Naisten sukunimet

Started by Johanna Lehtonen on Thursday, August 3, 2017
Problem with this page?

Participants:

Showing 1-30 of 31 posts
8/3/2017 at 7:17 AM

Suomalaiset (ja pohjoismaalaiset) naiset eivät pääsaääntöisesti ole avioiduttuaan käyttäneet miehensä sukunimeä kuin vasta 1930-luvulta alkaen. Naisen sukunimenä oli syntymästä kuolemaan asti heidän isänsä sukunimi. Tämä koskee etenkin itäsuomalaisia, talonpoikaisia sukuja. Säätyläisnaisella voi toisinaan nähdä aviomiehen sukunimen, mutta tämä on ollut ennemmin poikkeus kuin sääntö. Lisäksi lännessä sukunimikäytäntö on ollut erilainen, koska varsinaisia sukunimiä ei ollut käytössä. En silti menisi lisäämään länsisuomalaisellekaan naiselle automaattisesti aviomiehen tilan nimeä sukunimeksi.

Geni ehdottaa automaattisesti naiselle tämän miehen sukunimeä, mutta mielestäni tätä ei saa hyväksyä, ellei tiedä naisen oikeasti käyttäneen miehensä nimeä. Asetuksen saa pois päältä kohdasta 'Näytä sukupuu' > 'Asetukset' > 'Nimet' > 'Älä arvaa sukunimeä'.

Private User
8/3/2017 at 7:32 AM

Täytyy perehtyä. Sanovat että sukunimilaki tuli 20-luvulla voimaan. Eli eikö se ole tullut aiemmin se käyttöön se (miehen) sukunimi. - Mutta en tiedä oliko sukunimiä yleensä ollenkaan pohjanmaalla. Talon nimen se "sukunimi" nimi yleensä kertoo, jota voisi kai pikemminkin verrata asuinpaikaksi tai osoitteeksi. Just kirjasin saman naisen aviomiehiä, kaikilla sama vaimon nimi, koska tulivat lesken taloon isännäksi.
Mutta kiitos vihjeestä, täytyy perehtyä.

8/3/2017 at 11:28 AM

1920-luvulla tuli tosiaan sukunimilaki, joka määräsi sukunimen pakolliseksi. Mutta siitä kului vielä kymmenen vuotta, ennen kuin 1930 avioliittolaki velvoitti naisen ottamaan miehen sukunimen.

Tästä tutkimuksesta löytyy lisätietoja, jos joku on kiinnostunut:

http://www.kasvatus-ja-aika.fi/dokumentit/a3_kotilainen_1403160951.pdf

Mutta tosiaankin Länsi-Suomessahan tilanne oli vähän toinen. Pohjanmaan nimikäytäntöön en ole oikein perehtynyt, kun omat esivanhemmat ovat Hämeestä ja Itä-Suomesta. Mutta käsittääkseni sielläkin on ollut vähemmän periytyviä sukunimiä. Kannatan kyllä talonnimien käyttämistä sukuniminä sukuttutkimuksessa, koska pelkka etunimi ja patronyymi eivät erottele ihmisiä riittävästi toisistaan.

8/4/2017 at 4:23 AM

Sukunimilaki tuli muistaakseni 1920 eli silloin naiset alkoivvat virallisesti ottaa miehen sukunimen. Siihen asti 1850- luvulta lähtien sukunimien käyttö oli melko villiä ja vapaata. Minusta kaikki käytetyt nimet kannattaa mainita, niin henkilö on paremmin tunnistettavissa. Nimiä vaihdeltiin kuin paitaa.
Länsi-Suomessa oli yleinen käytäntö talon nimen käyttö sukunimen tavoin. Myös vävyisäntä otti talon nimen. Samoin saattoi pariskunta ottaa talon nimen sukunimekseen vaikkei kumpikaan olisi ollut talosta kotoisin.
Rippikirjoihin vaimot merkittiin isännimellään sukunimien yleistyttyä vaikka he muuten käyttivätkin jo miehen kanssa yhteistä nimeä. Syy lienee ollut käytännnöllinen. Oli helpompi tehdä sukuselvityksiä.

