Toivo Sylvester Sillanpää

Vester, Hulda and their son Veikko and died in Karelia Soviet Union during The Great Purge. Toivo survived, according to the evicence.

In the profile picture there is Toivo on the right and his brother Veikko on the left.

Sillanpää Toivo Vesterović (1913)
Syntymäaika: 1913
Syntymäpaikka: Nanaimo, Kanada (?)
Sukupuoli: Mies
Tietolähteet: Germans-Trudarmiya ITL Bakalstroy-Chelyabmetallurgstroy (Muistin kirja); Suomalaisten muistokirja
Työarmeija
Milloin ja kenen toimesta hänet mobilisoitiin (kun hän saapui): Ordzhonikidze RVK, Sverdlovsk,. Lähtöpäivä ja -aika: 23.11.42, 31.05.43

Elämäkerta

SILLANPÄÄ Toivo Vesterović, s. 1913, s. Kanada. Prog. Sverdlovskin alueen Nizhneisetsky-alueella. Ordzhenikidzen sotilaskomissariaatin mobilisoima 16.11.1942 luottamuksessa "Chelyabmetallurgstroy", demobilisoitu 31.05.1943.
https://ru.openlist.wiki/%D0%A1%D0%B8%D0%BB%D0%BB%D0%B0%D0%BD%D0%BF%D1%8F_%D0%A2%D0%BE%D0%B9%D0%B2%D0%BE_%D0%92%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%B5%D1%80%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87_(1913)

Traktoristi Toivo Sillanpää-Metsätyöläinen, hallituksen jäsen

Neuvosto-Karjalassa oloni ajan olen ollut työssä Matroosan punktilla. Olen pääasiallisesti ollut metsätöissä. Viime ajokauden olin traktoriurina metsämanöveerauksessa. Päivittäisin täytin työnormini hakkuussa 140—170 % ja ylikin, riippuen se kulloinkin hakattavan metsän laadusta. Metsämanövecrauksessa viime talvena manöveerasin yli 14.000 kkm puutavaraa. Työ- ja elinolot ovat muuttuneet.. Meissä, jotka ulkomailta olemme äskettäin Neuvosto-Karjalaan saapuneet, ei useallakaan tällaista kuin nyt isännyystunnetta sanan parhaimmassa merkityksessä ollut. Meillähän oli ulkomaan passi taskussa, niin minulla kuin toisillakin tovereilla. Siitä huolimatta, että olemme innostuneita täällä suoritettavaan sosialistiseen rakennustyöhön, että saimme huomattavan korkeita tuloksia metsänhakkuussa Ja ajossa, oli useammalla toverilla kuitenkin se käsitys, että me, ulkomailta värvätyt työläiset olemme sittenkin ”ulkomaalaisia” emmekä sellaisina täydellisesti maan oikeita isäntiä.
Jonkun ajan kuluttua Matroosan punktille tuloni jälkeen päätin minäkin hakea Neuvostoliiton kansalaiseksi.
Tällä kertaa minä tunnen itseni täydellisesti tasa-arvoiseksi suuren neuvostomaamme muiden kansalaisten kanssa ja samalla olen yhtä vastuunalainen suorittamastani työstä kuin kaikki toisetkin Neuvostoliiton kansalaiset.
Vuonna 1932 liityin myöskin NKP(b) :n kandidaatti jäseneksi voidakseni vieläkin lähemmin kuin aikaisemmin osallistua maamme valtiolliseen ja taloudelliseen elämään. Kapitalistisessa Suomessa ja Kanadassa puhutaan ja kirjoitetaan paljon demokratiasta (kansanvallasta); niiden perustuslaeissa on nimenomaan kohta siitä, että kaikki kansalaiset evät samanarvoisia lain edessä jne., mutta jokainen aikaansa setiraava työläinen heti huomaa tällaisten lakien koko valheellisuuden, mikäli on kysymys työväenluokasta ja siihen kohdistuvista ”demokraattisista oikeuksista". Se on porvarillista demokratiaa.
Toisin on asia meillä Neuvostoliitossa. Meillä on mitä laajin neuvostodemokratia. Viime talvena toimitetut neuvostojen vaalit, joihin minäkin ensikerran osallistuin, olivat mitä sehän osoitus siitä laajasta demokratiasta, mitä neuvostovalta kansalaisilleen tarjoaa, eikä yksin omille kansalaisilleen, vaan sallii vaaleihin osallistumisen myöskin ulkomailta passeilla tulleille työläisille. Kapitalistisissa maissa ei ulkomaan kansalaisella ole virallistakaan oikeutta osallistua esim. parlamenttivaaleihin. Viime talvena osallistuin Matroosassa kyläneuvoston vaaleihin ja tulia valituksi Matroosan kyläneuvoston jäseneksi. Sen jälkeen olin valittuna edustajana Äänisenrannan purin neuvostojen I edustajakokouksessa, X Yleiskarjalaisessa Neuvostojen Edustajakokouksessa. Viimeksi mainitussa tulin valituksi KASN- T;n TpKKrn jäseneksi. Tunnen Neuvostoliiton ainoaksi isänmaakseni, jonka sosialistiseen rakennustyöhön ja saavutettujen voittojen puolustamiseen haluan kaikilla voimillani osallistua.
Punainen Karjala, 01.05.1935, nro 100, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2078523?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kas, mitä kasvoi köyhästä pojasta T
Toivo Sillanpää

