Henrik Johan Heinrichsson Schauman

Eversti. Turun ja Porin läänin ratsurykmentin komentaja. Aateloitu 1686. Jäi vangiksi Yxkullhoffissa 21.7.1700, mutta vapautui vankienvaihdossa 12 viikkoa myöhemmin. Erosi armeijasta 1714. Omisti Lemun Monnoisten kartanon 1712-1730 ostettuaan sen Bernhard Rehbinderin jälkeläisiltä eli 3. vaimonsa ”lapsipuolilta”.

Haudattu 4.4.1730: https://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t4529402

Löytyykö joku lähde 3. vaimosta Christina Elisabeth von Burghausenista?? Ainakaan allamainituista aatelismatrikkeista ym häntä ei löydy, eikä Iso-Iivarin talonhaltijaluettosta Lemun Monnoisissa Schaumannin omistusaikana. https://users.utu.fi/isoi/talot/lemu.htm
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Schauman_nr_1287

http://runeberg.org/frfinl/0394.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/Schauman

www.kansallisbiografia.fi:

Schauman (1600 - ) Ritarihuone. Baltiasta lähtöisin olevan Schauman-suvun jäsenet olivat Ruotsin vallan aikana upseereja, mutta kenraaleja suvusta tuli vasta Venäjän ja sittemmin Suomen armeijaan. Perinteinen sotilassuku levittäytyi 1800-luvulla voimakkaasti etenkin teollisuuteen ja liikemaailmaan, mutta joukossa on runsaasti myös lääkäreitä ja hammaslääkäreitä mutta myös merkittävä piispa, toimittaja ja taiteilijoita.

Schauman-suku, joka on 2000-luvun alussa suomalaisista aatelissuvuista runsaslukuisin, on peräisin Baltiasta, mistä se tuli 1600-luvun lopulla Suomeen. Sen suomalainen kantaisä oli Turun läänin ratsuväkirykmentin everstiluutnantti Henrik Johan Schauman (1649 - 1730), joka sai Ruotsin kansalaisuuden 1686. Hänen poikansa, majuri Berndt Otto Schauman (noin 1677 - 1767) osallistui nuoruudessaan (->) Kaarle XII:n sotiin ja kunnostautui ikämiehenä vielä hattujen sodassakin. Hänen luutnanttiveljensä poika, aatelislipullisen majoitusmestari Berndt Otto Schauman (1738 - 1805) tuli Schauman-nimeä kantavien, nykyään elävien haarojen kantaisäksi.

Berndt Otto Schaumanin vanhin poika oli senaatin sotilastoimituskunnan kamreeri, kamarineuvos Carl Schauman (1778 - 1852), jonka puoliso oli Nousiaisten rovastin Josef Hoeckertin tytär. Heidän toinen poikansa (->) Frans Ludvig Schauman (1810 - 1877) oli aikansa huomattavimpia yhteiskunnallisia vaikuttajia, joka oli noussut yliopiston käytännöllisen teologian professoriksi ja sittemmin Porvoon piispaksi. Hänen roolinsa oli aivan keskeinen vuoden 1869 kirkkolain laatimisessa, ja lakia onkin pidetty hänen suursaavutuksenaan. Hänen veljensä (->) Berndt Otto Schauman (1821 - 1895) aloitti uransa yliopiston kirjaston virkamiehenä, mutta suoritti elämäntyönsä varsinaisesti taiteen palveluksessa Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien sekä Cygnaeuksen gallerian intendenttinä. Veljessarjaan kuului myös (->) August Schauman (1826 - 1896), joka oli huomattava liberaalipoliitikko, kirjailija ja toimittaja, joka perusti Hufvudstadsbladet-lehden Helsinkiin. Veljesten sisar oli Ebba Margareta Järnefelt (1875 - 1949), jonka jälkeläisiä avioliitosta oikeusneuvos Tauno Järnefeltin kanssa ovat tähtitieteen professori (->) Gustaf Järnefelt (1901 - 1989) ja hänen poikansa, lääketieteellisen kemian professori Johan Järnefelt (1929 - ), joka on toiminut Ritarihuoneen johtokunnan puheenjohtajana.

August Schaumanin poika (->) Georg Schauman (1870 - 1930) oli Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja, talous- ja kulttuurihistorioitsija ja myös aktiivinen poliitikko, joka toimi kymmenkunta vuotta ruotsalaisen vasemmiston kansanedustajana. Suvussa vahvaa kirjastonhoitajaperinnettä jatkoi myös hänen poikansa, eduskunnan ylikirjastonhoitaja, professori Henrik Schauman (1916 - 1996).

