Ericus Erici Sorolainen

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=556 / http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-000556

https://sok.riksarkivet.se/sbl/mobil/Artikel/15383

https://sv.wikipedia.org/wiki/Ericus_Erici_Sorolainen

Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden / 99. (1909-1916) [MARC] Author: Jully Ramsay. Ericus Erici släkt, http://runeberg.org/frfinl/0104.html

Ericus Erici, urn:sbl:15383, Svenskt biografiskt lexikon (art av Eric Anthoni.), hämtad 2021-10-08
Nuorteva, Jussi (1997): Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun Akatemian perustamista 1640. 533 pp., incl. an English summary. Doctoral dissertation, University of Helsinki, Faculty of Theology. ISBN 951-710-064-7.
FINLANDS MINNESVÄRDE MÄN.Samling af lefnadsteckningar. Band 2. Matthias Akiander (red). Helsingfors, J. C. Frenckell & Son, 1853-1857. Erikson Erik, biskop. sid. 1-50 http://runeberg.org/finminn/2/0005.html

Ericus Erici Sorolainen (noin 1546–1625)

Ericus Erici Laedalensis / de Sorola, Erik Eriksson, Eerikki Eerikinpoika Sorolainen

S Laitila noin 1546. V Laitilan kirkkoherra, maatilan omistaja Laitilan Sorolan kylässä Ericus Jacobi ja N.N.

Kävi Turun katedraalikoulua 1563. Ylioppilas (Ericus Erici Laedalensis) Rostockissa lokakuu 1573, mainitaan saavuttaneen siellä maisterin oppiarvon 1576 (Blomstedt & Matinolli 1963, Matinolli 1976, Callmer 1988, Parvio 1990 varauksin) ja kutsutaan monissa kirjallisissa lähteissä maisteriksi, mitä kuitenkaan ”ei voida sitovasti todistaa” (Jukka Paarma 1980, Erkki Kouri 1982). Kourin mukaan ”ilmeisesti onkin varminta olettaa” Ericus Erici Sorolaisen ”suorittaneen Rostockissa korkeintaan bakkalaureuksen tutkinnon ja kuuluvan niihin ulkomailla opiskelleisiin suomalaisiin, joita joskus tituloitiin maisteriksi”.

Ericus Erici palasi Saksasta Ruotsin kautta Suomeen vuoden 1577 lopulla tai seuraavan vuoden alussa. Hän sitoutui kuningas Juhana III:n liturgisen ohjelman kannattajaksi, ja kuningas nimitti hänet Gävlen koulun rehtoriksi loppuvuodesta 1578. (Paarman mukaan Ericus Erici Sorolainen oli Suomessa keväällä 1578 ja vanhemmassa kirjallisuudessa esiintyvä maininta, jonka mukaan hän olisi ennen Gävleen menoaan toiminut kuninkaan hovisaarnaajana, tuskin pitää paikkaansa).

Turun hiippakunnan piispa ja samalla Viipurin hiippakunnan administraattori (vuodesta 1578 avoinna olleen piispanviran hoitaja) kuninkaallisella valtakirjalla 1583, vihittiin virkaan Uppsalan tuomiokirkossa 8. syyskuuta (käytti tämän jälkeen itsestään tavallisesti virkanimitystä ”episcopus Aboensis et administrator Wiburgensis”) ja allekirjoitti Juhana III:n edellyttämän kirjallisen sitoumuksen, jossa kuninkaan omaksumat liturgiset tavoitteet oli viety pisimmälle; piispana Korppoon prebendaseurakunnan kirkkoherra kuningas Juhana III:n nimittämänä vuodesta 1587 vuoteen 1597, jolloin Kaarle-herttua erotti hänet; Maarian prebendaseurakunnan kirkkoherra kuningas Kustaa II Aadolfin nimittämänä 3.2.1616.

Pitkän piispuuskautensa aikana Ericus Erici ennätti tehdä runsaasti tarkastusmatkoja eri puolille Turun hiippakuntaa ja myös Viipurin hiippakunnan seurakuntiin (Pentti Lempiäinen 1967 s. 49–51, Paarma 1980 s. 181–184). Piispan ja hänen johtamansa hiippakuntahallituksen molempien hiippakuntien seurakunnille lähettämistä kiertokirjeistä on säilynyt yksityiskohtaisia tietoja.