Private User
8/4/2017 at 4:37 AM

Naisihiminenki on voinut kotoa lähteä jostain talosta, voinut syntyä sitä ennen vaikka jossain torpassa jossa eri nimi. Aikuisena on voinut menyt piiaksi sinne ja tänne eri taloihin. Jossain vaiheessa avioitunut... ota siinä sitten selvää mikä nimi. Kukaties leskeytynyt muutaman kerran... niitä nimiä voi joskus olla hankala pitää ylhäällä. Sama se on tietysti miehilläkin. Hautakivestäkin voi löytyä taas joku nimi. Kunhan kärjistäen kelasin nyt näitä ongelmia mitä on tullut, kun jäljittää jotain.

Private User
8/4/2017 at 4:44 AM

Genissä alueprojektien projektisivuita löytyy nimistandardi, johon on kuvattu ohjeistusta nimiasiaan. Kannattaa tutustua.

Esim. Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Häme -alueprojektin projektisivu nimistandardeineen löytyy täältä: https://www.geni.com/projects/Keski-Suomi-Pirkanmaa-ja-H%25C3%25A4m...

Kaikki alueprojektit on listattu Suomi- ja Karjala -pääprojektin projektisivulla, ja sieltä löytyy myös linkit alueprojektien sivuille: https://www.geni.com/projects/Finland-and-Karelia/13098

8/4/2017 at 4:54 AM

Hannele, kiitos linkistä hyvään ohjeeseen nimien kirjaamisesta. Olenko tehnyt väärin, kun olen jättänyt englaninkielisen välilehden nimiä syöttäessäni tyhjäksi ja kirjannut nimen suomenkieliselle välilehdelle? Geni kun ainaa huomauttaa asiasta yrittäessäni kirjata suomenkielistä nimeä englanninkieliselle välilehdelle.

Lisäksi mietin sitä, että uskallanko reilusti poistaa muiden tekemistä profiileista naisilta virheellisiä miesten sukunimiä vai astunko siinä jonkun varpaille?

8/4/2017 at 4:56 AM

Ehtisitkö Hannele myös kommentoimaan aloittamaani paikannimiketjuun sitä, mihin talon nimi kuuluisi syöttää.

https://www.geni.com/discussions/170595

Private User
8/4/2017 at 5:40 AM

Siitä Genin huomautuksesta ei tarvitse välittää. Se on vain kosmeettinen juttu. Englanninkielistä oletusvälilehteä suositellaan, koska se on pakollinen, vaikka sen tiedot voikin jättää tyhjiksi. Suomilehteäkin käytetään.

Virheelliset naisten "avionimet" voi poistaa/korjata. Jos huomaa, että joku kirjaa naisten nimet systemaattisesti väärin, hänelle voi myös ystävällisesti mainita asiasta. Nimien kirjaamisella on Genissä merkitystä, koska se vaikuttaa osumien löytymiseen.

8/4/2017 at 7:25 AM

Kiitos Hannele. Vielä mietin yhtä asiaa. Nimisuosituksissa suositellaan kirjoitettavaksi henkilölle myös ruotsinkielinen nimi ruotsinkieliselle välilehdelle. Eikö olisi hyvä käyttää ruotsinkielisiä nimiä kirjoitettaessa nimien standardoituja kirjoitusmuotoja eli Henriksson eikä Hindrichsson, Henricksson tai jotakin muuta ja Erik eikä Eric vai kuinka?

Private User
8/4/2017 at 7:33 AM

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki täydentävä tieto on hyvästä, myös miehen sukunimi, koska usein vaimon oma sukunimi on vaikea löytää ja osumaa ei synny.

Ehdottaisinko sitten kompromissina, että nainen miehen sukunimellä laitetaan alias kohtaan.

Miehensä akkana vaimo kuitenkin ensisjaisesti tunnettin, luulen.

Private User
8/4/2017 at 7:52 AM

Kirkonkirjanimi sellaisenaan siksi, jotta henkilö löytyisi Genistä juuri sillä nimellä, joka on kirjoissa eikä tarvitsisi joutua arvailemaan ja kokeilemaan, millä nimellä se on sinne mahdollisesti talletettu. Se auttaa myös ulkomaalaisia suomalaisten sukujen tutkijoita, joille meidän kielikysymykset ovat varsin vieraita.

