailmaa, jossa oli jo häivähdys suuren maailman glamouria. 20-vuotisjuhlan vieraina oli ulkomaisia taikureita ja ohjelma oli kaksipäiväinen. Yhdistyksen historiikin toimitti Tauno Karilas. Useissa lehdissä oli kuvallisia selostuksia ja Arijoutsi (Heikki Marttila) kirjoitti tapahtumasta peräti kaksi pakinaa Helsingin Sanomissa.

Mäkelän puheenjohtajakaudella ulkomaiset taikurivieraat alkoivat olla yhä tutumpi näky Taikapiirin jäsentapahtumissa. Toisaalta Suomesta alettiin osallistua yhä enemmän taikapiiriläisten ja muidenkin alan harrastajien kanssa kansainvälisen taikurijärjestön (FISM) kongresseihin eli taikureiden kerran kolmessa vuodessa järjestettävään maailmankongressiin ja muihin ulkomaisiin tapahtumiin.

Solmu Mäkelä keräsi taikuri- ja sirkusalan julisteita, esitteitä sekä valokuvia ja alan kirjojakin kertyi parikymmentä hyllymetriä. Jäätyään 1980-luvun alkuvuosina eläkkeelle Mäkelällä oli enemmän aikaa julistenäyttelylleen. Sirkusjulisteiden kokoelmia hän oli kartuttanut vuosikymmeniä matkoillaan ja yhteyksillään ulkomaisiin keräilijöihin. Mäkelä järjesti sirkusjulistenäyttelyjä kaikissa Pohjoismaissa ja myös Keski-Euroopassa. Mäkelä toimi kansainvälisen sirkusjärjestö Circus Clubin varapuheenjohtaja ja hän oli Wienin sirkusmuseoyhdistyksen jäsen.

Vaikka Mäkelän näyttelyt olivat suosittuja, haaveet pysyvästä kotimaisesta sirkusmuseosta eivät toteutuneet. Sirkuksen tai taikurien kulttuurilla ei ollut paljoakaan painoarvoa 1980-luvun Suomessa.

Mäkelä pysyi tiiviissä yhteydessä kotimaiseen taikurien yhteisöön myös eläkkeellä. Hänen luonaan kävi säännöllisesti taikurivieraita. Oli kunnia-asia saada tavata Solmu Mäkelä ja kuunnella hänen leppoisaa tarinointiaan. Kerrotaan, että aikoinaan Helsingin kulttuurijohtajana toiminut virkamies kertoi työkavereilleen, että hän oli menossa tapaamaan Solmu Mäkelää. Työkaverit eivät uskoneet korviaan, sillä heille Mäkelä oli jonkinlainen joulupukin kaltainen taruolento, jota ei ollut oikeasti olemassa.

Solmu Mäkelä oli aktiivisesti mukana taikurien yhteisössä myös vanhuuden päivinään. Hän oli tuttu näky erilaisissa taika-alan tapaamisissa viime vuosiinsa saakka. Mäkelän syntymäpäiviä vietettiin usein isoina Taikapiirin järjestäminä yleisötapahtumina, joissa nähtiin esiintyjiä ulkomaita myöten.

Solmu Mäkelä kuoli kesällä 2018 Helsingissä. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin Hietaniemen hautausmaan kappelissa 24.8.2018. Tämän jälkeen oli yhteinen muistotilaisuus Karjala-talolla Käpylässä. Muistotilaisuuteen kokoontuivat Solmu Mäkelän sukulaiset ja ystävät sekä Taikapiirin jäsenet.

Solmu Vermas (Verner) Mäkelä S 18.6.1922 Tampere, K 25.7.2018 Helsinki. V tullivartija, konduktööri Toivo Juhananpoika Mäkelä ja ompelija Fanny Viktorina Helén. P1 Sirkka Liisa Puputti S 1924, K 1956; P2 1995 - kosmetologi, sairaanhoitaja Pirkko Seppä S 1933, K 2021. Lapsi: Ritva-Liisa (Lahtinen, aiemmin Solvang, Puputti) S 1949.

