Sophia Franzén

Sofia Lybecker, o. s. Franzén (27. joulukuuta 1816 Raahe – 27. kesäkuuta 1847 Helsinki) oli suomalainen kauppiaantytär ja Raahessa yhä toimivan Lybeckerin koulun (nykyinen Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto) perustaja.

Sofia Lybeckerin vanhemmat olivat raahelainen kauppaneuvos Zachris Franzén ja Johanna Lang (1796–1826), jonka isä oli raahelainen kauppias ja laivanvarustaja Johan Lang.
Hän kävi mamsellikoulua Raahessa ja asui sitten kolmen vuoden ajan Tukholmassa setänsä runoilija ja piispa Franz Mikael Franzénin luona. Hän sai 1826 perintönä huomattavan rahasumman äidiltään, joka kuoli Sofian ollessa kymmenvuotias. Sofia päätti jo varhain perustaa perintörahoilaan Raaheen koulun varattomille tytöille, jossa nämä voisivat opiskella kristinoppia, luku-, lasku- ja kirjoitustaitoa sekä hankkia kädentaitoja erilaisissa käsitöissä. Hän asetti ehdoksi naimisiinmenolle sen, että tuleva sulhanen hyväksyisi perintörahojen käytön tähän tarkoitukseen.

Sofia Lybecker meni naimisiin 1843 everstiluutnantti, myöhemmin kenraalimajuri Georg Henrik Lybeckerin (1799–1885) kanssa ja hääpäivänään 14. helmikuuta he allekirjoittivat Lybeckerin tyttökoulun lahjoitus- ja perustamisasiakirjan. Perintösummalla, joka oli 2 285 hopearuplaa 71 3/7 kopeekkaa, perustettiin rahasto, jonka korkotuloilla rahoitettiin koulun toiminta. Koulun opettajiksi Sofia Lybecker valitsi suomea puhuneet ja mamsellikoulua käyneet merimies Lindmanin tyttäret Susanna ja Liisu Lindmanin. Itse hän ei osallstunut koulun toimintaan, vaan muutti miehensä mukana Etelä-Suomeen. Koulu aloitti toimintansa vuokratiloissa vuoden kuluttua tästä. Koulu sai oman talon vuonna 1859, kun Sofia Lybeckerin nuorempi sisar Helene Bergbom osti ja lahjoitti yhdessä aviomiehensä, asessori C. G. Bergbomin kanssa koululle Reiponkadun varrelta köydenpunoja Vestbergin entisen talon. Koulu toimi tässä talossa vuoteen 1984 saakka. Kun kansakoulu aloitti Raahessa toimintansa vuonna 1872, Lybeckerin koulu keskittyi vain tyttöjen käsitöiden opettamiseen. Koulu siirtyi Raahen kaupungin omistukseen 1983 ja se sai uudet toimitilat 1984.

Sofia Lybecker kuoli neljännen lapsensa synnytykseen 31-vuotiaana vuonna 1847. Lybeckerin neljästä tyttärestä tunnetuin oli runoilija Fanny Lybecker. Sofia Lybeckerin mukaan on nimetty Raahessa Sofia Lybeckerin katu jonka varrella Lybeckerin opisto sijaitsee nykyisin.

Sofia Lybecker (o.s. Franzen) oli sydämeltään sivistynyt porvarisnainen, joka oli päättänyt perustaa koulun. Ja perusti sen. Kauppaneuvos Zachris Franzénin tytär Sofia perusti äidiltään perimillä rahoilla koulun Raahen köyhille tytöille.

Oulusta Raaheen
Oululaisen Zachris Franzénin poika Zachris (1787–1852) sai kasvaa tasapainoisessa kodissa. Kouluvuosien jälkeen hän sai kokemusta kauppaliikkeen toiminnasta Franzénien kauppahuoneessa Oulussa. Franzénista tuli 1800-luvun alussa kirjanpitäjä raahelaiseen Johan Langin kauppahuoneeseen, joka oli tuolloin Pohjois-Suomen suurin ja neljänneksi suurin koko maassa varallisuusverotuksen mukaan.

Zachris solmi vuonna 1814 avioliiton Johanna Langin (1796–1826) kanssa. Hänen tehtävänsä liikkeessä muuttuivat yhä vaativammiksi, ja sairaan Johan Langin viimeisinä elinvuosina hän toimi liikkeen johtajana. Pariskunta sai neljä lasta: Johan (1815–1885), Sofia (1816–1847), Helene (1819–1880) ja Fransiska Charlotta (1821–1855).

