Eva Merthen

Eva Merthen known as "The Duchess of Finland", was a Finnish woman known for her relationship with the General James Keith during the Russian occupation of the Swedish province of Finland during the Russo-Swedish War (1741-1743). She is the subject of the novel "Hertiginnan av Finland" (1850) by Zacharias Topelius.

Life

Merthen was the daughter of the mayor of Turku, Karl Merthen. She made the acquaintance of Keith, who was the leader of the Russian forces who captured Åbo in 1742, at the receptions arranged by the Russian officers and where she made a success as a well-educated, charming beauty. During the occupation, Keith was given authority to manage the occupation as he wished, and Merthen is considered to have influenced his rule and by her influence making the policy toward civilians mild during the Russian occupation.

Her father died shortly before the peace in 1743, and when Keith left Finland, she followed him. They were never technically married, but she was treated by Keith as well as by society as his official and legal spouse, especially after he joined Prussian service. After the death of Keith in 1758, she married in 1760 to the politician Johann David von Reichenbach (1732-1807) in Stralsund.

References

• Matti Klinge. "Merthen, Eva (1723 - 1811)". National Biography of Finland. Finnish Literary Society. Retrieved 2010-09-27.

/////

During the war of 1741-1743, Eva Merthen was the lover and de facto wife of the Russians' commander-in-chief, James Keith, and she became famous as the main character in Z. Topelius' novel 'The Duchess of Finland' (Hertiginnan af Finland). In Topelius' view, the mildness of the Russian occupation administration was due especially to Eva Merthen.===

Eva Merthen was born in Turku in 1723, one of eight children of the merchant Carl Merthen. Her paternal grandfather and his father were merchants in Turku, the last-mentioned apparently coming from Lübeck. This Anders Merthen is mentioned as a burgess of Turku in 1624. His son by his marriage to Katarina Gerdner was also called Anders Merthen and worked as the acting librarian at the University. The merchant family's links with the academic world are indicated by Carl Merthen's marriage to Helena Kristina Sveder, daughter of Matthias Svederus, a professor of Law.

Carl Merthen became a magistrate in 1728 and chief judge of the town's administrative court in 1732. He represented Turku at four sessions of the Diet between 1723 and 1741 and was later regarded as a member of the 'Hats' faction. During the Russian occupation in 1742/43, he was among the leaders of the town and was appointed to the Russian-period Imperial Court of Appeal as a permanent member of the college of judges. Carl Merthen died on 31 March 1743, before the end of the occupation.

At parties during the Russian occupation, Eva Merthen drew attention with her beauty and charm, and this led to a love relationship with the then 47-year-old commander-in-chief, General James (Jakob) Keith. Already in Turku, Eva Merthen seems to have become his de facto wife, a position in which she followed Keith until his death. Keith's occupation administration was based on general instructions from the Empress Elizabeth, and Carl Merthen and his daughter are considered to have contributed to its leniency and flexibility.

According to the testimony of contemporaries, Eva Merthen was dark-haired and of a stately beauty - she had especially beautiful eyes. The attractive and cultured Miss Merthen spoke French well and read Tacitus, evidently because of her cultured home and her continued studies during her life with Keith. In addition, Keith and Eva Merthen were united by their Scottish heritage: the Katarina Gerdner mentioned above came from a family of Scottish origin.

In 1743, Keith moved from his post with the Russian forces to Sweden, where he was ambassador in Stockholm for some time, but in 1746 he left the service of Russia and in the following year entered that of Prussia, becoming the governor of Berlin and a field marshal. He fell at the battle at Hochkirch fought in 1758 against the Austrians. James Keith and Eva Merthen lived near Sanssouci at Potsdam, and their union lacked only "the outward forms of a marriage". Also in the service of Prussia was his brother George Keith, the head of the family and the hereditary Earl Marischal of Scotland.

According to biographies, the brothers' high estate prevented the public legitimation of the relationship between Keith and Eva Merthen, but after his death she made good most of her claims according to James' will in an inheritance case against George Keith. In 1759 or 1760, probably in Berlin, Eva Merthen married Johan David von Reichenbach, who was nine years her junior, and lived happily with him at Stralsund in Swedish Pomerania, where von Reichenbach was the governor of the castle and the chief official of the rural district. The couple had a beautiful home containing a notable collection of pictures. Von Reichenbach died in 1807, four years before his wife.