URA. Neljä luokkaa Viipurin suomalaista lyseota 1934 - 1939. Taikuri 1937 - ; valtion taiteilijaeläke 1982 - .

Sirkusjulistenäyttelyn pitäjä 1975 - ; Linnanmäen sirkuskoulun johtaja 1980 - 1986.

Helsingin Sanomien viikoittaisen taikatemppupalstan pitäjä 1954 - 1975; Simsalabim-lehden päätoimittaja 1963 - 1997; Linnanmäki-lehden päätoimittaja 1972 - 1988.

Suomen Taikapiirin jäsen 1948 - , puheenjohtaja 1960 - 1994, kunniapuheenjohtaja; Esiintyvät Taiteilijat ry:n hallituksen jäsen, sihteeri; Circus Clubin varapuheenjohtaja.

Jäsenyydet: Magischer Zirkel von Deutschland 1941; Svensk Magisk Cirkel 1948; The International Brotherhood of Magicians 1949; Wienin sirkusmuseoyhdistys.

Kunnianosoitukset: Kunniajäsen: Viihdetaikurit ry; Suomen Taikurit ry (aiemmin Taikaritarit).

TEOKSET. Elokuvat (esiintyjä): Pekka ja Pätkä neekereinä. 1960; Taikuri. 1989; Kauas pilvet karkaavat. 1996.

TUOTANTO. Suuri taikakirja. 1951 (6. lisätty painos 1982; viroksi 1994); Ihmeitä iloksi. 1964; Taikoja taskusta. 1967; Taikurin taskukirja. 1970 (2. painos 1974); Roliga trollkonster : 71 lätta, roliga trick. Stockholm 1971.

Maailman parhaat korttitemput : Världens bästa kortkonster. 1956 (taikalaatikko); Taikarasia. 1965 (taikalaatikko).

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. H. Nevala, S. Hirn, Suomen Taikapiiri : since 1945. 2007; H. Nevala, Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita : taikurien vaiheita Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. 2011; A. Räty, T. Kulmakko, Solmu Mäkelä 75 -vuotta // Simsalabim 177. 1997; Taikurin kuusi vuosikymmentä // Simsalabim 149. 1982.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Mitalit. K. Pyykkö. 1997, Suomen Taikapiiri.

BIOGRAFIASAMPO. Etsi artikkeliin liittyviä henkilöiden verkostoja ja aikajanoja tästä.

Kirjoittaja(t): Heikki Nevala Julkaistu 4.12.2019 (päivitetty 10.3.2021)

Artikkelitekstin pituus: 9303 merkkiä

Nevala, Heikki: Mäkelä, Solmu. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 8.7.2021) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-010108 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Solmu_M%C3%A4kel%C3%A4

Solmu Verner Mäkelä (18. kesäkuuta 1922 Viipuri – 25. heinäkuuta 2018 Helsinki) oli suomalainen taikuri. Hän kirjoitti taikatempuista useita kirjoja ja lehtipalstoja sekä toimi Suomen Taikapiiri ry:n äänenkannattajan Simsalabim-lehden päätoimittajana. Sota-aikana Solmu Mäkelä esiintyi rintamalla viihdytyskiertueilla sekä aseveli-illoissa. Lisäksi Mäkelä esiintyi televisiossa ja elokuvissa, muun muassa Pekka ja Pätkä neekereinä sekä Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat.

Solmu Mäkelä esiintyi Linnanmäen huvipuistossa sen perustamisesta alkaen ja veti siellä nuorten taikatemppukoulua, josta kehittyi myöhemmin Linnanmäen Sirkuskoulu. Hän toimi myös Suomen Taikapiiri ry:n puheenjohtajana. Mäkelä oli myös Suomen Taikapiiri ry:n kunniapuheenjohtaja, Viihdetaikurit ry:n kunniajäsen ja Taikaritarit ry:n kunniajäsen.

Mäkelä kuoli 96-vuotiaana 25. heinäkuuta 2018.

