Canutus Martini Carelius

https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/374

Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra ja Tukholman kaupungin konsistorin (kapitulin) jäsen ainakin jo 1593, jolloin allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen (Confessio Fidein vuoden 1693 painetussa suomennoksessa hänet mainitaan Tukholman capitulariusten joukossa: ”Canutus Martini con. Finn;”).

Nimitettiin Alatornion kirkkoherraksi 15.8.1599, astui virkaan ilmeisesti 1.5.1600.

Herttua suostui pyyntöön ja antoi avoimella kirjeellään 25.10.1602 herra Georgiukselle määräyksen toimia saarnamiehenä ja sielunpaimenena lappalaisten parissa sekä Tornion että Kemin Lapissa.

Kirkkoherra Carelius joutui seuraavina vuosina suuriin hankaluuksiin viranhoidossaan ja oli jonkin aikaa virasta pidätettynä. Tornion käräjillä lokakuussa 1605 käsiteltiin häntä vastaan esitettyjä syytöksiä, joita arkkipiispa Olaus Martiniin nurjamielisesti suhtautunut kuningas Kaarle IX piti niin raskauttavina, että hän kirjeessään 20.9.1607 tiukkaan sävyyn vaati arkkipiispalta selitystä siitä, millä oikeudella tämä oli nimittänyt huonomaineisen, Tukholmaan rikoksistaan vastaamaan kutsutun herra Knutin Tornion kirkkoherraksi. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että Careliusta syytettiin ainoastaan siitä, että hän oli ostanut karhuntaljan ja joissakin tapauksissa antanut kirkkorangaistuksia ennen kuin syytettyjä oli tuomittu maallisessa oikeudessa. Uppsalan arkkipiispa Olaus Martini oli pitänyt näitä rikkomuksia niin vähäpätöisinä, että Carelius oli asetettu takaisin virkaansa. Seurakuntalaisiltaankin kirkkoherra sai toukokuussa 1607 kiittävän lausunnon järjestyksen palauttamisesta seurakuntaan ja myös siksi, että hän saarnasi ”ymmärrettävällä kielellä” (suomeksi). Hänen kirkkoherrana ollessaan Ylätornio erotettiin Tornion emäseurakunnasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi 1606.