All of the sources telling of Eva Merthen, including those published during her lifetime, state that she had children by Keith, but it has not been possible to identify them. There are no hints to the effect that Merthen's two sisters, who initially accompanied her, looked after any children. Were the heirs of the childless von Reichenbachs, the sister and grandchildren of Johan David, perhaps actually children of Eva Merthen?

Information on Eva Merthen is already to be found in C. F. Paul's biography of Keith, which appeared in 1759 in German and 1761 in Swedish and was used for an article in the Turku journal Mnemosyne in 1822. In 1844, a longer biography of James Keith by K. A. Varnhagen von Ense was published, and it inspired Topelius' novel Hertiginnan af Finland, romantiserad berättelse, jemte en historisk skildring af Finska Kriget åren 1741-1743 ('The Duchess of Finland, romanticised narrative, including a description of the Finnish War of 1741-1743'); the work appeared first in serial form in Topelius' Helsingfors Tidningar and then as a book in summer 1850. This work, the oldest of his historical novels, was the first Finnish novel to achieve popularity and to exercise an influence as a model.

The serialised historical novel was a literary genre that had just attained enormous popularity, and in the Helsingfors Tidningar Topelius alludes to his models Walter Scott and Alexandre Dumas; according to Topelius, the former had written the masterpiece in this genre, while the latter had produced a 12-part novel. But because of its political nature, the novel was a dangerous literary genre that had aroused the particular concern of the government in Finland, and it was precisely in the spring of 1850 that it had banned, in particular, the publication of novels in Finnish. Topelius' novel, which emphasises the leniency and humaneness of the Russian conquest during the Finnish War (the 'Little Hatred') and explains how the Finns, in contrast to the Swedes, have learned the value of patience and peaceful cultivation as compared with that of conquests, fitted in well with the policy of loyalty adopted by Topelius. The author touched up the serialised version for the published novel and did so again for later editions. A Finnish version, Suomen Herttuatar, appeared for the first time in 1874.

Eva Merthen

Eva Merthen oli suomalainen nainen, joka tunnettiin älykkyydestään ja kauneudestaan. Hänen isänsä oli Turun pormestari Karl Merthen.

Isänsä kuoltua Eva Merthen eli yhdessä venäläisen ylipäällikön James Keithin kanssa. Myöhemmin hän avioitui preussilaisen Johan David von Reichenbachin kanssa.

Hän on Zachris Topeliuksen kertomuksen ”Suomen herttuatar” päähenkilö.

/////

Eva Merthen oli vuosien 1741-1743 sodan venäläisen ylipäällikön James Keithin rakastajatar ja laillistamaton puoliso, joka tuli kuuluisaksi Zachris Topeliuksen kirjoittaman Suomen herttuatar -romaanin päähenkilönä. Topeliuksen näkemyksen mukaan venäläisen miehityshallinnon lempeys oli nimenomaan Eva Merthenin ansiota.===

Eva Merthen syntyi Turussa 1723 kauppias Carl Merthenin kahdeksanlapsiseen perheeseen. Isoisä ja tämän isä olivat niin ikään kauppiaita Turussa, jonne viimeksimainittu oli tullut nähtävästi Lyypekistä. Tämä Anders Merthen mainitaan Turun porvarina 1624. Hänen poikansa avioliitosta Katarina Gerdnerin kanssa oli yliopiston virkaa toimittavana kirjastonhoitajana toiminut Anders Merthen. Kauppiassuvun yhteyksiä akateemiseen maailmaan osoittaa Carl Merthenin avioliitto lainopin professori Matthias Svederuksen tyttären Helena Kristinan kanssa.

Carl Merthen oli kaupungin johdossa venäläismiehityksen aikana 1742-1743 ja hänet nimitettiin venäläisaikaisen keisarillisen hovioikeuden assessoriksi. Hän kuoli miehityksen aikana.

