Kristina Johansdotter Krogerus

Avioliittoon vihkiminen Israel Kuneliuksen kanssa Viitasaarella 27.5.1712: Viitasaari vihityt 1711-1730 (AP I C:1) 1711, 1712, 1714 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=3181... / Viitattu 12.07.2023

Kristina Schmidt, syntynyt n. 1685 Narvassa. Hänen isänsä oli Johan Schmidt ja äitinsä Maria Tuomaantytär. Viipurin kämnerinoikeudessa 15.12.1685 käsiteltävässä asiassa yhtenä osapuolena oli narvalaisen konstaapelin Johan Schmidtin vaimo Maria Tuomaantytär. Samaa sukua ovat todennäköisesti olleet 1620-luvulla Narvassa porvarina ollut Tuomas Schmidt ja vouti Tönis Schmidt. (Tiedot Tommy Koukka)

Kristiinalla mainitaan olleen aviomies jo Narvassa. Ilmeisesti mies on kuollut sodan melskeissä, koska Kristinasta on maininta sotaa pakenevana leskenä Vanhan Kerimäen historiassa.(Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 265) Kristiina pakeni äitinsä Maria Tuomaantyttären kanssa Suomen suuntaan, avioitui Olaus Krogeruksen kanssa ja tämän kuoltua Israel Kuneliuksen kanssa.

Kristiinan perheestä ja hänen tyttärensä Anna Marian elämästä on kirjoittanut Terho Sormunen (Tarina on myös Anna Maria Krogeruksen /Krogera) profiilissa):

Terho Sormusen kirjoittama sukutarina perheen vaiheista:

Kolme vuosisataa sitten Säämingin, Savonlinnan ja Kerimäen seudulla elämä oli monella tavalla raskasta. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla olivat Suomen historian suurin väestökatastrofi (1). Se tuntui myös Kerimäellä, 30 % isännistä kuoli nälkävuosien seurauksena (2). Ruotsin kuningas Kaarle XI kuoli vatsasyöpään keväällä 1697. Kuninkaaksi nousi hänen jälkeensä 15-vuotias nuorukainen, Kaarle XII, joka Kaarle XI:n hautajaisten vuoksi järjestetyillä valtiopäivillä syksyllä 1697 julistettiin täysi-ikäiseksi (3). Naapurimaat, joiden kustannuksella Ruotsi oli laajentunut suurvallaksi, solmivat Ruotsin vastaisen liiton (4). Suuri Pohjan sota alkoi 12. helmikuuta vuonna 1700 ilman sodanjulistusta (5). "Jo sodan alkuvaiheessa Savoon alkoi saapua pakolaisia sotatoimialueelta, lähinnä Inkerinmaalta (6)."

Kerimäen kirkkoherrana vuodesta 1692 alkaen oli Olaus Samuelis Krogerus (7), s. 1650. Hän oli Säämingin kirkkoherran Samuel Olai Krogeruksen (8) ja Anna Bertilsdotter Kettuniuksen (9) poika. Olaus vamistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1671. Hän toimi triviaalikoulun rehtorina 1680-1692 Viipurissa. Olaus Krogerus avioitui Anna Tuomaantyttären kanssa (10). Keväällä 1705 hänen vaimo kuoli. Pakolaisten mukana Kerimäelle tuli Inkerinmaalta leskeksi jäänyt sotapakolainen Kristina Schmidt (11). Hän oli Anna Tuomaantyttären sisaren, Maria Tuomaantyttären tytär. Venäläiset olivat tuhonneet Maria Tuomaantyttären omaisuuden ja tappaneet hänen lapsensa ja lastenlapset, vain Kristina oli jäänyt eloon (12). Olaus oli sairaalloinen ja hänen taloudenpitonsa oli mennyt retuperälle vaimon sairauden ja kuoleman myötä.

Olaus Krogerus kosi Kristinaa ja kahdeksan päivää myöhemmin hän painosti pakolaisena Inkeristä tullutta pappia, Simon Aganderia, vihkimään heidät 14.10.1705 ilman kuulutuksia. Agander oli ollut Inkerissä Deglinan seurakunnan kirkkoherrana. Agander tutki avioliittoon aikovien sukulaissuhteen, hän ei pitänyt sitä avioesteenä. Olaus Krogerus erotettiin virastaan Viipurin konsistorin päätöksellä 18.4.1706 (13). Tuore aviopari joutui asiasta kihlakunnanoikeuteen, joka totesi heidän rikkoneen niin Raamatun ohjeita kuin maallista lakia. Heille langetettiin kuolemanrangaistus. Raskauttavana asiassa oli se, että kirkkoherrana Krogeruksen olisi pitänyt tietää mikä on laitonta. Kihlakunnanoikeuden tuomiota ei heti voitu panna täytäntöön, koska kuolemantuomio täytyi alistaa hovioikeuden ratkaistavaksi. "Laittomasti vihitty pari vältti lopulta pyövelin kouran" (14). Käytettävissäni olevasta aineistosta ei käy ilmi, lievennettiinkö tuomiota ylemmissä oikeusasteissa vai lykkääntyikö käsittely sotatilan ja isovihana tunnetun venäläisten miehityksen takia.

