Sten ("Stepa") Suvio

Nyrkkeilijä, valmentaja. Viipuri ja Helsinki.

Ensimmäinen suomalainen nyrkkeilyn olympiavoittaja.

Sukunimenmuutos: sukunimi Schuschin vaihdettu muotoon Suvio.

Syntymä / Birth / Рождение:

Sten Suvio syntyi Viipurin maalaiskunnan Hannilassa 25.11.1911.

Kuolema / Death / Смерть:

Sten Suvio kuoli Helsingissä 19.10.1988. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle kortteliin 87-1-4. Hautamuistomerkki.

Elämäkerta / Biography / Биография:

Viipurilainen Sten Suvio voitti Berliinin olympiakisoissa 1936 nyrkkeilyn kultamitalin. Kotimaan kehissä hänen kamppailunsa välisarjan herruudesta Bruno Ahlbergin kanssa olivat 1930-luvun parasta urheiluviihdettä. Suvio siirtyi olympiavoiton jälkeen ammattilaiseksi, ja hänen uransa jatkui käden vammautumisesta huolimatta toisen maailmansodan jälkeen. Kilpauran jälkeen Suvio toimi pitkään valmentajana myös ulkomailla.[1]

Suvio oli nuorena lupaava jalkapalloilija, luistelija ja painija. Nyrkkeilijänä hän otteli ensimmäisen kerran 15-vuotiaana 1927. Sotamies Suvio haavoittui jatkosodassa Viitanassa 28. syyskuuta 1941. Kranaatin sirpaleet repivät hänen vasemman kätensä peukalon sekä vioitti paria muuta sormea. Vammoistaan huolimatta hän pystyi jatkamaan nyrkkeilyä. [2]

Amatöörinyrkkeilijänä

SM-hopealle hän ylsi jo 1929 ja 1930, mutta suurempaa huomiota hän herätti Ruotsi-maaottelussa 1931 tyrmätessään Pelle Edlundin. Välisarjan Suomen mestariksi hän nousi 1933 ja vankisti mainettaan saman vuoden lopulla tyrmäämällä olympiamitalisti Bruno Ahlbergin ottelussa, jota kutsuttiin jatkossa "Viipurin pamaukseksi". Myöhemmin Suvio voitti Ahlbergin pisteillä neljästi. Viidessä maaottelussaan (kolmasti Ruotsia ja kahdesti Viroa vastaan) Suvio oli voittamaton. [2]

Berliinin olympiakisoissa 1936 Suvio otteli välisarjassa (alle 66,6kg) viisi ottelua. Hän voitti selvästi Japanin Ri Keikanin, Australian Arthur L. Cookin, Unkarin Imre Mándin ja Tanskan Gerhard Petersenin. Suvion finaalivastustaja oli Saksan Michael Murach, joka johti ensimmäisen erän mutta sai sitten useita osumia ja kävi kolmannessa erässä lattiassakin. [2]

Kultamitalikamppailu käytiin myöhään illalla 15.8.1936 mahtavassa Deutschlandhallessa. Tunnelma hallissa oli korkealla jo ennen ottelun alkua. Olihan paikalla 20.000 kansallissosialistisen hengen innoittamaa saksalaista, jotka hetkeä aikaisemmin olivat saaneet todistaa, kuinka Willy Kaiser oli hankkinut isäntämaalle alimman sarjan kultamitalin. Michael Murach aloittikin ottelun väkevällä painostuksella. Hän ajoi edellään tuolloin vielä melko tuntematonta suomalaisnyrkkeilijää. Näin Murach voitti selvästi ottelun ensimmäisen erän. Hän ei kuitenkaan tuntenut Suvion taktisia kykyjä. Toisessa erässä Suvio täräytti voimakkaan oikean koukun Murachin leukaperiin. Murach menetti hetkiseksi tasapainonsa ja samalla henkisen yliotteensa Suviosta. Toisen erän lopussa Suvion onnistui antamaan oikean iskusarjan Murachille. Pistetilanne tasaantui ja ottelua radiossa selostanut Martti Jukola lisäsi suomalaisten kuuntelijoiden innostusta. Kolmannessa ja ratkaisevassa erässä Suvio hallitsi ottelua, koska Murachin kunto alkoi pettää. [3]

Suvio voitti kultaa selvällä pistevoitolla. [4] Ohessa Viktor Smedsiin kuvaus Lauri Santalan toimittamassa Berliinin kisojen olympiakirjassa loppuottelun vaiheista [5]:

Murach aloitti hyvin lupaavasti ja voitti kuin voittikin ensimmäisen erän, mutta Suvio ei näyttänyt lainkaan rasittuneen niistä iskuista, jotka erän aikana olivat osuneet häneen. Toisen erän alussa Murachin vielä rohkeammaksi käydessä osui oikea ’Viipurin pamaus’ häneen leukaansa. Murach menetti henkisen tasapainonsa ja heittäytyi vimmatusti Suvion kimppuun. Tämänlainen hyökkäämistapa on aina ollut Suvion etevälle vastaiskemistaidolle tervetullut. Suvion täysosumista Murachin kunto aleni alenemistaan ja kolmannessa erässä hänen oli peräännyttävä alinomaa Suvion iskualueen ulkopuolelle. Menipä hän kerran lattiaankin. Suvion voitto oli vakuuttava.

