Fredrik Waldemar Schauman

Fredrik Waldemar Schauman (August 10, 1844, Helsinki – September 16, 1911, Helsinki) was a Finnish politician and lieutenant general. He was a member of the Senate of Finland. His son was Eugen Schauman who assassinated the Russian Governor-General Nikolay Bobrikov in Helsinki.

Vaasa rippikirja 1886-1895 (MKO91-147) Sivu 773 S ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=2105... / Viitattu 24.10.2022

Fredrik Waldemar Schauman oli suomalainen salaneuvos ja kenraaliluutnantti.

Kirjoitus Schaumanista Laatokka lehdessä 12.11.1904

Ura armeijassa

Schauman aloitti opinnot 1855 Suomen kadettikoulussa Haminassa ja valmistui luutnantiksi 1862, minkä jälkeen hän palveli 7. tarkk’ampujapataljoonassa ja osallistui Puolan kapinan kukistamiseen muiden venäläisten joukkojen kanssa 1862–1863. Hänet ylennettiin alikapteeniksi 1864 ja siirrettiin 85. Viipurin jalkaväkirykmenttiin 1865. Kapteeniksi hänet ylennettiin 1867, kun hän oli suorittamassa Nikolain yleisesikunta-akatemian yleisesikuntaupseerikurssia 1866–1868 ja majuriksi 1868 kurssin tultua suoritetuksi. Majurina hänet komennettiin Suomen sotilaspiirin esikuntaan kapteenin vakanssille. Hänet määrättiin Suomen sotilaspiirin paikallisjoukkojen esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi Helsinkiin 1869 ja 1870 23. jalkaväkidivisioonan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi.

Vuonna 1872 Schauman ylennettiin everstiluutnantiksi ja määrättiin Harkovan sotilaspiirin esikuntaan. Siellä hän sai sotilaspiiriin päälliköltä erityistehtäviä 1875 ja hänet ylennettiin everstiksi. Everstinä hänet määrättiin 7. jalkaväkidivisioonan esikuntapäälliköksi Rodomiin Puolaan 1878. Vuonna 1885 hänestä tuli Venäjän sotaministerin Suomen sotilasasiain esittelijä, kenraalimajuriksi hänet ylennettiin 1886. Vuonna 1888 hänestä tuli Suomen sotaväen esikunnan esikuntapäällikkö ja vuotta myöhemmin Suomen Ylisotaoikeuden puheenjohtaja. 1894 hänestä tuli Vaasan kuvernööri, 1896 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi.

Muu toiminta

Vuonna 1898 Schaumanista tuli Senaatin talousosaston jäsen ja sotilastoimikunnan päällikkö, seuraavana vuonna hänelle myönnettiin ero armeijan palveluksesta. Schauman vastusti senaatissa helmikuun manifestin julkaisemista pitäen sitä laittomana. Hän sai eron senaattorin virasta 1900. Vuodesta 1906 alkaen Schauman toimi Suomen kaupunkien yleisen paloapuyhtiön taloudenhoitajana.

Kun Schaumanin poika Eugen Schauman oli ampunut Nikolai Bobrikovin, suoritettiin kotitarkastus, jonka yhteydessä löydettiin suunnitelma yleisen ampumaseurajärjestön perustamiseksi lakkautetun Suomen sotaväen tilalle. Schauman vangittiin valtiopetoksesta epäiltynä ja vietiin tutkintavankeuteen Pietariin. Ministerivaltiosihteeri von Plehwen murhan jälkeen asia kuitenkin palautettiin Suomeen Turun hovioikeuden käsiteltäväksi, josta hän sai vapauttavan tuomion ja hänet vapautettiin 1905.

Waldemar Schaumanin tytär oli taidemaalari Sigrid Schauman.

Schaumanin ja hänen toisen puolisonsa Charlotte Ramsayn poika, eversti Carl-Gustaf Schauman (s. 1892) oli talvisodassa II armeijakunnan tykistönkomentaja; hän joutui auto-onnettomuuteen helmikuussa 1940 ja menehtyi saamaansa vammaan saman vuoden toukokuussa

/////////////

Schauman, Fredrik Waldemar, kenraaliluutnantti, salaneuvos.

