Kaarlo Lauri Woldemar Voipio

💙 Kaarlo Lauri Woldemar Voipio is Pädar i Holta's 10th great grandson.
❤️ Kaarlo Lauri Woldemar Voipio is Eric Larsson af Kumo's 13th great grandson.
❤️ Kaarlo Lauri Woldemar Voipio is Eric Larsson af Kumo's 12th great granddaughter's husband.

• Muistokirjoituksen HS 6.9.2002 laati Ilpo Mansnerus: Monipuolinen muusikko ehti säveltääkin Kanttori-urkuri Kaarlo Voipio
• Pitkään Hämeenlinnan seurakunnassa työskennellyt director musices, kanttori-urkuri ja säveltäjä Kaarlo Voipio kuoli Hämeenlinnassa 24. elokuuta 83-vuotiaana. Hän oli syntynyt Viipurissa 12. maaliskuuta 1919.
• Kaarlo Voipio pääsi ylioppilaaksi Helsingin Norssista 1937. Koulunsa päätettyään hän oli kahden vaiheilla: jatkaako jo lapsena alkanutta muusikon uraa vai antautuako toiseen houkutukseen, insinööriopintoihin. Sota ratkaisi ongelman ja Voipiosta tuli viestintäupseeri, jonka tehtävänä oli siepata ja selvittää venäläisten salakielisiä sanomia. Sodan päätyttyä musiikki vei voiton ja tie kulki Sibelius-Akatemian loppututkinnon kautta Hämeenlinnan seurakunnan kanttori-urkuriksi. Tässä virassa Kaarlo Voipio toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti, vuoteen 1974. Vaikka muusikon tehtävät polveilivat monelle taholle - viran hoidon lisäksi säveltämiseen ja opettamiseen - Voipio ehti myös toteuttaa teknisiä taipumuksiaan. Hän rakensi elämänsä aikana kahdet urut, jotka ovat käytössä edelleen, toiset Kumlingen kirkossa, toiset Järvenpään rauhanyhdistyksen tiloissa. Hänen harkittua suunnitteluaan löytyy myös kesämökin pikku yksityiskohdista; tumpelompi kokee monta ahaa-elämystä tutkiessaan Kallen asentamia saranoita, lukkoja, pöytälevyjä . . . Tämä rakenteiden oivaltava näkeminen on esillä myös hänen sävellyksissään. Hän ei kirjoita turhia nuotteja, vaan sanoo sanottavansa raikkaasti ja ytimekkäästi. Kaunis näyte tästä on nykyisen virsikirjan numero 88, valoisa pääsiäisvirsi "Lensi maahan enkeli". Viisilapsisen perheen isä joutui suuren osan elämäänsä tekemään kahta tai kolmea työtä. Hän opetti musiikkiopistossa, seminaarissa ja useissa eri kouluissa - pisimpään Hämeenlinnan tyttölyseossa. Tämä tapahtui pääosin aikana, jona kirkon piirissä ei vielä ollut keksitty sellaista ylellisyyttä kuin kesäloma. On hämmästyttävää, että tällaisen ikeen alla syntyi vielä sävellyksiä: urkumusiikkia, kuorolauluja, yksinlauluja, musiikkia nokkahuilulle sekä lukemattomia sovituksia. Tosin suurimmat teokset, Hämeenlinnan kirkon 150-vuotisjuhlakantaatti ja Tyrvännön kirkon 450-vuotiskantaatti, syntyivät jo 40-luvun lopulla, ennen lasten syntymää. Eläkevuosien vapaus taas antoi tilaisuuden toiseen suurtyöhön: Kaarlo Voipio sävelsi koraalialkusoitot uuden virsikirjan neljäänsataan virteen. Kirkkomusiikkiliitto julkaisi työn tuloksen kuutena vihkona, joissa säveltäjän kädenjälki näkyy kirjaimellisesti: nuotit painettiin alkuperäisinä käsikirjoituksina.
  • Kirjoittaja Ilpo Mansnerus on kapellimestari ja huilutaiteilija, Kaarlo Voipion vävy.