Carl Gustaf Theslöf

http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustav_Thesl%C3%B6f

http://www.blf.fi/artikel.php?id=3661

Kuten monelle muullekin suomalaiselle, Haminan kadettikoulu toimi Carl Gustaf (Gösta) Theslöfille väylänä Venäjän keisarikunnan palvelukseen. Hänen valmistuttuaan 20-vuotiaana hänet nimitettiin 1892 aliluutnanttina kotikaupunkinsa 4. Oulun tarkk'ampujapataljoonaan. Seuraavana vuonna hän siirtyi Suomen sotaväestä Rostovin 2. krenatöörirykmenttiin Moskovaan ja pääsi 1896 Pietarin yleisesikunta-akatemiaan. Sieltä hän valmistui kolme vuotta myöhemmin alikapteenina. Lupaavan alun jälkeen Theslöfin sotilasura kuitenkin katkesi pian hänen palattuaan 1901 Suomeen Haminan kadettikoulun venäjän kielen opettajaksi. Tilanne maassa oli kiristynyt keisarin pyrkiessä yhtenäistämään valtakunnan hallintoa suuriruhtinaskunnan itsehallinnon kustannuksella. Theslöf vakuuttui tällaisten pyrkimysten tuhoisuudesta Suomelle, ja hänen suhtautumisensa keisarikuntaan muuttui voimakkaan kielteiseksi. Suomen sotaväki lakkautettiin syksyllä 1901, ja kun Haminan kadettikoulun sotilaskoulutus lopetettiin seuraavana vuonna, Theslöf erosi armeijasta.

Seuraavat vuodet Theslöf toimi Hangossa ruotsalaisen yhteiskoulun venäjän kielen ja voimistelun opettajana sekä kansakoulujen tarkastajana. Samalla hän hankkiutui kosketukseen aktivistipiireihin, jotka suunnittelivat Suomen irrottamista keisarikunnasta väkivalloin. Venäjän ja Japanin välille syttyi sota keväällä 1904, ja aktivistit katsoivat tilaisuutensa tulleen. Touko - kesäkuussa Theslöf tarjosi Jonas Castrénin kanssa apuaan japanilaiselle sotilasasiamiehelle, eversti Motojirô Akashille, joka pyrki Ruotsista käsin yhteyteen Venäjän vallankumouksellisten kanssa. Suomalaisten nationalistien itsenäisyyshaaveet eivät kuitenkaan sopineet yhteen vallankumouksellisten tavoitteiden kanssa, ja aktivistien toiveet yhteisrintamasta valuivat lopulta tyhjiin.

Henkilökohtaisesti Theslöf kammoksui ajatusta sosialistisesta vallankumouksesta. Kun valtakunnassa syksyllä 1905 syntyi suurlakko, hän oli Helsingissä järjestämässä ylioppilaiden suojeluskaartia, josta hän yritti muovata vastavoiman paikalliselle työväen punakaartille. Aamupäivällä 6.11. hän oli vähällä johtaa joukkonsa avoimeen yhteenottoon Johan Kockin johtaman punakaartin kanssa, mutta lopulta tilanne laukesi. Mitä yksityisiä tavoitteita Theslöfillä sitten olikin merkityksensä korostamiseksi, lakon päätyttyä ylioppilaiden suojeluskaarti hajosi ja sen komentaja syrjäytyi jälleen julkisesta toiminnasta.

Suurlakon jälkeen Theslöfistä tuli Suomen Yhdyspankin Hangon konttorin johtaja ja hän ryhtyi liikemieheksi "tmi Karl Boströmin" omistajana. Hän solmi 1907 avioliiton kunnallisneuvoksen tyttären Karin Korsmanin kanssa ja asui seuraavat vuodet kunniallisena kansalaisena Hangossa. Hän alkoi myös kirjoittaa runoja, jotka julkaistiin kahtena kirjana 1910 - 1911.

Toistaiseksi Theslöf oli onnistunut pitämään laittoman toimintansa salaisena, mutta häntä pidettiin epäilyksenalaisena. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi elokuussa 1914, viranomaiset eivät enää ottaneet riskejä. Theslöf pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan. Hänellä oli kuitenkin tukijoita suomalaisen virkamiehistön ja Venäjän Itämeren laivaston piirissä, ja tuomio muutettiin karkotukseksi. Theslöf muutti Ruotsiin, missä hän ryhtyi aktiivisesti ajamaan Suomen itsenäistämistä ottamalla osaa pääasiassa entisistä keisarillisen armeijan suomalaisista upseereista koostuneen niin sanotun sotilaskomitean toimintaan. Hän loi yhteyksiä myös Ruotsin sotilastiedusteluun ja oli keväällä 1917 mukana neuvottelemassa Saksan sotavoimien yleisesikunnan edustajan kanssa sotilaallisesta avusta.

Tapahtumat Suomessa ajoivat kuitenkin Theslöfin ja sotilaskomitean ohi. Venäjällä syttyi vallankumous, ja joulukuussa 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Pian tämän jälkeen maa ajautui sisällissotaan. Theslöf, joka oli siirtynyt Ruotsin yleisesikunnan palvelukseen, ryhtyi Tukholmassa järjestämään aseiden, elintarvikkeiden ja kenttäsairaalan lähettämistä Vaasaan paenneelle hallitukselle. Hän suunnitteli myös Ahvenanmaan valtausta Ruotsista käsin, mutta Ruotsin laivasto ehti ensin. Lopulta hän matkusti hallituksen joukkojen ylipäällikön, kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheimin kutsusta Vaasaan, missä hänestä tehtiin yleisesikuntapäällikkö everstin arvoisena.

