Walborg Kyni

https://www.punkalaidun.fi/punkalaidun_netti/blog/index.tmpl?sivu_i...

Lähdetieto : Liitsolan kyläkirja 1 sivut 69-72

Uskonpudistuksen jälkeistä aikaa on nimitetty ” puhdasoppisuuden ” ajaksi. Silloin uskonnollinen elämä kangistui kirkollisen tavan kaavamaiseksi noudattamiseksi ja kiivailuksi oikean opin puolesta. Mutta aikakaudelle antoi leimansa myös usko taikaperäisiin voimiin, joiden arveltiin luovan salattuja yhteyksiä luonnonvoimien ja ihmisen välille. Vanha kansanomainen usko haltijoihin ja noitiin vielä näitä uskomuksia vahvisti. Sitten ei tajuttu rajaa todellisuuden ja taikamaailman välillä.

Surkeimpia taikauskon seurauksia olivat noitavainot, jolloin ihmisiä tuomittiin kuolemaan mitättömistä syistä, muka yhteydestä paholaisen kanssa. ”Noitia” vainottiin kaikkialla – talonpojat, aateliset ja papitkin olivat tuon mielettömyyden kahlitsemia. Noidaksi saattoi leimautua kuka tahansa – erityisesti ne, joilla oli epätavallisia kykyjä ja taitoja, kuten parantajan toiia harjoittavat ”itsellisnaiset”.

Punkalaidun ja erityisesti Liitsolan kylä eivät suinkaan jääneet syrjään näistä 1600-luvun noitajutuista. Voi jopa sanoa, että Liitsolasta oli lähtöisin yksi tunnetuimpia noitana rangaistuja Suomessa. Liitsolalaisen Valpuri Kynin noitaprosessit herättivät suurta huomiota ja esitetytlukuisat syytökset useilla käräjillä, jopa hovioikeudessakin, olivat erittäin vakavia. Valpuri Kynin maine ”suurena velhona” elää vielä meidänkin päivinämme.

Toimittaja, perinnetutkija Helvi Jokinen on tutkinut Liitsolan noita Valpuri Kynin vaiheita ja löytänyt mm. Turun ja Tukholman arkistoista asiakirjatietoa, jota on julkaistu Aamulehdessä ja Punkalaitumen Sanomissa v. 1984. Otteita Helvi Jokisen tutkimuksista:

”Vesilahden Laukon kartanon kuuluisa Kurki-suku omisti aatelistilan Kuurinmaalla Baltiassa. Palvelusväki tälle tilalle oli tuotu Satakunnasta, mm. Kenten eli Kyndersin eli Kinnin sukua, ja siis myös Liitsolan Kinnistä. Kuurinmaalla oli Esko Kynders ollut omenatarhan hoitajana, hänen tyttärensä Maria syntyi Kuurinmaalla, samoin Marian tytär Valpuri. Maria on tullut Suomeen Tukholan kautta 1620-luvun loppupuolella.”

Asiakirjoista ilmenee, että v. 1627 on Mariaa sakotettu maakäräjillä taikakaluista 4,2 hopeataalaria. Vuonna 1629 annetun muuttotodistuksen mukaan Maria muuttaa Punkalaitumelle:

”Muuttavat Tukholman Suomen seurakunnan jäsenet: siviä rouva Maria Kynders, joka perheen pään vallalla kaitsee lapsensa ja palvelusväkensä, 4 poikaa ja 7 tyttöä, tullen asettumaan pysyvästi Punkalaitumelle Satakunnassa Suomessa.”

Maria Kynders ja ”piikaväkeen” kuulunut tyttärensä Valpuri ovat ilmeisesti tuoneet mukanaan Suomeen katolista ja maagista kirjallisuutta. Näitä on ollut 1600-luvulla Liitsolassakin.

Huittisten pappi valittaa jo v. 1632 piispa Isak Rothoviukselle Liitsolassa tapahtuvasta ”tulella ja Leevin luvuilla”-noituudesta. Siinä Maria Kynders, joka tuolloin on ehkä 60-vuotias, mainitaan ikivanhaksi, monia kieliä puhuvaksi eukoksi, joka on kannettu Samun kiltaan, että välttäisi Jumalan tuomion.

Maria Kynders on poltettu noitana Tyrväällä vuonna 1632. Käräjäkirjoista ilmenee myös, että Marian isä Esko Kente (Kynders) on poltettu noitana aiemmin (todennäköisesti Turussa). Valpuri on äitinsä surmaamisen aikaan ollut ilmeisesti Laukossa Kurkien luona turvassa.