Venäläismiehityksen ajan juhlissa Eva Merthen herätti huomiota kauneudellaan ja miellyttävyydellään, mikä johti rakkaussuhteeseen tuolloin 47-vuotiaan ylipäällikön kenraali James (Jakob) Keithin kanssa. Jo Turussa Eva Merthen näyttää tulleen hänen laillistamattomaksi puolisokseen, jossa asemassa hän seurasi Keithiä tämän loppuelämän ajan. Keithin miehityshallinto perustui keisarinna Elisabetin yleisohjeeseen, ja sen lempeys ja joustavuus laskettiin myös isä ja tytär Merthenin ansioksi.

Eva Merthen oli aikalaisten todistusten mukaan tumma ja komeankaunis; hänellä oli erityisen kauniit silmät. Viehättävä ja sivistynyt Eva Merthen puhui hyvin ranskaa ja luki Tacitusta, mikä nähtävästi oli sivistyneen kodin ja Keithin kanssa eläessä jatkuneen opiskelun tulosta. Lisäksi Keithiä ja Eva Mertheniä yhdisti skotlantilaisuus, sillä edellä mainittu Katarina Gerdner oli skotlantilaisperäistä sukua.

Keith siirtyi 1743 venäläisten joukkojen johdossa Ruotsin puolelle ja jäi joksikin aikaa Tukholmaan lähettilääksi, mutta 1746 hän erosi Venäjän palveluksesta, siirtyi seuraavana vuonna Preussin palvelukseen ja tuli Berliinin käskynhaltijaksi ja sotamarsalkaksi. Hän kaatui Hochkirchenin taistelussa itävaltalaisia vastaan 1758. James Keith ja Eva Merthen asuivat Potsdamissa lähellä Sanssoucita, ja heidän liitoltaan puuttuivat vain "avioliiton ulkoiset muodot". Preussin palveluksessa oli myös George Keith, klaanin päämies ja Skotlannin perinnöllinen jaarlimarsalkka.

Biografien mukaan veljesten korkea säätyasema esti Keithin ja Eva Merthenin suhteen julkisen legalisoimisen, mutta Keithin kuoltua Eva Merthen voitti pääosiltaan perintöprosessin George Keithiä vastaan vainajan testamentin mukaisesti. Eva Merthen solmi luultavasti Berliinissä 1759 tai 1760 avioliiton häntä yhdeksän vuotta nuoremman Johan David von Reichenbachin kanssa ja eli tämän kanssa onnellisesti Stralsundissa Ruotsin Pommerissa, missä von Reichenbach oli linnanvouti ja maaneuvos. Puolisoilla oli kaunis koti, jossa oli huomattava taulukokoelma. Von Reichenbach kuoli 1807, neljä vuotta ennen puolisoaan.

Kaikki Eva Merthenistä kertovat lähteet, jo hänen vielä eläessään julkaistut, sanovat hänen saaneen lapsia Keithin kanssa, mutta näitä ei ole voitu identifioida. Ei ole vihjeitä siitä, että Eva Mertheniä aluksi seuranneet kaksi sisarta olisivat hoitaneet lapsia. On mahdollista, että lapsettomiksi jääneiden von Reichenbachien perilliset, J. D. von Reichenbachin sisar ja veljenlapset, olivat oikeastaan Eva Merthenin lapsia.

Eva Merthenistä kerrottiin jo 1759 saksaksi ja 1761 ruotsiksi ilmestyneessä C. F. Paulin Keith-elämäkerrassa ja sen perusteella Turussa Mnemosyne-lehdessä 1822. Vuonna 1844 ilmestyi K. A. Varnhagen von Ensen laajempi elämäkerta James Keithistä, ja se inspiroi Zachris Topeliuksen kirjoittamaan romaaninsa Hertiginnan af Finland, romantiserad berättelse, jemte en historisk skildring af Finska Kriget åren 1741 - 1743, joka ilmestyi ensin jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa ja sitten kirjana kesällä 1850. Tämä Topeliuksen teos on Suomen ensimmäinen suosiota saavuttanut ja esimerkillään vaikuttanut historiallinen romaani ja vanhin Topeliuksen historiallisista romaaneista.