Olaus Krogerukselle ja Kristina Schmidtille syntyi ainakin kaksi lasta, Samuel (15) ja Anna Maria (16). Perhe asui vielä 1707 Kerimäellä, josta he muuttivat ennen Anna Marian syntymää Tynkkylänjoelle Sääminkiin. Perheen taloustilanne velkojien lähdettyä liikkeelle ei ollut kehuttava. Entiseltä kirkkoherralta perittiin käräjillä velkoja, tosin Krogerus myös velkoi vanhoja rästejä käräjillä velallisiltaan (17). Lähes kymmenen vuotta kestänyt sota oli vienyt sotakuntoisia miehiä taisteluihin ja palauttanut sotaa pakenevia heidän tilalleen. Sotaonnen käännyttyä Pultavalla (18) muuttui pakolaisten vyöry hallitsemattomaksi. Pakolaisten mukana tuli Sääminkiin nälkä ja rutto. Erityisesti vuoden 1710 talven ja kevään kuluessa pakolaisia nääntyi teiden varsille ja myös paikkakuntalaisia kuoli suuri määrä (19). Viipurin antauduttua kesäkuussa 1710 alkoi sota näkyä myös Säämingissä. Karjalan puolustusta johtanut Carl Gustaf Armfelt vetäytyi Säämingin seuduille ja perusti päämajansa Nerolan rustholliin Pihlajaniemelle (20).

Vihollisen lähestyessä kadolta, rutolta ja sotaväkeen viemiseltä pelastuneet sääminkiläiset valmistautuivat vallan vaihtoon. Omaisuutta kätkettiin ja monet valmistautuivat pakomatkalle. Vihollisella oli huono maine, kerrottiin mm. että Pietarissa myytiin suomalaisia orjaksi jopa viidelläkymmenellä kopeekalla. Olaus Krogerus lähti pakomatkalle perheensä kanssa talvella 1710-1711. "Matkansa pään onneton kirkkoherra tapasi Joroisissa, missä hänet haudattiin 19.2.1711 (21)." Kristina Schmidt oli jälleen pakomatkalla, nyt hänen matkassa olivat orpolapset, nelivuotias Samuel ja vajaa kaksivuotias Anna Maria. Olaus Krogeruksen sukulaisia asui Joroisissa ja Leppävirralla, todennäköisesti pakolaiset saivat turvan vähäksi aikaa heidän luotaan (22). Joroisten kirkkoherrana oli vanha mies, Samuel Simalius (23). Samuelin poika Samuel Simalius nuorempi oli kappalaisena Viitasaarella (24). Sitä kuinka tarinan yksityiskohdat kuuluvat ei ole minulle kerrottu, joten en voi sitä tässä paljastaa. Syksyllä 1711, lokakuun 19 päivä, Viitasaarella oli Samuel Simalius nuoremman lapsen, Christinan, ristiäiset (25). Christinan äiti on Susanna, Israel Kuneliuksen ja Elisabeth Paulintyttären tytär. Christinan kummeina mainitaan mm. herra Israel Cunelius ja rouva Kristina Schmidt.