Rouva Johanna Franzén kuoli keuhkotautiin vain 30-vuotiaana marraskuussa 1826. Laivapatruuna Franzén solmi toisen avioliittonsa vuonna 1829 Lovisa Eleonora Frosteruksen (1805–1898) kanssa. He saivat viisi lasta.

Rikkaan perheen tyttö Sofia

Sofia Franzénin lapsuudenkoti oli rikas, sivistynyt ja henkevä. Kerrotaan, että perheenpää lausui mielellään runoja, jotka olivat hänen itsensä kirjoittamia tai runoilijaveljen tuotantoa. Uskonnollisuus antoi oman lisänsä lasten kasvatukseen. Vilkkaat yhteydet eri maiden kauppakeskusten kanssa avarsivat maailmankuvaa.

Varakkaan perheen tyttärenä Sofia sai parhaan mahdollisen kasvatuksen ja koulutuksen. Ensin hän kävi Raahessa mamsellien koulua, jossa opittiin monia hyviä asioita.

Samuli Paulaharju kirjoittaa Wanha Raahe -kirjassa mamsellien kouluista, että niissä saivat opetusta kaupungin parhaimmiston tyttäret. Mamsellit opettivat tytöille lukemista, kirjoitusta, laskentoa, historiaa, maantietoa ja vieläpä hiukan ranskaakin. Myös käsitöihin ja koruomapeluun saivat pikku sormet totutella. Koulumamselli ohjasi kasvattinsa esiintymään sievästi ja kohteliaasti.

Mamsellikoulun jälkeen Sofia lähti kolmeksi vuodeksi Tukholmaan täydentämään koulutustaan. Siellä hän asui kuuluisan setänsä runoilija-piispa Frans Mikael Franzénin luona. Sedän tuttavapiiriin kuului oman aikansa kulttuurivaikuttajia. Seurustelu sedän ja tämän ystävien kanssa antoi raahelaistytölle henkistä pääomaa, jota harvalla hänen ikäisellään tytöllä oli.

Sofiaa aikoinaan opettaneen mamsellin kerrotaan olleen harras uskovainen. Ehkäpä juuri häneltä Sofia sai kipinän lähimmäisenrakkauteen, jonka seurauksena hän päätti lahjoittaa äidinperintönsä yleishyödylliseen tarkoitukseen: koulun perustamiseen köyhille tytöille.

Sofia oli sitä mieltä, että tietämättömyys ajaa ihmiset turmioon ja köyhyyteen. Hän ajatteli, että koulua käymällä köyhilläkin tytöillä olisi mahdollisuus saada elämänsä hyville raiteille.

Rahat isän takana
Isä Zachris, jolla oli valta päättää tyttärensä raha-asioista, piti Sofian koulusuunnitelmaa pelkkänä haihatteluna eikä antanut lupaa perintörahojen käyttöön mokomaan tarkoitukseen.

Perintörahat tulivat tytölle hänen mentyään naimisiin, mutta silloin päätösvalta rahojen käytöstä siirtyi miehelle. Siispä Sofia etsi, kunnes löysi Georg Henrik Lybeckerin, joka hyväksyi kouluidean.

Opetusta köyhille ja vähävaraisille tytöille
Sofia Franzénin suunnitteleman koulun lahjakirja allekirjoitettiin Sofia ja vapaaherra Georg Henrik Lybeckerin (1799–1885) hääpäivänä 14.2.1843. Sofia oli tuolloin 26-vuotias ja sulhanen jo 43 vuotta. Koulu aloitti toimintansa helmikuun 14. päivänä 1844. Se oli ensimmäinen suomenkielinen tytöille tarkoitettu oppilaitos.

Koulussa annettiin opetusta ”ei ainoastaan uskonnossa, laskennossa ja kirjoituksessa, vaan myöskin sellaisissa naisten käsitöissä, jotka ylimalkaan edistävät köyhemmän kansanluokan toimeentuloa.”

Lybeckerit muuttivat häiden jälkeen Helsinkiin. Sofian elämä päättyi vain 31 vuoden iässä neljännen lapsen synnytykseen kesäkuussa 1847.

Koulu toimi vuokratiloissa vuoteen 1859 saakka. Tuolloin Sofian sisar, Helene Bergbom, lahjoitti miehensä, asessori C. G. Bergbomin kanssa koululle talon Reiponkadulta.

Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopisto toimii nyt uusissa tiloissa. Sofian Talo on tekstiilitaiteilija Marjaana Kojo-Eskolan työtila.
Kirjoittaja: Kirsti Vähäkangas
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sofia_Lybecker
https://www.naistenaani.fi/sofia-lybecker-oli-aikaansa-edella-koulu...

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1761484?page=...