Anton ("Ontto Borissa eli Kissa") Borissanpoika Pappi

Talollinen, uunimestari. Kaitajärvi, Suojärvi.

Runonlaulaja.

"Ontto Borissa eli Kissa".

Onttoa pidettiin Suojärven parhaana miespuolisena runonlaulajana. D.E.D. Europaues laulatti häntä v. 1845.

Borissan Ontoi oli kuuluisa uunimestari ja uunia muuratessaan pajatti kuin pappi, siitä sai kirjoihin virallisesti sukunimekseen Pappi. D.E.D. Europaeus laulatti Onttoa 1845. Hänet tunnustettiin Suojärven parhaaksi miespuoliseksi runonlaulajaksi. [Oma Suojärvi -lehti 3/2000, s. 14]. Huomautus: "Pappi"-sukunimi tullee kuitenkin hänen isoisältään Parfenteilta eli Parppeilta.

D.E.D. Europaeukselle vuonna 1846: SKVR VII1 125. Suojärvi. Eur. G, n. 594. -46. Kaidajärvi. Borissan Ontto. Ks. n:ja 418, 419, 420. Iro neiti, impi neito, - - - Meni obrasattomih otsinoih, Paikkoih papitt[omih]. - - - Meni Iro papin luokse; Eipä pappi tullutkana. Meni toisen p[apin] l[uokse]; Eipä tuokana tullut. Tuli vastah Ukko Ylijumala. "Minä ristin sinun lapset: 2:n#1 seppo Ilm[arinen], Tak[oja] tap[uttelija], Palavan rauan patskuttaja." Virkki vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Oi sie, maamo, kant[ajani], Ih[ana] im[ett%C3%A4j%C3%A4ni], Pitäis meiän naia." Kysyy Iro neito: "Kunne lähet, poika, naimah?" "Lähen kauneheh Katerinah." - - - [Seuraa satu Kateriinan kosinnasta.]

