Erkki Vilpa

HS verkkolehti 19.12.2023

REHTORI Erkki Vilpa (vuoteen1937 asti Fenander) kuoli Oulussa 94-vuotiaana 30. lokakuuta 2023. Hän oli syntynyt Riihimäellä 19. maaliskuuta 1929.

Vilpa kirjoitti ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta 1949 ja valmistui 1955 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Opettajan ura alkoi Helsingin Arkadian yhteislyseossa 1957 - 1962. Sieltä Vilpa siirtyi luonnonhistorian ja maantiedon yliopettajaksi Jyväskylän normaalilyseoon 1962 -1967 ja tämän jälkeen Oulun normaalilyseoon.

Vuonna 1974 Vilpa nimettiin Oulun normaalikoulun biologian ja maantieteen lehtoriksi ja 1987 Oulun normaalikoulun johtavaksi rehtoriksi. Rehtorikausi kesti eläkevuoteen 1992 saakka.

Vilpa oli mukana kehittämässä peruskoulua ja opettajien täydennyskoulutusta. Hän toimi myös maantieteen ja biologian lääninkouluttajana 1972−1979 sekä oli Oulun koululautakunnan ja opetussuunnitelmatoimikunnan jäsen 1993−1996.

Opettajana Vilpa oli rauhallinen ja isällinen hahmo. Omasta mielestään hän oli parhaimmillaan oppilaiden maastoretkillä.

Vilpa oli Oulun seudun biologian ja maantieteen opettajat ry:n perustajajäseniä ja toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana sekä hallituksessa. Hän oli myös valtakunnallisen Biologian ja maantieteen opettajien liiton hallituksessa 1979−1986.

Eläkkeelle jäätyään Erkki jatkoi luonnontutkimusta ja kirjoittamista. Hän suoritti 1995 filosofian lisensiaatin tutkinnon pääaineenaan ekologinen kasvitiede. Tällöin syntyi teos Lopen kasvisto.

Myöhemmin Erkki keskittyi Oulun seudun kasvien ja sienten tutkimukseen. Hän toimitti 1999 teoksen Oulun luonto, joka on edelleen laajin Oulun seudun luontoa käsittelevä julkaisu. Kirjallisista ansioistaan Erkki sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2006, ja hänelle on myönnetty myös Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki 1983.

Erkki luki paljon monipuolista kirjallisuutta: runoutta, romaaneja, muistelmia ja oman alansa tietokirjoja. Hänen viimeinen julkaisunsa oli essee runoilija Aaro Hellaakoskesta vuonna 2021. Hellaakoski olikin monessa mielessä Erkin sukulaissielu.

Erkki hiihti joka talvi satoja kilometrejä ja hoiti kesäisin Iin kesäasuntoa ja sen metsäistä tonttia. Rakkaita harrastuksia olivat myös palstaviljely, marjastus ja sienestys. Erkki myös valokuvasi luontoa ahkerasti.

Erkki oli vanhan ajan herrasmies, vastuuntuntoinen, ahkera ja helposti lähestyttävä. Vielä eläkkeelläkin hän matkusti ahkerasti ja teki matkoiltaan hienoja valokuvakollaaseja ja kirjoitti matkakertomuksia. Hän oli Kameraseurojen liiton hallituksessa 1957–1959 ja Kameralehden toimituskunnan jäsen 1959–1960.

Hänen valokuviaan on ollut esillä useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä. Hän sai valokuvausansioistaan useita tunnustuksia mm. Suomen Kameraseurojen Liiton kultaisen ansiomerkin.

Oma perhe – vaimo Marketta ja lapset Heinä-Maaria ja Visa perheineen – oli Erkille rakas ja läheinen. Marketan avulla Erkki pystyi elämään kotona täysipainoista elämää aivan viimeisiin viikkoihinsa saakka.

Erkki ja Marketta olivat tuttu näky konserteissa, taidenäyttelyissä ja muissa kulttuuririennoissa. Yhdessä he liikkuivat, tekivät ja kokivat.

Timo Lappi

Juhani Paananen

Veikko Ervasti

Ensimmäinen muistikuvani Erkistä oli Jyväskylän Normaalilyseossa:

Olimme luokassa odottamassa uutta opettajaa ja pidimme aika metakkaa. Uusi opettaja saapuikin luokkaan ja ensimmäiseksi hyppäsi tasakäpälää opettajan pöydän päälle. Hiljaisuus - ja yhteisymmärrys miten luokassa ollaan syntyi kertaheitolla!

Pekka Siuppola, entinen oppilas.