Vanhemmat

Everstiluutnantti Oskar Schauman S 22.12.1812 Masku, K 14.2.1868 Vjatka, Nižni Novgorodin kuvernementti, Venäjä ja Hedvig Josefina Adelaide Hästesko af Målagård S 3.9.1812 Lemu, K 9.12.1876 Volkovysk, Grodnon kuvernementti, Venäjä.

Puoliso(t) vanhempineen

P1 Porvoo 19.12.1872: Elin Maria Schauman S 19.8.1850 Helsinki, K 28.9.1884 Radom, Veikselin kenraalikuvernementti, Venäjä. P1 V Porvoon hiippakunnan piispa Frans Ludvig Schauman S 24.9.1810 Maaria, K 28.6.1877 Porvoo ja Fredrika Christina Gylich S 16.5.1815 Turku, K 25.3.1895 Porvoo.

P2 Helsinki 29.12.1885: Charlotte Ramsay S 21.2.1854 Taalintehdas, K 25.11.1934 Helsinki. P2 V tehtaanomistaja Wolter Alexander Ramsay S 11.9.1825 Pietari, K 7.8.1891 Lahti ja Emmy Beata Catharina Tham S 9.8.1830 Ovansjön pitäjä, Gävle, Ruotsi, K 14.8.1929 Espoon kartano, Espoo.

Lapset

Fritiof Rafael S 25.10.1873 Hämeenlinna, K 23.7.1878 Lublin, Veikselin kenraalikuvernementti, Venäjä

Eugen Valdemar S 10.5.1875 Harkova, Venäjä, K 16.6.1904 Helsinki, kouluhallituksen apukamreeri

Sigrid Marie S 24.12.1877 Tšugujev, Harkovan kuvernementti, Venäjä, K 22.2.1979 Helsinki, kuvataiteilija

Frans Mikael S 9.6.1879 Radom, Veikselin kenraalikuvernementti, Venäjä, K 18.8.1843 Turku, majuri

Paul Edvard S 26.7.1881 Radom, K 5.12 1910 Stettin, Saksan keisarikunta, merikapteeni

Carl Arthur S 16.7.1884 Radom, K 22.11.1884 Radom

Marta Hedvig Beata S 20.6.1887 Pietilä, Viipurin maalaiskunta, K 12.5.1967 Helsinki

Fredrik Volter S 27.2.1889 Helsinki, K 4.5.1918 Helsinki, Turun hovioikeuden auskultantti

Carl Gustav S 25.2.1892 Helsinki, 30.5.1940 Helsinki, eversti.

Ura

Fredrik Waldemar Schauman tuli 1855 oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan. Valmistuttuaan koulusta hänet ylennettiin luutnantiksi ja määrättiin palvelukseen 7. tarkk’ampujapataljoonaan 25.6.1862. Hän osallistui pataljoonassaan Puolan kapinan kukistamiseen 1862 - 1863. Schauman ylennettiin alikapteeniksi 21.5.1864 ja siirrettiin 85. Viipurin jalkaväkirykmenttiin 17.2.1865. Hän suoritti Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin 1866 - 1868, ja hänet ylennettiin kapteeniksi 1.11.1867 ja akatemian jälkeen majuriksi 11.11.1868 sekä komennettiin palvelukseen Suomen sotilaspiirin esikuntaan. Schauman siirrettiin yleisesikuntaan kapteenina ja määrättiin Suomen sotilaspiirin paikallisjoukkojen esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi Helsinkiin 10.4.1869 ja 12.2.1870 23. jalkaväkidivisioonan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi niin ikään Helsinkiin.

