Taneli Juhanpoika Heiskala

• Syntymä Perniö, Väärlä: Perniön seurakunnan arkisto - I C1:4 Syntyneiden luettelo 1768-1787, jakso 4, sivu 3: 1768 Maji; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5844907048&aineistoI... / Viitattu 16.3.2023
• Vihtiin muutto: Vihdin seurakunnan arkisto - Rippikirja 1769-1775, jakso 193, sivu 369: Kourla Gård Järvenpää Torp, Hevonoja Torp, Moxkåski Torp; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6262553553&aineistoI...
• Sotaoikeus: Kongl. Finska Artillerie Regements Krigs Rättens Protocoller 1796. KrA, Finska artilleriregementet, A. 1a 1795-1799 (ei digitoitu)
• Kuolema Svartholma, Svarholman linnoitusseurakunnan arkisto - Rippikirja 1799-1847 (I Aa:1), jakso 19, sivu 13: Fångar; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=25529291
  

  ---

  
  

Vuonna 1751 Vuolenkosken Heiskala oli lohkottu useiksi osataloiksi. Toisen kerran Heiskalaa lohkottiin 1800-luvun alussa niin että syntyi Keikki Vuolenkosken Pappilan maille. Keikki oli sittemmin Forstadiuksen suvulla. Alkuperäinen Heiskala oli talo n:o 9, Keikki n:o 18, aiemmin lohkotut ja taas yhdistetyt Juska ja Haikari talo n:o 19.

Iitistä tuli 1700- luvulla Ruotsi-Suomen rajaseutu Venäjää vastaan. Iitin ja Nastolan historioiden mukaan Isonvihan päättyessä ei Iitin Vuolenkoskella asunut ketään. Vuolenkosken Heiskalan omistajat vaihtuivat tiheään. Vastaavien talojen asukkaista monet olivat sotkeutuneet rikollisiin puuhiin, ja valitettavasti tämä pitää täysin paikkansa Tanelin kohdalla.

Aatami Kustaanpoika, Tanelin tuleva appiukko, muutti perheineen Jaalankimolasta Vuolenkoskelle Heiskalaan 1770 puolen välin paikkeilla. Aatamille pastori antaa arvosanan "modlig", Aatamikin sai käräjillä sakkoja pikku rötöstelystä.

Taneli muutti Heiskalaan noita aikoja ja avioitui Aatamin tyttären Marja-Liisan kanssa n. 1797 paikkeilla - ensimmäisen lapsen syntyessä 1796 Daniel Stör on merkitty "tuleva vävy". Tanelin sotilasnimestä päättelin hänen olleen sotilas, joita tuohon aikaan sijoitettiin Iittiin - ja että hän voisi kuitenkin olla alunperin iittiläinenkin. Nämä kaikki olettamukset osoittautuivat vääriksi.

Joka tapauksessa, Iitistä käsin Taneli reissali, ja jäi lopulta Vihdissä kiinni varkauksista vuonna 1796, ja samalla hänet tunnistettiin vuonna 1792 Suomenlinnasta karanneeksi tykkimieheksi. Taneli oli sotaoikeuden edessä Helsingissä (25.11.1796) sotilaskarkuruudesta.

Sotaoikeudessa Taneli kertoi karanneensa Suomenlinnasta tykkinsä asemista elokuussa 1792 armeijaelämän rasitusten vuoksi. Mukanaan hän vei armeijan varusteensa ja teki niillä jonkin verran tienestiä Hämeenlinnassa. Hämeenlinnasta Tanelin siirtyi Kymenlaaksoon Venäjän keisarikunnan puolelle, ilmeisesti Valkealaan. Kustaa III:n sota oli päättynyt pari vuotta sitten ja Iitin rajaseudulla tungeksi karkureita ja rikollisia. Venäjältä Taneli palasi Ruotsin puolelle Iittiin ja esiintyi siellä sahatyöläisenä (jollei sitten jopa ollut sahalla töissä).