Kansallisbiografia https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/10108

Mäkelä, Solmu
(1922 - 2018)
taikurimestari, Suomen Taikapiirin puheenjohtaja

Solmu Mäkelää on kutsuttu kansallistaikuriksi. Mäkelä on sotien jälkeiseltä ajalta parhaiten tunnettu suomalainen taikuri. Jo teinipoikana alkaneen ammattilaisuransa aikana hän myös kehitti kuvaa siitä, mikä tai kuka taikuri on. Hän loi suurelle yleisölle kuvan salonkikelpoisesta herrasmiestaikurista. Mäkelä oli myös merkittävä sirkus- ja taikurialan keräilijä.

Solmu Mäkelä harjoitteli taikatemppuja jo koulupoikana Viipurissa 1937. Sinä olet jo valmis taiteilija, paikallinen radioääni totesi nähtyään nuoren Mäkelän esiintyvän. Esiintyjänä Solmu Mäkelä oli luonnonlahjakkuus, jonka luonnollisuus ja karisma tulivat persoonasta itsestään. Vaikka hän harjoitteli monenlaisia taikoja, pelikortit olivat hänen tärkein harjoitusvälineensä. Hän kulki aina korttipakka taskussa. Jatkosodan alkaessa Mäkelä ilmoittautui päämajan ohjelmatoimistoon. Hänet värvättiin viihdytysjoukkoihin, joissa hän teki kymmeniä viihdytyskiertueita Maarianhaminasta Jäämerelle saakka. Esiintymisiä oli jopa viisitoista päivässä pienissä korsuissa, joissa valona oli vain pieni kaasulamppu ja yleisönä ehkä kuusi sotilasta. Sodan pitkittyessä alettiin rakentaa sotilaskoteja, joissa yleisöä oli kerralla jo satoja. Mäkelä esiintyi myös vain sotilaille varatussa J. A. F. Sariolan johtamassa Karhumäen tivolissa. Siellä esiinnyttiin frakkiasussa, kun taas viihdytyskiertueilla oltiin aina armeijan harmaissa. Mäkelän palvelus viihdytysjoukoissa ei loppunut jatkosotaan, vaan se jatkui vielä Lapin sodassa saksalaisia vastaan.

Mäkelän taikurin esiintymisvälineet mahtuivat yhteen matkalaukkuun. Välineet olivat kevyitä, silkkiliinoja ja muutama pelikorttipakka. Mäkelän sodanaikaisten kiertueiden tähtihetkiin kuului esiintyminen viidelle kenraalille. Lopuksi nämä nostivat kenraali Aaro Pajarin johdolla maljat loistavalle taikurille. Kun sota päättyi, Mäkelä sai pääesikunnasta kotiutustodistuksen. Siihen oli kirjoitettu palvelusnimikkeeksi "taikuri".

Sotien jälkeen Solmu Mäkelän taikuriuralle Linnanmäen huvipuistolla oli erityinen merkitys. Jo ennen kiinteää huvipuistoa Mäkelä esiintyi 1946 osana Lasten Päivän kiertueohjelmaa. Lisäksi hän oli mukana Lasten Päivien kiertueilla omalla Taikateatterillaan.

Mäkelä esiintyi Linnanmäen ensimmäisessä sirkus- tai varietee-ohjelmassa 1950. Samana kesänä hän esiintyi Linnanmäellä myös jonglöörinä. Mäkelä esiintyi Linnanmäellä myös 1952, 1953 ja 1956 - 1957 sekä 1960- ja 1970 -luvulla omassa Kolibri-teatterissaan ja ulkoilmanäyttämöllä. Huvipuisto oli vuosikymmeniä osa taikurin elämää.

Mäkelää alkoi 1970-luvulla työllistää myös hänen sirkusjulistenäyttelynsä, joka nähtiin Linnanmäen Kolibri-teatterissa jo 1975. Linnanmäelle perustettiin sirkuskoulu 1980. Mäkelä toimi sirkuskoulun johtajana ensimmäiset seitsemän vuotta. Tunnetuimpia Mäkelän oppilaista Linnanmäen sirkuskoulusta ovat Robert Jägerhorn ja Iiro Seppänen. Lisäksi Mäkelä perusti ja toimitti henkilökunnan Linnanmäki-lehteä 1972 - 1988. Kaiken kaikkiaan Linnanmäki kuului vuosikymmeniä kiinteästi Mäkelän elämään.

