Mietin tätä ja olen vähän eri mieltä.
Ensinnäkään kastekirjamerkinnät on vain osalla esivanhempiamme. Toisekseen vaikka kastemerkintä on ensimmäinen esiintymä nimestä, se ei ole millään lailla oikeinkirjoitukseltaan 'se oikein', koska oikeinkirjoitussääntöjä nimille ei ollut. Oikeinkirjoitus oli hyvin sattumanvaraista.
Pitäisikö saman perheen samalla nimellä kastetut lapset kirjoittaa eri tavalla vain koska nimet on satuttu kirjoittamaan eri tavalla kirjattu kastekirjaan? Esimerkiksi perheeseen syntyy poika, jonka nimi kastekirjassa on Hindrich. Hinrich kuolee ja perhe kastaa seuraavan pojan kuolleen pojan nimellä, paitsi tällä kertaa toinen pappi sattuu kirjaamaan nimen muodessa Henric. Eli sitten samassa perheessä olisi Hindrich Piispanen ja Henric Piispanen. Ihan varmasti tiedämme, että samaa nimeä on haettu. Tai poika kastetaan isänsä kaimaksi, mutta kastekirjassa nimet kirjoitetaan eri tavalla.
Kyllähän me normalisoimme sukunimienkin kirjoitusasun ja kirjoitamme pääsääntöisesti samaan sukuun kuuluvien henkilöiden sukunimen samalla tavalla eikä kullekin omalla tavallaan siten kuin nimi on kastekirjaan merkitty. Yhtälailla normalisoimme paikannimetkin. Normalisointi helpottaa henkilöiden löytämistä.
Ruotsissakin suositellaan normalisoitujen nimien käyttämistä sukututkimuksessa. Tässä linkissä näkyy, miten ruotsin sukututkimusyhdistys Släktforskarförbundet suosittelee kirjoittamaan nimet:
https://www.genealogi.se/sa-stavar-du-namnet
Lisäksi siinä perustellaan:
"Våra förfäders namn är i gamla kyrkoböcker och andra handlingar stavade på många olika sätt. Om vi bokstavstroget noterar alla belägg för en Per Eriksson kan vi finna stavningar som Pehr Erichson, Pähr Ericksson, Peer Ersson, Per Ehrsson, ja till och med så egendomliga som Phär Ericksånn. En vår anmoder kan vara noterad som Catharina Matthsdotter, Caisa Matsdotter och Carin Matthiasdotter.
De skiftande stavningarna avspeglar ingen vilja eller önskan hos våra förfäder, utan är endast ett tecken på bristande stavningsnormer och dålig skrivkunnighet i äldre tider. För oss släktforskare finns ingen anledning att fästa avseende vid varianter som Pehr, Pär, Pähr, Per, Peer; de uttalades likadant och avser alla exakt samma namn.
I stället gäller det att bringa reda bland alla dessa stavningsvarianter och namnformer – mer eller mindre slumpvis tillkomna – genom att fastställa lämpliga normalformer till förfädernas namn och stava dessa enligt vedertagna regler. Anfadern Per Eriksson, nämnd med alla olika stavningar ovan, noteras inte med någon av dessa på antavlor och stamtavlor, i släktutredningar och andra sammanställningar, tryckta eller otryckta, utan med normalformen Per Eriksson."
Eli vaihtelevat kirjoitusmuodot eivät kerro mitään siitä, miten esi-isämme halusivat nimensä kirjoitettavan. Eri kirjoitusmuotoja esiintyy yksinkertaisesti siksi, että oikeinkirjoitussääntöjä ei ollut eivätkä ihmiset entisaikaan osanneet kirjoittaa kovin hyvin. Sukututkijoiden ei pitäisi turhaan kiinniittää huomiota nimen erilaisiin muotoihin (Pär, Pähr, Per, Peer), koska kaikki äännetään samalla tavalla ja niillä kaikillä tarkoitetaan samaa muotoa.
Näiden lukuisten eri kirjoitusmuotojen sijaan tulee sopia normalisoitujen muotojen käytöstä, ja näitä normalisoituja muotoja käyttää kaikissa sukutauluissa ja sukuselvityksissä.
Oma mielipiteeni on, että jos haluaa kirjoittaa ruotsinkielisen nimen ruotsinkieliselle välilehdelle, pitäisi se olla normalisoitu ruotsinkielinen nimi (ks. ylläoleva linkki). Eri lähteissä henkilöstä esiintyvät nimimuodot voi sitten kirjata johonkin lisätietoihin, jos haluaa.
Follow Us
Like Us
Problem with this page?
Geni member
Private UserGeni Pro
Private UserGeni Pro