Bernhard Indrenius

Is your surname Indrenius?

Connect to 149 Indrenius profiles on Geni

Share your family tree and photos with the people you know and love

  • Build your family tree online
  • Share photos and videos
  • Smart Matching™ technology
  • Free!

Bernhard Indrenius

Russian: Бернгард Эммануилович Индрениус, генерал от инфантерии
Birthdate:
Birthplace: Fredrikshamn, Finland
Death: October 23, 1884 (72)
St. Petersburg, Russia (Russian Federation)
Place of Burial: Pyttis, Finland
Immediate Family:

Son of Emanuel Isaksson Indrenius and Kristina Elisabet Indrenius
Husband of Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja and Natalia Emilia Maria Clayhills
Father of Emanuel Indrenius; RDML Johannes Indrenius; Bernhard Anton Harald Indrenius; Dagmar Marie Hildegard Zalewski; Emilia Ingeborg Olga Indrenius and 1 other
Brother of Amanda Christina Indrenius; Christian Indrenius; Johanna Elisabeth Indrenius and Emanuel Indrenius
Half brother of Elisabeth Catharina Indrenius; Elisabeth Christina Indrenius; Carl Emanuel Indrenius; Leopold Edvard Indrenius; Carolina Indrenius and 2 others

Occupation: General av infanteriet, friherre
Managed by: Mikael Lundsten
Last Updated:

About Bernhard Indrenius

https://hiski.genealogia.fi/hiski/93kehz?fi+0423+vihityt+2158

Bernhard Indrenius oli suomalainen vapaaherra ja jalkaväenkenraali, joka palveli Venäjän keisarillisessa armeijassa ja siirtyi sitten Suomen suuriruhtinaskunnan siviilihallintoon.

Indrenius valmistui upseeriksi Haminan kadettikoulusta 1825, kävi Pietarin sota-akatemian ja tuli kapteenin vakanssille Venäjän armeijan esikuntaan 1835. Kaukasian sodissa 1837-1853 hän toimi mm. armeijakunnan esikuntapäällikön adjutanttina. Hänet aateloitiin vuonna 1854 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen aatelisena sukuna numero 223.

Osallistuttuaan Krimin sotaan Indrenius nimitettiin Mikkelin ja sitten Viipurin läänin kuvernööriksi 1856. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1862 ja jalkaväenkenraaliksi 1872. Myöhemmin hän toimi senaattorina, Suomen asiain komitean jäsenenä, Aleksanterin-Yliopiston varakanslerina sekä Suomen kenraalikuvernöörin viransijaisena. Hänet korotettiin vapaaherraksi 1871 ja introdusoitiin ritarihuoneeseen 1872 vapaaherrallisena sukuna numero 51.Indrenius toimi ruotuväkikomitean puheenjohtajana 1866, asevelvollisuuskomitean puheenjohtajana 1871 sekä sukunsa edustajana vuosien 1863-64, 1867 ja 1877 valtiopäivillä.

Indreniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1846 oli kenraaliluutnantti Lavrenti Vasilkovskin tytär Natalia Lavrentjevna Vasilkovskaja (k. 1848).[2] Vuonna 1857 hän avioitui Henrik Clayhillsin tyttären Natalia Emilia Clayhillsin (k. 1929) kanssa. Naimakaupan yhteydessä hän sai haltuunsa Kyminkartanon kartanon.

Bernhard Indrenius tuli oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan 18.3.1825. Valmistuttuaan koulusta hänet ylennettiin vänrikiksi ja määrättiin 23. tykistöprikaatin 1. raskaaseen patteriin 3.2.1829. Indrenius ylennettiin aliluutnantiksi ja siirrettiin 19. tykistöprikaatiin 1.12.1832. Hän suoritti Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin Pietarissa 28.11.1832 - 20.10.1834, minkä jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi ja komennettiin 7.11.1834 Varsovan armeijajoukkojen esikuntaan merkittynä yleisesikunnan upseeriluetteloihin. Indrenius komennettiin 5.4.1835 2. armeijakunnan esikuntaan Kremenetsiin Volynian kuvernementtiin, jossa hän laati 6.5. - 22.9.1835 sotilaallis-tilastollisen kuvauksen Volynian kuvernementista. Hänet siirrettiin 2.10.1835 palvelukseen 6. tykistöprikaatiin pysytettynä yleisesikunnan upseeriluetteloissa ja ylennettiin 8.11.1835 alikapteeniksi.