Tässä tehtävässä Theslöf jatkoi lähes koko sodan ajan ottaen keskeisellä tavalla osaa valkoisten sodanjohtoon. Huhtikuun lopussa, punaisten vastarinnan jo murtuessa, hänet nimitettiin kenraalimajurina Viaporin linnoituksen komendantiksi ja Helsingin virkaa tekeväksi ylikäskynhaltijaksi. Nimityksen arvo jäi tosin vähäiseksi, sillä Helsinki oli saksalaisten miehittämä eikä valkoisilla ollut sinne aluksi edes suoria yhteyksiä.

Sisällissodan päätyttyä Gösta Theslöf huomasi olevansa jälleen sovittamattomassa ristiriidassa vallanpitäjien kanssa. Kun Mannerheim toukokuun lopussa 1918 erosi vastalauseena saksalaisten kasvavalle vaikutusvallalle, Theslöf seurasi hänen esimerkkiään ja palasi Ruotsiin. Theslöfin värikäs ura ei kuitenkaan ollut vielä aivan ohi. Saksalaissuuntauksen kärsittyä haaksirikon Mannerheimistä tuli joulukuussa 1918 Suomen valtiohoitaja, ja Theslöf palasi kotimaahansa armeijan 2. Divisioonan komentajaksi. Paluu sotilasuralle jäi kuitenkin tälläkin kertaa lyhyeksi. Itärajan vartioinnista vastannut Theslöf ajoi Suomen osallistumista Venäjällä riehuvaan sisällissotaan ja kamppailuun Itä-Karjalan omistuksesta. Mannerheimin hävittyä presidentinvaalit kesällä 1919 Theslöf ymmärsi näiden pyrkimysten kariutuneen ja jätti pettyneenä armeijan lopullisesti vain 47-vuotiaana. Loppuvuotensa hän vietti Tammisaaressa harrastaen puutarhanhoitoa.

Carl Gustaf Theslöf, Gösta S 26.4.1872 Muhos, K 28.3.1939 Tammisaari. V sotakomissaari Alexander Theslöf ja Lydia Malmberg. P 1907 - Karin Matilda Lilian Isabella Korsman S 1888, K 1974, PV kunnallisneuvos, varakonsuli Karl Vilhelm Korsman ja Lilian Mathilda Franziska von Schramm.

URA. Haminan kadettikoulu 1885 - 1892; Pietarin yleisesikunta-akatemia 1896 - 1899; voimistelunopettajakurssi yliopistossa 1900 - 1901; Venäjän kirjallisuuden ja kielen tutkinto yliopistossa. Aliluutnantti 4. Oulun tarkka'ampujapataljoonassa 1892, Rostovin 2. krenatöörirykmentissä Moskovassa 1883 - 1896; luutnantti 1896; alikapteeni 1899; Haminan kadettikoulun venäjän kielen opettaja 1901 - 1902; Hangö samskolan venäjän kielen ja voimistelun opettaja 1903 - 1906; Hangon kansakoulujen tarkastaja 1904 - 1907; Suomen Yhdyspankin Hangon konttorin johtaja 1906 - 1911; liikemies, toiminimi Karl Boströmin omistaja 1906 - 1918; sotilaskomitean jäsen Tukholmassa 1914 - 1917; Ruotsin yleisesikunnan palveluksessa; eversti, Valkoisen armeijan etappipäällikkö, yleisesikuntapäällikkö 1918; kenraalimajuri, Viaporin linnoituksen komendantti, Helsingin vt. ylikäskynhaltija 1918; ero; 2. Divisioonan komentaja 1919.

Ylioppilaiden suojeluskaartin komentaja 1905.

Tuomittiin kuolemaan 1914; karkoitettu Ruotsiin 1914.

Ruotsin varakonsuli Hangossa 1907 - .

Kunnianosoitukset: Vapaudenristi (VR) 1; VR 2; Suomen Valkoinen Ruusun K I; Preussin rautaristi 2; Ruotsin Miekka-r. K 1. Kollegiasessori 1903.

TUOTANTO. Georg Örne / runoelma. 1910 (nimimerkki Gustaf Björling); Blad för Vinden : dikter. 1911.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. M. Akashi, Rakka ryusui : colonel Akashi's report on his secret cooperation with the Russian revolutionary parties during the Russo-Japanese war. 1988; K. Castrén, Suomen 4. Oulun tarkk'ampujapataljoonan päällystö 1880 - 1919. 1981; E. W. Juva, Suomen kansan aikakirjat X. 1938; M. Klinge, Ylioppilaskunnan historia 3 : 1872 - 1917. 1968.

AUKTORITEETTITUNNISTEET. VIAF: 56589755

Kirjoittaja(t): Risto Marjomaa Julkaistu 23.3.2007 Artikkelitekstin pituus: 5979 merkkiä

Marjomaa, Risto: Theslöf, Gösta. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 29.3.2020) Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-003661 (ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)

Lähde: https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3661