Ensimmäisen synodaali- eli pappeinkokouksensa Ericus Erici piti Turussa jo 1584, ja seuraavilta vuosikymmeniltä synodaalikokouksia tunnetaan useita. 1590-luvun merkittävin pappeinkokous Turussa pidettiin 19.6.1593, jolloin yhteensä 192 pappia allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätösasiakirjan.

Piispa Ericus Erici Sorolainen ”piti jumalanpalveluksen ulkonaisia muotoja adiafora-asioina, joiden suhteen kuuliaisuus esivaltaa kohtaan tuli ratkaisevaksi kannanmäärittäjäksi” (Paarma). Maallisen esivallan vaihtuessa ja näkemysten muuttuessa hän oli luonteeltaan sovittelevana taipuvainen ”opportunistiseen tasapainotteluun” (Kouri), mikä kuitenkin johti hänet Juhana III:n kuoltua alkaneessa kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan valtataistelussa suuriin vaikeuksiin.

Ericus Erici osallistui Uppsalan kirkolliskokoukseen maaliskuussa 1593, esitti siellä julkisen anteeksipyynnön Juhana III:n liturgian puolustamisesta ja allekirjoitti 20.3. kokouksen päätöksen, jossa edesmenneen kuninkaan ”paavillinen” liturgia tuomittiin. Seuraavan vuoden helmikuussa hän osallistui Uppsalassa kruunajaisvaltiopäiville ja allekirjoitti uskollisuudenvalan kuningas Sigismundille 23.2.1594. Edelleen hän osallistui lokakuussa 1595 Söderköpingin valtiopäiville, joilla Kaarle-herttua nimettiin valtionhoitajaksi ja luterilaiset näkemykset liturgisissa kysymyksissä yhä vain jyrkkenivät.

1590-luvun lopulta lähtien Ericus Erici oli enemmän tai vähemmän Kaarle-herttuan (vuodesta 1604 kuningas Kaarle IX:n) epäsuosiossa. Hallitsija vangitutti hänet, ja pariin otteeseen hän oli vuosikausia pidätettynä viranhoidosta. Kaarle-herttuan mielestä piispa oli yhteistoiminnallaan herttuaa vastustavien ”kapinallisten” suomalaisten kanssa ja monilla virheillään osoittautunut kelvottomaksi mihinkään papin- saati piispanvirkaan, ja hän pyrki muutaman kerran määrätietoisesti erottamaan hänet virastaan. Ensimmäisen kerran herttua vangitutti Ericus Ericin syksyllä 1599. Piispa vietiin viikon ajan Turun linnassa vankina oltuaan Ruotsiin tutkittavaksi Uppsalan tuomiokapituliin, mikä ei kuitenkaan löytänyt hänen toiminnastaan rankaisemisen aihetta. Linköpingin valtiopäivillä 1600 Ericus Erici ja likimain puolet Suomen papistosta oli jälleen syytettyjen penkillä, ja huolimatta pappissäädyn vapauttavasta päätöksestä herttua-valtionhoitaja määräsi Turun piispan maksettavaksi 1 000 taalarin sakon. Piispaa ei herttuan vaatimuksista huolimatta kuitenkaan erotettu, mutta takaisin virkaansa hän pääsi vasta lähes kolme vuotta ensimmäisen vangitsemisensa jälkeen.

Ericus Erici allekirjoitti valtiopäiväpäätöksen Tukholmassa 17.6.1602, ja Kaarle-herttua määräsi hänet raamatunsuomennoskomitean jäseneksi – todennäköisesti puheenjohtajaksi – 4.7.1602. (Komitea lienee saanut työnsä valmiiksi 1621, vaikkei Raamattua painosta julkaistukaan).

Kun Ericus Ericin pitkään ulkomaisissa yliopistoissa opiskellut poika Ericus Erici junior kääntyi 1603 katoliseen uskoon ja näytti olleen läheisessä yhteydessä Puolaan ja kuningas Sigismundiin, Kaarlen epäilyt piispaa kohtaan heräsivät taas, ja hän suunnitteli 1606 tämän vangitsemista ja virasta erottamista. Ericus Erici pyrki määrätietoisesti torjumaan häneen kohdistuneet epäilyt ja syytökset katolisuudesta, mutta kuninkaan epäluulot näyttävät hälvenneen vasta 1609, jolloin Ericus Ericille palautettiin kaikki piispan valtuudet ja taloudelliset edut. Kuitenkin vasta Kaarle IX:n kuoltua 1611 ja Kustaa II Aadolfin noustua valtaistuimelle iäkkäälle piispalle koitti rauhallisempi aika.