Tunnetaan myös nimellä -kenttään voi vapaasti viedä eri nimimuotoja, joiden voi ajatella helpottavan henkilön löytymistä. Käytetyt nimet luonnollisesti mukaan myös.

Private User
8/4/2017 at 8:15 AM

Naisen nimi rippikirjassa on 1700-luvulla usein vain patronyymi, tai pelkkä etunimi miehen sukunimen tai talonnimen alla. Kastemerkintää ei ehkä vielä ole. Naisen sukunimi löytyy, jos loytyy usein vasta hautausmerkinnästä.

Sinänsä allekirjoitan kyllä, että naisen sukunimi saattoi säilyä asiakirjoissa, eikä hän virallisesti ottanut miehen nimeä.

8/4/2017 at 8:16 AM

Ja vielä. Perheenjäseniä täydentäessä siellä avautuu laatikko syntymäsukunimi ja edelleen löytyy sarake, johon voi laittaa missä muodossa haluaa nimen näkyvän.
Nämä näkymät eivät ole eri laitteilla ja selaimilla aivan samanlaisia.

8/4/2017 at 10:11 AM

Hannele, minkä nimimuodon ruotsinkielisestä valitset, jos niitä on useita, oikeinkirjoitussääntöjä kun ei tuohon aikaan ollut?

Private User
8/4/2017 at 10:20 AM

Kastekirjaan merkityn nimen, jos ei ole jotakin erityistä syytä olettaa, että kastekirjamerkinnässä on virhe, koska kastekirja on alkuperäisin lähde kun on kyse henkilölle annetusta nimestä.

8/4/2017 at 4:50 PM

Mietin tätä ja olen vähän eri mieltä.

Ensinnäkään kastekirjamerkinnät on vain osalla esivanhempiamme. Toisekseen vaikka kastemerkintä on ensimmäinen esiintymä nimestä, se ei ole millään lailla oikeinkirjoitukseltaan 'se oikein', koska oikeinkirjoitussääntöjä nimille ei ollut. Oikeinkirjoitus oli hyvin sattumanvaraista.

Pitäisikö saman perheen samalla nimellä kastetut lapset kirjoittaa eri tavalla vain koska nimet on satuttu kirjoittamaan eri tavalla kirjattu kastekirjaan? Esimerkiksi perheeseen syntyy poika, jonka nimi kastekirjassa on Hindrich. Hinrich kuolee ja perhe kastaa seuraavan pojan kuolleen pojan nimellä, paitsi tällä kertaa toinen pappi sattuu kirjaamaan nimen muodessa Henric. Eli sitten samassa perheessä olisi Hindrich Piispanen ja Henric Piispanen. Ihan varmasti tiedämme, että samaa nimeä on haettu. Tai poika kastetaan isänsä kaimaksi, mutta kastekirjassa nimet kirjoitetaan eri tavalla.

Kyllähän me normalisoimme sukunimienkin kirjoitusasun ja kirjoitamme pääsääntöisesti samaan sukuun kuuluvien henkilöiden sukunimen samalla tavalla eikä kullekin omalla tavallaan siten kuin nimi on kastekirjaan merkitty. Yhtälailla normalisoimme paikannimetkin. Normalisointi helpottaa henkilöiden löytämistä.

Ruotsissakin suositellaan normalisoitujen nimien käyttämistä sukututkimuksessa. Tässä linkissä näkyy, miten ruotsin sukututkimusyhdistys Släktforskarförbundet suosittelee kirjoittamaan nimet:

https://www.genealogi.se/sa-stavar-du-namnet

Lisäksi siinä perustellaan:

"Våra förfäders namn är i gamla kyrkoböcker och andra handlingar stavade på många olika sätt. Om vi bokstavstroget noterar alla belägg för en Per Eriksson kan vi finna stavningar som Pehr Erichson, Pähr Ericksson, Peer Ersson, Per Ehrsson, ja till och med så egendomliga som Phär Ericksånn. En vår anmoder kan vara noterad som Catharina Matthsdotter, Caisa Matsdotter och Carin Matthiasdotter.