Viitasaarella kappalaisena vuodesta 1684 alkaen toimi Israel Benedicti Cunelius (26). Israel oli Viitasaaren kirkkoherran Benedictus Canuti Cuneliuksen Luumäellä 1662 syntynyt poika (27). Israel oli jäänyt leskeksi (28), 27.5.1712 Israel Cunelius ja Kristina Schmidt vihittiin avioliittoon Viitasaarella (29). Anna Marian pysyvämmäksi lapsuuskodiksi tuli Israel Kuneliuksen koti Jurvansalossa (30). "Pysyvä" ei siihen historialliseen aikaan merkinnyt vakaata tai muuttumatonta. Merkittävä muutos perheen elämään tuli syksyllä 1713, Israel Cunelius kuoli ja hänet haudattiin 13.9.1713 (31). Samana vuonna pakolaisina liikkeelle lähteneitä saavutti Viitasaarella Suuri Pohjan sota. Venäläiset miehittivät Suomen kahdeksaksi vuodeksi. Viitasaarella ei ollut sotanäyttämöä, lähimmät taistelut käytiin Konginkankaalla Liimattalan Housiaisten mäellä. Venäläisten joukot kiersivät taloissa keräämässä veroja, varastamassa, tuhoamassa paikkoja ja tappoivat sekä pahoinpitelivät asukkaita. Ihmiset pakenivat kodeistaan piilopirtteihin ja metsiin, jotka olivat vihollisille saavuttamattomia paikkoja. Viitasaaren kirkkoherrasta Henrik Porthanista (32) kerrotaan, että viholliset olivat saaneet tietoonsa hänen pitävän yhteyttä "kivekkäisiin", eli sisseihin. Ryhmä venäläisiä sotilaita oli tulossa ottamaan hänet kiinni. Onnekseen Henrik oli saanut viestin venäläisen tulosta, joten hän oli pakannut kirkon hopeiset astiat ja paennut perheensä kanssa yötä myöten Tornioon (33). Isoviha oli raskainta sotilashallinnon aikana. Olot vakiintuivat 1717 jälkeen Viitasaarella, kun Venäjälle aiemmin siirtynyt Kustaa Otto Douglas johti Turun kenraalikuvernöörikuntaa (34). Uudenkaupungin rauha 1721 Ranskan välityksellä toi rauhan. Ruotsi joutui luopumaan kaikista Itämeren eteläpuolella olevista alueista (35), sekä Kaakkois-Suomesta.

Lähdetiedot eivät minulle paljasta, missä päin Jurvansaloa Israel Kuneliuksen talo sijaitsi. Samoin jään epätietoiseksi siitä, miten he tulivat toimeen. Todennäköisesti isovihan aikana heidänkin perheessä syötiin petäjäistä ja keitettiin lehtiä ruuaksi. Israel Kuneliuksella oli kaiketi viisi lasta (36). Vanhimman lapsen nimi tuossa edellä tuli jo mainittua, Susanna Kunelia (37). Hän tietojeni mukaan kuoli isovihan aikana. Toinen sisaruksista esitellään Viitasaaren lukkarin Antti Kahilaisen (eli Kahelinin) lapsen Marian kummina, neito Elisabet Kunelia (38). Hän avioitui isovihan aikana Pekka Kallenpoika Liimataisen kanssa (39). Pekka oli Saarijärven Pyyrinlahden Liimattalan talosta, Kalle Pekanpoika Liimataisen poika (40). Kolmas Israelin lapsista Bengt esiintyy kirkonkirjoissa ensimmäistä kertaa (41) lapsen ristiäisissä. Viidestoista päivä marraskuuta vuonna 1725 syntyi Jurvansalossa Olavi, isäksi on kirjattu Bengt Cunelius ja äiti on Anna Maria Krogera (42). Todettakoon vielä varmuuden vuoksi, vaikka tarkkanäköisenä sen jo huomasit; puolisoa ei tarvinnut lähteä kyliltä etsimään, Bengt eli Pentti on Israel Cuneliuksen poika ja Anna Maria Krogera on Kristina Schmidtin tytär. Anna Maria tuli äidiksi nuorena. Rippikoulua ei todennäköisesti vielä 1720-luvulla ollut, Olavin syntyessä Anna Maria oli 16-vuotias. Olavi kuoli vajaa 3-vuotiaana (43).

Elisabet Kunelian (44) siirryttyä emännäksi Liimattalan taloon 1720-luvulla, muutti Israel Kuneliuksen muutkin elossa olevat lapset Saarijärven Pyyrinlahteen. Saarijärven ensimmäisestä rippikirjasta löydämmekin Pentti Cuneliuksen ja Anna Maria Krogeran. He näyttävät asuvan Liimattalassa 1726-1727 (45). Sitten he palasivat takaisin Jurvansaloon, jossa heille syntyi Christina Elisabet 28.4.1729 (46). Pian Pentti ja Anna Maria palasivat takaisin Liimattalaan, jossa heille syntyi Catharina (47). Liimataisten tila Liimattala oli vuonna 1627 halottu, jolloin oli syntynyt talo nimeltä Alatalo. Alatalo halottiin 1735, Pekka Markunpoika Liimatainen oli silloin talon isäntänä. Pekka Markunpoika oli toisen osatalon isäntänä vuoteen 1738, jonka jälkeen isännäksi tuli tyttären mies, Johan Israelinpoika Kunelius (48). Pekka Markunpojan tyttären nimi on Kaarina Markuntytär, s. 1712. Johan on todennäköisesti syntynyt vuonna 1711, joten voi hyvin kysyä kysymyksen, johon on vaikea löytää vastausta. Kuoliko Viitasaaren kappalaisen, Israel Cuneliuksen, ensimmäinen vaimo Elisabeth Paulintytär vaikeaan synnytykseen? Tuon toisen Alatalon osatalon isännäksi ryhtyi Pentti Kunelius jo vuonna 1735 (49) ja talo nimettiin myöhemmin isännän mukaan Penttiläksi. Emäntänä talossa näyttää olevan Anna, eli Anna Maria Krogera. Alatalossa Anna Marialle ja Pentille syntyi poika, Pentti Pentinpoika, s. 1737 (50). Hänestä tuli Penttilän seuraava isäntä (51).