Schauman ylennettiin everstiluutnantiksi ja määrättiin palvelukseen Harkovan sotilaspiirin esikuntaan 11.9.1872. Hänet komennettiin 25.7.1875 Harkovan sotilaspiirin päällikön erikoistehtäviin ja ylennettiin 11.9.1875 everstiksi. Schauman määrättiin 7. jalkaväkidivisioonan esikuntapäälliköksi Radomiin Puolaan 27.1.1878. Hänet nimitettiin 19.11.1885 Suomen sotilasasiain esittelijäksi Venäjän sotaministerille ja ylennettiin 11.9.1886 kenraalimajuriksi pysytettynä yleisesikunnan upseeriluetteloissa ja edellisessä virassaan. Schauman määrättiin 16.12.1888 Suomen sotilaspiirin (kenraalikuvernöörin) viraston Suomen sotaväen esikunnan esikuntapäälliköksi ja nimitettiin 11.2.1889 myös Suomen Ylisotaoikeuden puheenjohtajaksi. Hänet nimitettiin Vaasan läänin kuvernööriksi 26.10.1894 ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi yleisesikunnan upseeriluetteloissa pysyttäen 26.5.1896. Schauman nimitettiin senaatin talousosaston jäseneksi ja sotilastoimituskunnan päälliköksi 12.9.1898. Hän sai eron sotapalveluksesta salaneuvoksena 8.3.1899 sekä eron senaattorin virasta 5.7.1900. Schauman toimi 1.1.1906 lähtien Suomen kaupunkien yleisen paloapuyhtiön taloudenhoitajana kuolemaansa saakka. Hän edusti aatelissukuaan valtiopäivillä 1888 - 1897, 1900 ja 1905 - 1906.

Kenraali Schauman kuului jäsenenä vuodesta 1897 niihin Keisarillisen Suomen Senaatin komiteoihin, jotka käsittelivät Suomen sotalaitosta koskeneen lain muuttamista; hän puolusti rohkeasti Suomen suuriruhtinaskunnan oikeutta pitää oma sotaväkensä. Senaatissa hän 1899 vastusti voimakkaasti helmikuun manifestin välitöntä julkaisemista, ja kun senaatin mielestä laiton kielimanifesti seuraavana vuonna tuli voimaan, Schauman erosi senaattorin virastaan. Kun Schaumanin poika Eugen oli murhannut kenraalikuvernööri, jalkaväenkenraali N. I. Bobrikovin kesäkuussa 1904, suoritettiin kenraalin luona kotitarkastus, jossa löydettiin hänen laatimansa suunnitelma yleisen ampumaseurajärjestön perustamiseksi lakkautetun sotaväen tilalle. Schauman vangittiin valtiopetoksesta syytettynä ja vietiin Pietariin. Ministerivaltiosihteeri von Plehwen murhan jälkeen asia kuitenkin jätettiin Turun hovioikeuden käsiteltäväksi. Schauman todettiin syyttömäksi ja vapautettiin 1905.

Kunnia- ja ansiomerkitVenSt 3 mrk. 5.8.1863; VenSt 2 20.7.1874; VenA 2 14.9.1879; VenVl 4 11.9.1882; VenVl 3 11.9.1885; VenSt 1 11.9.1890; VenA 1 9.12.1894.

/////////////

Fredrik Valdemar Schauman, född 1844-08-10 i Helsingfors.

Kadett i Fredrikshamn 1855. Löjtnant vid 7. (ryska) skarpskyttebataljonen 1862. Bevistade polska fälttåget 1863. RRS:tStO3kl m sv o ros s. å. 5/8. Erhöll den till minne av fälttåget instiftade medaljen. Stabskapten 1864. Transp. till 85. viborgska infanteriregementet 1865. Kapten 1867. Major, efter vid Nikolajevska generalstabsakademien avslutad kurs, 1868. Transp. till generalstaben med kaptens grad och anställning som äldsta adjutant vid staben för de lokala trupperna i finländska militärdistriktet 1869. Äldste adjutant vid 23. infanteridivisionens stab 1870. Överstelöjtnant vid staben i charkovska militärdistriktet 1872. RRS:tStO2kl 1874. Anställd för särskilda uppdrag hos befälhavaren för trupperna i sistnämnda distrikt 1875. Överste s. å. 11/9. Stabschef vid 7. infanteridivisionen 1878. RRS:tAO2kl 1879, S:tVIO4kl 1882 och S:tVlO3kl 1885.

Föredragande hos krigsministern i Ryssland av finska militären rörande ärenden s. å. 19/11. Generalmajor vid generalstaben 1886 med kvarstående i befattningen som föredragande hos krigsministern. Tillika stabschef vid generalguvernörens över Finland stab för finska militären 1888. Tillika ordförande i överkrigsdomstolen i Finland 1889. RRS:tStO1kl 1890.