De skiftande stavningarna avspeglar ingen vilja eller önskan hos våra förfäder, utan är endast ett tecken på bristande stavningsnormer och dålig skrivkunnighet i äldre tider. För oss släktforskare finns ingen anledning att fästa avseende vid varianter som Pehr, Pär, Pähr, Per, Peer; de uttalades likadant och avser alla exakt samma namn.

I stället gäller det att bringa reda bland alla dessa stavningsvarianter och namnformer – mer eller mindre slumpvis tillkomna – genom att fastställa lämpliga normalformer till förfädernas namn och stava dessa enligt vedertagna regler. Anfadern Per Eriksson, nämnd med alla olika stavningar ovan, noteras inte med någon av dessa på antavlor och stamtavlor, i släktutredningar och andra sammanställningar, tryckta eller otryckta, utan med normalformen Per Eriksson."

Eli vaihtelevat kirjoitusmuodot eivät kerro mitään siitä, miten esi-isämme halusivat nimensä kirjoitettavan. Eri kirjoitusmuotoja esiintyy yksinkertaisesti siksi, että oikeinkirjoitussääntöjä ei ollut eivätkä ihmiset entisaikaan osanneet kirjoittaa kovin hyvin. Sukututkijoiden ei pitäisi turhaan kiinniittää huomiota nimen erilaisiin muotoihin (Pär, Pähr, Per, Peer), koska kaikki äännetään samalla tavalla ja niillä kaikillä tarkoitetaan samaa muotoa.

Näiden lukuisten eri kirjoitusmuotojen sijaan tulee sopia normalisoitujen muotojen käytöstä, ja näitä normalisoituja muotoja käyttää kaikissa sukutauluissa ja sukuselvityksissä.

Oma mielipiteeni on, että jos haluaa kirjoittaa ruotsinkielisen nimen ruotsinkieliselle välilehdelle, pitäisi se olla normalisoitu ruotsinkielinen nimi (ks. ylläoleva linkki). Eri lähteissä henkilöstä esiintyvät nimimuodot voi sitten kirjata johonkin lisätietoihin, jos haluaa.

8/5/2017 at 5:13 AM

Itse käyttäisin kirjoitusmuotoa, joka löytyy "alkuperäisistä " kaste, rippi, vihki ym kirjoissa. Näin säilyy historiankirjoitukset siinä muodossa, jossa ne on kirjoitettu. Se on rikkautta, että voimme lukea näin rivien välistä miten eri paikkakunnilla eri virkamiehet ovat toimineet. Kyllähän me Pekan tunnistamme, olipa se Pehr, Peter, Petrus, Peer jne.
Säilytän alkuperäiset teksti mieluummin kuin alan niitä väkivaltaisesti muuttelemaan 💀
🇫🇮Olavi

8/5/2017 at 5:30 AM

Olavi, kirjaatko myös sukunimet ja paikannimet siinä muodossa, kun ne on kaste-, rippi- ja vihkikirjoissa vai muutatko niitä?

8/5/2017 at 7:22 AM

Minä olen alkuaikojen horjumisen jälkeen päätynyt käyttämään papin kirjaamaa syntymäsukunimeä ja varsinkin etunimien kohdalla ruotsalaista muotoa Genissä. Paikannimen suomennan, koska siitä voi olla jokseenkin varma nykyisinkin, jos paikkakunta ei ole kartalta kadonnut. Genissähän on kohta, mihin voi laittaa "tunnetaan myös" ja kohtaan tarinat voi laittaa myös lisätietoa. Jos ajatellaan nimeä Christina esim. niin siitä on monta reaalielämän väännöstä: Stiina, Tiina jne. Tai Johan voi olla Jussi, Johannes tai Juho suomeksi. Varsinkin kun mennään taaksepäin 1800-lukua niin se ihmisen oma suomenkielinen kutsumanimi ei käy oikein mistään ilmi, jos on elellyt aika hissuksiin. Arvailu ei ole hyvää tutkimusta. Myöhemmissä 1800-luvun asiakirjoissa voi suomenkielinenkin nimi tulla esille, esim. henkikirjoissa.

