Vasilei (Vassa) Stepaninpoika Mitjonen

”Olemme tähän mennessä seuranneet suvun kantavanhempien vaiheita sekä Jegor Dmitrijevin vanhimmasta pojasta Grigorista jatkunutta sukuhaaraa. Jegorin perheessähän oli kahden tyttären lisäksi myöskin kaksi poikaa, joista nuoremman pojan Stefanin (1784-1832) jälkeläiset muodostivat toisen miespuolisen, myöhemmin Mitjosen nimellä tunnetun sukuhaaran. Avioliiton Stefan Jegorov oli solminut Akiliina Ivanavan kanssa 1805. Ensimäinen poika perheeseen syntyi seuraavana vuotena, mutta lapsi kuoli ennen ensimäistä elinvuotta täytettyään. Samoin kävi seuraavina syntyneille kolmelle lapselle. Elämään perheen lapsista jäivät vain vuonna 1811 syntynyt tytär Jekaterina ja vuonna 1819 syntynyt poika Vasili. Tuohon aikaan veljekset Grigori ja Stefan asuivat vielä samassa talossa, joskin eri talouksissa, yhteistä jakamatonta tilaansa viljellen. Näin jatkui aina isonjaon aikana tapahtuneeseen tilanjakoon saakka. Omaa perhettä oli tuohon mennessä ehtinyt muodostua jo kummankin veljen omalle pojalle, joten väkeä suvun suuressa perheessä on ollut tupien täydeltä. Kun sitten isonjaon tapahtumien aikoihin Jegorin perilliset siirtyivät uudelle asuin paikalle, jäi suvun vanhaa kotipaikkaa Ryhjää asumaan isännäksi siirtynyt Stefanin poika Vasili. Emännäkseen hän oli taloon tuonut vuonna 1841 Kytösyrjästä seitsentoistavuotiaan Irina Andrejevan. Perheeseen syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, jotka myös kasvoivat aikuisiksi poika Sergeitä lukuunottamatta, joka kuoli viidentoista ikäisenä. Jäljelle jääneistä tiedoista ja luettavista olevista asiakirjoista voimme päätellä, että Vasili Stefanov on eläessään ollut valistunut ja aikaansa hyvin seurannut mies, jonka puoleen kyläläiset ovat voineet kääntyä monenlaisin avun- ja neuvonpyynnöin. Kauaskatseisena hän on osannut ajatella myöskin tulevaisuutta. Tätä olettamusta tukee se, että muiden tilallisten myydessä ja pienentäessä tilankokojaan, hän itse osti runsaasti lisämaita lisäten näin jo muutenkin suuren tilansa kokoa. Vasili osasi valvoa myös omia oikeuksiaan ja saamisiaan. Siitä on osoituksena hänen valtiota vastaan käymänsä oikeusjuttu tilan mailla sijaitsevasta sorahaudasta, jota valtio oli käyttänyt korvauksetta hyväkseen. Tämän jutun hän sai voitollisesti päätökseen saaden valtiolta korvausta, tai ”palkintoa käytetystä somerosta”, kuten silloinen lakikieli kuului. Toista oikeusjuttua hän kävi rajanaapureitaan vastaan, jotka eivät tahtoneet osallistua yhteisten raja-aitojen tekoon. Myöskin tämä juttu päättyi Vasilin voittoon ja rajanaapurit velvoitettiin tekemään aitoja tuhannen sylen verran, eli nykymitoissa parisen kilometriä. Vasili ja hänen vaimonsa Irina olivat olleet myöskin hartaita ortodokseja sekä oman seurakuntansa ja kirkkonsa ystäviä. Ikuisuuskysymykset ovat olleet heille läheisiä, ja ennen kuolemaansa he tekivät huomattavan lahjoituksen seurakunnalle ja kirkolle. Vasili Stefanov Mittonen kuoli 19.3.1892. Tilaansa hän hallitsi kuolemaansa saakka, joka tuolloin siirtyi vuotta aikaisemmin laaditun testamentin mukaan hänen kahdelle pojalleen. Vaimo Irina eli poikien perheissä asuen vuoteen 1906, jolloin kuoli 82-vuotiaana. Koska yllämainittu testamentti sekä siihen liitetyt asiakirjat valaisevat tarkoin Vasilin perheen taustaa ja tapahtumia, liitämme oheen sanatarkkoja lainauksia sanotuista asiakirjoista … Vasilei Stefanoff kuoli vuoden kuluttua testamentin