Uljas Salomon Kandolin

Uljas Salomon Kandolin (ent. Niskanen, 19. toukokuuta 1915 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 27. joulukuuta 1980 Helsinki, Suomi[1]) oli suomalainen näyttelijä. Ennen näyttelijänuraansa Kandolin toimi sukeltajana.

Kandolin oli alkujaan sukeltaja kasvatti-isänsä sekä oikean isänsä tapaan, mutta kiinnostui näyttelemisestä 1940-luvulla ja siirtyi Eino Salmelaisen näyttelijäkurssille. Sieltä hänet kiinnitettiin Karhumäen Teatteriin ja näytteli myöhemmin Helsingin Kansanteatterissa.

Kandolin teki pitkän uran kotimaisen elokuvan parissa, hänen ensimmäinen roolinsa oli vuonna 1946 valmistuneessa Ilmari Unhon ohjaamassa elokuvassa ”Minä elän”. Viimeisessä elokuvaroolissaan hän esitti Topi Taavitsaista Matti Kassilan ohjaamassa Nataliassa vuodelta 1979. Hän kuoli seuraavana vuonna. Kandolin esiintyi pitkään Helsingin kaupunginteatterissa, jossa hänen menestynein esityksensä oli maitomies Tevjen rooli näytelmässä Viulunsoittaja katolla (1965). Tästä esityksestä peräisin olleita kuvia käytettiin muun muassa esityksen pohjana olleen Šolom Aleichemin kirjan Tevje, maitomies uuden suomennoksen kuvituksena.

Usein Kandolinilla oli konnan rooli, kuten esimerkiksi elokuvissa Ei ruumiita makuuhuoneeseen ja Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, mutta Kandolin esitti myös ylikonstaapeli Salomon Koukkua kolmessa Tarkaksen elokuvassa: Paksunahka (1958), Opettajatar seikkailee (1960) ja Oksat pois... (1961). Vuonna 1954 Kandolin sai parhaan miessivuosan Jussin elokuvasta Kovanaama.

Uljas Kandolin teki ainakin nämä 35 elokuvaa: Maija löytää sävelen (1950), Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950), Tanssi yli hautojen (1950), Kuisma ja Helinä (1951), Radio tekee murron (1951), Sadan miekan mies (1951), Tytön huivi (1951), Ylijäämänainen (1951), Niskavuoren Heta (1952), Radio tulee hulluksi (1952), Salakuljettajan laulu (1952), Kuningas kulkureitten (1953), Senni ja Savon sulttaani (1953), Kovanaama (1954), Kummituskievari (1954), Taikayö (1954), Kaunis Kaarina (1955), Kiinni on ja pysyy (1955), Villi Pohjola (1955), Evakko (1956), Muuan sulhasmies (1956), Rintamalotta (1956), Risti ja liekki (1956), Pää pystyyn Helena (1957), Syntipukki (1957), Vieras mies (1957), Asessorin naishuolet (1958), Kahden ladun poikki (1958), Murheenkryynin poika (1958), Paksunahka (1958), Pieni luutatyttö (1958), Sotapojan heilat (1958), Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959), Lasisydän (1959), Virtaset ja Lahtiset (1959) https://yle.fi/uutiset/3-9519434

Lähde Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Uljas_Kandolin

Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland / 1978 / http://runeberg.org/kuka/1978/0344.html

Uljaksen isä muutti perheensä kanssa Helsingin suomalaisesta seurakunnasta Antreaan 19.12.1906 https://katiha.xamk.fi/results.jsp?solrId=(RI*)&parish=0013&binding...

Isä Juho kuoli Antrea:ssa ja Uljas muutti takaisin Helsinkiin 27.03.1920 Kuolleiden ja haudattujen luettelo https://katiha.xamk.fi/View.action?item=0013K19190039255&register=K...

Kasvattivanhemmat olivat sukeltaja Kalle Aleksander Kandolin ja leipuri Kaisa Tiina Räisänen.

Haudattu :https://billiongraves.com/grave/Uljas-Salomon-Kandolin/32122219