8/5/2017 at 8:24 AM

Komppaan Merviä. Helpottaa omaa ja toisten hakemista kun käyttää ruotsalaista muotoa.
Siinä vaiheessa kun kirkonkirjat muuttuvat suomenkieliseksi otan sen käyttöön. Ihan ongelmatonta sekään ei ole. Esim. isoisäni isä oli kastettu Johaniksi, mutta suomeen siirryttäessä esiintyy Juhoa ja Juhaa. Henkilö kuoli 1904 eikä isäni tiennyt eikä vielä elossa oleva setänikään tiedä kun ovat syntyneet vasta 1920- luvulla.

8/5/2017 at 8:45 AM

Ikäväähän se tietysti on, että emme varmuudella tiedä esivanhempiemme suomenkielisiä nimiä. Mutta minusta ruotsinkielinen nimi suomenkielisellä henkilöllä näyttää vääremmältä kuin suomenkielinen nimi, jonka tarkasta muodosta ei ole ihan täyttä varmuutta.

Sitten vielä tärkeämpi on juuri tuo löydettävyyteen liittyvä asia. Itse luen paljon tuomiokirjojen tapauksia, ja jos siellä henkilö on kirjattu vaikka nimellä Petter Pålsson, miten ihmeessä löytäisin hänet sukututkimustietokannasta, jos hänet on kirjattu sinne nimellä Peehr Påuelsson? Tietokoneohjelmat eivät yleensä löydä henkilöä, jos nimi on kirjoitettu vähänkään eritavalla. Ja erilaisia kirjoitusmahdollisuuksia lukuisia.

Jos käytetään normalisoituja nimiä, haku on helppo, etsin nimellä Per Pålsson tai Pekka Paavonpoika. Näistä käytettävistä suomenkielisistä nimistä voisi yrittää sopia vaikka alueprojekteissa. Jonkin verran apua saa juuri noista 1890-luvun taitekohdan kirkonkirjoista. Jos Petter onkin siellä Pekka, niin hyvin todennäköisesti myös niissä edeltävissä sukupolvissa Petterit ovat olleet Pekkoja. NImet kun ovat kulkeneet perintönä sukupolvelta toiselle ainakin Itä-Suomessa.

Private User
8/5/2017 at 9:59 AM

Aiemmin olin ihmetellyt kun tädit vanhalla nauhalla mainitsivat Matin, jonkun isoenonsa. Joskus nimen olin nähnyt ruotsiksi, satunnaisesti. Mutta sen niminen ei stemmannut rippikirjoihin. Vasta suomenkielisenä 1900- luvun kirjoissa ratkesi varmuudella. Abraham Mattias oli ollut ilmeisesti aina Matti, Ensimmäinen nimi ei ollut käytössä oikeasti..

8/5/2017 at 1:06 PM

"Normalisoitua nimiä"?
Meinaako täällä jotkut alkaa muuttamaan ikivanhoja nimiä, normalisoimaan?

Eihän se mielestäni mitenkään käy.
Satojavuosia vanhoja ruotsinsukuisia nimämme, joita on kirjattu kymmeniä tuhansia myös suvussani, niitäkö alkaisin normalisoimaan, ei käy!
Olen ihmetellyt genin käyttäjien keskusteluja tässä asiassa.
Käytän geniä uteliaisuuttani.
Siinä on niin paljon virheitä, että en luota siihen täydellisesti.
Käyttämäni ohjelma on Sukujutut, siinä voin kirjata asiat alkuperäisinä

Johanna Lehtoselle: kyllä, kirjaan tekstit mahdollisimman alkuperäisinä.
Vaikkakin sama henkilö, esi-isäni Bertil Törnwall esiiintyy Kaarle XII: n kuuluisalla Norjan retkellä v.1718 BertilTörnbladh, tai Törnwall- nimisenä.. en mene itse muuttamaan historiankirjoituksia esim. Sotilaskatselmusrullissa, vaan lainaan ne sellaisinaan.