Talollisen elämä Isovihan jälkeen toi mukanaan monenlaisia haasteita. Vuodet eivät olleet veljeksiä viljelijälle. Halla vieraili säännöllisin väliajoin viljelyksillä, väliin tuli kuiva kesä ja oli vuosia jolloin liiallinen sade pilasi kasvun. Vuonna 1737 rajuilma esti rukiin kylvön ja seuraavana vuonna oli puute siemenviljasta, joten kylvöt jäivät vähäisiksi (52). Suuren Pohjan sodan tuoma hävitys vaati vielä käsittelyä sen ajan ihmisten keskustelussa. Tiesivätkö Saarijärven Pyyrinlahdessa asuvat mitään sen ajan Ruotsin ulkopolitiikasta? Hatut ja myssyt taistelivat Kansliapresidentti Arvid Hornin kukistumiseen johtaneilla 1738-1739 valtiopäivillä. Kyllä Pyyrinlahdessa tiedettiin: "Pekka Liimatainen edusti kihlakuntaansa valtiopäivillä, jotka olivat koko valtakunnan kannalta käänteentekevät. Vuosien 1738-1739 valtiopäivillä taistelivat nimittäin hatut ja myssyt vallasta, ja kun hatut pääsivät voitolle, oli edessä pikkuviha ja venäläismiehityksen aika. Pekka Liimatainen, joka muiden suomalaisten tavoin vastusti valtiopäivillä hattujen sotapolitiikkaa, ehti itse vanhoilla päivillä nähdä pikkuvihan onnettomuudet, sillä hän kuoli vuonna 1743 (53)." Pikkuviha päättyi Turun rauhaan, jonka myötä raja siirtyi Kymijoen läntiseen suuhaaraan ja Ruotsi menetti Savonlinnan tienoon. Anna Maria Krogeran syntymäpaikka uuden rajan myötä jäi Venäjän haltuun.

Viitasaaren kappalaisen Israel Cuneliuksen ja Elisabeth Paulintyttären pojista on yksi vielä esittelemättä, Israel Israelinpoika Cunelius. Hänen nimensä voi löytää 2.10.1734 tehdystä Everstiluuntantin komppanian värväysluettelosta (54). Ruotusotamies Israel Israelinpoika syntyi vuonna 1710, hän sai asuttavakseen Liimattalan talon Riihiniemi -torpan sisarensa Elisabet Kunelian mieheltä, Pekka Liimataiselta. Tuossa edellä olen esitellyt neljä Anna Maria Krogeran ja Pentti Kuneliuksen lapsista; Olavin, Christina Elisabetin, Cathrinan ja Pentin. Tässä seuraavat viisi; Beata (55), s. 1741, Cabriel (56), s. 4.2.1748, Samuel (57), s. 4.1.1749, Ester (58), s. 3.6.1750 ja Carl (59), s. 12.8.1753. Anna Maria Krogeran kuolemasta minulla ei ole tarkkaa tietoa. Saarijärven seurakunnan rippikirjoista puuttuu jakso 1753- 1766, joidenkin tietojen mukaan hän on kuollut vuonna 1760 (60).

Terho Sormunen terho.sormunen@gmail.com

1) Nälkävuodet 1696-1697 olivat Suomen historiallisen ajan suurin väestökatastrofi. Kahden vuoden aikana kuoli nälkään ja tauteihin noin 120 000 ihmistä: luku vastasi noin 30 prosenttia koko maan väestöstä. (Suomi kautta aikojen, toimittaneet Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta, Oy Valitut Palat-Reader's Digest Ab Helsinki, sivu 134)

2) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 202-203

3) Suomi kautta aikojen, toimittaneet Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta, Oy Valitut Palat-Reader's Digest Ab Helsinki, sivu 135

4) Tanska ja Puola olivat solmineet sopimuksen yhteistyöstä Ruotsia vastaan maaliskuussa 1698. Kuitenkin vasta syyskuussa 1699 päästiin niin pitkälle, että Tanska, Saksi ja Venäjä allekirjoittivat Dresdenissä sopimuksen yhteisestä hyökkäyksestä Ruotsia vastaan seuraavan vuoden tammikuussa tai helmikuussa. (Suomen historia 3, Suomi suurvaltaaikana, suurvallan loppu, kansanusko, Weilin + Göös, Espoo 1985, sivu 233)