Europaeukselle vuonna 1846 laulettu: SKVR VII1 418. Suojärvi. Eur. G, n. 594.#1 -46. Kaidajärvi. Borissan Ontolta, vrt. Bas. n. 67 (KT, n. 50). [Iro-neito - Hiidestä-kosinta.] Iro neiti, impi neito - - - meni obrasattomih otsinoih, paikkoih papitt[omih]; - - - meni Iro papin luokse, 5 eipä pappi tullutkana; meni toisen p[apin] l[uokse], eipä tuokana tullut. Tuli vastah Ukko Ylijumala. "Minä ristin sinun lapset: 10 2:n#2 seppo Ilm[arinen], tak[oja] tap[uttelija], palavan rauan patskuttaja." Virkki vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen]: "Oi sie maamo, kant[ajani], 15 ih[ana] im[ett%C3%A4j%C3%A4ni], pitäis meiän naia." Kysyy Iro neito: "Kunne lähet, poika, naimah?" "Lähen#3 kauneheh Katerinah." 20 "Mäne vain, valjasta hepo, poika!" Hän käi hepoa valjastamah, ei voinuh hepoa valjastaa; semmoinen hepo hyvä on. Sitte käski nuorimman: 25 "Mene, sano, nuori J[oukamoinen], hepoa valjastamah." I hän ei voinuh, raviat on, sano, rahkehet#4, kiintiät rinnukset, 30 vempelet korkiat, ei voinuh valjastaa. Sitte sano: "Oi sinä seppo I[lmarinen], mene sie, sano, valjastamah." Seppo käi siellä, 35 sano emälle perttih tultua: "Eik olluh, sano, raviat rahkehet, eikä kiintiät rinnukset, eikä jykiät vempelet." No sitte hän vellilöi pyrrittää:#5 Läkkä nyt rekeh, sano. 40 No sitte hän veljen issutti rekeh kokall, toisen toisell issutti, itse ajamah rupei ohjih. Sitt veljell kysyy: 45 "Kunne, sanoo, nyt lähet, sanoo." "Lähen, sanoo, kauneheh Katerinah, sanoo, sulhasix v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen] sanoo." "Ohoh, sanoo s[eppo] I[lmarinen], äiä on sinne männyttä, sanoo, 50 vähä on sieltä tullutta." No sitte v[anha] V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen] jorahti hänell vastah: "Ajäpas ielleh, sano". No sitte seppo lähti ajamah dernimäh min vaan voi. 55 No sitte hän ajo, ajo eelleh seppo, no sitte hänell tuli ukko vastah, Ukko Ylijumala. No sitte Ukko Y[lijumala] 60 tapai hevon suust. Sitte hän kysyy sepält, sanoo: "Äiä on tänne männyttä, vain vähän on täältä tullutta." No sitte hän otti sepon da söi vatsah, 65 ukko, se Ylij[umala]. No siitä jäi hänell, veljet, vanha V[%C3%A4in%C3%A4m%C3%B6inen] da nuori J[oukamoinen] istumah#6 rekeh, ei tiietä enää ni minne männä. 70 Siitä seppo I[lmarinen] pyrki ukol⌈l⌉ ääreh vatsast; työnnä, sanoo, hyväsell milma pois ääreh vatsast. Hän ei työntännyh. Nii sitt hän laati paiast pajan, 75 kaatioist laati palkehet, polvest laati alusimet. Sitte laati sormisaaroist pihet, kulakoist laati paljasen. No siitä rupei hän takomah taputtamah, 80 tulist rautaa tuis kuttamah. No sitte rupei ilman ukoll tuli- kypenet pääh nousemah. Rupei ukko se käskemäh seppää pois: "Mäne sano pois vatsast ääreh, 85 lähe, sano, hurast kainalost ääreh." Seppä se sanoi hänell: "Mie kust katson siitäi lähen omallani vallallani." Niin sitte hän hurast kainalost lähti 90 3 kylkiruotaa katkai. No sitte istoutuu rekeh vellilöih luo, veljet sih aikah siin oltih. Siitä i hyö lähtie eelleh aja- mah, jo i tultih 95 kaunehen Katerinan luo. No kysyy sitte Katerina: "Mitä tulitte?" "Tulimma, sanoo, sulhaisix. Emä vastai sanoo: 100 "Sill mie annan omani tyttäreni, ken voinoo kattiloitta keittää, lusikoitta särpää." Miss i sanoi, da siit i keitti se seppä, i särpi lusikoitta. 105 No sitte sanoo sepp[o] I[lmarinen]: "Mi käskietty, se i raattu, antakaa omat sanoo, meille." No sitte sanoi se tytöin emä, sanoi: "Kuin voinette orasien 110 nenäsiä myöte juosta, da nieglojen neniä myöte." Min käski sen i raatoi. "Mi käsketty, se i raattu, anna omat pois." 115 Ne sitte vielä sano, se Katerinan emä, sano: "Ken voinoo purasimen nokkia myöte kävellä, sill mie annan tyttären." No sitte kuin raato sen seppä, sano: "Ku käsketty, se i raattu, 120 antakkaa omani pois." No sitte emä sanoi tyttärelle: "Suoria, sano, pois, nyt täyty, sano, nyt täll antaa. Mäne, sano, kaunis Kate[rina], 125 pese, sano, päivän alla päähyt, pese, pää pelvoipivoix, kaglasi kan[an munix]. Pane, sanoo, pääh, sanoo, ikinilmoinen vaate. 130 No sitte, sano, viekää vanhall Väinämöisell käteh." No sitte häntä vietih käteh vanhall Väinämöisell. No sitte hän sitoi mutsoill sulk- kuisen vyön ympäri keskisen kautta, i itselleh sitoi kynkäh.#7 135 No sitte hän lähti pois, mäni hevosen rekeh ja veljet kai sih istouuttih. No sitte hän lähti seppo ajamah kotih.

1. 1 Tässä runon- ja sadunsekaisessa muistoonpanossa ovat säetys ja suuret ja pienet alkukirjaimet julkaisijan järjestämät.
2. 2 |3:ns| : 2:n.
3. 3 Kauneheh K. : *Lähen* k. K.
4. 4 rahk|ii|t : rahkehet.
5. 5 pyrr|y|ttää|t| : pyrrittää.
6. 6 is|s|umah : istumah.
7. 7 yl. kyynäspääl.