Niin tai näin, vuonna 1796 luutnantti Colliander oli värväämässä väkeä Savon Jääkärikomppaniaan, ja nimellä Anders Lindgren esiintyen Taneli sai Collianderilta sille nimelle värväyskirjeen jota hän käytti henkilöllisyystodistuksena. Tämän paperin turvin hän matkusti Vihtiin, jossa siis veli Iisakki oli pappilan torpparina. Vihdissä Taneli suoritti sarjan varkauksia ja jäi niistä kesällä 1796 kiinni ja vietiin vangittuna Helsinkiin. Helsingissä väärästä henklöllisyydestä ei ollut apua, vaan Taneli tunnistettiin Suomenlinnasta karanneeksi tykkimieheksi ja passitettiin tähän sotaoikeuteen saamaan rangaistuksensa. Taneli tuomittiin karkuuruudesta, avainten varastamisesta, armeijan omaisuuden hävittämisestä ja varkaudesta. 40 paria raippoja, kolme lyöntiä per pari, julkirippi Vihdin kirkossa.

       1.§. Se cuin ensimmäisen erän warasta calua eli rahaa, ylitze kymmenen talarin; tehköön sackoa colme kerta nijn paljon cuin sen warastetun hinda on. Jos ei hän woi sackoa maxaa; kärsiköön ruumillans, cuitengin ei corkiammalda, cuin warcauden werran jälken

Oikeudenkäynnin aikana ilmeni, että Taneli olisi syntynyt Perniössä 1769 tai 1770. Tämän tiedon perusteella Tanelin perhe löytyikin (tämä oli sukututkimuksessa tätä ennen hämärän peitossa.

Juuri ennen Suomen Sodan vuosia viimeisenä kirkonkirjan merkintänä Iitissä vuonna 1805 Tanelin kohdalla lukee "i häkten iärnbelagen" eli "vankilassa rautoihin pantuna".

Iitin välikäräjillä 1805 käsiteltiin varkaustapausta johon Taneli oli osallistunut myymällä varastettua tavaraa. Hänen epäiltiin varastaneen Valkealasta Oravalan kartanosta - joka oli silloin Keisarillisen Venäjän puolella - viinapannun.

Todistetusti hän oli myynyt viinapannun hatun Juho Esanpoika Pekkolalle Koskenniskalla. Hattu oli sittemmin tunnistettu Oravalasta varastetuksi ja Juho Pekkolan itsensä tultua syytetyksi käräjillä, hän tunnusti ostaneensa sen Taneli Heiskalalta. Oikeus antoi Juholle sakkoa, koska tämä oli ostanut tavaran "yleisesti varkaan maineessa olevalta henkilöltä". Tanelikin sitten tavoitettiin ja pantiin rautoihin ja tämä varastetun tavaran myyntijuttu kytkeytyi muihin Asikkalan käräjäkunnassa (lähinnä Nastolassa) tehtyihin varkauksiin. Vuoden ajan Tanelia kärrättiin oikeuspaikan ja Heinolan vankihuoneen välillä.

Tuonne käräjille oli hankittu kaikki Daniel Johanssonista saatavilla oleva, ja se ei ollut paljon. Taneli itse sanoi perineensä veljensä kanssa Turun läänissä kuolleen isänsä ja että hänelle jäi tuo viinapannun hattu. Käräjäjuttuja piisaa sivutolkulla.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että 14.3.1806 välikäräjille Nastolan Pekkolassa oli hankittu Tanelin maineen selvittäviä asiakirjoja. Ensinnä oli selvitetty Tanelin naimisiin mennessään Iittiin jättämää papintodistusta 16.2.1797, Kuninkaallisen tykistörykmentin tietoja Daniel Störistä ja lopulta Vihdin papin kirjettä 1806 tammikuulta. Pappi A.V Tuderus kertoi että Vihdissä ei tiedetä mitään Tanelista, mutta Tanelin veli Iisakki Fast kertoi hänelle suullisesti että Taneli oli tuomittu armeijakarkuri ja varas Vihdissä joskus 1797 tai 1798, ja saanut julkirippiä eli jalkapuuta.

Asikkalassa 1806 Tanelia ei voitu osoittaa viinapannun varastajaksi (siihen löytyi muita henkilöitä) mutta tuomittiin syylliseksi varastetun tavaran myyntiin ja tappeluun. Taneli sai rangaistukseksi - taas - 40 paria raippoja, kolme lyöntiä per pari, kaksi kertaa julkirippiä Nastolan kirkossa, ja kaksi vuotta linnoitustyötä Svartholman merilinnoituksessa. Huhtikuussa 1806 alkanut kaksivuotinen venähti jostain syystä yli kolmevuotiseksi, ja Taneli kuoli linnoituksessa 18.5.1809.