Emma Maria Wichmann

Emma Maria Wichmann (22.08.1836 Raahe - 02.04.1900 Gelmannin sairaalassa Raahessa) oli Suomen ensimmäinen diakonissa (vihitty diakonissa 1.11.1873) ja Limingan Lastenmajan johtajatar.

Apteekkari Carl Wichmannin nuorin tytär Emma Maria oli pirteä ja sydämeltään lämmin. Emma oli saanut hyvän, perusteellisen kasvatuksen ruotsalaisen kotiopettajan hoivissa. Emma hallitsi kuulemma useita kieliä. Soitannollisena ja vilkasluontoisena hän herätti seurapiireissä varsin suurtakin huomiota. Muistelusten mukaan Martin Wegelius (suomalaisen musiikkikasvatuksen isä ja Helsingin musiikkiopiston, sittemmin Sibelius-akatemian perustaja) matkusti hänen kanssaan Kokkolaan ja Pietarsaareen ja Uuteenkaarlepyyhyn laulukonsertteja pitämään. Wegelius olisi halunnut kouluttaa Emmasta konserttilaulajattaren, mutta äiti Beata Gustava ei tähän suostunut.

Emma lähetettiin enonsa, Kuopion piispa Robert Frosteruksen luo vuosiksi 1860-63. Piispan talossa Emma hoiti niin seuraneidin kuin taloudenhoitajattaren tehtäviä. Suvun kirjoissa kerrotaan, että piispa mieltyi nuoreen sisarentyttäreensä siinä määrin, että suositteli häntä Aurora Karamzinille seuraneidiksi. Aurora oli kuulemma ehdokkaita hältä kysellyt.

Ja niin Emma sitten meni Auroran seuraneidiksi. Oleminen Helsingissä jäi lyhytaikaiseksi. Kirkkoherra Julius Immanuel Bergh oli vastikään perustanut orpokodin Liminkaan ja pyysi Emmaa orpokodin johtajattareksi. Aurora antoi Emmalle luvan lähteä. Orpokoti oli perustettu nälkävuosien jälkeen, kun niin moni lapsi oli jäänyt vaille huoltajaa.

Vuonna 1872 kertoi Morgonbladet Limingan orpotyttöjen kodista, johon oli ensi otettu ihan muutama tyttö. Olot olivat ahtaat, mutta pian saatiin isommat tilat ja tyttöjä oli kaikkiaan 25. Kotiin otettiin myös puolitoistavuotias poikalapsi, että tytöt saisivat harjoitella hoitamaan pientä lasta. Kaikki kotiin otetut lapset olivat hädänalaisia. Tuossa Morgonbladetin jutussa kiitellään Emman työtä: erinomainen föreståndarinna, uskollinen, lempeä ja uuttera, niin fyysisesti, moraalisesti kuin uskonnollisestikin esikuvallinen. Ja lapset olivat iloisia ahkeria ja siveellisiä… Paikalliset olivat sitä mieltä, että ”se on paras kouluistamme”. Lainaus suomeksi ruotsinkielisessä lehtijutussa.

Aurora Karamzin oli jo Emman ”seuraneitiaikana” ollut perustamassa Diakonissalaitosta Helsinkiin. Aurora halusi Emmasta diakonissan ja niin Emma sitten taas reissasi Helsinkiin ja hän on toden totta ensimmäinen Suomessa vihitty diakonissa. Vihkimys tapahtui 1.11.1873. Emma joutui eroamaan tehtävästään sairaalloisuutensa vuoksi. Sukukirjan mukaan Emma sairasti epilepsiaa. Emma palasi jälleen Liminkaan. Vuonna 1874 Emmaa pyydettiin Diakonissalaitoksen johtajaksi. K.o. laitoksen alkuaikoja leimaa johtajattarien vaihtuvuus. Laitoksen pääjehuna oli aina joku mies, mutta ne olivat kiireisiä heppuja eli päävastuu oli naisilla. Kenties velvollisuudentunnosta kasvattilaitostaan kohtaan Emma siis lähti Diakonissalaitoksen johtajattareksi. Emma kuitenkin luopui tehtävistä parin vuoden päästä, sillä hän oli ajautunut riitoihin muiden sisarten kanssa. Lisäksi johtajattaren hommiin kuului ylihoitajan tehtävät, mm. leikkauksissa avustaminen ja se oli osoittautunut hänelle vastenmieliseksi.

