Casimir Ehrnrooth

Johan Casimir Ehrnrooth opiskeli Helsingfors Lyceumissa 1843 - 1845 ja siirtyi sitten 18.7.1845 oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan. Valmistuttuaan kadettikoulusta hänet ylennettiin kornetiksi ja määrättiin Henkivartioväen ulaanirykmenttiin 20.8.1850. Hänet ylennettiin luutnantiksi 18.12.1851. Ehrnrooth opiskeli 1852 - 1855 Pietarin yleisesikunta-akatemiassa, mutta ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa. Hänet ylennettiin aliratsumestariksi 21.5.1855. Samana vuonna hän osallistui Viipurin ja Rajajoen välisen alueen puolustamiseen itämaisen sodan aikana. Ehrnrooth määrättiin 7.3.1856 vanhemmaksi adjutantiksi yleisesikuntatehtäviä varten Henkivartioväen reservijalkaväkiarmeijakuntaan, mistä hänet majuriksi ylennettynä siirrettiin 25.7.1856 kenraaliadjutantti, ruhtinas Vorontsovin jalkaväkirykmenttiin Kaukasiaan. Hän osallistui 1856 - 1860 sotatoimiin kaukasialaisia vuoristoheimoja vastaan Tšetšeniassa ja Dagestanissa.

Ehrnrooth ylennettiin 11.9.1859 everstiluutnantiksi ja merkittiin yleisesikunnan upseeriluetteloihin. Hänet määrättiin 9.7.1860 9. jalkaväkidivisioonan esikuntapäälliköksi, mistä tehtävästä hänet 15.11.1860 siirrettiin vastaavaan tehtävään 15. jalkaväkidivisioonaan. Ehrnrooth ylennettiin everstiksi 7.9.1862 ja määrättiin 15.2.1863 6. jalkaväkidivisioonan esikuntapäälliköksi sekä 23.5.1863 27. Vitebskin jalkaväkirykmentin komentajaksi pysytettynä yleisesikunnan upseeriluetteloissa, jolloin hän palveli samalla Czestochowan kaupungin sotilaskomentajana Varsovan ja Wienin välisellä rautatiellä. Hän osallistui 1862 - 1864 Puolan kapinan kukistamiseen ja toimi maalis-toukokuussa 1864 kenraali, ruhtinas Shahovskoin seuraajana Olkusch-Miechovskan sotilasalueen komentajana.

Ehrnrooth määrättiin 10.5.1867 Venäjän armeijan yleisesikunnan sotatieteellisen komitean kanslian sihteeriksi, ylennettiin kenraalimajuriksi ja merkittiin armeijan jalkaväen upseeriluetteloihin pysytettynä edellisessä virassaan 11.9.1868. Hänet määrättiin 3.10.1868 17. jalkaväkidivisioonan komentajan apulaiseksi, 7.11.1870 6. jalkaväkidivisioonan komentajan apulaiseksi sekä 11.9.1873 6. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Hänet siirrettiin 8.12.1876 13. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi ja määrättiin 15.12.1876 11. jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Tämän divisioonan komentajana hän taisteli Turkin sodassa 1877 - 1878 ja haavoittui Oltenitsan taistelussa 14.6.1877. Ehrnrooth ylennettiin kenraaliluutnantiksi 3.11.1878.

Ehrnrooth sai eron sotapalveluksesta 23.3.1880. Hänet lähetettiin keisari Aleksanteri II:n käskystä Bulgariaan, missä keisarinna Maria Aleksandrovnan veljen, Hessen-Darmstadtin prinssin poika Alexander von Battenberg oli valittu Bulgarian ruhtinaaksi edellisenä vuonna. Ehrnrooth nimitettiin 4.4.1880 ruhtinaskunnan sotaministeriksi ja samalla Alexander I:n neuvonantajaksi. Bulgarian olojen rauhattomuuden takia kenraali Ehrnrooth nimitettiin 14.3.1881 ruhtinaskunnan ulkoministeriksi ja lopulta myös ministerineuvoston puheenjohtajaksi. Ehrnroothin avulla ruhtinas Alexander I syrjäytti valtiosäännön ja hankki itselleen diktatorisen vallan, mikä kuitenkin osoittautui lyhytaikaiseksi.