Kun valtakunnan itäinen alue laajeni siihen Stolbovan rauhassa 1617 voittomaina liitetyillä Käkisalmen läänillä ja Inkerinmaalla, Viipuriin nimitettiin vihdoin oma piispa. Viipurin piispan valvontaan kuuluivat myös voittomaiden luterilaiset seurakunnat, ja Turun piispa vapautui Viipurin hiippakunnan administraattorin tehtävästä.

Ericus Erici Sorolaisen kirjallinen tuotanto on varhaisen kirjallisuushistoriamme laajimpia. Hänen pääteoksensa ilmestyivät painosta hänen elämänsä viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana. Hän toimitti ja julkaisi 1614 Tukholmassa parannetun suomenkielisen kirkkokäsikirjan ja Katekismuksen, ja hänen pääteoksensa Postillan 1. osa ilmestyi painosta 1621 ja 2. osa 1625 niin ikään Tukholmassa. Postillan perusteella piispa Ericus Erici Sorolaista, joka oli myös maankuulu kreikan kielen taitaja, on luonnehdittu ”vanhamelanchtonilaiseksi”. ”Hänen kirjallisesta tuotannostaan korostuu maltillinen luterilainen perusnäkemys, joka ei kiivaillut uusien luterilaisten tunnustusten puolesta, vaan mieluummin vetosi vanhan kirkon auktoriteetteihin. Humanistiset pyrkimykset olivat hänen sydäntään lähellä, mutta filippismin äärimmäisyyksistä hän pysyi erossa.” (Paarma).

Osallistui pappissäädyn edustajana valtiopäiville vielä Örebrossa 1610 ja viimeisen kerran Tukholmassa 1621.

Sai 5.8.1587 verovapauskirjeen kahteen Laitilan pitäjän Sorolan kylän maatilaan, joista muodostettiin sitten säteritila, ja hänelle myönnettiin aatelisarvo 1589.

Piispa Ericus Erici Sorolaisen elämänvaiheita ja elämäntyötä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta yksityiskohtaisesti ks. Martti Parvio, Piispa Ericus Erici (Sorolainen) ja hänen Postillansa (toimittamansa Ericus Ericin Postillan II osan näköispainoksen lopussa 1990, erityisesti s. 993–1005) ja tiivistetysti Erkki Kouri (SKB 2 2003); Ericus Ericin kirjallisesta toiminnasta Suomen kansallisbibliografia 1488–1700 (1996 s. 206–209).

K Turku huhtikuu (haudattiin Turun tuomiokirkkoon pääkuoriin 12.6.) 1625.

P1 N.N. Halvarsdotter, K noin 1601; P2 1602 Ingeborg Palnesdotter (Rosenstråle) hänen 2. avioliitossaan, K 20.5.1630, haudattiin Turku 27.3.1631, P2 V muonitusmestari, majoitusmestari, ratsumestari Palne Eriksson (Rosenstråle) ja Anna Trulsdotter Marbo.

Ingeborg Palnesdotterin P1 Stegeborgin linnan vouti Bengt Göransson, K 1599.

Ericus Erici Sorolainen (noin 1546–1625) Ericus Erici Laedalensis / de Sorola, Erik Eriksson, Eerikki Eerikinpoika Sorolainen https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/556

"Sahl. biskopens mag. Erici Erici graff mitt på st. gången, hwar vthi begrofz sahl. h. Joseph Lethalensis Choralis och hans sahl. hustro."
Bonsdorff, Carl von. (Helsingfors 1894). Åbo stads historia under sjuttonde seklet Band I, sid. 105

https://www.kielikello.fi/-/ensimm%C3%A4inen-suomenkielinen-evankel...

https://www.doria.fi/handle/10024/144438

Ericus Erici'

G. 1) omkr. 1580 m. Margareta, en syster till Anna Halvarsdotter, domprostens i Västerås Salomon Birgeri maka, och död något av de första åren på 1600-talet; 2) 1602 m. Ingeborg Palnesdotter (Rosenstråle), begr. 27 mars 1631, förut g. m. Bengt Jöransson Gyllenstierna, dotter till proviantmästaren Palne Eriksson (Rosenstråle) till Ravenäs och Anna Trulsdotter.

ref: https://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=15383

Ericus Erici (Erik Eriksson, kallade sig från 1587 ibland "Ericus de Sorola" gör att han efter sin död fått efternamnet Sorolainen), född cirka 1546 i Letala, död 1625 i Åbo, var en kyrkoman.