Diakonissalaitoksen sisarluettelossa oli Emman kohdalle merkitty: ”puuttuu rakkautta diakonissakutsumukseen ja elämään sisaryhteisössä.” Emma palasi Liminkaan ja luopui jäsenyydestään sisarkodissa.

Erään lehtiartikkelin mukaan Emma hoiti orpokotia ystävällisen vakavasti ja säntillisen hartaasti ja lapset rakastivat häntä aivan ylen määrin. Hän ei ollut vain kodin ylin pää, vaan paljon enemmän, kasvattaja ja opettaja. Sisar Emmalla oli näet suuret pedagogiset lahjat ja täysi-ikäiseksi tultuaan saivat hänen lastenkotinsa lapset useinkin varsin vastuullisia tehtäviä yhteiskunnan moninaisilla eri aloilla, pääasiallisesti tietenkin kotiapulaisina ja taloudenhoitajina, mutta myös laupeudensisarina. Suloisen kauniina kajahti hänen tosi kaunis sopraanonsa. Emma toimi orpokodin johtajattarena vuoteen 1894 saakka, jolloin perin väsyneenä ja raihnaisena erosi toimestaan ja muutti syntymäkaupunkiinsa Raaheen. Erikoislaatuinen nainen sisar Emma oli, kauniin elämän työn hän suoritti.

Emma Maria Wichmann kuoli keuhkokuumeeseen Gelmannin sairaalassa 2.4.1900.

Muistokirjoitus sanomalehti Kaiku 6.4.1900

”Tämän kuun 2. pv kuoli Raahessa Limingan lastenmajan entinen johtajatar, neiti Emma Wichmann. Tunnemme itsemme, me joilla on ollut onni saada nauttia hänen hellää ja alttiiksi antavaa huolenpitoa, velvoitetuksi julki lausumaan kiitollisuuden tunteitamme niistä lukuisista omaantuntoon tunkeutuvista opetuksista, neuvoista ja varoituksista, joita tuo rakastettu vainaja meille antoi elämän evääksi. Hänen virheitään ja inhimillisiä heikkouksiaan emme joutaneet punnitseman. Tunnemme vain sydäntä särkevän kaipuun rakkaan kasvattiäitimme kuolemasta ja pyydämme että korkein palkitsisi häntä vanhurskasten ylösnousemisessa.

Että tähän kaipuun ja kiitollisuuden osoitukseen yhtyvät kaikki neiti Emma Wichmannin entiset kasvatit, toivomme vallan varmaan.

Limingan lastenmajan entisiä kasvatteja”

Entiset kasvatit pystyttivät muistomerkin hänen haudalleen Haaralan hautausmaalla.

Emma Wichmann oli elämänkatsomukselleen uskollisena vaatimaton ihminen. Kerran Emma sai kuitenkin ”virkansa puolesta” kutsun Oulun läänin maaherran uuden vuoden kutsuille. Ajatus kutsuille osallistumisesta soti Emman ajatusmaailmaa kohtaan, mutta toisaalta hän tunsi sen velvollisuudekseen, sillä ajatteli sillä olevan vaikutusta orpokodin toimintaan tai rahoitukseen tms, olihan se maaherran valvonnan alinen laitos. Emma siis meni kutsuille, ja kun maaherra lähti viemään Emmaa ensimmäisenä naisena päivällispöytään, oli se Emmalle kauhistus. Hänhän oli neiti-ihminen, vieraitten joukossa oli Emman mielestä korkeampia ja tärkeämpiäkin naisia, rouvasihmisiä. Maaherra Gripenberg ei Emman voimallisesta kursailusta piitannut, vaan puoleksi piloillaan sanoi: ”Sisar Emma, olen varma, että Te taivaan portillakin kursailette!” Siinä ei sitten muu auttanut, kuin tarttua isännän käsivarteen ja seurata tätä pöytään.
KAUPUNGINHAAVURIN SUKUKUNTAA, paikallishistorian luentosarja 14.112017, Pe, 17.11.2017 - 09:39
Kaupunginhaavurin sukukuntaa https://raahenmuseo.fi/kaupunginhaavurin-sukukuntaa-paikallishistor...

