Emilia Matilda Kukkonen, Piipari

Helsinki > syntyneet, 1856-1884 > 1512:
http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8747...

Kihlautunut: Uusi Suometar, 29.12.1901, nro 303, s. 1
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798299?page=1
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Hauta: https://www.findagrave.com/memorial/133592398/emilia-matilda-piipari

Perheestä kerrotaan laajemmin kirjassa: "Kanta-asukkaat, perhekronikka vuosisadan alun Helsingissä." (Teppo Mäkelä ja EA Rahikainen)

Perhe muutti Amerikkaan, jossa neljä lasta perheineen elää. Miljan nuorimmasta Gretasta tuli 1940-luvulla Hollywood-tähden, uransa huipulla olleen, Gregory Peckin vaimo. (Tuisku-Camenaeus sukukirja 6.)

Milja Viljasen aviomies Matti Kukkonen oli kelloseppä, kotoisin Viipurista ja käynyt kelloseppäkoulun Pietarissa, kuten monet itäsuomalaiset nuoret miehet. Vuosisadan lopun laaja muuttoliike Itä-Suomesta Pietariin oli jo vähentynyt, mutta Matin oppiaikana Pietarissa asui yhä parikymmentä-tuhatta suomalaista. Monet käsityöläisammatin Pietarissa hankkineet jäivät sinne pysyvästi, sillä käsityön tuotteilla oli miljoonakaupungissa lähes rajaton menekki. Matti Kukkonen halusi päästä Amerikkaan leveämmän leivän ääreen. Vuonna 1915 hän lähti Uudelle mantereelle luomaan tulevaisuutta perheelleen, joka seurasi pian perässä. He viipyivät Amerikassa sodan ajan, mutta palasivat Suomeen 1919, kun olot olivat rauhoittuneet. Matin tarkoituksena oli perustaa oma kellosepänliike Aleksanterinkadulle tai Esplanadille, mutta sieltä hän ei löytänyt liikehuoneistoa. Muualta Helsingistä hän olisi saanut vuokrata liiketilaa, mutta sitä hän ei kelpuuttanut.

Vuonna 1923 Kukkosen perhe pakkasi uudelleen matkalaukkunsa Amerikkaan muuttoa varten, nyt jäädäkseen. Nuorin lapsista, Eine-tytär alkoi käyttää etunimeä Greta. Hän avioitui 1942 maailmankuulun elokuvanäyttelijän Gregory Peckin kanssa, joka tuolloin oli vielä tuntematon nimi. Perheeseen syntyi kolme poikaa, Jonathan, Stephen ja Carey Paul. Lainaus teoksesta: Kanta-asukkaat, Perhekronikka vuosisadan alun Helsingistä (Teppo Mäkelä ja EA Rahikainen)

Koko johdantokirjoitus sukukirjasta:

Kun maatilan vanhin poika peri tilan elinolosuhteineen, ei nuorimmilla ollut muuta ratkaisua kuin jäädä veljensä avuksi tai lähteä pois. (Vanhin poika Vitalis peri talon ja maat, sata hehtaaria metsää ja kolmekymmentä peltoa. Nuoremmat veljet, Karl Henrik ja Edvard saivat kumpikin perinnökseen hevosenvaljaat, säkillisen ruista ja sata markkaa) Riihimäen nuoremmat veljekset Karl Henrik ja Edvard valitsivat Helsinkiin muuton. Karl Henrik, vanhempana, lähti ensin. Hän oli käynyt pääkaupungissa torimatkoilla, tutustunut kaupunkiin ja lopulta hän päätyi suutarinoppiin. Muutto tapahtui 1872. Viisi vuotta myöhemmin tuli Edvard veli. Hänestä tuli muurari. Molemmat käsityöläismestarit päätyivät vaimon etsinnässään Mäntsälään ja siellä tuttuun taloon Tuomalaan, mistä jo isosiskokin oli puolisonsa löytänyt. Karl Henrik haki Matilda Tuomalan 1877 ja Edvard Amanda Tuomalan seuraavana vuonna. Näistä liitoista syntyi Riihimäen talon helsinkiläinen laaja sukuhaara, paljasjalkaisia jo neljännessä ja viidennessä polvessa.

Karl Henrik ja Matilda tunnetaan sukunimellä Viljanen ja he olivat nimeltään aluksi Sundqvistejä, mutta nimi suomennettiin 1905 Salmioksi.