Biografi

Ericus Erici var son till kyrkoherden i Letala Ericus Jacobi, och bror till faderns efterträdare Gregorius Erici som undertecknade Uppsala mötes beslut. Enligt Ericus Ericis son härstammade släkten från Ungern, uppger Jully Ramsay, och hade tidigare hetat Brandini.

Ericus Erici studerade från 1573 i Tyskland och vann magistergraden i Rostock. 1578 blev han rektor i Gävle samt utnämndes 1583 till biskop i Åbo. Den 8 september samma år vigdes han till ämbetet av ärkebiskop Andreas Laurentius Björnram, på katolskt vis.

Han understödde Johan III:s liturgi och strävan att åstadkomma en union med den katolska kyrkan och måste därför göra avbön vid Uppsala möte i 1593, vars beslut han underskrev. Även andra präster som antagit den av Johan 1576 utgivna "röda boken" måste göra avbön. Ericus Erici fängslades 1599 av hertig Karl bl.a. för påstådda katolska sympatier men frikändes. Han avsattes flera gånger av samma skäl, men togs åter till nåder och fick återgå till biskopsstolen. Han deltog i flera riksdagar, däribland i riksdagen 1610 i Örebro då en ny skollag antogs.

Ericus Erici översatte kyrkohandboken till finska 1614, utgav en större och en mindre katekes, en postilla (1621–25) och den första psalmboken på finska.

Ericus Erici fick 1587 frälsefrihet på två hemman i Letala, och upprättade då Sorola säteri. Hans första hustru var syster till domprosten i Västerås Salomon Birgeri, med vilken han hade sonen Ericus Erici junior som konverterade till katolicismen och bosatte sig i Rom.

Släkten börjar med Ericus Jacobi (Erik Jakobsson), kyrkoherde i Letala 1554. Uppgifter finns om att släkten skulle ha härstammat från Ungern, där burit namnet Brandini och beklätt adliga ämbeten. Det är troligen enbart en familjelegend. Sonen Ericus Erici (Erik Eriksson) var biskop i Åbo 1583-1625 med undantag för några kortare perioder då han var i onåd. Hertig Karl lät fängsla honom 1599 då han stödde konung Sigismund. Han frikändes och återfick sitt ämbete 1602. Hertig Karl (sedermera Karl IX) hade dock en gås oplockad med honom och avhöll bispen åter från ämbetet 1606-09. Även denna gång gjorde han comeback.

Ericus Erici gjorde en stor insats inom den finska kyrkan och för det finska språket. Han var ordförande i en kommitté för översättande av bibeln till finska år 1602. Det hela blev sedermera ett par katekeser och en postilla på finska.

År 1589 blev Ericus förlänad adlig frihet i Finland och han hade frälse på två hemman i Letala socken. Där lät han uppföra Sorola säteri, till vilket släkten skrev sig. Sonen Ericus Erici junior föddes omkring 1580. Han studerade vid flere universitet i Europa, bl.a. Jena, Rostock och Wittenberg. Vid Sigismunds hov blev han katolik och reste sedan till Rom där han kallade sig ”Ericus Flaminius di Sorola”. Han var den som ivrade för släktens ungerska ursprung. Efter att ha utdimitterats från Collegium Romanum 1611 försvann han i okända öden. Biskopen kom alltså att överleva sina barn och slöt själv sin ätt.

Ericus Erici vapen framställs ofta med en mitra ovanför skölden. Den är att betrakta som ett tjänstetecken och hör inte till släktvapnet. I Åbo domkyrka har förekommit en intressant variant av vapnet; en sköld med ovan en sexuddig stjärna och nedan en lilja. Ericus Erici senior begrovs i domkyrkan år 1625 och detta var kanske hans begravningsvapen. Sigillen visar dock att han brukade den kluvna skölden.

http://finskheraldik.blogspot.com/2015/04/ericus-erici-slakt-skold-...