Guvernör i Vasa län 1894. RRS:tAO 1kl s. å. 9/12.

Generallöjtnant med kvarstående i innehavande befattning och vid generalstaben 1896.

Senator och ledamot av senatens för Finland ekonomidepartement samt chef för dess militieexpedition 1898. Överförd på civilstat med geheimeråds rang 1899. Avsked från senatorsämbetet 1900.

Hölls en längre tid av ryska regeringen häktad med anledning av sonen Eugen Valdemars attentat mot general Bobrikoff.

Kassör vid städernas i Finland allm. brandstodsbolag 1906.

Död 1911-09-16 i Helsingfors och begraven i Borgå.

Gift 1:o 1872-12-19 i Borgå med sin syssling Elin Maria Schauman, född 1850-08-19 i Helsingfors, död 1884-09-28 i Radam i Polen och begraven i Borgå, dotter av biskopen Frans Ludvig Schauman och Fredrika Christina Gylich.

Gift 2:o 1885-12-29 i Helsingfors med Charlotte Ramsay, född 1854-02-21 Dalsbruk.

Фёдор Оскарович Шауман (фин. Fredrik Waldemar Schauman; 10 августа 1844, Гельсингфорс — 16 сентября 1911, Гельсингфорс, Великое княжество Финляндское) — начальник Вазасской губернии, сенатор Финляндского сената, генерал-лейтенант, затем тайный советник.

Биография

Родился 10 августа 1844 года в Гельсингфорсе, в Великом княжестве Финляндском.

С 1855 по 1862 годы обучался в финляндском кадетском корпусе, который окончил подпоручиком, и направлен в 7-ю пехотную дивизию.

С 1866 по 1868 годы обучался в Николаевской академии Генерального штаба, по окончании которой, в 1869 году занял должность старшего адъютанта штаба Финляндского военного округа, а в 1870 году — старшего адъютанта штаба 23-й пехотной дивизии.

В 1872 году в чине подполковника состоял для поручений при штабе Харьковского военного округа, а в 1875 году в чине полковника — для особых поручений при командующем войсками Харьковского военного округа.

С 1878 по 1885 годы служил начальником штаба 7-й пехотной дивизии, а с 1885 года состоял при военном министре для докладов по делам финляндских войск. В 1886 году произведён в генерал-майоры.

В 1894 году был назначен начальником Вазасской губернии и занимал эту должность до 1898 года, когда стал членом Хозяйственного департемента Императорского Финляндского сената и начальником его милиционной экспедиции. В 1896 года произведён в генерал-лейтенанты.

Высочайшим приказом 24 февраля 1899 года переименован из генерал-лейтенантов в тайные советники с оставлением в занимаемой должности. В 1900 году вышел в отставку.

Когда его сын, Эйген Шауман, смертельно ранил генерал-губернатора Финляндии Н. И. Бобрикова, Ф. О. Шауман был арестован, несколько месяцев находился под стражей в Петропавловской крепости в Санкт-Петербурге. После освобождения из крепости он был обвинён в Турку в государственной измене и содержался в финской тюрьме до 1905 года, когда был оправдан и выпущен на свободу.

Награды

• орден Св. Станислава 3-й ст. (5.8.1863)
• орден Св. Станислава 2-й ст. (20.7.1874)
• орден Св. Анны 2-й ст. (14.9. 1879)
• орден Св. Владимира 4-й ст. (11.9.1882)
• орден Св. Владимира 3-й ст. (11.9.1885)
• орден Св. Станислава 1-й ст. (11.9.1890)
• орден Св. Анны 1-й ст. (12.9.1894)

Литература

Альманах современных русских государственных деятелей. — СПб.: Тип. Исидора Гольдберга, 1897. — С. 1233.

Примечания

Разведчик. — 1899. — № 437. — С. 206.

Fredrik Waldemar Schauman, född den 10 augusti 1844 i Helsingfors, död där den 16 september 1911, var en finländsk militär. Han tillhörde ätten Schauman, var kusins son till Frans Ludvig, Berndt Otto och August Schauman samt var i äktenskapet med Elin, född Schauman, far till Eugen och Sigrid Schauman.