5) Pohjois-Euroopan rauha rikkoontui 12.2.1700, kun kuningas August II Väkevän saksilaiset joukot marssivat Puolan Liivinmaalta Väinäjoen yli. Tieto hyökkäyksestä tuli Tukholmaan maaliskuun alussa. Heti tämän jälkeen tuli viesti, Tanska on hyökännyt Holsteiniin, jonka turvallisuuden Ruotsi oli taannut. Syyskuussa 1700 Ruotsiin tuli tieto, Venäjän tsaari Pietari oli julistanut Ruotsille sodan ja marssinut joukkoineen Inkerinmaalle. (Suomen historia 3, Suomi suurvalta-aikana, suurvallan loppu, kansanusko, Weilin + Göös, Espoo 1985, sivu 236-)

6) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 320

7) Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Olof Krogerus. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2120>. Luettu 11.12.2019, Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 264-265, Säämingin historia 1:1, kirjoittanut Pekka Lappalainen, kustantaneet Säämingin kunta, Säämingin seurakunta, 1970 Pieksämäki, sivu 397

8) Samuel Olai Krogerus oli Kuopion kirkkoherran, Olai Andreae Krogeruksen poika. Suvun juuret ovat historian hämärässä. Axel Bergholm perimätietoon nojaten esittää sukukirjassaan, että Krogerukset ovat polveutuneet eräästä saksalaisesta pappissuvusta. (Säämingin historia 1:1, kirjoittanut Pekka Lappalainen, kustantaneet Säämingin kunta, Säämingin seurakunta, 1970 Pieksämäki, sivu 395)

9) Anna Kettunius oli Jääsken kirkkoherran, Bartholdus Andreae Kettuniuksen (1612-1634), tytär: (http://hiski.genealogia.fi/seurakunnat/srk?CMD=PRIESTS&ID=152&TYPE=...)

10) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 263; Anna Tuomaantytär oli Kerimäen kirkkoherra (1659-1679) Olaus Herman von Borgen 2. vaimo ja Olaus Samuelis Krogeruksen 1. vaimo. Anna Tuomaantyttärellä ja Olaus Krogeruksella oli todennäköisesti poika, Henrik, s. 1701. Henrik oli kortteerimestari/kersantti, joka ensin asui Kerimäellä, sen jälkeen pitkään Rantasalmen Kolkantaipaleella, kunnes 18.12.1768 muutti Leppävirralle kuollen siellä.

11) Kristina Schmidt, syntynyt n, 1685 Narvassa. Hänen isänsä oli Johan Schmidt ja äitinsä Maria Tuomaantytär. Viipurin kämnerinoikeudessa 15.12.1685 käsiteltävässä asiassa yhtenä osapuolena oli narvalaisen konstaapelin Johan Schmidtin vaimo Maria Tuomaantytär. Samaa sukua ovat todennäköisesti olleet 1620-luvulla Narvassa porvarina ollut Tuomas Schmidt ja vouti Tönis Schmidt. (Tiedot Tommy Koukka), http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=4381

12) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 265: Anna Tuomaantyttären kirje kuninkaalle, joka oli Olaus Krogeruksen anomuksen liitteenä (katso viitetieto 14)

13) Säämingin historia 1:2, kirjoittanut Pekka Lappalainen, kustantaneet Säämingin kunta, Säämingin seurakunta, 1970 Pieksämäki, sivu 397. Ylioppilasmatrikkelista löytyy ruotsiksi yksityiskohtaisempi kertomus: Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Olof Krogerus. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2120>. Luettu 11.12.2019

14) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 264-635. Tuomiota lievennettiin ylemmissä oikeusasteissa tai sitten sen käsittely lykkääntyi sodan takia. Krogerus ennätti vedota kuninkaaseenkin tuomionsa purkamiseksi.