Sama Basilierille vuonna 1884: SKVR VII1 419. Suojärvi. Basilier n. 67 . -25/3 84. Kaidajärvi. Riuttavaara. Ontto Borissa, 64 v. Täällä syntynyt, oli nuoruudessaan oleskellut Repolassa, jossa oli laulut oppinut. Oli syntynyt v. 1820, kuoli 1904:n tienoilla; ammatiltaan uunintekijä. Lauloi Europaeukselle. [Iro-neito - Hiidestä-kosinta.] Iro neito. Iro neito, imbi neito, Kauniš neito kaunikkane Piti siivistä pyhyyttä, Ajan#1 on kaigen oigevutta#2: 5 Ei syöny kanan munii Kukerikun polgemia, Ei syöny rugiita leibii Ubehill on kynnettyjä. Huuti manšikkani mäeltä, 10 Vuolukkani kangahalta: "Tule, sano, tinarinta riibimähä, Vaskisormi valitt̮šemaha!" Ottibo Iro neito, imbi neito Kultasen kuppisen, vaskisen vakkasen, 15 Mäni manšikkasen luo mäellä, Pani manšikkasen kuppih#3, Vuolukkasen kangahalta. Hypitteli, löyhytteli, Koskett onko huulillehe, 20 Huulillehe, kielellehe, Jobas vat̮šah se vajosi. Tuost' on tyyty, tuost on täyty, Tuost on paksuksi panevi. Lähtöö Iro neito, imbi neito 25 Poist' on mailt omilta Maill on maksankarvallisill, Paikoill on papittomilla. Saib' on Iro neito kaunis, Saib' on kolme poigiagi, 30 Jobas poijat nousetella: "Oi, sano, moammoni, kantajoni, Igulline(?) imettäjäni, Pidäshän meill on nimet soaha?" Siit on emoni lähtöögi, 35 Lähtöögi papin luoksi: "Hoi sinä, pappi parka, Oisi miull kolme poigia, Vain on ristimättömiä." Pappis#4 on jorottavi: 40 "Kuga se soabi, Se i nimet panoo." Roihe Iro neioll häbeegi, Juokšoo - - pois kotih.#5 "Oi sinä moammo, kantajani, 45 Saitko meill on nimetkö?" "Engos soanut teill nimiä, Papill on minuu t̮šakattih."#6 Istaltuu on poigii luoksi. Tuli ukko pikkuni: 50 "Oi sinä Iro neito, imbi neito, Mitä sinä itketki?" "Sain on kolme poigiagi, Net on pappi ei ristigä." Ukko jos on jorottavi: 55 "Tiiätkö synnyllähä, Kugas on nuorin synnyllähä, Kugas on vanhin synnyllähä, Kugas keskimäine#7 synnyllähä?" "Tuoss on poiga nuorin synnyllähä, 60 Tuoss on poiga vanhin synnyllähä, Tuoss on poiga keskimmoine synnyllähä" "Kugas on vanhin synnyllähä, Sill olgah vanha Väinämöni, Kugas on nuorin synnyllähä, 65 Sill olgah nuori Jogamoni, Keskimmäisell seppo Ilmollini." Ollaabo hyö eletäägi, Siitbä sanoo moammollensa: "Oi sinä moammoni, kantajani, 70 Tahtomm' myö naia poissagi(?)" "Kunnebo työ naia mänettä?#8" "Mänemmä kauneilla mailla Kaunehen Kateriinan tyttärih." "Ohoi poijat", (sanoogi?) 75 "Äijä on sinne mennyttägi, Vähä on sieltä palajutta." "Menes, nuori Jogamoni, Valjasta hevone!" Lähtöö nuori Jogamoni: 80 Eibä se vembel nostugi. "Oi sinä seppo Ilmollini, Mäne sinä, valjasta hevone!" Sepp' on Ilmollini lähtigi, Vain on vembelen nostaa peällitt̮ši, 85 Eib on minusta vetäägi. Lähti se vanha Vänämöni, Mänigö se, rinnuksen vetää⌈gi⌉, Rubesi rahkehist tilkkumah, Veri on rinnuksist vuotamah. 90 Ajettih on, karettih#9 on Yli meren poikki. Tuloo seppo, Hiion seppo, Vain on vastah on ajavi. "Kunnes on ajat, vanha Väinämöni?" 95 "Ajan on sulhasiks kaunehen Kateriinan tyttärih." "Äijä on sinne mennyttägi, Vähä on sieltä palajuttagi." Tembas#10 on sepposen käsillä, Sen on söi pergi. 100 "Hoi sinä seppo, Hiion seppo, Työnnäs on minuu poissagi, Siivoissas on sisäst, Kunnivoissas on kartanoist!" Loadibo seppo Ilmollini 105 Koadioista palgehetki, Šormi-on šaroist pihetki, Kulakoist on vasaretki. Rubesi Hiion sepäll kybenet peäst nousemaagi Läht hän on siell tagoo(?) 110 Uros puolest on kainalost. Hyppäsi vanhan Vänämösen (korjah?)#11 Läht on orillen ajamah. Ajettih on karetettiigi Kaunehen Kateriinan luoksi. 115 "Mitäs tulit, vanha Vänämöni?" "Tulin itšeäni osottamah, Sinujas katt̮šomaagi." "Migä se minust on kat̮šottavaa?" "Sinust on kat̮šon vaimoks, 120 Kuin ollot varsin hyvä." "Hyvä olin, kuin tulit sie."

