Aline Grönberg

• Nummela, Ilkka: Grönberg, Aline. Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu. Studia Biographica 8. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008– (viitattu 9.5.2020). Julkaisun pysyvä tunniste URN NBN:fi-fe20051414; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-tev-000443
• Aline Gustava Grönberg, finländsk affärskvinna som föddes i Åbo 1871 och dog 29 augusti 1950. Hon var gift med apotekare Emil Grönberg. Hon hade fyra barn (Fjalar, Anna, Karl och Erik) Sonen Fjalar följde i sin fars fotspår och tog efter en tid över Stamapoteket i Mariehamn på Åland, efter sin far. Anna född 1896
• Aline grundade 1908 textilföretaget och Varuhuset Åbo Vadd. Butiken var först i Finland med rulltrappa. För att få åka i rulltrappan krävdes att man handlat i butiken, allt enligt Alines bestämmelser. De sista hon lär ha yttrat innan sin död var.
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Aline_Gr%C3%B6nberg

--------------------------------------

• Grönberg perusti oman Turun Lanka- ja Vanuliike nimisen tekstiilialan yrityksensä Turkuun kesällä 1908. Turun Vanuliikkeellä oli tavaratalo Turussa sekä sivumyymälöitä Helsingissä, Naantalissa, Maarianhaminassa ja Salossa. Turun Vanuliikkeestä tuli 1944 osakeyhtiö nimeltä Turun Vanu Oy ja Aline Gröberg toimi vuosina 1944–1950 Turun Vanu Oy:n johtokunnan puheenjohtajana ja toimitusjohtajana. Grönberg sai toisena naisena Suomessa Hanna Parviaisen jälkeen kauppaneuvoksen arvon 1940. Hän omisti myös Vähä-Rauhanlinnan tilan Kaarinassa 1925–1950.
• Turun Vanu siirtyi Valintatalo Oy:n omistukseen vuonna 1977.
• Grönberg (o. s. Wiklund), A l i n e Gustava, kauppaneuvos. -* Turku 3. XI. 1871 † 29. VIII. 50; Vanhemmat koneenkäytt. Gustaf Wilhelm W. ja Erika Charlotta Cairenius. Puoliso 1) kaupli. Karl Constantin Johnsson 95 † 09; 2) alit. Karl Emil Grönberg 11 † 40. - Kävi kansak. Opintomatka Euroopan eri maihin ja Amerikkaan. - Dahlbergin trikootavaraliikk. liikkeenhoit. Turussa 89-95, Anskuun verkatehtaan myymälänhoitaja 02-13, per. Turun vanuliikkeen 08, sen johtaja 0844, Turun vanii oy:n johtokunnan puheenjohtaja ja toimitusjohtaja 44-50, Turun höyhen ov:n 41-50, Turun peiteteollisuus oy:n 4--50, Mustakangas oy:n 40-50, omisti Vähä- Rauhanlinnan tilan Kaarinassa 25-50. - Kauppaneuvos 40.
• Aline Grönberg (1871–1950): ”Kyl ihminen kaikki voi, kun ihminen vaan koitta!”104
• Turkulaisen liikenais- ja johtajaperinteen seuraaja Aline Grönberg (os. Wiklund) oli turkulainen kauppias, tehtailija ja tekstiilitavaratalon omistaja. Hän aloitti uransa 14-vuotiaana päästessään konsuli Dahlbergin trikooliikkeeseen myymäläapulaiseksi. Kuten monien yrittäjien tyvestä puuhun -työuraan kuuluu, tässä ensimmäisessä työpaikassaan ”tyttö sai oppia, kuinka asiakkaita on kohdeltava ja mitä merkitsevät ehdoton järjestys ja siisteys liikkeessä”.105 Perehdytys oli alkanut: itsepäiseksi, määrätietoiseksi, tiedonhaluiseksi ja haaveilevaksi kuvatun ”Alinan” ominaisuudet alkoivat löytää käyttötarkoitustaan. Liikeapulaisen työajat ja -olot olivat rankat, kuten Helmer Winter yrityshistoriikissa kuvailee: ”Työpäivä alkoi jo puoli seitsemältä ja jatkui tunnin pituista päivällisaikaa lukuunottamatta yhtämittaisesti kello puoli yhdeksään, jolloin liike suljettiin. Voipa sattua, että esimerkiksi jouluaattona liikkeiden aukioloaikaa jatkettiin vielä parilla tunnilla, kello yhteentoista saakka. – Kuuluipa opetukseen tarpeen tullen lievähköä, kouriintuntuvaa ojennusta, korvasta nipistämistä ja kyynärpään näpäytyksiä, joista ei Alinakaan