Schauman blev efter avslutad kurs vid Finska kadettkåren 1862 löjtnant vid 7:e skarpskyttebataljonen, genomgick generalstabsakademien i Sankt Petersburg 1868, blev 1875 överste i generalstaben, 1878 stabschef vid 7:e infanteridivisionen, 1885 föredragande av finska militärens ärenden hos krigsministern, 1886 generalmajor, 1888 chef för generalguvernörens stab för finska militären och därjämte, 1889, ordförande vid överkrigsdomstolen i Finland samt 1896 generallöjtnant.

Schauman utnämndes 1894 till guvernör i Vasa län och 1898 till senator och chef för militieexpeditionen i senaten. I så kallade blandade kommittéer för behandling av de finska militära frågorna hävdade han Finlands rätt. Till följd av generalguvernören Bobrikovs inflytande erhöll Schauman plötsligt 1899 avsked från militärtjänsten, men kvarstod med geheimeråds rang i senaten till 1900, då han i samband med ryska språkmanifestets utfärdande anhöll om sitt entledigande.

Hans son Eugen Schaumans attentat 1904 mot Nikolai Bobrikov föranledde en husundersökning, varefter han några månader hölls häktad i Peter-Pauls-fästningen i Sankt Petersburg. Han frigavs därifrån, men anklagades för högförräderi i Åbo hovrätt och hölls häktad i finskt fängelse, tills han 1905 frikändes av hovrätten.

/////////

Fredrik Valdemar Schauman, född 1844-08-10 i Helsingfors.

Kadett i Fredrikshamn 1855. Löjtnant vid 7. (ryska) skarpskyttebataljonen 1862. Bevistade polska fälttåget 1863. RRS:tStO3kl m sv o ros s. å. 5/8. Erhöll den till minne av fälttåget instiftade medaljen. Stabskapten 1864. Transp. till 85. viborgska infanteriregementet 1865. Kapten 1867. Major, efter vid Nikolajevska generalstabsakademien avslutad kurs, 1868. Transp. till generalstaben med kaptens grad och anställning som äldsta adjutant vid staben för de lokala trupperna i finländska militärdistriktet 1869. Äldste adjutant vid 23. infanteridivisionens stab 1870. Överstelöjtnant vid staben i charkovska militärdistriktet 1872. RRS:tStO2kl 1874. Anställd för särskilda uppdrag hos befälhavaren för trupperna i sistnämnda distrikt 1875. Överste s. å. 11/9. Stabschef vid 7. infanteridivisionen 1878. RRS:tAO2kl 1879, S:tVIO4kl 1882 och S:tVlO3kl 1885.

Föredragande hos krigsministern i Ryssland av finska militären rörande ärenden s. å. 19/11. Generalmajor vid generalstaben 1886 med kvarstående i befattningen som föredragande hos krigsministern. Tillika stabschef vid generalguvernörens över Finland stab för finska militären 1888. Tillika ordförande i överkrigsdomstolen i Finland 1889. RRS:tStO1kl 1890.

Guvernör i Vasa län 1894. RRS:tAO 1kl s. å. 9/12.

Generallöjtnant med kvarstående i innehavande befattning och vid generalstaben 1896.

Senator och ledamot av senatens för Finland ekonomidepartement samt chef för dess militieexpedition 1898. Överförd på civilstat med geheimeråds rang 1899. Avsked från senatorsämbetet 1900.

Hölls en längre tid av ryska regeringen häktad med anledning av sonen Eugen Valdemars attentat mot general Bobrikoff.

Kassör vid städernas i Finland allm. brandstodsbolag 1906.

Död 1911-09-16 i Helsingfors och begraven i Borgå.

Gift 1:o 1872-12-19 i Borgå med sin syssling Elin Maria Schauman, född 1850-08-19 i Helsingfors, död 1884-09-28 i Radam i Polen och begraven i Borgå, dotter av biskopen Frans Ludvig Schauman och Fredrika Christina Gylich.

Gift 2:o 1885-12-29 i Helsingfors med Charlotte Ramsay, född 1854-02-21 Dalsbruk.