Mestareiden perheet kasvoivat samaa tahtia. Ensin syntyi Viljasille Emilia eli Milja tytär 1879. Seuraavana vuonna Sundqvisteille esikoinen Emil. Vuonna 1881 syntyivät serkukset Jalmari Viljanen ja Elin Sundqvist, 1882 Viljasten Elli, 1883 Sundqvistien Helmi, 1884 oli välivuosi, 1885 Hilja Viljanen ja Hilma Sundqvist, vuosi 1886 levättiin. 1887 syntyivät Valo Viljanen ja Väinö Sundqvist, 1889 Sundqvistien Sulo, tässä vaiheessa heillä oli yksi enemmän, mutta Viljaset ottivat kiinni ja menivät edellekin, heille syntyivät kaksospojat Sulo ja Valo 1890. Sundqvistit tasoittivat seuraavana vuonna Naimilla. 1893 oltiin jälleen ydessä asialla, marraskuussa syntyi Viljasten Himmu ja jouluna naapurin Elli. Sundqvisteille tuli vielä yksi, Toivo 1896. Oli siinä Tuomalan tyttärillä urakkaa.

Serkukset kasvoivat yhdessä, elivät ja kehittyivät, kävivät koulunsa, hankkivat ammatit ja jatkoivat sukua. Suhteet olivat niin tiiviit, että seuraavakin polvi pitää yhä, vireinä eläkeläisinä, yhteyttä toisiinsa.

Sisarus- ja serkkusarjasta eivät ihan kaikki jääneet eloon. Viljasten ensimmäinen Valo eli kaksi vuotta. Sundqvistien Elli puoli vuotta. Sundqvistien Emil lähti merille. Hän ehti tehdä muutaman matkan norjalaisessa laivassa, joka upposi marraskuun myrskyissä Pohjanmerellä. Emil oli kuusitoista. Sulo Sundqvist oli isänsä opissa, muuraamassa Helsingin pitäjän kirkkoa tulipalon jäljiltä. Matka Ruoholahdesta, jossa perhe jo tuolloin asui, tehtiin jalkaisin työmaalle. Erään työpäivän jälkeen isä ja poika hieman kisailivat kotimatkalla. Sulo lähti juoksemaan,mutta sydän ei kestänyt, ja hän kaatui kuolleena maahan. Isä kantoi poikansa ruumiin kotiin. Viljasten Jalmari ja Himmu eivät menneet naimisiin.

Viljasten tyttäret hankkivat ammatit. Miljasta tuli pääkirjanpitäjä ja rouva Kukkonen. Perhe muutti Amerikkaan, jossa neljä lasta perheineen yhä elää. Miljan nuorimmasta Gretasta tuli 1940-luvulla Hollywood tähden, uransa huipulla olleen Gregory Peckin vaimo. Elin Viljanen oli myös kirjanpitäjä, hänestä tuli rouva Raekallio. Hilja Viljanen perusti kaupan Helsingin Hakaniemeen, hänestä tuli rouva Mäkelä. Kaksoset Sulo ja Valo perustivat Hattu- ja herrainasusteliikkeen Weljekset Wiljanen Oy. Heistä tuli menestyviä liikemiehiä.

Sundqvistin Helmi oli lahjakas laulaja, jonka ansiosta moni kuoroesitys sai kauniin soinnin. Hän solmi avioliiton Bror Veltheimin kanssa ja 11 lasta katkaisivat laulajattaren uran.

Hilma Sundqvist valitsi kauppakoulun jälkeen kello- ja kultasepänliikkeen, mistä hän löysi miehensä Uno Koskenrannan. Yhdessä pariskunta perusti liikkeen, mikä olikin perheen omistuksessa aina vuoteen 1991 saakka. Sundqvistin pariskunta oli aktiivisia yhdistysihmisiä. Tähänkin perheeseen syntyi 11 lasta. Sundqvistien nuorimmasta Toivosta tuli myös kelloseppä, hän muutti Amerikkaan. Vanhempi veli Väinö oli sosiaalitarkastaja ja innokas musiikkimies. Naimi Sunqvistin aviomies Onni Luoma oli maalarimestari ja ammattikoulunopettaja. Ellin puoliso Yrjö Salokannel perusti rautakaupan Saloon.

Muuttoliike pääkaupunkiin oli molemminpuolin vuosisadan vaihdetta vilkasta ja uusien asuntojen tarve kasvoi. Syntyi asunto-osakeyhtiöaate. Helsingin Ruoholahteen syntyi työväenasunto-osakeyhtiö, josta Karl Henrik Viljanen ja Edvard Salmio hankkivat "Taimi"-nimisestä yhtiöstä osakkeet. Huoneistot olivat huoneen ja keittiön suuruisia.

(Tuisku-Camenaeus sukukirja 6.)

Hauta: https://www.findagrave.com/memorial/133592398/emilia-matilda-kukkon...