jäänyt osattomaksi. Ankarana opetusäitinä oli trikootavarakaupan silloinen hoitaja, 71-vuotias neiti Stenbäck, josta Alina kuitenkin lausui mitä parhaimmat kiitoksen sanat: ’Lähinnä äitiäni ja opettajaani, neiti von Esseniä, kunnioitan eniten neiti Stenbäckiä, joka opetti minulle ammatin niin perusteellisesti, että siitä on ollut minulle hyötyä koko elämäni ajan. Näille kolmelle naiselle olen jatkuvassa kiitollisuuden velassa.’”106 Vuonna 1895 Aline jätti oman työn ja avioitui kauppias Karl Johnssonin kanssa. Tällä oli niukin naukin kannattava sekatavarakauppa syrjässä, Turun linnan varjossa. Miehen terveys reistaili ja tappiollinen liike oli pakko myydä vuonna 1902. Kolmen pienen lapsen äiti pääsi monen hakijan joukosta, perheellisyydestään huolimatta, Antskogin Vaatetehtaan myymäläapulaiseksi ja kohosi jo vuoden kuluttua sen johtajattareksi. Kovalla ponnistuksella Aline sai maksettua miehensä kaupan myynnistä jääneet vekselit ja pääsi suunnittelemaan omaa liikettä. Kesällä 1908 Aline perusti oman yrityksen. Hänen miehensä kuoli tuberkuloosiin jo seuraavana vuonna.107 Alinen elämäntyötä esittelevä, vuoden 1948 Kotilieden artikkeli kuvailee nuoren lesken tilannetta: ”Pääomaa ei ollut paljoakaan, eikä naisen noihin aikoihin ollut helppoa saada luottoa. Mutta Alinella oli rohkeutta ja aloitekykyä, ja niin syntyi Turun Lanka- ja Vanuliike, josta sitten vuosien kuluessa on muodostunut nykyinen Turun Vanu, maan suurin liike alallaan. Alku ei suinkaan ollut erikoisemman helppo: Alinen oli hoidettava kolme lastaan ja samalla kuitenkin seisottava päiväkaudet tiskin takana, suunniteltava ja järjestettävä. Apunaan hänellä oli vain 14-vuotias tyttönen. Ensimmäinen päiväkassa ei ollut suuren suuri, 6 markkaa 40 penniä, mutta vähitellen alkoi tuon vaatimattoman kellaripuodin asiakasmäärä kasvaa ja samalla suurenivat myös päiväansiot.”108 Liikeideana oli ommella ja myydä lakanoita ja tyynyliinoja, jotka perheenemäntien perinteisesti oli täytynyt ommella itse kotona. Juuri näinhän suomalainen teollisuuskin kasvoi kotimaisesta kysynnästä: kaikki-pitää-tehdä-itse -omavaraisuudesta ja luontaistaloudesta siirryttiin sekä maaseudulla että kaupungeissa ostamaan ”valmista” – eli toisen teollisesti tai käsityönä valmistamaa. Tämä tarkoitti siis kansan keskinäistä työnjakoa, jossa suosittiin elinkeinoja ja asiantuntijatekijöitä, työllistettiin yrittäjiä, käsityöläisiä, teollisuustyövoimaa ja kauppiaita, ja käytettiin säästynyttä aikaa omaan työhön ja jopa vapaa-aikaan ja lepoon. Ensimmäisen myymäläpöytänsä, myyntitiskinsä Aline nikkaroi itse ja piti tiskin myymälässä vuosikymmeniä ennen kuin päästi sen eläkkeelle. Se oli hänelle menestyksen symboli. Toinen amuletti oli ensimmäisen asiakkaan, vapaaherratar Aminoffin antama yhden markan hopearaha.109 Aline myi valmistuotteita ja tikattuja peittoja ja ”morsiamet ja perheenäidit, laitokset ja hotellit liittyivät asiakkaiksi”. Työn ja perheen yhdistäminen oli nuorelle leskirouvalle erittäin vaikea yhtälö, kuten Kotilieden toimittaja kuvailee: ”Kuka tahansa perheenemäntä ymmärtää helposti, ettei ole niinkään yksinkertaista hoitaa yhtaikaa kotia ja liikettä. Mutta Aline Johnsson pystyi siihen. Vaikka hän useinkin joutui palvelemaan asiakkaitaan lapsi käsivarrellaan, vaikka hänen vähän väliä oli keskeytettävä laskunsa tai liikeneuvottelunsa ja kiirehdittävä auttamaan sairasta pienokaista tai valmistamaan ruokaa nälkäiselle joukolleen, pysyi hän aina yhtä ystävällisenä ja hyväntahtoisena, hänellä tuntui aina olevan rajattomasti aikaa jokaiselle