

In addition to this locality project, please register also to the larger entity, Finland and Karelia Project, that builds family tree in the whole Finland and Karelia. Please register also to the relevant village projects (list below). Joining projects: in the project page, click "Actions" > "Join project".
Eloniemi I
Evanniemi I Hantšakanniemi (Huttula) I Hautavaara I Helylänniemi I Hyrsylä I Ignoila I Kaipaa I Kaitajärvi I Karatsalmi (Annantehdas) I Kivijärvi I Kokonniemi I Korpijärvi I Kotajärvi I Kuikkaniemi I Leppäniemi I Liete I Maimalampi I Moisseinvaara I Naistenjärvi I Nasareinvaara I Nilosaari I Pönttösenvaara (Savinisto) I Salmijärvi I Salonkylä I Suvilahti I Vaaksaus I Varpakylä I Vegarus I Vuontele
Olonets Karelia:
Ostretshino Olonets Danilovo Yalguba Medvezhyegorsk Kimasozero Kondopoga Kotkozero Ladva Lindozero Lodeinoye Pole Munozero Megriga Myanduselga Myatusovo Padany Petrozavodsk Petrovskiy Yam Porosozero Povenets Pudozh Svyatozero Reboly Rypushkalitsy Rimskoye Rugozero Sholtozero Shunga Shuya Velikaya Guba Syamozero Tivdiya Tolvuya Tulomozero Vazhiny Veshkelitsa Vedlozero Vidlitsa Vohtozero South Karelia: Imatra Joutseno Kesälahti Lappee Lappeenranta Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Saari Savitaipale Taipalsaari Uukuniemi Karelian Isthmus: Antrea Heinjoki Johannes Jääski Kirvu Kivennapa Koivisto Kuolemajärvi Muolaa Rautu Räisälä Sakkola Uusikirkko Valkjärvi Viipuri rural municipality Vuoksela Ladoga Karelia: Harlu Hiitola Impilahti Jaakkima Korpiselkä Kurkijoki Lumivaara Pälkjärvi Ruskeala Soanlahti Sortavala town Sortavala rural municipality Suistamo Suojärvi Northern Karelia: Eno Ilomantsi Joensuu Juuka Kiihtelysvaara Kitee Kontiolahti Kuusjärvi Liperi Nurmes Pielisjärvi Polvijärvi Rääkkylä Tohmajärvi Tuupovaara Valtimo Värtsilä Tikhvin Karelia: Klimovo Tver Karelia: Lihoslavl Maksatiha Rameshki Spirovo Torzhok Tver Valday Karelia: Ivanteyevo Yedrovo White Sea Karelia: Yushkozero Kandalaksha Kem Keret Kestenga Kondokka Kovda Kolezhma Lapino Nyuhtsha Olanga Panozero Tihtozero Pongoma Soroka Shuyeretskoye Shuyezero Tunguda Uhta Poduzhemye Vytshetaibola Maslozero Voknavolok
Veshkelitsa parish metrics books (includes also birth, marriage and death records for persons from Suojärvi)
Rekisteröidy paikkakuntaprojektin lisäksi suurempaan kokonaisuuteen, koko Suomen ja Karjalan sukupuuta rakentavaan Suomi ja Karjala -projektiin, sekä soveltuviin kyläprojekteihin (lista alla). Projekteihin liittyminen: kullakin projektisivulla klikkaa Toiminnot > Liity projektiin.
Tämän paikkakuntaryhmän jäsenten keskustelualue Facebookissa - klikkaa tästä!
Eloniemi I Evanniemi I Hantšakanniemi (Huttula) I Hautavaara I Helylänniemi I Hyrsylä I Ignoila I Kaipaa I Kaitajärvi I Karatsalmi (Annantehdas) I Kivijärvi I Kokonniemi I Korpijärvi I Kotajärvi I Kuikkaniemi I Leppäniemi I Liete I Maimalampi I Moisseinvaara I Naistenjärvi I Nasareinvaara I Nilosaari I Pönttösenvaara (Savinisto) I Salmijärvi I Salonkylä I Suvilahti I Vaaksaus I Varpakylä I Vegarus I Vuontele
Paikkakuntaprojektit
Aunuksen Karjala:
Ahnus I Aunus I Danilova I Jallahti I Karhumäki I Kiimasjärvi I Kontupohja I Kotkatjärvi I Latva I Lintujärvi I Lotinapelto I Munjärvi I Mäkriä I Mäntyselkä I Mätässyvä I Paatene I Petroskoi I Petrovski Jam I Porajärvi I Poventsa I Puudoži I Pyhäjärvi I Repola I Riipuskala I Rimoila I Rukajärvi I Soutjärvi I Sunku I Suoju I Suurlahti I Säämäjärvi I Tiutia I Tolvoja I Tulemajärvi I Vaaseni I Veskelys I Vieljärvi I Vitele I Vuohtjärvi I Etelä-Karjala: Imatra I Joutseno I Kesälahti I Lappee I Lappeenranta I Lauritsala I Lemi I Luumäki I Nuijamaa I Parikkala I Rautjärvi I Ruokolahti I Saari I Savitaipale I Simpele I Taipalsaari I Uukuniemi I Ylämaa I Karjalankannas: Antrea I Heinjoki I Johannes I Jääski I Kanneljärvi I Kaukola I Kirvu I Kivennapa I Koivisto I Kuolemajärvi I Kyyrölä I Käkisalmen kaupunki I Käkisalmen maalaiskunta I Lavansaari I Metsäpirtti I Muolaa I Pyhäjärvi I Rautu I Räisälä I Sakkola I Seiskari I Suursaari I Säkkijärvi I Terijoki I Tytärsaari I Uusikirkko I Vahviala I Valkjärvi I Viipurin kaupunki I Viipurin maalaiskunta I Vuoksela I Vuoksenranta I Äyräpää I Laatokan Karjala: Harlu I Hiitola I Impilahti I Jaakkima I Korpiselkä I Kurkijoki I Lumivaara I Pälkjärvi I Ruskeala I Salmi I Soanlahti I Sortavalan kaupunki I Sortavalan maalaiskunta I Suistamo I Suojärvi I Pohjois-Karjala: Eno I Ilomantsi I Joensuu I Juuka I Kiihtelysvaara I Kitee I Kontiolahti I Kuusjärvi-Outokumpu I Lieksa I Liperi I Nurmes I Pielisensuu I Pielisjärvi I Polvijärvi I Pyhäselkä I Rääkkylä I Tohmajärvi I Tuupovaara I Valtimo I Värtsilä I Tihvinän Karjala: Klimovo I Tverin Karjala: Lihoslavlja I Maksuatiha I Ruameška I Spiirova I Toršku I Tver I Valdain Karjala: Ivantejeva I Jedrovo I Vienan Karjala: Jyskyjärvi I Kantalahti I Kemi I Kieretti I Kiestinki I Kontokki I Kouta I Kuolisma I Laapina I Njuhtša I Oulanka I Paanajärvi I Pistojärvi I Ponkama I Sorokka I Suiku I Suikujärvi I Tunkua I Uhtua I Usmana I Vitsataipale I Voijärvi I Vuokkiniemi
Veskelyksen seurakunnan metrikkakirjat (sisältää myös suojärveläisten syntymä-, vihki- ja kuolinmerkintöjä)
Facebookissa oleva keskusteluryhmä Suojärven suvut jossa voi käydä laajemmin keskustelua. Tulgua terveh myös sinne mukaan.
Asukkaat ja hallinto
Ensimmäiset Suojärveä asuttaneet suvut mainitaan nimeltä 1550–1570, ne olivat Pusu ja Kuksina. Lappalaisperäiset paikannimet viittaavat tosin alueen olleen asutun jo aiemmin. 1600-luvulla mainittuja sukuja ovat mm. Kuikin, Kuiginen, Turha, Kutti, Huttuin, Rytzä sekä Määränen.
Suojärvi kuului Kajaanin vapaaherrakuntaan eli Pietari Brahelle vuodesta 1652 alkaen, 1721 se joutui Uudenkaupungin rauhassa Venäjän alamaisuuteen. 1700-luvulla Suojärven lahjoitusmaaisäntinä toimivat kenraali Buturlin, varakuvernööri Engelhard sekä kenraali Kaskin ja hänen perillisensä, 1800-luvun alkupuolella kenraali Orlov-Tshesmenski, kreivitär Anna Orlova-Tshesmenskaja sekä Gromovin veljekset. Vuonna 1856 pitäjän lahjoitusmaat joutuivat Venäjän vuorihallitukselle, jolta Suomen valtio osti ne vuonna 1880 noin 59 tuhannella markalla. Isojako Suojärvellä toimitettiin 1888 ja vahvistettiin viisi vuotta myöhemmin, mutta Suomen valtio luovutti tilakirjat omistajilleen vasta vuonna vuonna 1922 eli peri heiltä aiheetonta maanvuokraa 42 vuotta. Suomeen kuuluessaan Suojärvi oli myös useiden merkittävien runonlaulajien kotipaikka.
Yli 90% suojärveläisistä ennen talvisotaa oli ortodoksisia karjalan kieltä puhuvia asukkaita, Suojärvi oli Salmin ohella tässä mielessä ainutlaatuinen pitäjä Suomessa. Suojärvellä puhuttu karjalan kieli oli pohjoisimmissa kylissä varsinaiskarjalan etelämurteisiin kuuluvaa kieltä ja eteläisimmissä kylissä, mm. laajalla Hyrsylän alueella aunukselaisväritteistä "livvin" murretta - samaa, joka oli Suojärven eteläpuolella sijaitsevan Salmin pitäjän asukkaiden puheenpartena.
Talvisodassa suojärveläiset joutuivat evakkoon, joskin osa asukkaista jouti sotavangiksi ja palautettiin Suomeen vasta toukokuussa 1940. Sodassa tuhoutui 70 % pitäjän kylistä. Lopullisesti asukkaat lähtivät kesäkuussa 1944, heidät sijoitettiin asumaan pääosin Pielisjärvelle, Valtimoon, Nurmekseen, Sotkamoon, Kajaanin maalaiskuntaan ja Juukaan.
Koulutus
Ensimmäinen yksiopettajainen venäjänkielinen seurakuntakoulu perustettiin Suojärven Leppäniemelle 1847. Opettajan vuosipalkka oli 20 tynnyriä ruista, oppilaiksi valittiin yhdeksi vuodeksi 25 kahdestatoista viiteentoistavuotiasta lasta. Vuodesta 1883 alkaen toimi eri kyliä kiertävä pikkulasten seurakuntakoulu, Varpakylän ja Leppäniemen kansakoulut aloittivat 1887 ja Salonkylän koulu 1895. Kirjastot saatiin näiden kylien lisäksi Kaitajärvelle ja Vegarukseen 1890-luvulla.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 23 koulupiiriin. Koulupiirien määrä kasvoi, niin että vuonna 1939 niitä oli 25, yhteensä koululaisia oli 2 623. Venäläinen koulu toimi Karatsalmella vuodesta 1894 alkaen, muita vastaavia kouluja perustettiin yhteensä 14 vuosisadan alkupuolella. Suojärven yhteiskoulu aloitti Lietteen Välikylässä 1938, vaikka keskikoulun kannatusyhdistys oli perustettu jo 1924. Syksyllä 1939 siinä toimi kolme luokka-astetta ja useita rinnakkaisluokkia, rehtorina Lauri Viitala.
Jo 1890 oli perustettu kutoma- ja käsityökoulu, opettajana koulussa toimi pitkään Anna Poutanen. Kaksi kuukautta kestäviä maanviljelys- ja karjanhoitokursseja pidettiin vuodesta 1923 alkaen.
Seurakunnat
Suojärven ortodoksisen srk:n arkisto ;Lahkolaisten luettelo (venäjäksi) :https://digihakemisto.net/item/1298366463/5889080207/2
Suojärvi todetaan vuonna 1589 Sortavalan ortodoksisen seurakunnan kappelina, ensimmäisen Helylänniemeen rakennetun kirkon hävittivät ruotsalaiset: 1615 Suojärvi mainitaan autiona pogostana. Suojärven ortodoksinen seurakunta itsenäistyi vuonna 1630. Korpiselkä erotettiin omaksi seurakunnakseen vuonna 1777. Annantehtaan kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1898. Annantehtaan seurakunta itsenäistyi vuonna 1917, jolloin Suojärven ortodoksinen seurakunta jaettiin kahtia, Suojärven ja Annantehtaan ortodoksisiin seurakuntiin.
Suojärven ortodoksisen seurakunnan pääkirkko, Pyhän Kolminaisuuden kirkko Varpakylässä, oli rakennettu vuonna 1894. Sen vieressä oli Neitsyt Marian kirkko 1600-luvulta. Annantehtaan ortodoksisen seurakunnan pääkirkko oli rakennettu puusta vuonna 1887. Leppäniemen Kristuksen kirkastuksen kirkko rakennettiin vuonna 1930. Tšasounia oli miltei joka kylässä, merkittävimmät Varpakylässä, Moissienvaarassa, Vegaruksessa, Leppäniemellä, Kuikkaniemellä, Kaitajärvellä, Kaipaankylässä, Hautavaarassa, Salonkylässä, Kotajärvellä ja Niemistenkylässä. Vuonna 1939 Suojärvellä asui 9 888 ortodoksia.
Suojärven luterilainen seurakunta kuului aikaisemmin Impilahteen ja vuodesta 1885 rukoushuonekuntana Soanlahden seurakuntaan. Ensimmäinen puukirkko tehtiin Kuikkaniemen kylään, Eranniemeen vuonna 1890. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1928 ja samana vuonna tehtiin puukirkko Suvilahteen. Vuonna 1923 luterilaisia oli Suojärvellä vain viisisataa.
Maatalous ja teollisuus
Suojärveläinen maatalous kehittyi 1920-luvulta lähtien niin, että keskimääräinen tilakoko oli 340 hehtaaria, yksityisiä tiloja oli yli 120 tuhatta hehtaaria ja valtion maata yli 220 tuhatta hehtaaria.
Anna Orlova-Tšesmenskaja rakennutti jo 1809 Karatsalmelle masuunin ja 1814 rautaruukin, siitä tuli Pyhän Annan rautatehdas. Raaka-aineena käytettiin molempien suurten järvien järvimalmia, tehdas toimi liki sata vuotta eli vuoteen 1905 saakka. 1920-luvulla Suojärvelle perustettiin useita sahoja ja puutavaraliikkeitä, vanhastaan siellä oli myös myllyjä. Suksitehdas Urheilutarpeita Oy perustettiin Hyrsylään 1929. Metsä- ja uitto-töiden ansiosta Suojärvi tunnettiin Suomen Klondykena. Suojärvi teollistui ripeästi 1900-luvulla, sillä 1910 maataloutta harjoitti 99,6 % asukkaista, mutta 1939 teollisuusväestön osuus oli 47,3 %. Suojärvellä oli myös kartonkitehdas, joka jatkaa toimintaansa edelleen.
Kauppa ja liikenne
Suojärveläisten varhaisimpia kaupankäyntimuotoja olivat markkinat Käkisalmessa, Sortavalassa, Salmissa, Nurmeksessa ja Kajaanissa. 1700-luvulla mainitaan omassa pitäjässä olleen kauppiaita, mutta ensimmäiset henkikirjoihin merkityt kauppiaat olivat Varpakylän Jemeljan Filipov ja Leppäniemen Dimitri Agapov vasta vuonna 1901. Silti vuonna 1920 kauppiaita oli jo 25.
Vanhin reitti pitäjään kulki Kaipaasta Suojärven itärantaa Varpakylän kautta Pönttösenvaaraan. Siellä siihen yhtyi Salokylästä tuleva tie, joka jatkui Vuonteleen ja Aittojoen kautta Ägläjärvelle ja edelleen Korpiselkään. Repolaan menevä tie oli myös jo varhain käytössä, Pyhän Annan tehtaan perustamisen yhteydessä valmistui tie Karatsalmesta Petroskoihin. Lietteen–Loimolan–Koirinojan tie tehtiin 1880-luvun aikana ja sen jälkeen Kaipaan–Lietteen tie.