Oltuaan lapsesta saakka leipänsä vuoksl kahlittuna Suomen ja Kanadan kapitalistien metsäkämpllle, oli hän saanut kokea vain elämän nurjaa puolta, joka kapitalistien mielestä luonnostaan kuuluu työläisen osaksi. Kaikki Toivon unelmat opiskelusta ja sivistyksen saamisesta kuolivat metsäkämppien murjottaviin, synkkiin nurkkiin, joiden jäykistävän koville lavereille Toivo väsymyksestä tylsistyneenä oikaisi työstä turtuneen ruumiinsa. Niin lohduton oli Toivon nuoruus, että yhtään päivää ei saanut käydä koulua .Jos mainitunlaisissa kämpissä asuville olisi kerrottu metsätyölaistan asunnoista, joissa ovat isot akkunat,oikeatöljylamput',sähkövalostapuhumattakaan, joissa radiot saattavat kuuluville kallisarvoisia konsertteja, joka päivä tiedoittavat metsätyöläisilie kaikista maailman asioista, joissa on ihan oikeat sängyt, jopa rautaiset, niissä oikeat matrassit jne,, joissa työläisille hankitaan kirjoja ja lehtiä luettavaksi, niin he olisivat pitäneet kertomusta ihmeellisen kauniina satuna. Senvuoksi, tultuaan Sovettimaahan, tunsi Toivo päässeensä omiensa luokse kotiin, ja siksi hän heti alkoikin suurella innolla työskennellä yhteisen kodin kohottamiseksi, Sovetti-Karjalan työtätekevien yhteisen onnen lisäämiseksi, Toivosta tuli kunniakas Sovettimaan kansalainen. Etumaisena udarnikkana hänet hyväksyttiin viipymättä bolshevistisen puolueen kandidaättijäseneksi. Ahnaasti tarttui Toivo opiskeluun, ‘Jatkuvasti vuodesta vuoteen uunasti hän poliittisen tietoisuutensa kohottamiseksi, unohtamatta samanaikaisesti hetkeksikään Sovéttimaan uuden motsätyötekniikan valtaamista. Sovettimaa on minulle antanut ammatin kertoo Toivo kiitollisena. Minä olen jo kolme vuotta ollut traktorisi!, mutta kaksi veljeäni Suomessa ovat ol-leet ja jääneet sikseen tavaillisiksi metsätyöläisiksi. Heillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta kohota vanhasta kirveestään j» sahastaan ylöspäin. V. 1984 sovettien vaaleissa oli sovettivallan tunnus: ”parhaat udarnikat sovetteihin!” Toivo Sillanpää on yksi meidän sovettierame tulevista deputaateista päättivät Matroosan työtätekevät ja nostivat äänestyksessä kätensä hänen puolestaan. Karjalan korkeimman isännän, Sovettien X edustajakokouksen kokoontuessa oli Toivö 1 sen delegaattien ja. valittu Karjalan Toimeenpanevan Keskuskomitean jäseneksi. Olen tällä kertaa selsovettimme metsätyösektsian puheenjohtaja kertoo Toivo, jäsenet ovat kaikki tuhansikkoja ja stahanovilaisia. Olemme perustaneet eri ala-, punkteille seitsemän deputaattiryhmää. Sektsiassa olemme käsitelleet kysymystä, joka tällä ke taa on työssämme erikoisen tär-, keä, nimittäin kuormauksen m kanisointi. Yleensä meillä on työprosessit jo kauttaaltaan me-, kanisoitu, mutta hitaan kuormauksen vuoksi joutuvat autot seisomaan liian kauan ja niistä muodostuu kalliita seisokkeja.. Tämän epäkohdan poistamiseksi työskentelemme parhaillaan.
Näin työskentelee Toivo elämänsä kaikissa otteissa kalliin isänmaansa eduksi. Entisestä köyhästä mökin pojasta on tullut stahanovilainen traktoristi, kukoistavan Sovetti-Karjalan huolellinen isäntä. Muutamassa vuodessa on hän puolueen Ja sovettivallan avulla juurinut itsestään kapitalistisen ideologiaa jätteet. Hänestä on takoutunut uusi, stalinilainen ihminen. Se kuvastuu hänen työstään ja puheestaan, kun hän älykkäästi ja syvällä ymmärtämyksellä puhuu Sovcttimaan kansojen onnellisesta elämästä.
Vain sosialistinen elämä ja vain stalinilainen ihmisten kasvatus hioo ihmisistä tällaisia tarmokkaita ja sitkeitä uuden sosialistisen maailman rakentajia. Iloisesti jymisee Toivon traktori kotoisessa metsässä, jossa jokainen puu on hänen ja hänen kansansa kalkkien suuren maamme työtätekevien omaisuutta.
Punainen Karjala, 24.12.1936, nro 295, s. 2
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2079101?page=2
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot