Aaro Olavi Pajari

kenraalimajuri.

Aaro Olavi Pajari (17. heinäkuuta 1897 Asikkala – 14. lokakuuta 1949 Kokkola) oli suomalainen kenraalimajuri ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.

Aaro Pajarin isä oli Suomalaisen puolueen kansanedustaja ja opettaja Olli Pajari ja äiti Maria Helena Laatunen. Ylioppilaaksi Pajari tuli 1916, seuraavana vuonna hän liittyi suojeluskuntaan, osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Pajari haavoittui Oulun ja Heinolan taisteluissa. Hän suoritti vuosina 1918–19 lyhyitä tilapäisupseerikursseja ja jäi sotilasuralle. Pajari osallistui Aunuksen retkeen, suoritti Kadettikoulun tutkinnon ulkopuolisena ja yleni kapteeniksi 1923. Pajari suoritti Sotakorkeakoulun ensimmäisen kurssin vuosina 1924–26 ja sai yleisesikuntaupseerin arvon 1931. Hän palveli komppanianpäällikkönä eri joukko-osastoissa 1919-1926, suojeluskuntapiirin päällikkönä Pohjois-Karjalassa 1926-1930 ja Pohjois-Hämeessä 1932-1939. Välillä hän oli kaksi vuotta suojeluskuntain esikunnan koulutusosaston päällikkö.

Pajarin puoliso vuodesta 1928 oli Kaija Björklund (k. 1953).

Talvisodan alkaessa Pajarilla oli everstiluutnanttina komennossaan JR 16. Pajari johti talvisodan ensimmäisen suomalaisten kannalta menestyksekkään operaation lyömällä Tolvajärvellä Neuvostoliiton 139. divisioonan 12. joulukuuta 1939 ja etenemällä sitten noin 40 km itään Aittojoelle. Hänet ylennettiin everstiksi 18. joulukuuta 1939. Tolvajärvellä Osasto Pajari toimi Ryhmä Talvelan osana, ja Talvelan siirryttyä Kannakselle Pajarista tuli koko ryhmän komentaja.

Jatkosodan alkaessa eversti Pajari komensi 18. divisioonaa, joka suoritti elokuussa 1941 läpimurron Kannaksella, joista sotatoimista Pajari nimitettiin 14. syyskuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 12. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Vuonna 1942 hän johti Suursaaren valtausta. Pajari siirrettiin 3. divisioonan komentajaksi 21. lokakuuta 1943, jossa tehtävässä hän toimi 21. lokakuuta 1944 saakka.

Lapin sodassa rohkealla operaatiolla suoritetusta Tornion kaupungin valtauksesta Pajarille myönnettiin Mannerheim-risti toistamiseen 16. lokakuuta 1944.

Pajarin oli havaittu pahoinpidelleen vangittuna olleita poliittisia suomalaisia vankeja. Syytteet todettiin kuitenkin perättömiksi jonka johdosta valvontakomissio vapautti hänet syytteistä. 21. lokakuuta 1944 Pajari komennettiin Lapin sodasta Päämajaan, jossa hänet pidätettiin Liittoutuneiden valvontakomission käskystä (katso Lista 1:n vangit). Sydänvian vuoksi hänet siirrettiin Tilkkaan, jossa Mannerheim itse toi tiedon, ettei syytteitä nosteta.

Pajari kärsi sydänvaivoista, ja hän kuoli sydänkohtaukseen työmatkalla Pohjanmaalla vuonna 1949. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle sankarihautojen läheisyyteen. Asikkalaan pystytettiin Unto Ojosen suunnittelema Pajarin muistokivi 6. maaliskuuta 1977, hänen lapsuudenkotinsa ja koulunsa muistolaatta Lahdessa Möysän koulurakennuksen seinässä paljastettiin 22. lokakuuta 1981.

(Wikipedia)

kenraalimajuri.

Aaro Olavi Pajari (17. heinäkuuta 1897 Asikkala – 14. lokakuuta 1949 Kokkola) oli suomalainen kenraalimajuri ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.

Aaro Pajarin isä oli Suomalaisen puolueen kansanedustaja ja opettaja Olli Pajari ja äiti Maria Helena Laatunen. Ylioppilaaksi Pajari tuli 1916, seuraavana vuonna hän liittyi suojeluskuntaan, osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Pajari haavoittui Oulun ja Heinolan taisteluissa. Hän suoritti vuosina 1918–19 lyhyitä tilapäisupseerikursseja ja jäi sotilasuralle. Pajari osallistui Aunuksen retkeen, suoritti Kadettikoulun tutkinnon ulkopuolisena ja yleni kapteeniksi 1923. Pajari suoritti Sotakorkeakoulun ensimmäisen kurssin vuosina 1924–26 ja sai yleisesikuntaupseerin arvon 1931. Hän palveli komppanianpäällikkönä eri joukko-osastoissa 1919-1926, suojeluskuntapiirin päällikkönä Pohjois-Karjalassa 1926-1930 ja Pohjois-Hämeessä 1932-1939. Välillä hän oli kaksi vuotta suojeluskuntain esikunnan koulutusosaston päällikkö.

Pajarin puoliso vuodesta 1928 oli Kaija Björklund (k. 1953).

Talvisodan alkaessa Pajarilla oli everstiluutnanttina komennossaan JR 16. Pajari johti talvisodan ensimmäisen suomalaisten kannalta menestyksekkään operaation lyömällä Tolvajärvellä Neuvostoliiton 139. divisioonan 12. joulukuuta 1939 ja etenemällä sitten noin 40 km itään Aittojoelle. Hänet ylennettiin everstiksi 18. joulukuuta 1939. Tolvajärvellä Osasto Pajari toimi Ryhmä Talvelan osana, ja Talvelan siirryttyä Kannakselle Pajarista tuli koko ryhmän komentaja.

Jatkosodan alkaessa eversti Pajari komensi 18. divisioonaa, joka suoritti elokuussa 1941 läpimurron Kannaksella, joista sotatoimista Pajari nimitettiin 14. syyskuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 12. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Vuonna 1942 hän johti Suursaaren valtausta. Pajari siirrettiin 3. divisioonan komentajaksi 21. lokakuuta 1943, jossa tehtävässä hän toimi 21. lokakuuta 1944 saakka.

Lapin sodassa rohkealla operaatiolla suoritetusta Tornion kaupungin valtauksesta Pajarille myönnettiin Mannerheim-risti toistamiseen 16. lokakuuta 1944.

Pajarin oli havaittu pahoinpidelleen vangittuna olleita poliittisia suomalaisia vankeja. Syytteet todettiin kuitenkin perättömiksi jonka johdosta valvontakomissio vapautti hänet syytteistä. 21. lokakuuta 1944 Pajari komennettiin Lapin sodasta Päämajaan, jossa hänet pidätettiin Liittoutuneiden valvontakomission käskystä (katso Lista 1:n vangit). Sydänvian vuoksi hänet siirrettiin Tilkkaan, jossa Mannerheim itse toi tiedon, ettei syytteitä nosteta.

Pajari kärsi sydänvaivoista, ja hän kuoli sydänkohtaukseen työmatkalla Pohjanmaalla vuonna 1949. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle sankarihautojen läheisyyteen. Asikkalaan pystytettiin Unto Ojosen suunnittelema Pajarin muistokivi 6. maaliskuuta 1977, hänen lapsuudenkotinsa ja koulunsa muistolaatta Lahdessa Möysän koulurakennuksen seinässä paljastettiin 22. lokakuuta 1981.

(Wikipedia)

Pajari osallistui Tampereen lippujupakkaan: "Suojeluskuntaupseereita oli kokoontunut Tampereelle pidettyyn kritiikkipalaveriin, jossa käsiteltiin aiemmin keväällä pidettyä sotaharjoitusta. Tämä noin 150 suojeluskuntaupseeria käsittänyt joukko piiripäällikkönsä everstiluutnantti Pajarin johdolla poisti punaliput saloista noin kello 11. Suojeluskuntatalolta suljetussa järjestyksessä joukko marssi Hämeenkadulle ja poisti kaikki punaliput saloista sotilaallisessa järjestyksessä. Tämän jälkeen suojeluskuntaupseerit palasivat suojeluskuntatalolle ja Pajari lähetti saloista otetut punaliput poliisilaitokselle. Lippujen poistaminen oli tapahtunut yleisön hurratessa ja jos joku yritti estää lippujen alasottamista oli yleisö tämän nyrkeillä pahoinpidellyt. Seuraavan päivän Aamulehdessä oltiin tyytyväisiä, että liputus oli saatu estetyksi. Kansan Lehti lippujen poistamista oikeiston yrityksenä provosoida uutta Mäntsälää. Lippujen poistamisen oli suorittanut "oikeistolehtien kiihoittama huligaanijoukko". https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/valta/1918-40/lippujup.html