Mäkelän ohjelman eri numerot nivoutuivat hyvin yhteen, eikä niihin tullut muutoksia kovin helposti. Jos tuli, ne yleensä myös jäivät. Mäkelän esiintymistyyli oli aina sujuvaa ja moitteetonta. Sen takeena olivat tuhannet tai kymmenet tuhannet esiintymisten kautta tulleet toistot. Mäkelän mukaan ohjelma on hyvä silloin, kun sisääntulo on hyvä, keskiosa on hyvä ja loppu on hyvä. Hän ei koskaan puhunut yleisölleen yliampuvasti tai loukkaavasti, vaan omalla rauhallisella ystävällisellä tyylillään. Toisin sanoen Solmu Mäkelässä oli valloittavaa karismaa.

Solmu Mäkelä oli mieltynyt vaikeisiin sorminäppäryyttä vaativiin taikoihin. Hän esitti jonglöörin taitojakin. Mäkelä saattoi tulla näyttämölle, jossa hän riisui valkoiset hansikkaat käsistään rullaten ne pyöreäksi palloksi, ottaa silinterihatun päästään ja kävelykepin kädestään, joita kolmea erimuotoista ja painoista esinettä hän sitten heitti ilmassa. Taikurien ohje siitä, että tärkeintä ei ole mitä esittää, vaan miten, toteutui Mäkelän kohdalla mestarillisesti.

Keski-Euroopan vanhasta varietee-kulttuurista ja taikurin sorminäppäryydestä tai vaativista manipulaatiotaidoista Mäkelä totesi seuraavasti:

"Saksassa oli teattereita, joihin mahtui kolmesta viiteen tuhatta katselijaa ja kaikkein kuuluisimmat taikurit, jotka esiintyivät niissä paikoissa, teki ihan pieniä temppuja pelikorteilla, sormustimilla ja savukkeilla. Eihän näitä temppuja pystynyt näkemään kuin ihan siinä eturivissä. Ja kuitenkin näistä esiintyjistä tuli legendoja. Ja kyllä silloinkin sahattiin naisia poikki, mutta ei niistä kukaan puhunut, vaan siitä, joka otti palavia savukkeita tai kortteja ilmasta. Silloin osattiin arvostaa hyvää käsityötä."

Solmu Mäkelä oli 1950-luvulla jo tunnettu esiintyjä ja oman aikansa seurattu julkisuuden henkilö. Hänen nimellään myytiin muun muassa Panama-kahvia Helsingin Sanomien etusivun kokoisilla mainoksilla. Fazerin Taikasuklaan mukana tuli pahvinen kortti, jonka taustassa oli selitettynä Solmun kertoma taikatemppu.

Mäkelä esiintyi usein parhaissa ohjelmaravintoloissa, kuten Fennia, Kaivohuone ja Adlon. 1951 ilmestyi Mäkelän Suuri taikakirja, joka on ollut kaikkien aikojen myydyin taikurikirja Suomessa. Kirjasta on otettu vuosikymmenien saatossa yhä uusia painoksia.

Solmu Mäkelästä tuli taikurien yhdistyksen – Taikapiirin – puheenjohtaja perustajajäsenen ja ensimmäisen puheenjohtajan Julius Sundmanin (1917 - 1986) jälkeen 1960. Yhdistykseen hän oli liittynyt jo 1948. Mäkelä kuului myös useisiin ulkomaisiin taikurijärjestöihin: saksalaisen Magischer Zirkel von Deutschland -yhdistyksen jäsen hän oli vuodesta 1941 alkaen, Ruotsin Svensk Magisk Cirkel -yhdistyksen jäsen vuodesta 1948 ja The International Brotherhood of Magicians - jäsen vuodesta 1949 alkaen.

Mäkelästä on kirjoitettu vuosikymmenten varrella varmaankin satoja lehtijuttua. Taikurialan sisäpiirin vähemmän tunnetuissa lehdissä hänet on nähty usein. Saksan taikapiirin Magie-lehden numerossa 4/1957 Mäkelä oli kansikuvassa ja esiteltynä lehden sisäsivuilla.

Taikapiirin 20-vuotisjuhla 1965 oli hyvä esimerkki siitä, kuinka taikurit Mäkelän kaudella olivat tulleet salonkikelpoisiksi verrattuna sotia edeltävään aikaan. Kotimaiset taikurit olivat aliarvostettuja ennen sotia. Heitä nimitettiin esimerkiksi tivolitaikureiksi. Kotimaisia taikureita arvostettiin vasta sotien jälkeen. Uutisvälineet seurasivat innokkaasti taikurien maailmaa, jossa oli jo häivähdys suuren maailman glamouria. 20-vuotisjuhlan vieraina oli ulkomaisia taikureita ja ohjelma oli kaksipäiväinen. Yhdistyksen historiikin toimitti Tauno Karilas. Useissa lehdissä oli kuvallisia selostuksia ja Arijoutsi (Heikki Marttila) kirjoitti tapahtumasta peräti kaksi pakinaa Helsingin Sanomissa.

Mäkelän puheenjohtajakaudella ulkomaiset taikurivieraat alkoivat olla yhä tutumpi näky Taikapiirin jäsentapahtumissa. Toisaalta Suomesta alettiin osallistua yhä enemmän taikapiiriläisten ja muidenkin alan harrastajien kanssa kansainvälisen taikurijärjestön (FISM) kongresseihin eli taikureiden kerran kolmessa vuodessa järjestettävään maailmankongressiin ja muihin ulkomaisiin tapahtumiin.

Solmu Mäkelä keräsi taikuri- ja sirkusalan julisteita, esitteitä sekä valokuvia ja alan kirjojakin kertyi parikymmentä hyllymetriä. Jäätyään 1980-luvun alkuvuosina eläkkeelle Mäkelällä oli enemmän aikaa julistenäyttelylleen. Sirkusjulisteiden kokoelmia hän oli kartuttanut vuosikymmeniä matkoillaan ja yhteyksillään ulkomaisiin keräilijöihin. Mäkelä järjesti sirkusjulistenäyttelyjä kaikissa Pohjoismaissa ja myös Keski-Euroopassa. Mäkelä toimi kansainvälisen sirkusjärjestö Circus Clubin varapuheenjohtaja ja hän oli Wienin sirkusmuseoyhdistyksen jäsen.

Vaikka Mäkelän näyttelyt olivat suosittuja, haaveet pysyvästä kotimaisesta sirkusmuseosta eivät toteutuneet. Sirkuksen tai taikurien kulttuurilla ei ollut paljoakaan painoarvoa 1980-luvun Suomessa.

Mäkelä pysyi tiiviissä yhteydessä kotimaiseen taikurien yhteisöön myös eläkkeellä. Hänen luonaan kävi säännöllisesti taikurivieraita. Oli kunnia-asia saada tavata Solmu Mäkelä ja kuunnella hänen leppoisaa tarinointiaan. Kerrotaan, että aikoinaan Helsingin kulttuurijohtajana toiminut virkamies kertoi työkavereilleen, että hän oli menossa tapaamaan Solmu Mäkelää. Työkaverit eivät uskoneet korviaan, sillä heille Mäkelä oli jonkinlainen joulupukin kaltainen taruolento, jota ei ollut oikeasti olemassa.

Solmu Mäkelä oli aktiivisesti mukana taikurien yhteisössä myös vanhuuden päivinään. Hän oli tuttu näky erilaisissa taika-alan tapaamisissa viime vuosiinsa saakka. Mäkelän syntymäpäiviä vietettiin usein isoina Taikapiirin järjestäminä yleisötapahtumina, joissa nähtiin esiintyjiä ulkomaita myöten.

Solmu Mäkelä kuoli kesällä 2018 Helsingissä. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin Hietaniemen hautausmaan kappelissa 24.8.2018. Tämän jälkeen oli yhteinen muistotilaisuus Karjala-talolla Käpylässä. Muistotilaisuuteen kokoontuivat Solmu Mäkelän sukulaiset ja ystävät sekä Taikapiirin jäsenet.