Ehrnrooth palasi uudelleen Venäjän armeijan palvelukseen, ja hänet merkittiin 27.7.1881 yleisesikunnan upseeriluetteloihin. Hänet määrättiin 31.1.1882 Suomen ministerivaltiosihteerin apulaiseksi Pietariin ja nimitettiin 9.11.1888 Suomen ministerivaltiosihteeriksi sekä samalla Aleksanterin yliopiston vt. kansleriksi valtiosihteeri Theodor Bruunin jälkeen. Hän sai eron näistä tehtävistä 5.4.1891, ja omasta pyynnöstään hänelle myönnettiin ero sotapalveluksesta 11.4.1891.

Ehrnrooth palveli pitkään Venäjällä eikä Suomen oloja tuntemattomana ollut Suomen kannalta paras mahdollinen valinta ministerivaltiosihteeriksi 1888. Hänen rehellisyyttään ja isänmaallisuuttaan tuskin on syytä epäillä, mutta aikana, jolloin olisi erityisesti ollut valvottava Suomen perustuslaillisten oikeuksien loukkaamattomuutta hänen aktiivisuutensa tulli-, posti- ja rahalaitoksen yhtenäistämishankkeissa sekä vuoden 1890 postimanifestin valmistelemisessa ja läpiviemisessä aiheuttivat Suomessa ankaraa kritiikkiä. Kun venäläiset lehdet 1891 syyttivät kenraali Ehrnroothia erään keisarillisen käskykirjeen ruotsinnoksen väärentämisestä, hän pyysi ja sai eron ministerivaltiosihteerin virasta.

Reserviin siirryttyään kenraali Ehrnrooth asui omistamallaan Seestaan tilalla Nastolassa, kunnes hän 1902 muutti loppuvuosikseen Helsinkiin ja omistautui muun muassa sotahistoriallisten muistelmien kirjoittamiseen. Hänen kuolemansa jälkeen Seestaan tila ja kartano siirtyivät vuorineuvos Georg Casimir Ehrnroothille. Kenraali Ehrnroothin sotahistoriallisia kirjoituksia ilmestyi muun muassa Finsk Militär Tidskriftissä ja venäläisessä Vojennyj Sbornik -sotilasaikakauslehdessä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Casimir_Ehrnrooth

http://www.interlingua.fi/gbul/gfehrnr.htm

http://www.blf.fi/artikel.php?id=3265

Kunnia- ja ansiomerkit: sodan 1853 - 1856 vaalea pr. mm. 1856; VenA 3 mk. 16.2.1858; VenSt 2 kkr. mk. 19.3.1859; VenVl 4 mrk. 1859; VenY kultasapeli urh. 31.3.1859; VenA 2 kkr. mrk. 1863; VenVl 3 mk. 1863; PuolVirMilR R 1863; VenSt 1 4.9.1874; VenA 1 mk. 1878; RomTrD 1878; sodan 1877 - 1878 vaalea pr. mm. 1878; VenVl 2 1881; RomTR suurr. 1881; HessFiJR suurr. 1881; VenVK R 1883; BulgAR R 1 1883; VenAN 17.4.1887; VenAN brilj. 1890.

GEDCOM Note

<p>http://www.blf.fi/artikel.php?id=3265</p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p>http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=89</p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p>http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Casimir_Ehrnrooth</p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p>http://www.interlingua.fi/gbul/gfehrnr.htm</p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p></p></p><p><p>Kunnia- ja ansiomerkit: </p></p><p>sodan 1853 - 1856 vaalea pr. mm. 1856; VenA 3 mk. 16.2.1858; VenSt 2 kkr. mk. 19.3.1859; VenVl 4 mrk. 1859; VenY kultasapeli urh. 31.3.1859; VenA 2 kkr. mrk. 1863; VenVl 3 mk. 1863; PuolVirMilR R 1863; VenSt 1 4.9.1874; VenA 1 mk. 1878; RomTrD 1878; sodan 1877 - 1878 vaalea pr. mm. 1878; VenVl 2 1881; RomTR suurr. 1881; HessFiJR suurr. 1881; VenVK R 1883; BulgAR R 1 1883; VenAN 17.4.1887; VenAN brilj. 1890.