Rautatien Suojärvi sai vuosien 1918 ja 1923 välisenä aikana, lähinnä puutavaran kuljetuksia varten. Asema-alueeksi otettiin eteläinen Suvilahti. Rataa jatkettiin myöhemmin Naistenjärvelle.
Autoliikenne kehittyi niin, että 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä.
Suojärven alue nykyään
Nykyään Suojärven keskustaajaman Suvilahden paikalla on Suojärven kaupunki (ven. Суоярви, Suojarvi), jossa on noin 11 700 asukasta (1990). Siellä on sahatoimintaa, iso rajavartioston kasarmi ja tutka-asema sekä rautatieasema. Suojärvellä toimi 1990-luvulla majoitusliike. Suojärven kaupungin lisäksi on entisen Suojärven kunnan alueella Naistenjärven asutushallintoalue, Suojoen ja Piitsjoen kylähallintoalueet sekä osittain Vegaruksen ja Veskelyksen kylähallintoalueet.
Vanhoista suomalaisista kylistä asuttuja ovat vain Kaipaa ja Kaitajärvi. Rautatieasemista asutusta on Piitsjoella, Naistenjärvellä ja Torasjoella. Vähäistä asutusta on lisäksi Hyrsylässä, Hautavaarassa ja Ignoilassa sekä Kuikkaniemen ja Leppäniemen alueilla. Neuvostoaikaisia kyliä ovat Lahkolampi, Suojoki ja Vegarus. Kaikki muut kylät ovat autioita ja asumattomia.
[https://fi.wikipedia.org/wiki/Suoj%C3%A4rvi]
Arkistolähteitä, Suojärvi:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Ilomantsin, Enon ja Kiihtelysvaaran sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Korpiselän sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Suistamon sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Salmin sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Impilahden sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Porajärven, Himolan, Jänkäjärven ja Valasmon seurakuntien sekä Selkin pogostan sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Veskelyksen, Salmenniskan ja Tulemajärven sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Säämäjärven sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Pyhäniemen sukuhaarat:
Arkistolähteitä, Suojärven-sukupuuhun liittyvät Repolan sukuhaarat:
Muita lähteitä:
Hautakivien tietoja:
Muut lähteet:
Linkkikokoelma:
1. Arkistolähteitä
[http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?atun=242043.KA]
2. Henkilöhaut
3. Henkilökuvauksia ja kansanperinne, jossa mainintoja henkilöistä
4. Karttoja ja karttalinkkejä
[http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11896583]. Tähän karttaan liittyvä paikannimiluettelo:
[http://www.genealogia.fi/hakem/itakarjala.htm]
[http://wikimapia.org/#lang=en&lat=62.342598&lon=34.160614&z=10&m=b]
[http://koti.kapsi.fi/timomeriluoto/KARTAT/Topografiset%20kartat/]
5. Pitäjä- ja kyläsivuja
6. Sukusivuja
[http://www.fedotov-family.narod.ru/]
7. Verkkolehtiä, uutisia ja tietopaketteja
[http://www.luovutettukarjala.fi/aloitussivu.htm]
[http://monuments.karelia.ru/ob-ekty-kul-turnogo-nasledija/katalog-o...]
[http://kizhi.karelia.ru/collection/]
[http://vedlozero.ru/poselenie/newspaper/]
[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/talvisodan_ensimmainen_paiva_...]
[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/talvisodan_ensimmainen_paiva_...]
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1741688/artic...
Nälänhätä Suojärvellä 1919:https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1205814/artic...
В дополнение к этому местному проекту, пожалуйста, зарегистрируйтесь также на главной странице
проекта Финляндия и Карелия.