Indrenius komennettiin 12.4.1836 palvelukseen Kaukasian armeijakuntaan. Hän osallistui 1837 - 1853 sotatoimiin kaukasialaisia vuoristoheimoja vastaan Dagestanissa ja kunnostautui muun muassa Dargon linnoituksen valtauksessa 1845. Indrenius määrättiin 20.5.1838 Kaukasian armeijakunnan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi ja ylennettiin kapteeniksi 7.4.1839 edelleen pysytettynä yleisesikunnan upseeriluetteloissa. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 7.4.1844, määrättiin Kaspianmeren alueen sotaväenpäällikön esikuntapäälliköksi Dagestaniin 5.9.1849 ja ylennettiin everstiksi 4.10.1849 sekä kenraalimajuriksi 13.10.1852.

Indrenius määrättiin 8.11.1853 Kaukasiassa olevien joukkojen esikuntapäällikön apulaiseksi ja siirrettiin itämaisen sodan alettua Vähässä-Aasiassa turkkilaisia vastaan taistelevien joukkojen esikuntapäälliköksi 14.11.1853. Hän kunnostautui Bash-Kadykalorin taistelussa 1854. Indrenius siirrettiin Kaukasiassa olevien joukkojen esikuntapäälliköksi 27.5.1854.

Sodan jälkeen Indrenius nimitettiin 22.11.1856 Mikkelin läänin kuvernööriksi ja asetettiin armeijan jalkaväkeen. Hänet siirrettiin 30.12.1856 Viipurin läänin kuvernööriksi. Idreniukselle oli myönnetty aatelisarvo Suomessa 19.4.1854, ja suku merkittiin 29.10.1857 Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna 223.

Indrenius ylennettiin kenraaliluutnantiksi 28.12.1862. Hänet nimitettiin 9.3.1866 Keisarillisen Suomen Senaatin talousosaston jäseneksi ja määrättiin 10.3.1866 Aleksanterin yliopiston vt. varakansleriksi siirrettynä yleisesikunnan upseeriluetteloihin. Hänet sai nimityksen 13.7.1869 Suomen asiain komitean jäseneksi Pietariin, ja hänelle myönnettiin ero vt. kanslerin virasta; senaattorin viran hän säilytti. Indrenius määrättiin 31.3.1871 senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi pysytettynä edellisessä virassaan. Hänet korotettiin 9.4.1871 vapaaherralliseen arvoon ja vapaaherrallinen Indrenius-suku kirjattiin Suomen ritarihuoneeseen numerolla 51.

Indrenius nimitettiin Suomen asiain komitean puheenjohtajaksi Pietarissa 6.5.1871. Hänet nimitettiin 3.4.1873 Suomen kenraalikuvernöörin vt. apulaiseksi pysytettynä edellisissä viroissaan. Indrenius ylennettiin jalkaväenkenraaliksi 28.4.1878. Hän sai eron Suomen kenraalikuvernöörin vt. apulaisen virasta 10.6.1881, senaatista ja Suomen asiain komitean puheenjohtajan tehtävästä 18.2.1882 sekä sotapalveluksesta 3.3.1882.

Kun kenraali Indrenius 1866 nimitettiin senaatin talousosaston jäseneksi, esiintyi hän toimissaan varsin varovaisesti ja tasapuolisesti. Hän ei esimerkiksi suomen kieltä koskevissa kysymyksissä liittynyt jyrkimpiin ruotsinmielisiin. Indrenius johti 1866 niin sanottua ruotuväkikomiteaa ja toimi 1871 puheenjohtajana asevelvollisuuskomiteassa, jonka työn tuloksena saatiin aikaan 1878 vielä vapaussodan aikana käytössä ollut asevelvollisuuslaki. Harkiten Suomen etua ajanut Indrenius nautti Aleksanteri II:n suurta luottamusta. Suomen suuriruhtinaskunnan silloisen kenraalikuvernöörin, jalkaväenkenraali Nikolai Adlerbergin viransijaisena Indrenius toimi useaan otteeseen 1869 - 1871. Indrenius edusti sukuaan valtiopäivillä 1863 - 1864, 1867 ja 1877.

О Бернгарде Эммануиловиче Индрениусе, генерале от инфантерии (русский)

Бернгард (Борис) Эммануилович Индрениус, русский генерал, участник Крымской войны, помощник Финляндского генерал-губернатора.

view all 11

Bernhard Indrenius's Timeline

1812
January 4, 1812
Fredrikshamn, Finland
1847
May 26, 1847
Tiflis, Georgia, Russian Empire
1859
January 18, 1859
Viipuri, Finland
1865
June 21, 1865
Viipuri, Finland
1868
July 24, 1868
1884
October 23, 1884
Age 72
St. Petersburg, Russia (Russian Federation)
????
????