Solmu Vermas (Verner) Mäkelä S 18.6.1922 Tampere, K 25.7.2018 Helsinki. V tullivartija, konduktööri Toivo Juhananpoika Mäkelä ja ompelija Fanny Viktorina Helén. P1 Sirkka Liisa Puputti S 1924, K 1956; P2 1995 - kosmetologi, sairaanhoitaja Pirkko Seppä S 1933, K 2021. Lapsi: Ritva-Liisa (Lahtinen, aiemmin Solvang, Puputti) S 1949.

URA. Neljä luokkaa Viipurin suomalaista lyseota 1934 - 1939. Taikuri 1937 - ; valtion taiteilijaeläke 1982 - .

Sirkusjulistenäyttelyn pitäjä 1975 - ; Linnanmäen sirkuskoulun johtaja 1980 - 1986.

Helsingin Sanomien viikoittaisen taikatemppupalstan pitäjä 1954 - 1975; Simsalabim-lehden päätoimittaja 1963 - 1997; Linnanmäki-lehden päätoimittaja 1972 - 1988.

Suomen Taikapiirin jäsen 1948 - , puheenjohtaja 1960 - 1994, kunniapuheenjohtaja; Esiintyvät Taiteilijat ry:n hallituksen jäsen, sihteeri; Circus Clubin varapuheenjohtaja.

Jäsenyydet: Magischer Zirkel von Deutschland 1941; Svensk Magisk Cirkel 1948; The International Brotherhood of Magicians 1949; Wienin sirkusmuseoyhdistys.

Kunnianosoitukset: Kunniajäsen: Viihdetaikurit ry; Suomen Taikurit ry (aiemmin Taikaritarit).

TEOKSET. Elokuvat (esiintyjä): Pekka ja Pätkä neekereinä. 1960; Taikuri. 1989; Kauas pilvet karkaavat. 1996.

TUOTANTO. Suuri taikakirja. 1951 (6. lisätty painos 1982; viroksi 1994); Ihmeitä iloksi. 1964; Taikoja taskusta. 1967; Taikurin taskukirja. 1970 (2. painos 1974); Roliga trollkonster : 71 lätta, roliga trick. Stockholm 1971.

Maailman parhaat korttitemput : Världens bästa kortkonster. 1956 (taikalaatikko); Taikarasia. 1965 (taikalaatikko).

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. H. Nevala, S. Hirn, Suomen Taikapiiri : since 1945. 2007; H. Nevala, Silmänkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita : taikurien vaiheita Suomessa 1800-luvulta 1960-luvulle. 2011; A. Räty, T. Kulmakko, Solmu Mäkelä 75 -vuotta // Simsalabim 177. 1997; Taikurin kuusi vuosikymmentä // Simsalabim 149. 1982.

JULKISET MUOTOKUVAT JA MUISTOMERKIT. Mitalit. K. Pyykkö. 1997, Suomen Taikapiiri.

BIOGRAFIASAMPO. Etsi artikkeliin liittyviä henkilöiden verkostoja ja aikajanoja tästä.

Kirjoittaja(t): Heikki Nevala Julkaistu 4.12.2019 (päivitetty 10.3.2021)

Artikkelitekstin pituus: 9303 merkkiä

Nevala, Heikki: Mäkelä, Solmu. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 8.7.2021) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-010108 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

https://sv.wikipedia.org/wiki/Solmu_M%C3%A4kel%C3%A4 https://www.uppslagsverket.fi/sv/sok/view-170045-MaekelaeSolmu

Solmu Verner Mäkelä, född 18 juni 1922 i Viborg, död 25 juli 2018 i Helsingfors, var en finlädsk trollkonstnär.

Mäkelä inledde sin karriär under andra världskriget, då han turnerade med underhållningstrupperna. Från 1950- till 1980-talet uppträdde han ofta på Borgbackens Taikateatteri, där hans show blev mycket populär. Han var under många år ordförande för trollerikonstnärsföreningen Suomen taikapiiri och chefredaktör för tidningen Simsalabim. Mäkelä hade en spalt i Helsingin Sanomats söndagsbilaga, där han bl.a. presenterade trolleritrick. Dessa artiklar har publicerats i böckerna Ihmeitä iloksi (1964) och Taikoja taskusta (1967).