Элониеми I
Эванниеми I
Ханчаканниеми (Хуттула) I
Хаутаваара I
Хелюлянниеми I
Хюрсюля I
Игнойла I
Кайпаа I
Кайтаярви I
Каратсалми (Аннантехдас) I
Кивиярви I
Коконниеми I
Корпиярви I
Котаярви I
Куйкканиеми I
Леппяниеми I
Лиете (Пески) I
Маймалампи I
Моиссейнваара I
Найстенъярви I
Назарейнваара I
Нилосаари I
Пёнттёсенваара (Савинисто) I
Салмиярви I
Салонкюля I
Сувилахти I
Вааксаус I
Варпакюля I
Вегарус I
Вуонтеле
Олонецкая Карелия
Остречино I
Олонец I
Данилово I
Ялгуба I
Медвежьегорск I
Кимасозеро I
Кондопога I
Коткозеро I
Ладва I
Линдозеро I
Лодейное Поле I
Мунозеро I
Мегрега I
Мяндусельга I
Мятусово I
Паданы I
Петрозаводск I
Петровский Ям I
Поросозеро I
Повенец I
Пудожи I
Святозеро I
Реболы I
Рыпушкалицы I
Римское I
Ругозеро I
Шёлтозеро I
Шуньга I
Шуя I
Великая Губа I
Сямозеро I
Тивдия I
Толвуя I
Туломозeро I
Важины I
Вешкелица I
Ведлозеро I
Видлица I
Вохтозеро I
Южная Карелия (область Финляндии):
Иматра I
Йоутсено I
Кесялахти I
Лаппеэ I
Лаппеэнранта I
Лауритсала I
Леми I
Луумяки I
Нуйямаа I
Париккала I
Раутъярви I
Руоколахти I
Саари I
Савитайпале I
Симпеле I
Тайпалсаари I
Уукуниеми I
Юлямаа I
Карельский перешеек:
Антреа I
Хейнйоки I
Йоханнес I
Яаски I
Каннельярви I
Каукола I
Кирву I
Кивеннапа I
Койвисто I
Куолемаярви I
Город Кякисалми I
Кякисалми сельский муниципалитет I
Лавансаари I
Метсяпиртти I
Муолаа I
Рауту I
Ряйсяля I
Саккола I
Сескар I
Сяккиярви I
Терийоки I
Уусикиркко I
Вахвиала I
Валкярви I
Город Выборг I
Выборг сельский муниципалитет I
Вуоксела I
Ладожская Карелия:
Харлу I
Хийтола I
Импилахти I
Яккима I
Корписелькя I
Куркиёки I
Лумиваара I
Пялкярви I
Рускеала I
Салми I
Соанлахти I
Город Сортавала I
Сортавала сельский муниципалитет I
Суйстамо I
Суоярви I
Северная Карелия (область Финляндии):
Эно I
Иломантси I
Йоэнсуу I
Юука I
Кийхтелюсваара I
Китеэ I
Контиолахти I
Куусярви-Оутокумпу I
Лиекса I
Липери I
Нурмес I
Пиелисенсуу I
Пиелисярви I
Полвиярви I
Пюхяселькя I
Ряаккюля I
Тохмаярви I
Тууповаара I
Валтимо I
Вяртсиля I
Тихвинская Карелия:
Климово I
Тверская Карелия:
Лихославль I
Максатиха I
Рамешки I
Спирово I
Торжок I
Тверь I
Валдайская Карелия:
Ивантеево I
Едрово I
Беломорская Карелия:
Юшкозеро I
Кандалакша I
Кемь I
Кереть I
Кестеньга I
Кондокка I
Ковда I
Колежма I
Лапино I
Нюхча I
Оланга I
Панозеро I
Тихтозеро I
Поньгома I
Сорока I
Шуерецкое I
Шуезеро I
Тунгуда I
Ухта I
Подужемье I
Вычетайбола I
Маслозеро I
Вокнаволок
Метрические книги Вешкельского прихода (включает также записи о рождении, браке и смерти для лиц из Суоярви)
Суоя́рви (Шуерецкий погост, фин. и карел. Suojärvi — болотное озеро) — город в Республике Карелия Российской Федерации. Административный центр Суоярвского района, образует Суоярвское городское поселение.
География
Расположен в южной части Республики Карелии, в 136 км от Петрозаводска по автодороге Петрозаводск — Суоярви, на южном берегу озера Суоярви. Железнодорожный узел Суоярви I.
История
Побережье озера Суоярви начало заселяться с XIV века. В архивных документах 1500 года упоминается о поселении Кайпаа с 20 дворами на южном берегу озера Суоярви — там, где сейчас находятся городские кварталы.