1. 1 A|i|on : Ajan.
2. 2 oigeutta : oigevutta.
3. 3 kuppi|seh| : kuppih.
4. 4 jäljessä : (s?).
5. 5 Säe luultavasti kirjoittaessa jäänyt epätäydelliseksi.
6. 6 tšakata = moittia, nuhdella.
7. 7 keskimäine|n| : k.
8. 8 män|ä|ttä : mänettä.
9. 9 kare|h|tih : karettih.
10. 10 Hiion seppo söi Ilmollisen.
11. 11 Korja sanaa ei muistiinpanoissani löydy, säe kun on jäänyt vaillinaiseksi; vaan muistan, että Ontto kysymysteni johdosta selitti, sittekun hän virren oli laulanut, että Väinämöne korjassa eli reessä odotti sillaikaa kun seppo Ilmollini oli Hiien sepon vatsassa.

Relanderille vuonna 1888: SKVR VII1 420. Suojärvi. Relander O, n. 124. -88. Kaidajärvi. Borissan Ontto, sukunimeltä Kissa. [Iro-neito - Hiidestä-kosinta.] Iro neito, impi neito, Kauno neito kaunokkane Piti ikäistä pyhyyttä Kolmekymmentä vuotta. 5 Huusi mantsikkane mäellä, Buolukkane kangahalla: "Tule, Iro neito, poimimah, Poimi kuldaseh kuppiseh, Vaskiseh vakkaseh!" 10 Iro neito poimi sen, Poimi kuldaseh kuppiseh, Vaskiseh vakkaseh. Kosketti buolukkasen kangahalla huulilleh, ylön magiiks mäni. Sen söi siitä; ol kuun, toisen, ni kohustu. Sit sai kolm poigoa, heä rodii huigii häbii, ajo pusistih maih. Poiat ku kasvettih suuriks, moamoil sanottih: meit pitäis ristii, mi meil tuloo nimeks? Poiat#1 risti: kuda ol synnynnältä vanhin, se on vanha Väinämöinen, nuorimmalla Jougamo, keskimmäisen sepän Ilmollisen."#2 Sit ku kasvettih suureks, sanottih: "meil pidää, moamo, naia." Moamo sano: "Kuka#3 voinoo vembelen nostoa, rinnuksen vetiä, se naimah mängöö". Toiseh moah lähtöö naimaa. Käy nuori Jougamo hebosta valjastamah; eipä hebo valjastu, ei rinnus vetäy, eikä vemmel nossu. Sit män seppä keskimmäne; eipä ni sillä nossu. Sit vanhin Väinämö lähti, ni se valjasti, vempelen nosti, rinnuksen veti, veri rinnuksist vuolumah, rasva rahkehien nenistä. Istoutui vanhin Väinämöinen korjaseh, toinen nuori Jougamo#4 ja seppä seväl ajamah.#5 Ajaa karettah, lähti neät toiseh moah naimah. Tuloo Hiien#3 seppä vastah. "Kunne", sano, "mänettä?" "Mänemmä naimah toiseh moah. On siel kaunis Katsi otettavana". Ottaa Hiien#3 seppä, syöp sepän ajajan. Seppä sano: "Työnnä#3 milma siivosti sisäst pois, kunnivosti!" - - - Seppä ei työnnä. Heä loadi sinne paijast pajan, koadiest palgehet, kulakkasist vasarat, sormi-shoaroist pihet, rubei sit tagomah. Kybenet rubei Hiien#3 sepäl peäh nousemah. Sit työnti sepän pois: "mängeä nyt!" Sit käytih, soatih mutso, kotih tuotih moamoloil.

1. 1 |Kudai| Poiat : P.
2. 2 Ilmolli|n|en : Ilmollisen.
3. 3 kk:ssa pieni alkukirjain.
4. 4 Jou|k|amo : Jougamo.
5. 5 |u|jamah : ajamah.

(Lisäys/ Lea Tajakka):

Iivo Härkösen mukaan Relanderin kohtaama Borissan Ontto oli itkusilmin muistellut aikaisempaa runonkerääjää (luultavasti Europaeusta). Anton oli laulanut Irineidosta imbineidosta, Keski-Aunuksen lempivirrestä, jossa Ilmarinen kosittavaansa kiusaannuttuaan laulaa tämän "lokiksi luodolle, kajavaksi kalliolle". Laulunsa Ontto oli sanonut oppineensa Repolasta, Pohjois-Aunuksesta, jossa oli oleskellut nuorena miehenä - ehkäpä Repolan kuuluilta Kyöttisiltä. (IIvo Härkönen: "Suomen Karjalan runonlaulajat"/ luvussa Karjalaisia ja Karjalan ystäviä, teoksessa (toim.) Iivo Härkönen: Karjalan kirja, 1932.)