Ericus Erici Laedalensis / de Sorola, Erik Eriksson, Eerikki Eerikinpoika Sorolainen
S Laitila ca 1546. V Pastor i Laitila, eier av gården i landsbyen Sorola i Laitila Ericus Jacobi og NN

Gikk på Åbo katedralskole i 1563. En elev (Ericus Erici Laedalensis) i Rostock i oktober 1573, skal ha oppnådd magistergrad der i 1576 (Blomstedt & Matinolli 1963, Matinolli 1976, Callmer 1988, Parvio 190 og kalt inn mange litterære kilder for å bevise ”(Jukka Paarma 1980, Erkki Kouri 1982). I følge Kour er det "antakeligvis sikkert å anta at" Ericus Erici Sorolainen "høyst ble uteksaminert i Rostock med en bachelorgrad og er en av finnene som studerte i utlandet og noen ganger ble kalt en mastergrad".

Ericus Erici kom tilbake fra Tyskland via Sverige til Finland i slutten av 1577 eller begynnelsen av året etter. Han ble tilhenger av det liturgiske programmet til kong Johannes III, og kongen utnevnte ham til rektor ved Gävle-skolen i slutten av 1578. (Ifølge Paarma ble Ericus Erici Sorolainen nevnt i Finland på vårplassen).

Biskopen av bispedømmet i Åbo og samtidig administratoren av bispedømmet Vyborg (administrator av bispedømmet siden 1578) ble ordinert i Uppsala domkirke den 8. september (vanligvis kalt en forpliktelse der de liturgiske målene vedtatt av kongen ble ført til det lengste; som biskop utnevnt av pastoren i Prebend prestegjeld i Korpo , kong John III, fra 1587 til 1597, da han ble skilt av hertug Charles; Mariehamn prebendaseurakunnan vikar for kong Gustav II Adolf utnevnt 02.03.1616.

Under sitt lange bispeembete pleide Ericus Erici å foreta mange inspeksjonsreiser til ulike deler av Åbo bispedømme og også til menighetene til bispedømmet Vyborg (Pentti Lempiäinen 1967 s. 49–51, Paarma 1980 s. 181–184). Detaljert informasjon er bevart på rundskrivene som biskopen og bispedømmeregjeringen under hans ledelse har sendt til menighetene i begge bispedømmene.

Ericus Erici holdt sitt første synodale møte i Turku allerede i 1584, og flere synodale møter er kjent fra de påfølgende tiårene. Det viktigste prestemøtet i Åbo på 1590-tallet ble holdt 19. juni 1593, da i alt 192 prester underskrev sluttdokumentet til Uppsalamøtet.

Biskop Ericus Erici Sorolainen "betraktet de ytre formene for tilbedelse som spørsmål om adiasfa, hvor lydighet mot autoritet ble en avgjørende determinant" (Paarma). Etter hvert som det sekulære presidentskapet endret seg og synspunktene endret seg, var han av forsonende natur utsatt for "opportunistisk balansering" (Kouri), noe som imidlertid førte ham til store vanskeligheter i maktkampen mellom kong Sigismund og hertug Karl, som begynte etter døden av Johannes III.

Ericus Erici deltok i Uppsala kirkelige råd i mars 1593, ga en offentlig unnskyldning for å forsvare Johannes III's liturgi og undertegnet 20. mars. møtebeslutningen som fordømmer den "pavelige" liturgien til den avdøde kongen. I februar året etter deltok han i kroningsparlamentet i Uppsala og undertegnet en troskapsed til kong Sigismund 23. februar 1594. Han deltok videre i parlamentet i Söderköping i oktober 1595, der hertug Charles ble utnevnt til regent, og lutherske syn på liturgiske spørsmål fortsatte å styrkes.

Fra slutten av 1590-årene og utover var Ericus Erici mer eller mindre upopulær hos hertug Karl (fra 1604 til kong Karl IX). Han ble fengslet av herskeren, og ved et par anledninger ble han varetektsfengslet i årevis. I følge hertug Charles viste biskopen seg i samarbeid med de "opprørske" finnene som motsatte seg hertugen, og med mange feil, at han ikke var verdig noe prestedømme, og ved noen anledninger gjorde han en bestemt innsats for å fjerne ham fra vervet. Hertugen ble først fengslet av Ericus Eric høsten 1599. Biskopen ble ført til Turku slott i en uke etter å ha blitt fengslet i Sverige for undersøkelse i Uppsala domkapittel, men han fant ingen grunn til å straffe handlingene hans. Ved parlamentet i Linköping i 1600 var Ericus Erici og omtrent halvparten av det finske presteskapet igjen til kai, og til tross for beslutningen om å løslate presteembetet, beordret hertugstatsmannen biskopen av Åbo å betale en bot på 1000 dollar. Til tross for hertugens krav ble biskopen ikke avskjediget, men han kom ikke tilbake til embetet før nesten tre år etter sin første fengsling.