laatimisesta. Koska omaisuus siirtyisi pojille testamentin mukaan vasta molempien vanhempien kuoleman jälkeen, laati Irina omasta osuudestaan näin kuuluvan lahjakirjan pojilleen. Tyttärien Tatjanan ja Akilinan aviomiehet Agaton Ivanoff ja Jegor Saveljeff nostivat vaimojensa valtuuttamina kanteen pyrkien oikeudessa kumoamaan testamentin ja lahjakirjan lainvoiman. Asianomaiset vetosivat kanteessaan, että tyttäret oli omaisuuden jaossa jätetty mitättömille osille ja testamentti sekä lahjakirja laadittu tyttäriä kuulematta ja heillä siitä millään tavoin ilmoittamatta. Asiaa käsiteltiin aikanaan oikeudessa, jossa syyte hylättiin ja testamentti sekä lahjakirja todettiin oikein laadituiksi ja valvotuiksi. Testamentissa mainittu tytär Matrona joka asui kotona ja jolle veljekset velvoitettiin antamaan leivän ja asunnon, mikäli ei siirry muualle asumaan, oli hänkin solminut avioliiton tilauoman ja asunnottoman loismiehen Ignatei Bogdanovin kanssa. Avioliitto oli kuitenkin myöhemmin purkautunut ja Matrona siirtynyt takaisin synnyinkotiinsa, jossa hän vietti lopun elinajastaan lapsettomana vuoroin kummankin veljensä perheessä asuen. Yllä mainituissa asiakirjoissa sukunimenä on käytetty nimeä Mittonen. Myöhemmässä vaiheessa pienellä lisäyksellä siitä tuli nykyisin käytössä oleva muoto Mitjonen. Tuohon nimeen on päädytty useiden välivaiheiden kautta, jonka ensimmäiseen vaiheeseen liittyy oma tarinansa. Eräässä 1800 vuosiluvun taitteessa olevassa sukua koskevassa asiakirjassa löytyy saksankielinen lause: " Miitjennii - Zum einsammeln des zolls destimt." Tarkoittaen "määrätään kantamaan tullia." On vaikea päätellä, mitä tullikantaa tuo lause tarkoittaa. Tulliahan kannettiin ja kannetaan edelleenkin vain rajoilla. Valtioden rajat eivät missään vaiheessa ole olleet Impilahden välittömässä läheisyydessä. Ei myöskään mistään ole löytynyt mainintaa, että joku suvun miehistä olisi ollut jossain vaiheessa rajalla tullimiehenä. Tuosta lauseesta tulee mieleen eräs teoria. Hippolanjärvestä laskee Syskyänjokeen runsasvetinen Myllypuro, jossa laskua ensimmäisen puolen kilometrin matkalla on runsaat 40 metriä. Tammeamalla voitiin vettä tarpeen mukaan säännöstellä niin; että se pystyi pyörittämään alapuolella olevaa myllyä miltei ympäri vuodet. Viimeiset vuosikymmenet ennen sotia voima myllyyn saatiin jo sähkön avulla, mutta sitä ennen, kenties mistä saakka siinä oli ollut vesikäyttöinen mylly. On myös hyvin todennäköistä, että tuo mylly on ollut joskus kylän tai ehkä useammankin kylän yhteinen. Ryhjän asuinpaikalta matkaa myllylle oli vajaa kilometri. Koska talossa on aina ollut runsaasti miesväkeä, on mahdollista että heidän huoleksi on uskottu myllyn hoito. Jauhatuksesta kannettavaa maksua kutsuttiin ennen yleisesti tullimaksuksi. Tarkoittiko tuo lause tullinkannosta myllytullia, ja liittyykö nimi Miitjenniin jollain lailla tähän samaan asiaan, mylläriin, jauhatukseen tai tullinkantoon? Joka tapauksessa tämä on asiakirjoissa sukunimenä esiintynyt varhaisin maininta. Myöhemmin nimi on saanut muita ilmaisumuotoja, ja vuoden 1853 Kitelän ortodoksisen seurakunnan rippikirjojen luettelossa esiintyy nimi Vasili Stefanov Mitenen. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin nimestä on tullut Mittonen ja sen jälkeen pienellä lisäyksellä nykyisin käytössä oleva Mitjonen.” (Lähde: Vunneli Niilo: Sukumme vaiheet vuosilta 1722-1990. HAO Graafisen tekniikan peruslinja 1991. s. 31-35)