В XVI—XVII веках поселение входило в состав Водской пятины Новгородской земли как Шуерецкий погост.
Согласно Столбовскому мирному договору в 1617 году территория поселения была включена в состав Шведского королевства.
В 1721 году, в результате завершившейся Северной войны, территория поселения была возвращена в состав Царства Русского по условиям Ништадтского мирного договора и включена в состав Выборгской провинции Санкт-Петербургской губернии.
В 1799 году приписные крестьяне Суоярвсской волости поставили на Александровский завод 215924 пуда озёрной руды[3]. В кирхшпиле Суоярви добывалась лучшая во всей Выборгской губернии железная руда[4].
В 1804 году земли Суоярвской волости выкупил у казны граф А. Г. Орлов-Чесменский и построил Каратсалминский чугуноплавильный завод.
В 1812 году территория была включена в состав Суоярвской волости княжества Финляндского Российской империи. В 1917 году княжество Финляндское стало независимым государством.
Финляндия
В 1917—1940 годах — поселение в составе Финляндии.
В 1926 году был построен лесозавод и фабрика по производству картона.
Советско-финская война (1939—1940)
30 ноября 1939 года началась война, оборону в районе между озёрами Суоярви и Варпаярви вела 12-я стрелковая дивизия (12. divisioona).
В декабре 1939 года наступающие соединения 8-й армии Красной армии (командующий — комдив И. Н. Хабаров) продвинулись вперёд на 86 км, овладели Суоярви, Лоймолой и Питкярантой. В ходе декабрьских боёв 1939 года советское командование приняло решение, что для снабжения своей группировки советских войск недостачно существующих грунтовых автомобильных дорог: Петрозаводск — Вешкелица — Чалка и Спасская Губа — Вохтозеро — Чалка (не имеющих соединения с дорожной сетью Финляндии) и необходимо строительство железной дороги для дальнейшего наступления Красной армии.
В Суоярви эвакуация мирного населения не была проведена и жители волости деревнями остались на местах. 2 февраля 1940 года, согласно директиве Ставки Верховного Главнокомандования СССР «О мерах по борьбе со шпионажем», началось выселение оставшегося финского населения с занятых территорий в тыл Карелии в специальные лагеря.
В период с января по апрель 1940 года советские железнодорожные войска проложили железную дорогу из Петрозаводска в Суоярви. Протяжённость дороги составила 132 километра. Её строительство закончилось после заключения мирного договора 1940 года. Первый поезд прошёл по новой линии 15 марта 1940 года. 20 марта 1940 года в Суоярви был выведен штаб 56 стрелкового корпуса. 23 ноября того же года он был преобразован в штаб 7-й армии.
В 1940 году после завершения Зимней войны согласно мирному договору бо́льшая часть Выборгской губернии была передана СССР. С 1940-го года Суоярви — в составе Карельской Автономной ССР.
Великая Отечественная война (1941—1945)
Суоярви был захвачен финской армией 13 июля 1941 года. Красная армия захватила Суоярви 11 июля 1944 года.
СССР
В 1949 году в соответствии с постановлением Совета Министров СССР «О мероприятиях по восстановлению и развитию лесозаготовок в Карело-Финской ССР» было разрешено привлекать в Карелию ингерманландских финнов. Однако в приграничных с Финляндией районах, в том числе и в Суоярви, им по-прежнему проживать запрещалось.
30 сентября 1956 года была открыта железная дорога на участке Суоярви — Поросозеро. Участок железнодорожной линии строился 6 лет.
Действовали Суоярвский леспромхоз, птицефабрика, бетонный завод, типография, размещался погранотряд.
Российская Федерация
В 2007 году Суоярвское РОВД переехало в новое здание, в котором до реконструкции располагался клуб АО «Картонтара»
Церкви
В 2010 году в Суоярви было построено новое каменное здание храма Рождества Христова по проекту архитектора Ирины Соболевой. 7 ноября 2010 года было совершено малое освящение храма Архиепископом Петрозаводским и Карельским Мануилом. РПЦ (Московский патриархат).
[https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D1%83%D0%BE%D1%8F%D1%80%D0%B2%...]