Meidän, jotka tutkistelelemme Esi-isiemme historiaa, tulee sopeutua siihen, miten asiat on aikoinaan kirjattu, siinäpä sitä mielenkiintoa riittääkin!,

mielekästä sukututkimusta, ystävät... Olavi

8/6/2017 at 2:05 AM

Olavi Johannes Ojala Genin nimikäytännöt ovat tämän yhteiskäytön ja alustan sanelemia. Sanoit että käytät Geniä uteliaisuuttasi - tästä voisi vetää (hätiköidyn?) johtopäätöksen ettet ole ehkä perehtynyt profiilen yhdistämiseen ja ristiriitaisuuksien ratkomiseen. Valitettavasti alusta ei ole niin viisas että osaisi päätellä Törnbladhin ja Törnwallin olevan sama (eikä pitäisikään). Virheitähän Genissä on, mutta niin on niitä tietojen tarkastelijoitakin jotka voivat asioita korjata ja lisätä puuttuvat lähteet päätelmiensä tueksi.

8/6/2017 at 2:11 AM

Tuli tällainen vastaan - Hiskistä Johan Niemelän ja Liisa Matintyttären lapsia:

Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi
*5.2.1700 8.2.1700 Johan Niemelä Lijsa Mattzdr. Lijsa
*12.4.1702 13.4.1702 Johan Niemelä Lijsa Mattzdr. Nils
*25.1.1704 27.1.1704 Johan Niemelä Lijsa Mattzdr. Mattz
*1.6.1706 1706 Johan Niemelä Lijsa Mattzdr. Maria
alkup - ALKUPKOMM: kast.pv puuttuu
*28.1.1709 29.1.1709 Johan Niemelä Lijsa Mattzdr. Malin
*9.12.1710 11.12.1710 Johan Niemelä Lisa Mattzdr. Kolimainen Petrus
*7.9.1714 8.9.1714 Johan Niemelä Elisabetha Mattzdr. Margaretha

Liisan sukunimeksi on merkitty Niemelä talon mukaan kuten yleensä näillä seuduin (Ylivieska) on ollut tapana, Syntymäsukunimeksi Kolehmainen (Colimainen). Petruksen syntymämerkinnässä kuitenkin mainitaan tuo Colimainen. Pitäisikö siis Liisan sukunimeksi merkitäkin se?

Private User
8/6/2017 at 2:56 AM

Onkohan tuo Liisa esimerkiksi vihittäessä tai sitä ennen tunnettu Kolehmaisena? Jos sukunimeä on käytetty, se olisi luonnollisesti syytä laittaa näkyviin.

8/6/2017 at 3:29 AM

Vihittäessä näköjään Colimainen, sen jälkeen monta lasta ettei mainita muuta kuin "Liisa Matintytär" ja miehen nimen perässä Niemelä. Sitten tosiaan tuo yksittäinen Kolimainen Petruksen syntymän yhteydessä. Luettelen nyt molemmat nimet sukunimessä, tähän käytäntöön pitäisi kai itsekin palata muutenkin.

9/4/2017 at 8:36 AM

Minä kallistun tuon "nimi kirkonkirja-asussa" ehdotuksen kannalle jo siitäkin syystä, että on aika vaikea päätellä mikä nimi ihmisellä on aikanaan ollut käytössä. Vaihtoehtoja löytyy katsokaa vaikka oheista raporttia:
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm?fref=gc&dti=14527150...
Monessa kohdassa on useita lähtönimiä ja niille useita suomennoksia, nimiryppäät siis molemmin puolin on-merkkiä. :-)

Private User
9/4/2017 at 1:05 PM

Minä olen nyt ottanut linjan kirjoittaa nimet ruotsinkieliselle lehdelle alkuperäisessä ruotsinkielisessä asussaan. Tutumman suomenkielisen ("epävirallisen") muodon laitan usein "näytettävä nimi" laatikkoon. Viimemainittu laatikko laittaa nimen näkyviin sukupuuhun.
Koska Länsi-Suomessa ei sukunimiä yleensä ollut, olen laittanut synnyintalon nimen syntymäosoitteeseen ja kuolinhetken talon kuolinosoitteeseen. (on usein se tutumpi epävirallinen sukunimikin). - Kielessä ja päiväyksissä on ongelmia kun lisää lähdelehdelle lähteitä.

Showing 1-30 of 31 posts

Create a free account or login to participate in this discussion