Tervetuloa kankurien ammattiprojektiin!

Projektin tarkoituksena on koota kankurien ja pellavankutojien ammattia harjoittaneiden henkilöiden profiilit yhdeksi kokoelmaksi, niin sukututkimuksen kuin muunkin mikrohistoriatyön tueksi lakia ja hyviä tapoja noudattaen.

Projektin toimintaperiaatteista

=====

Jos sinulla on suvussa kankureita tai kutojia tai hallinnoit tällaisten henkilöiden Geni-profiileja, tai olet muusta syystä kiinnostunut kankurien henkilöhistoriasta, liity projektimme jäseneksi valitsemalla Geniin kirjautuneena tällä sivulla Toiminnot > Liity projektiin. Projektin jäsenenä saat liitettyä hallinnassasi olevat profiilit suoraan projektiin. Kun perustat Geniin uusia kankurin/kutojan ammattia harjoittaneita henkilöiden profiileja, toivoisimme, että samalla lisäisit ne projektiin. Yksi tapa lisätä profiili projektiin on valita profiilisivulta Toiminnot > Lisää projektiin. Voit hyväksyä myös uusia yhteistyökumppaneita. Liittymispyynnöt tulevat kaikille projektin jäsenille, ja kuka tahansa heistä voi hyväksyä pyynnön.

Haluamme projektissamme kiinnittää erityistä huomiota tiedon laatuun ja lähdetietojen näkyvyyteen. Toivomuksena on, että projektiin liitettäviin profiileihin liitettäisiin sellaiset lähdetiedot, joista muut käyttäjät pystyvät yksiselitteisesti tunnistamaan profiilihenkilön henkilöllisyyden. Kun käyt projektiin tai profiiliin liittyvää keskustelua, muistathan, että keskustelut ovat julkisia. Muista myös yksityisyyden kunnioittaminen. Tekijänoikeuksia tulee kunnioittaa viittauskäytännöllä.

Kankureista ja kutojista lyhyesti

=====

Kankurit ovat käsityöläisiä, jotka valmistavat kankaita. Ammattimaista kankaiden kudontaa on Suomessa harjoitettu jo keskiajalla, mutta laajimmillaan ammattimainen toiminta oli 1600-1700-luvuilla, jolloin etenkin pellavankudonta kehittyi voimakkaasti (Pajusalo). Vielä tuolloin kankurit olivat pääosin miehiä, vaikka varsinkin myöhäisempi kotitarvekudonta on mielletty lähinnä naisten harjoittamaksi toiminnaksi. (Nummila: Nominikantaiset -(U)ri-ammatinnimitykset henkilönnimissämme. s. 553. Viitattu 28.12.2017. www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2007_543.pdf

Kaupungeissa toimi kutojamestareita, joilta vaadittiin ammattitaidon lisäksi moraalista ja yhteiskunnallista kelpoisuutta. (Heikkilä: Käsityön ammatillinen opetus Suomessa 1700-luvulta nykypäiviin, s. 27. Viitattu 28.12.2017 www.craftmuseum.fi/kassaatko/heikkila.pdf

Suomen pellavankudonnan keskus 1600-1700-luvuilla oli Porvoo, jossa valmistettiin suuria määriä pellavakangasta etenkin purjelaivojen tarpeisiin ja ulkomaille vietäväksi. Pellavasta kudottiin purjekankaiden lisäksi myös tekstiilejä arki- ja juhlakäyttöön, mm. pöytäliinoja, vaatteita ja pyyheliinoja. Maaseudun kankurit saattoivat myös kiertää opettamassa damasti- ja kilpikankaiden kudontaa. (Pajusalo: Perinnetekstiilien huolto. Tekstiilit luovat tunnelmaa ja lämmittävät - ehjinä. Viitattu 28.12.2017 www.perinnemestari.fi/?id=64&id2=246

Projektikuva: Kangaspuiden käyttöä. Yksityiskohta. Puupiirros Diderot'n sanakirjasta Encyclopédie (1750-luvulta). Kuva: Artfl Project http://portail.atilf.fr/encyclopedie/ (CC)