15) Samuel Krogerus, s. noin 1707 Kerimäellä, opiskeli Turun Katedraalikoulussa 1723-1727. Hänet vihittiin papiksi 1728 Porvoon hiippakunnassa. Kangasniemellä kappalaisena 1730-1757, kuoli 28.9.1757 Kangasniemi. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Samuel Krogerus. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=5565>. Luettu 22.12.2019. Kangasniemen seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1737-1792 (I C:2), jakso 335: 1757 Kuolleet; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6317949 / Viitattu 22.12.2019

16) Anna Maria, syntyi 6.4.1709 Säämingissä : Säämingin seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1708-1778 (I C:1, 1708 - 1712, 1723 - 1778), jakso 17: 1710; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6460325 / Viitattu 7.12.2019,

17) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 265

18) Suomi kautta aikojen, toimittaneet Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta, Oy Valitut Palat-Reader's Digest Ab Helsinki, sivu 140: "Kaarle XII:n aikomuksena oli iskeä suoraan Venäjän sydämeen. Suurhyökkäys alkoi kesäkuussa 1708. Kaarlen itsensä johtama pääarmeija hyökkäsi Puolasta. Kenraali Lewenhauptin joukkojen tuli lähteä samaan aikaan liikkeelle Riiasta, ja kenraali Lybeckerin Suomesta. Kuninkaalla oli myös sopimus Venäjällä kapinoivien kasakoiden tuesta. Sotaretki epäonnistui alusta alkaen, sillä joukot lähtivät liikkeelle eri aikaan. Lybecker ei onnistunut valtaamaan Pietaria, Lewenhaupt lyötiin Lesnajassa, ja kasakoiden nousu kukistettiin. Kaarlen pääarmeijaa näännytti venäläisten poltetun maan taktiikka, ja hän joutui kääntymään etelään. Ratkaisu tapahtui Ukrainassa Pultavan kaupungin luona 28. kesäkuuta 1709. Tsaari ja kuningas olivat viimein vastakkain. Pultava oli Ruotsin suurvallan lopun alku. Kaarle XII pakeni Turkkiin, jossa hän yritti taivuttaa sulttaania liittoon Venäjää vastaan. Hän epäonnistui ja joutui viettämään vuosikausia Turkissa lähes vankina. Ruotsi oli vailla johtajaa ja vihollisten armoilla."

19) Säämingin historia 1:2, kirjoittanut Pekka Lappalainen, kustantaneet Säämingin kunta, Säämingin seurakunta, 1970 Pieksämäki, sivu 561-

20) Säämingin historia 1:2, kirjoittanut Pekka Lappalainen, kustantaneet Säämingin kunta, Säämingin seurakunta, 1970 Pieksämäki, sivu 562. Kertomuksessani "Helena Kähärä" kerron Armfeltin johtamasta sotaretkestä Trondheimissa Norjassa. (Helena Heikintytär Kähärä)

21) Vanhan Kerimäen historia I:1, kirjoittanut Asko Mielonen, 1993 Jyväskylä. Sivu 265, Olof Krogeruksen hautaus 19.12.1711, Joroisten seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1708-1741 (I C:1, 1708 - 1710, 1722 - 1728, 1730 - 1741), jakso 126: 1711-1712 ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6698853 / Viitattu 22.11.2019

22) Jorosten kappalaisena 1699(?)-1714 toimi Henricus Krogerus nuorempi. Hän oli mahdollisesti Olof Krogeruksen veljen poika. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4345, Joroisten historia I, kirjoittanut Raimo Viikki, Joroisten kunta ja seurakunta, 2003 Keuruu. Sivut 476-477, Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat > Pien-Savon tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat > Varsinaisten asioiden pöytäkirjat > Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1711-1712 (KO a:21); Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24166529 / Viitattu 17.3.2020

23) Samuel Simalius oli ollut eskadroonan pappina eversti Tauben rykmentissä, sitten 17 vuotta Ruokolahden kappalaisena (1676-1693). Simalius vihittiin Joroisten kirkkoherraksi huhtikuun alussa 1694 pidetyssä rovastintarkastuksessa. Samuel Simalius kuoli vuoden 1712 lopulla 72-vuotiaana. Hänet haudattiin 23.11.1712 samanaikaisesti hänen puolisonsa Katarina Ulvikin kanssa. (Joroisten historia I, kirjoittanut Raimo Viikki, Joroisten kunta ja seurakunta, 2003 Keuruu. Sivut 466-467). Joroisten seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1708-1741 (I C:1, 1708 - 1710, 1722 - 1728, 1730 - 1741), jakso 127: 1712,1713,1716 ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6698855 / Viitattu 17.12.2019

24) Vanhan Viitasaaren historia, kirjoittanut Erkki Markkanen, kustantaneet Viitasaaren kunta ja seurakunta, Saarijärvi 1983, sivu 286. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Samuel Simalin. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=4494>. Luettu 19.12.2019.

25) Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711-1730, jakso 24: Kastetut 1713; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484268 / Viitattu 17.12.2019

26) Kappalaiset: Israel Benedicti Cunelius 1684-1711: Vanhan Viitasaaren historia, kirjoittanut Erkki Markkanen, kustantaneet Viitasaaren kunta ja seurakunta, Saarijärvi 1983, sivu 286. "Cuneliuksen mukana tuli Viitasaarelle ensimmäinen oma pappissuku, sillä Benedictus tai Bengt Cuneliuksen poika Israel nimitettiin Viitasaarelle kappalaiseksi Turussa vietettyjen opiskeluvuosien jälkeen." (Markkanen sivu 287), Lagus, Wilhelm, Åbo Akademins Studentmatrikel Helsinfors 1889, s. 181

27) Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Israel Cunelius. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=2842>. Luettu 11.12.2019.

28) Tarkka aika ei asiakirjoista selviä. Todennäköisesti vuonna 1711 kuoli Elisabet Paulintytär.

29) Kristina Schmidt vihitty 27.5.1712, puoliso Israel Kunelius: Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711-1730, jakso 2: vihityt 1711, 1712, 1714; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484246 / Viitattu 24.11.2019

30) Kappalaispappila sijaitsi Silossa Suovanlahdella. Vanhan Viitasaaren historia esittää Vouti Forstenin tekemän tutkimuksen 1705 Viitasaaren taloista. Siinä hän mainitsee Suovanlahdessa Israel Cuneliuksen (Kappalainen), rasti ruudussa "täysin maksukyvytön" (Vanhan Viitasaaren historia, kirjoittanut Erkki Markkanen, kustantaneet Viitasaaren kunta ja seurakunta, Saarijärvi 1983, sivut 306-307). Toinen taulukko, jossa on Viitasaaren talot ja isännät vuosina 1694 ja 1707. Siinä Israel Cunelius on molempina vuosina isäntänä Jurvansalossa ( Markkanen sivut 310-311). Kuolintiedoissa Israel Cuneliuksen asuinpaikaksi on merkitty Jurvansalo (katso viitetieto 31).

31 Israel Kuneliuksen hautaus 13.9.1713: Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711- 1730, jakso 72: haudatut 1713 - 1714; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484221 / Viitattu 24.11.2019

32) Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Portanus. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=3558>. Luettu 19.12.2019.

33) Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia, kirjoittanut K. J. Jalkanen, Suomen kirjallisuuden seura, Helsinki 1900, sivut 232-251, Vanhan Viitasaaren historia, kirjoittanut Erkki Markkanen, kustantaneet Viitasaaren kunta ja seurakunta, Saarijärvi 1983, sivu 315-322

34) Vanhan Viitasaaren historia, kirjoittanut Erkki Markkanen, kustantaneet Viitasaaren kunta ja seurakunta, Saarijärvi 1983, sivu 322

35) Suomi kautta aikojen, toimittaneet Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta, Oy Valitut Palat-Reader's Digest Ab Helsinki, sivu 145.

36) Viitasaaren rippikirjat ja lastenkirjat alkavat vuodesta 1781. Syntyneiden, vihittyjen ja haudattujen luettelot alkavat vuodesta 1711, joten kirjat eivät sisällä takkoja tietoja perheestä. (http://digihakemisto.appspot.com/index_am?atun=130300.KA&amnimeke=V...)

37) Susanna Cunelialla ja Samuel Simaliukselle oli toinen lapsi, 11.2.1705 syntynyt Carin. Hänen tietojaan voi lähteä etsimään esim. sivulta Lappajärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1752-1774, jakso 50, sivu 49: Savobyy, No 6 Prästegården , No 6 Pietilä; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10112186 / Viitattu 20.12.2019 ja http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=10116986

38) Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711-1730, jakso 20: syntyneet 1711; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484264 / Viitattu 19.12.2019.

39) Pekka Liimataisen ja Elisabet Cunelian vihkimisestä ei ole merkintää Viitasaaren seurakunnan tiedoissa. Saarijärven ja Laukaan kirkonkirjoja ei ole olemassa isovihan ajalta. Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Limatius. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=6172>. Luettu 19.12.2019

40) Vanhan Saarijärven historia, kirjoittanut Reino Kallio, kustantaneet Karstulan, Konginkankaan, Kyyjärven, Saarijärven ja Uuraisten kunnat ja seurakunnat, Saarijärvi 1987. Sivu 795

41) Nopealla silmäilyilläni en ole löytänyt aiemmin kirjoista hänen nimeään, tarkempi tutkiminen voi paljastaa hänen olevan mahdollisesti jonkun henkilön kummina.

42) Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711-1730, jakso 61: 1725 syntyneet; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484210 / Viitattu 19.12.2019

43) Olavi, kuollut 24.11.1728 (haudattu): Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711- 1730, jakso 82: haudatut 1727-1730; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484231 / Viitattu 9.12.2019

44) Pekka Kallenpoika Liimatainen oli Pyyrinlahden Liimattala talon isäntä 1722-1739, puoliso Liisa (Vanhan Saarijärven historia, kirjoittanut Reino Kallio, kustantaneet Karstulan, Konginkankaan, Kyyjärven, Saarijärven ja Uuraisten kunnat ja seurakunnat, Saarijärvi 1987. Sivu 795) "Vuosien 1738-1739 valtiopäiville osallistui Saarijärveltä Sääksmäen kihlakunnan edustajana Pyyrinlahden Liimattalan Pekka Kallenpoika Liimatainen, jonka isoisä Pekka Markunpoika oli ollut samassa tehtävässä Tukholmassa vuonna 1660. Liimataisten valtiopäivämiessuku edusti siten harvinaista poikkeusta, että kaksi saman suvun jäsentä pääsi valtiopäiville. Pekka Kallenpoika oli tullut Liimattalan isännäksi heti isonvihan jälkeen 1722. Viimeistään vapaudenajan alussa talo lunastettiin perintötaloksi ja se oli suuruudeltaan 1/2 manttaalin kokoinen. Liimataiset olivat edelleenkin pitäjän mahtisukua, mm. Pekan isä Kalle Pekanpoika oli ollut Saarijärven kirkonisäntänä. Sitä paitsi Liimattala oli kestikievaritalo." ( Kallio sivu 449)

45) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1726-1735, jakso 31: Liimattala ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24809322 / Viitattu 20.12.2019

46) Christina Elisabet, syntynyt 28.4.1729: Viitasaaren seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1711- 1730, jakso 12: syntyneet 1729; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12484256 / Viitattu 9.12.2019

47) Catharina, syntynyt 1730: Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1739-1745, jakso 142, sivu 140: ibidem ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24762977 / Viitattu 20.12.2019, Laukaan Sumiaisten Tiitilässä Lauri Rutasen vaimona: Laukaan seurakunnan arkisto - Rippikirja 1758-1775, jakso 203, sivu 13: Titilä; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5647132 / Viitattu 20.12.2019

48) Vanhan Saarijärven historia, kirjoittanut Reino Kallio, kustantaneet Karstulan, Konginkankaan, Kyyjärven, Saarijärven ja Uuraisten kunnat ja seurakunnat, Saarijärvi 1987. Sivu 798. Isäntäluettelossa nimiä on "normalisoitu", sen myötä isännimi on muuttunut Israelista Iisakiksi. Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1739-1745, jakso 143, sivu 141: Alatalo; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24762978 / Viitattu 21.12.2019

49) Kallio sivu 798 (1735-1756)

50) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1746-1752, jakso 61, sivu 229: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763063 / Viitattu 22.12.2019

51) Kallio sivu 798

52) Pentti Pentinpoika 1757-1796, pso: Liisa: Kallio sivu 377, Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 113, sivu 107: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763193 / Viitattu 22.12.2019

53) Vanhan Saarijärven historia, kirjoittanut Reino Kallio, kustantaneet Karstulan, Konginkankaan, Kyyjärven, Saarijärven ja Uuraisten kunnat ja seurakunnat, Saarijärvi 1987. Sivu 450

54) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 110, sivu 104: Pyrinlax by Limattala ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763190 / Viitattu 22.12.2019, https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=181..., https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=191...

55) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1783-1790, jakso 37, sivu 35: Ibid: No 20 Muhonen Kuoppala; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5862816 / Viitattu 22.12.2019, Saarijärven seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1818-1839, jakso 149: DÖDE 1818; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5894814 / Viitattu 22.12.2019

56) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 113, sivu 107: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763193 / Viitattu 22.12.2019, Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1799-1805, jakso 87, sivu 85: Pyrinlax no4 Alatalo, Reinicka; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5863059 / Viitattu 22.12.2019

57) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 113, sivu 107: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763193 / Viitattu 22.12.2019, Rautalammin seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1756-1794 (I C:3), jakso 24: Vihityt 1771; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=9699123 / Viitattu 22.12.2019

58) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 113, sivu 107: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763193 / Viitattu 22.12.2019

59) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 113, sivu 107: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763193 / Viitattu 22.12.2019, Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1799-1805, jakso 87, sivu 85: Pyrinlax no4 Alatalo, Reinicka; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5863059 / Viitattu 22.12.2019, Saarijärven seurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1788-1817, jakso 472: kuolleet 1814-1815; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5894313 / Viitattu 22.12.2019

60) Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1746-1752, jakso 61, sivu 229: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763063 / Viitattu 22.12.2019, Saarijärven seurakunnan arkisto - Rippikirja 1767-1772, jakso 113, sivu 107: Alatalo ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=24763193 / Viitattu 22.12.2019