asiakkaalleen.”110 Aline Grönberg ilahdutti varsinkin saaristosta tulevia asiakkaitaan tarjoamalla heille kahvia. Tavaratalojen palveluidean mukaan tämäkin pieni vieraanva raisuuden osoitus kasvoi suurempiin mittoihin: myöhemmin suuressa pääliikkeessä Turun kauppatorin kulmassa oli kahvila. Liikkeestä kasvoi valtava menestys sekä kaupungissa että maakunnassa ja Alinesta tuli kaikkien turkulaisten tuntema ”Vanu-Mamma”. Ja kuten sekä tavaratalosaagoissa ympäri läntistä maailmaa että perinteisen, hyvän suomalaisemännän ideaalimallissa, myös Aline oli ”ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla” liikkeessään täydessä työn touhussa. Hän avasi sivuliikkeet Naantaliin, Saloon, Maarianhaminaan ja useita Helsinkiin, koneisti peitteiden valmistuksen, osti turkulaisia liikkeitä, perusti ja johti muitakin yrityksiä. Turun pääliikkeestä tuli kaupungin ensimmäinen tavaratalo, jonka näyttävistä mainoskampanjoista, muotinäytöksistä, mainosrunokilpailuista, rullaportaista, valomainoksista ja jouluikkunoista tuli osa Turun modernia kaupunkikulttuuria. Helmer Winter innostuu: ”Tuntuu kuin Turun entisaikojen tarmokkaat naiset kaupan alalla, esim. jo 1500-luvulla Valpuri Innamaat ja 1800-luvun yrittäjänaisista Maria Kraftmanit olisivat saaneet arvoisensa seuraajan ja edustajan, joka suuresti laajensi Turun naisten yhä kasvavaa menestystä liike-elämän piirissä. Onhan vuosisatamme Turku koko Suomen tuttu liikenaisten luvattuna maana.”111 Aline Grönbergin uran alku olikin uskomattoman työteliäs, varsinainen työn ja perheen ruuhkavuosien tunneli. Aline kuvailee: ”Kolme vuotta elin kuin erakko luolassaan. Ei yhtään ainoata vapaapäivää eikä ainoatakaan kunnollisesti nukuttua yötä. En ottanut vieraita vastaan muualla kuin liikkeessäni enkä liioin käynyt kenenkään luona vieraisilla. En ehtinyt edes sanomalehtiä lukemaan, vielä vähemmän huvittelemaan. Jokainen päiväni minuutti kului työssä, ei missään muussa kuin työssä. Ja työpäiväni olivat 20-tuntisia.” Tähän elämäntapaan ei vaikuttanut edes leskirouvan avioituminen uudelleen. Hän tapasi nuoruudentuttavansa, Punkalaitumen apteekkarin Karl Grönbergin ja solmi tämän kanssa avioliiton keväällä 1911. Uusi aviomies olisi halunnut Alinen myyvän liikkeensä ja muuttavan Punkalaitumelle apteekkarinrouvaksi, mutta Aline kieltäytyi. Hän jäi Turkuun kasvattamaan liikettään, kouluttamaan lapsiaan ja herra Grönberg jäi asumaan Punkalaitumelle.112 Yritys kasvoi ja kukoisti, työllisti yhä lisää turkulaisia nuoria naisia, kasvatti liikevaihtoaan riuskasti joka vuosi, laajensi toimintaansa ja selvisi perustamisveloistaan muutamassa vuodessa – huolimatta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä ja sen aiheuttamasta epävarmuudesta ja kauppayhteyksien kaventumisesta. Sekasortoisenakin aikana Aline lähti rohkeasti Venäjälle lukemattomille hankintamatkoilleen, apunaan venäjänkielentaitoinen esikoistyttärensä Anna. Yrityksen valmistamat vuodevaatteet osallistuivat kaikkiin kotimaisiin messuihin vuodesta 1920 lähtien, mutta ne saivat mitaleita myös ulkomaisilla messuilla. Vuonna 1924 Aline Grönberg osti ja saneerasi vapaa-ajan kodikseen Vähä-Rauhalinnan tilan Kaarinassa. Kaksi vuotta myöhemmin hän osti Turun keskustasta suuren ryppään liikehuoneistoja, joissa toimi kauppoja, toimistoja ja varastoja. 