Ammattilaisena

"Stepa" Suvio siirtyi ammattilaiseksi lähes heti olympiavoittonsa jälkeen eli marraskuussa 1936, jolloin hän otteli Lontoossa ensimmäinen ottelunsa, joka päättyi tappioon. Sen jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltoihin ja otteli siellä Brooklynissä New Yorkissa toukokuusta syyskuuhun 1937 kahdeksan ottelua, joista tuli seitsemän voittoa. Viimeisessä tuli tappio. Sen jälkeen hän palasi Eurooppaan ja otteli helmikuusta 1938 elokuuhun 1939 Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa. Toinen ottelu käytiin Helsingissä, ja vastustaja oli tuttu ammattilaiseksi siirtynyt suomalainen olympiamitalisti Bruno Ahlberg. 12-eräinen ottelu päättyi ratkaisemattomana. Pahin vastustaja oli Saksan Gustav Eder, jonka hän kohtasi kesällä 1939 kaksi kertaa ja koki molemmilla kerroilla pistetappion. [6]

Talvisodan jälkeen Suvio jatkoi ammattilaisuraansa. Syyskuussa 1940 hänellä oli Saksassa kolme ottelua, jotka hän voitti. Sen jälkeen hän otteli Tanskassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Italiassa saavuttaen pääosin voittoja. Marraskuussa 1942 hän otteli erikoisen ottelun, sillä ottelupaikkana oli edellisen vuoden kesänä vallattu Viipuri, ja otteluillassa oli vain yksi ottelu hänen ja saksalaisen Hans Heuserin välillä. Huhtikuussa 1943 hän otteli viimeisen sodan ajan ottelunsa. Vastustajana oli Tanskan Poul Kops, jonka hän voitti tyrmäyksellä.

Sodan jälkeen hän jatkoi ammattilaisuraansa, vaikka otteluita oli heti vaikea saada järjestettyä. Lokakuussa 1945 hän otteli ensimmöisen kerran sodan jälkeen vastustajanaan Tanskan Henry Nielsen, jonka hän kohtasi uudelleen huhtikuuussa 1946. Molemmat ottelut päätyivät ratkaisemattomina. Sodan aikana hän oli kokenut pistetappion Nielsenille. Sen jälkeen hän otteli syksyyn 1947 mennessä suomalaisia, ruotsalaisia ja ranskalaisia vastustajia vastaan. Keväällä 1948 hän otteli kolme ottelua Etelä-Afrikassa, mutta koki niissä kaksi tappiota. Huhtikuussa 1949 hän otteli vielä kaksi ottelua Ruotsissa ja viimeisen Suomessa päättäen siihen ammattilaisuransa.

Hän otteli vuonna 1949 päättyneellä ammattilaisurallaan 46 ottelua ja voitti niistä 34. Sodassa hän menetti syksyllä 1941 vasemman käden peukalonsa. Einari Mannerla ja Sulo Kolkka kertovat kirjassaan "Suomen maailmanmestarit" Suvion vasemmasta kädestä näin:

Juuri vasemman eli ’kultamitalikäden’ iskutekniikan Suvio oli erikoisharjoitteluin kehittänyt pitemmälle kuin kukaan muu suomalaisnyrkkeilijä. Vasen käsi teki 85 % työskentelystä, oikean täydentäessä lopun.

Valmentajana

Lopetettuaan nyrkkeilyuransa Suvio toimi Ruotsin valtakunnanvalmentajana 1949–57 ja Turkin nyrkkeilyliiton valmentajana kolme vuotta.Toimi mm. Urheilukomppanian nyrkkeilyn lajivalmentajana vuonna 1970.

Viitteet

• [1] Kansallisbiografia: Suvio, Sten: [http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1904/]
• [2] Wikipedia: Sten Suvio: [https://fi.wikipedia.org/wiki/Sten_Suvio]
• [3] Yle: Sten Suvio ja Michael Murach kamppailevat nyrkkeilyn olympiakullasta 1936. [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/sten-suvio-ja-michael-murac...]
• [4] Aho, Erkki: Sten Suvio – lajilleen vihkiytynyt 19.7.2014. Viitattu 11.7.2015.
• [5] Santala, Lauri (toim.): Olympialaiskisat – V osa, s. 285–287. WSOY, 1937.
• [6] BoxRec - Sten Suvio.

  ---

Lisätietoja - More information - Больше информации:

Ylen Elävä arkisto: Sten Suvio ja Michael Murach kamppailevat nyrkkeilyn olympiakullasta 1936: [http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/sten-suvio-ja-michael-murac...]

Tämä profiili oli Suojärvi-projektin 64. viikkoprofiili (26.02.2017-04.03.2017).