Syntymätieto: Emma Maria s. 22.08.1839 Raahe, vanhemmat Carl Wikmann ja vaimo Betha
Raahe , Syntyneet, 1830-1845 IK56 Kuva 74 https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/raahe/syntynee...

http://hiski.genealogia.fi/hiski/72eam2?fi+0437+kastetut+6970

Liminka No: 56 Moukka
Lastenmajan johtajatar Emma Maria Wichmann s. 22.08.1836 Raahe, vihitty diakonissa.
Liminka rippikirja 1881-1890 (MKO182-198 I Aa:24-25) Sivu 275 56 Moukka: (lastenmajan johtajatar Emma Maria Wichmann, Lepistö-Wares, Mikkola, Raitis, Sallinen, Juho Nikkinen, lastenmajan piika Naima Alina Juustinen) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1851... / Viitattu 25.02.2023

Maja Kirkkoherra Julius Immanuel Berghin ansiosta Liminkaan perustettu orpolastenkoti eli lastenmaja toimi vuosina 1871–1920 turvakotina niille lapsille, jotka katovuosina olivat menettäneet vanhempansa.
Lähde: Kulttuuripolku https://www.liminka.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/kulttuurip...

"Rikas leski Aurora Karamzin (1808-1902) perusti1867 Helsingin Diakonissalaitoksen. Vastaava laitos tuolloin toimi jo Pietarissa, josta pääasiallisin tuki suomalaislaitoksellekin tuli. Liminkalaissyntyinen Emma Wichmann vihittiin 1873 ensimmäisenä Helsingin diakonissalaitoksesta valmistuneeksi diakonissaksi.
Tämän jälkeen syntyi muita diakonissalaitoksia. Niihin oli otettu mallia Saksasta ja Ruotsista. Vaikka Ouluun ei saatu vielä diakonissalaitosta, Ouluakin niissä sivuttiin. Helsingin Diakonissalaitoksen uutena johtajattarena aloitti nimittäin 1883 kauppaneuvos J. W. Snellman G:sonin tytär Lina (Sofia) Snellman (1846-1924).
Lähde: Kaiserwerthista Oulun seudulle http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/tammi04/2367260.xml

• Raahen seurakunnan arkisto - IA:11 Rippikirja 1832-1838, jakso 59, sivu 57: Tredje Qvarteret no 116 , 117 , 118 ; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5809501019&aineistoI...
• Raahen seurakunnan arkisto - IA:13 Rippikirja 1840-1846, jakso 62, sivu 60: 4de Qv. No 118 Wichman, no 119 Zimmerman; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5808144072&aineistoI...
• Raahen seurakunnan arkisto - IA:15 Rippikirja 1847-1853, jakso 65: Tredje och Fjerde Qvartet No 117 , No 118 ; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5809224484&aineistoI...
• Raahen seurakunnan arkisto - IA:16 Rippikirja, Palvelusväki 1854-1863, jakso 94, sivu 94: Fjerde Qv. No 118 Wichman, No 119 <Zimmerman; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5809398980&aineistoI...
• Raahe rippikirja 1891-1900 (MKO181-184) Sivu 161 W ( Wichman, Wähälä) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1503... ,kuollut