Valpuri on jo äitinsä mukana kulkenut parannusmatkoilla ja hän on jatkanut apua tarvitsevien auttamista äitinsä kuoleman jälkeen. Valpuri on oppinut nainen – hän lienee osannut puhua useita kieliä, ainakin ruotsia ja saksaa. Latinalaiset ”Leevinluvut” hän oli oppinut äidiltään. Hän oli erittäin taitava ja varakas, ja hänellä oli vaikutusvaltaisia tuttavia, mm. Huittisista Punkalaitumelle v. 1646 kirkkoherraksi tullut Simon Michels. Kun Liitsolan Kinnit olivat tavallaan Laukon väkeä, pitivät Kurjet huolta omistaan, ja siksi myös Valpurilla on ollut mahtavat suojelijat, Turun hovioikeuden presidenttinä oli valtaneuvos Jöns Kurki, joka ilmeisesti oli Valpurin puolella.

Valpuri Mariantytär Kinni (Kyni) on ollut monilla käräjillä. Vuonna 1635 hänet on noituudesta tuomittu kuolemaan, ja Turun hovioikeudessa oli häntä tutkittu mm. vesikokeessa Aurajoessa kädet ja jalat sidottuina: jos hän pysyy pinnalla täytyy hänen olla noita, jos uppoaa hän on viaton. Valpuri sanoi pitäneensä suunsa kiinni ja oli hengittämättä eikä siten uponnut. Valpuri tuomittiin kuolemaan, mutta kuningatar Kristiinan armahdettua tuomio muutettiin kaakinpuulla ruoskittavaksi ja maastakarkoitukseksi. Valpuri on sen jälkeen piileskellyt Satakunnassa.

Valpuri on elänyt Liitsolan Kinnissä (Kinnilässä), missä hänellä oli palvelijoita. Naimisissa Valpuri ei todennäköisesti ole ollut eikä hänellä ollut myöskään lapsia. Vuonna 1643 Kinnilän isäntä, Valpurin veli Tuomas Martinpoika ryhtyy häätämään Valpuria pois syyttäen tämän noituneen hänen puolivuotiaan poikansa kuoliaaksi. Valpuri joutuu jälleen käräjille Tyrväälle ja tuomitaan kaakinpuuhun, mutta tämän tuomion hän kuittaa rahalla. Samoilla käräjillä on tuomittu noitaroviolla poltettavaksi toinen kuuluisa noita Antti Lieroinen Ruovedeltä.

Kun Turun piispa Isak Rothovius vuonna 1646 määräsi kirkoissa kuulutettavaksi, ettei Valpuri Kyniä saanut taloissa ”hyysätä”, tuli kuulutuksen lukeneesta Simon Michelistä Valpurin pahin vihamies. Tämä viha johti vuonna 1649 ns. ”lehmäjupakkaan”, kun Simon syytti Valpuria 95 naudan noitumisesta. Nämä veronaudat oli kerätty Punalaitumen pappilaan Turun akatemialle toimitettavaksi. Pappi oli toiminut nautojen kanssa petollisesti ja syytti nyt Valpuria, että tämän noituuden kautta hän oli naudat menettänyt.

Monia taikuuksia väitettiin Valpurin tehneen, jopa Liitsolassakin häntä syytettiin noituudesta. Vuonna 1649 Valpuri jälleen tuomittiin roviolla poltettavaksi, mutta vapautettiin seuraavana vuonna, kun hänen taitojaan lääkkeitten valmistajana ja kansanparantajana tarvittiin. Vielä vuonna 1658 syytettiin Valpuria Huittisten käräjillä, koska hänen väitettiin opettaneen Markukselle Talalasta noitakonstejaan.

Edellä oleva perustuu siis Helvi Jokisen tutkimuksiin. Myös Jari Niemelä kertoo kirjassaan ”Punkalaitumen historia I” Valpuri Kynistä viitaten mm. Kynin syytejutun käsittelyyn Turun hovioikeudessa.

”Turun hovioikeuden arkisto on tuhoutunut suuressa Turun palossa v. 1827, ja siis myös Valpuri Kynin kuulustelupöytäkirjat. Tämä Kynin tapaus on kuitenkin ollut sikäli erikoinen, että sitä on selostettu Åbo Tidningar -sanomalehdessä 18.5.1795. Jutun tutkintapöytäkirjat olivat silloin vielä käytettävissä, joten tietoja tapahtumasta voidaan pitää luotettavana.