1940-luvun lopussa yrityksellä oli yhteensä seitsemän sivuliikettä, henkilökuntaa oli 250 henkeä ja sen vuosivaihto nousi 600 miljoonaan markkaan. Aline Grönberg harrasti teatteria, matkoja ja taidetta: hän teki suuria lahjoituksia hyväntekeväisyyteen, perusti ja kartutti henkilökuntansa eläkekassaa, mesenoi kuvataidetta, harrasti klassista musiikkia ja kestitsi koti- ja ulkomaisia vieraita ja taiteilijoita.114 Hän oli erittäin innokas järjestöihminen ja usean kymmenen yhdistyksen jäsen, muun muassa autoilijoiden klubin jäsen ja Turun Liikemiesyhdistyksen ensimmäinen naisjäsen vuonna 1934. Miesjäseniä oli tuolloin 131.115 Aline Grönberg oli värikäs hahmo, luonteeltaan ankara, kiivas ja nopea kuin elohopea, mutta tarpeen ja tilanteen tullen avulias, hyväsydäminen ja lämmin. ”Työ on minun suurin juhlani, ja juhliminen paras leponi”, hänellä oli tapana lausahtaa.116 Alinen lapsenlapsenlapsi, suomalaissyntyinen toimittaja ja kirjailija Mark Levengood kertoo Vanu-Mammasta ja hänen tavaratalostaan: ”Här fanns bland annat Finlands första rulltrappa. Ingen fick åka i den om de inte handlade något i varuhuset. – Hon hade beslutsamhet, kreativitet och modernt tänkande, berättar Mark Levengood. Hon bestämde allt, hade långa arbetsdagar och krävde mycket av sin personal. Och de sista orden hon sa just innan hon dog var: ’Tack alla kunder!’ – Hon kunde väl i alla fall sagt något om sin släkt, säger Mark Levengood…” 117 Kauppaneuvoksella oli tunnetusti hyvä laskupää ja kyky ennakoida markkinoita ja asiakkaiden tarpeita sekä taitoa totuttaa heidät myymiinsä tuotteisiin ja tehdä ne asiakkaille hyödyllisiksi ja välttämättömiksi. Kotiliesi kysyi kauppaneuvokselta, mikä oli hänen menestyksensä salaisuus: ”Itse on kauppaneuvos Grönberg sitä mieltä, että onnistumisen salaisuus liike- elämässä on siinä, että osaa tehdä ahkerasti työtä ja valita itselleen hyvät apulaiset. Työ ja taas työ on kaiken eteenpäinpääsemisen ehto. Mitä enem män ihmisellä on tehtävää, sitä enemmän hän ehtii saada aikaan. – – Lisäksi pitää itsekullakin olla innostusta työhönsä, niin että hän saa siitä iloa; silloin ei raskaskaan työpäivä tunnu väsyttävän. Kauppaneuvos Grönberg on aina tuntenut liikkeensä kehityksen elämäntehtäväkseen ja liikkeensä hyväksi hän vielä nytkin 77-vuotiaana kehittää itseään tutustumalla kaikkeen uuteen, mitä tällä alalla on opittavissa.”118 Vuonna 1948 naiset ja miehet jälleenrakensivat Suomea raskaiden menetysten, säännöstelyn ja työlään alusta aloittamisen ilmapiirissä, joten Kotiliesi kysyy vielä elämänviisautta: ”Kaikille vaikeuksissa kamppaileville Suomen naisille kauppaneuvos Grönberg haluaa sanoa: Vaikeudet ovat sitä varten, että ne voitetaan. Ilman työtä ei kukaan pääse eteenpäin maailmassa. Jos sattuu vastoinkäymisiä, ei niistä saa lannistua, vaan on aloitettava uudestaan uusin voimin. Ja jos ei sittenkään onnistu, täytyy vielä kerran alkaa alusta. Kun tarpeeksi yrittää, voittaa varmasti.”119 Kaupan alan johtajanaiset toimivat ennen kaikkea oma-aloitteisesta yrittäjäomistajuudesta käsin. He toteuttivat Snellmanin ajatusta itse valitusta toiminta- alasta ja työllistivät aivan erityisenä yhteishyvän muotona nimenomaan naisia. Siten he johtajina kierrättivät omaa hyväänsä: yrityksen itsellisinä naisina ja yrittäjinä he olivat aivan konkreettisesti kasvaneet autonomisiksi yksilöiksi, jotka yhdistivät yrittämisen ja johtavan aseman vapauden taloudelliseen vastuuseen alaisistaan. Vapaus ja valta: kaupan alan johtajanaisille nämä henkilökohtaisen itsenäisyyden snellmanilaiset komponentit olivat jokapäiväistä elämää.

  ---

• Turun tuomiokirkkosrk rippikirja 1867-1879 (AP_II I Aa3:14) Sivu 464 4.6.1. Viklund, Cairenius, Kairenius, Kjenberg ; SSHY http://sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=29669&pn... / Viitattu 28.12.2023