Majoitusmestari Berndt Otto Schaumanin toinen poika oli Suomen sotaan osallistunut kapteeni, sittemmin Naantalin postimestari Gustaf Schauman (1780 - 1846), jonka jälkeläisissä oli myös huomattavia henkilöitä. Hänen pojanpoikansa oli kenraaliluutnantti Fredrik Waldemar Schauman (1844 - 1911), josta tuli 1894 Vaasan läänin maaherra ja 1898 senaatin sotilastoimituskunnan päällikkö. Venäläistämistoimia vastustavana hän kuitenkin erosi senaatista 1900, menetti sotilasarvonsa, mutta sai sitä vastaavan salaneuvoksen siviiliarvon. Senaattorin poika (->) Eugen Schauman (1875 - 1904), jonka äidinisä oli jo mainittu poliittisesta pelottomuudestaan tunnettu piispa Frans Ludvig Schauman, jäi historiaan ampumalla kesäkuussa 1904 kenraalikuvernööri (->) Nikolai Bobrikovin ja sen jälkeen itsensä. Teon johdosta myös isä joutui vaikeuksiin ja syytteeseen valtiopetoksesta. Hän oli useita kuukausia vangittuna Pietarissa, mutta poliittisten olojen helpotuttua vapautui Turun hovioikeuden päätöksellä. Fredrik Waldemar Schaumanin veli oli kenraalimajuri Oskar Theodor Schauman (1849 - 1931), joka toimi Suomen rakuunarykmentin ensimmäisenä ja ainoana päällikkönä ennen Suomen armeijan lakkautusta 1901. Senaattorin tytär, korkeaan ikään elänyt (->) Sigrid Schauman (1877 - 1979) loi tunnustetun uran taidemaalarina, erityisesti niin sanotussa Prisma-ryhmässä.

Edellä mainitun postimestari Schaumanin veli oli Suomen sotaan osallistunut luutnantti ja Uudenkaupungin kaupunginviskaali Berndt Schauman (1786 - 1862), jonka pojista pietarsaarelainen apteekkari Victor Leonhard Schauman (1822 - 1872) tuli muodostamaan sukuun laajan pohjalaisen haaran. Hänen pojistaan kauppaneuvos Axel Mortimer Schauman (1855 - 1903) oli Vaasan kaupan, merenkulun ja teollisuuden huomattavimpia hahmoja. Hänen veljensä, vuorineuvos (->) Wilhelm Schauman (1857 - 1911) kehitti Ph. U. Strengberg & Co:n tupakkatehtaan maan suurimmaksi ja perusti Jyväskylään vaneritehtaan, josta kasvoi metsäteollisuuden suuryrityksenä tunnettu Oy Wilh. Schauman Ab. Toinen veli (->) Ossian Schauman (1862 - 1922) oli sisätautiopin ylimääräinen professori, joka tutki ansiokkaasti etenkin anemian ja lapamadon samanaikaisen esiintymisen keskinäistä yhteyttä sekä perinnöllisyyttä.

Apteekkari Victor Leonhard Schaumanin veli oli kapteeni, virkatalontarkastaja Knut Otto Schauman (1827 - 1888), jonka poika oli kenraalimajuri Viktor Rafael Schauman (1860 - 1946). Tämä oli Suomen vanhan armeijan upseeri, joka sotaväen lakkautuksen jälkeen toimi poliisikoulun johtajana ja liikemiehenä ja nousi sitten vastuullisiin tehtäviin vuoden 1918 sodassa. Hänestä tuli lopulta kenraalimajuri ja itsenäisen Suomen ensimmäinen kadettikoulun johtaja. Hänen poikansa oli Meltolan tuberkuloosiparantolan ylilääkäri, lääkintöneuvos, presidentti (->) K. J. Ståhlbergin vävy Erik Rafael Schauman (1894 - 1987). Tämän serkku oli toinen Erik Schauman, jääkärieversti, Tammer-tehtaat Oy:n toimitusjohtaja Eric Balder Björnson Schauman (1895 - 1966). Knut Otto Schaumanin poika oli myös tilanomistaja Allan Schauman, jonka poika (->) Runar Schauman (1908 - 1977) toi suvun ammatilliseen kirjoon uuden ulottuvuuden, sillä hän oli näyttelijä ja Helsingin Svenska Teaternin johtaja. Myös hänen poikansa Göran Schauman (1940 - ) on näyttelijä.

Uudenkaupungin kaupunginviskaalin Berndt Schaumanin poikasarjaan kuului myös kapteeni Carl Ludvig Schauman (1831 - 1890), jonka poika, agronomi Knut Victor Ferdinand Schauman (1870 - 1936) sai ansioistaan maanviljelysneuvoksen arvon.

Schauman-suku on vahvasti kansainvälinen, sillä eräitä sen sukuhaaroja on jo kauan ollut jopa Etelä-Amerikassa.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. Gentes Finlandiae I. 1966: T. G. Aminoff, Ätten Schaumans ursprung; Gentes Finlandiae II. 1973: T. G. Aminoff, Adliga ätten Schaumann, Szauman i Kurland och Litauen; A. Schauman, Kuudelta vuosikymmeneltä : muistoja elämän varrelta I - II. 1967; W. W. Wickström, Stamfaderns för ätten Schauman giften // Genos 8. 1937.

Kirjoittaja(t): Veli-Matti Autio

Julkaistu 9.10.2006