Kun Valpuri Kyni oli käräjillä tuomittu kuolemaan, otti Turun hovioikeus jutun käsittelyyn 17.11.1649. Kuulusteluissa yritettiin lähinnä saada Valpuri tunnustamaan syyllisyytensä, mutta Valpuri vastasi: ”Olen Jumalan lapsi kuten muutkin ihmiset. Tiedän että Jumala pelastaa sieluni”.

Taipumattomuutensa ansiosta Valpuri säästyi kuolemantuomiolta. Hovioikeus tuomitsi hänet kuitenkin menettämään molemmat korvansa ja selkänahkansa sekä tuomitsi hänet lainsuojattomaksi.”

Jari Niemelä viittaa lopuksi vuodelta 1665 Huittisten talvikäräjien pöytäkirjoista löytyvään tietoon, että Valpuri Kyni on lopultakin v upnna 1665 poltettu roviolla Hämeenlinnassa.

Kuten aina käy, kun kiinnostavaa tapahtumasarjaa kerrotaan perinnetietona vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen, tarinan totuus alkaa hämärtyä ja siihen tulee piirteitä, jotka eivät aina ole yhtä tosiasioiden kanssa. Näin on ilmeisesti käynyt noita Valpuri Kynin tapauksessakin, sillä Valpurista kerrotaan toisenlaistakin tarinaa. Tunnetuin on tarina Tyrvään Valpurista eli Kynin Vapusta, josta Urho Jakkinen kertoo v. 1930 ja 1937. Jakkinen mainitsee Valpurin Valpurin asuneen pienessä mökissä Vankimusjärven saaressa, joka on Suomelan tilan aluetta Isojärven kylässä. Näinhän tietysti on saattanut jossain vaiheessa ollakin. Suurin eroavaisuus tyrvääläisessä perimätiedossa on kuitenkin Valpurin kuolinaika ja paikka. Ote Jakkisen kertomuksesta:

”Tyrväässä elänyt Valpuri Kyni, kuuluisa tietäjä ja noita, joka taikauskon uhrina poltettiin Rautavedessä olevalla Käräjäkalliolla 1600-luvun puolivälissä. Rautaveden pohja pohja kätkee Kynin Valpurin tuhkan. Kerrotaan kaikkiaan noin kuudestakymenestä noidasta, jotka maassamme saivat Kynin Valpurin kohtalon, ja koko maailmassa arvellaan olevan useita miljoonia. Yksi heistä on Tyrvään Kynin Valpuri, joka 1649 noidaksi julistettiin ja elävänä poltettiin.”

Valpuri Kynin tarina eli vuosisatoja, kirjallisuudessakin. Niinpä Sakari Topelius viittaa Valpuri Kyniin 1800-luvun puolivälissä ilmestyneessä kirjassaan ”Wälskärin kertomukset”. Topelius kertoo Tyrvään Inkeristä, joka Pohjan sodan aikana 1710 Suomessa raivonneen ruttotaudin aikana kuoli Turussa. Vanha Inkeri oli ollut vuosikausia lukkojen ja telkien takana tuomiotaan odottaen, mutta ruton raivotessa kaupungissa päässyt irti ja itsekin ruttoon sairastuneena huusi tuomiotaan kaupungille:

”Voi sinua Turku – voi sinua, kirottu kaupunki, joka olet polttanut profeettasi. Voi sinua Tuomiokirkko, joka olet porttisi avannut kiroamaan pyhiä ja Jumalan vihittyjä. Voi sinua virta, joka olet niellyt Valpuri Kynin, minun äitini äidin, ja muut hänen kaltaisensa, joilla on ollut profeettain lahja.

Lopulta vanha nainen vaipui verkalleen alas, mutta hänen kuultiin vielä sanovan: ”Voi Inkeriäkin. Synnissä hän on syntynyt ja on synnissä elänyt ja synnissä puhunut, ja henki on tullut hänen päällensä hukuttaaan häntä ja viemään häntä elävän Jumalan eteen.” Näin sanottuaan nainen vaipui maahan. Tyrvään Inkeri oli kuollut.”

”Noitien” vainoaminen jatkui pitkään, Vasta 1700-luvulla alkoivat ihmiset taas tulla järkiinsä. Rangaistukset muuttuivat lievemmiksi, vankeus- ja kirkon rangaistuksiksi, tai ne jätettiin kerrassaan sikseen. Noituuspykälä poistettiin Ruotsin valtakunnan laista kuitenkin vasta vuonna 1779.

https://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/valpurikyni.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valpuri_Kyni