Ericus Erici undertegnet parlamentsresolusjonen i Stockholm 17. juni 1602, og ble utnevnt av hertug Charles til medlem av bibeloversettelseskomiteen – sannsynligvis formann – 4. juli 1602. (Komiteen må ha fullført sitt arbeid i 1621, selv om Bibelen ikke ble utgitt på trykk).

Da Ericus Erici, sønn av Ericus Erici, som hadde studert ved utenlandske universiteter i lang tid, konverterte til den katolske troen i 1603 og så ut til å være i nær kontakt med Polen og kong Sigismund, oppsto Karls tvil om biskopen igjen. og i 1606 planla han fengslingen og avskjedigelsen. Ericus Erici gjorde en målrettet innsats for å avfeie mistankene og anklagene mot ham om katolisismen, men kongens mistanker ser ikke ut til å ha blitt fjernet før i 1609, da alle maktene og økonomiske interesser til biskopen ble gjenopprettet til Ericus Eric. Det var imidlertid ikke før Karl IX's død i 1611 og Gustav II Adolfs oppgang til tronen til den eldre biskopen at en roligere tid kom.

Da den østlige delen av riket utvidet seg i freden i Stolbova i 1617 med det seirende annekterte Käkisalmi amt og Ingermanland, ble Vyborg til slutt utnevnt til sin egen biskop. De lutherske menighetene i de seirende landene var også under kontroll av biskopen av Vyborg, og biskopen av Turku ble fritatt fra stillingen som administrator av Vyborg bispedømme.

Ericus Erici Sorolainens litterære produksjon er en av de mest omfattende i vår tidlige litteraturhistorie. Hans hovedverk dukket opp på trykk i løpet av det siste gode tiåret av hans liv. Han redigerte og publiserte i 1614 en forbedret finsk kirkehåndbok og katekismen i Stockholm , og den første delen av hans hovedverk, Postilla, ble utgitt i 1621 og den andre delen i 1625, også i Stockholm. Postillanpå grunnlag av den har biskop Ericus Erici av Sorola, som også var en kjent ekspert på gresk, blitt beskrevet som "gammel melankoli". «Hans litterære produksjon fremhever et moderat luthersk grunnsyn som ikke kolliderte for nye lutherske bekjennelser, men foretrakk å appellere til den gamle kirkens myndigheter. Humanistiske ambisjoner lå hans hjerte nært, men han holdt seg unna filippismens ytterpunkter. ” (Gadfly).

Deltok i sognet som representant for presteskapet i Örebro i 1610 og siste gang i Stockholm i 1621.

Den 5. august 1587 mottok han et skattefritaksbrev fra to gårder i landsbyen Sorola, sognet Laitila, som deretter ble omgjort til en gård, og han ble tildelt en adelig tittel i 1589.

For en detaljert diskusjon av biskop Ericus Erici Sorolainens forskningslitteratur om livsstadier og livsverk, se Martti Parvio , biskop Ericus Erici (Sorolainen) og hans Postilla (redigert av Ericus Erics Postilla på slutten av del II i 1990, spesielt s. 993–1005) og oppsummert Erkki Kouri (SKB 2 2003); Ericus om den litterære virksomheten til Eric Finnish National Bibliography 1488–1700 (1996 s. 206–209).

K Turku april (begravet i hovedskjellene i Turku katedral 12. juni) 1625.

P1 NN Halvarsdotter, K ca 1601; P2 1602 Ingeborg Palnesdotter (Rosenstråle) i hans 2. ekteskap, K 20.5.1630, ble gravlagt i Åbo 27. mars 1631, P2 V serveringsmester, overnattingsmester, ryttermester Palne Eriksson (Rosenstråle) og Anna Trulsdotter Marbo.

Ingeborg Palnesdotter P1 Stegeborg Slott vouti Bengt Göransson, K 1599.

Publisert 19.1.2011 .

https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/556