Historiallinen jatkoromaani oli vastikään tavattoman suosion saavuttanut kirjallinen laji, ja Topelius viittaa lehdessään esikuviinsa Walter Scottiin ja Alexandre Dumas'han; edellinen olisi hänen mukaansa kirjoittanut tästä aiheesta mestariteoksen, jälkimmäinen kaksitoistaosaisen romaanin. Mutta romaani oli poliittisuutensa takia vaarallinen kirjallisuuden laji, joka oli herättänyt Suomessa hallituksen erityistä huolta, ja juuri keväällä 1850 oli erityisesti kielletty julkaisemasta romaaneja suomeksi. Topeliuksen romaani, jossa korostetaan "pikkuvihan" venäläisvalloituksen lempeyttä ja inhimillisyyttä ja selitetään, miten suomalaiset ruotsalaisten vastakohtana ovat oppineet kärsivällisyyden ja rauhanomaisen viljelyksen arvon valloituksiin verrattuna, sopi hyvin Topeliuksen omaksumaan lojaalisuuslinjaan. Topelius korjaili teosta sanomalehtiversiosta painettuun romaaniin ja sitten uudestaan myöhempiin painoksiin. Suomennettuna Suomen Herttuatar ilmestyi ensimmäisen kerran 1874.

Eva Merthen S 1723 Turku, K 15.10.1811 Stralsund.

V kauppias Carl Merthen ja Helena Kristina Sveder.

P1 (vihkimätön) Francis Edward James Keith S 1696, K 1758, P1 V Skotlannin jaarlimarsalkka William Keith ja Maria Drummond.

P2 1759 tai 1760 maaneuvos, linnanvouti Johan David von Reichenbach K 1807.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS

• M. Klinge, Idylli ja uhka : Topeliuksen aatteita ja politiikkaa. 1998
• H. von Knorring, Eva Merthen, Die "Herzogin von Finnland" und der Preussische Feldmarschall Keith // Genealogisches Jahrbuch 25. 1985
• K. A. Varnhagen von Ense, Leben des Feldmarschalls Jakob Keith. Berlin 1844.
• Z. Topelius, Hertiginnan af Finland, romantiserad berättelse, jemte en historisk skildring af Finska Kriget åren 1741 - 1743. 1850. Suomeksi nimellä Suomen Herttuatar 1874.

/////

http://sls.fi/blf/artikel.php?id=234

Eva Merthen

Eva Merthen, kallad hertiginnan av Finland, var en finländsk celebritet.

Hon är känd för sitt förhållande till den ryktbare generalen James Keith. Denne hade 1742 i spetsen för de ryska trupperna under Lilla ofreden besatt Åbo, där hennes far Carl Merthen var borgmästare.

Beskriven som välutbildad, "skön och full av behag", var hon en stjärna vid de fester som under vinterns lopp anställdes av de främmande officerarna. Hon ingick därunder en intim förbindelse med Keith. Eva Merthen anses med sitt inflytande över honom ha bidragit till den milda politik han bedrev under ockupationen av Finland. Keith gav henne i allt, med undantag av vigseln, en makas ställning, och hon behandlades, i synnerhet sedan han 1746 övergått i preussisk tjänst, med stor aktning av hans omgivning.

Efter Keiths död 1758 ingick hon 1760 äktenskap med lantrådet Johann David von Reichenbach (1719-1807) i Stralsund. Hon dog där 88 år gammal.

Hennes öden är romantiserade i Zacharias Topelius roman Hertiginnan av Finland (1850). Hon fungerar också som nyckelperson i Suomen herttuattaren arvoitus : suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta ("Finlands hertiginnas gåta: finländska kvinnoöden på 1700-talet") av Kirsi Vainio-Korhonen, som namngett boken efter

/////

Eva Merthen var älskarinna och icke lagvigd maka till James Keith, överbefälhavare för de ryska trupperna under kriget 1741–1743. Hon blev känd som huvudpersonen i Zacharias Topelius roman Hertiginnan av Finland. Enligt Topelius var det ryska ockupationsstyrets mildhet under lilla ofreden uttryckligen Eva Merthens förtjänst.===

Eva Merthen föddes i Åbo 1723 som ett av handelsmannen Carl Merthens åtta barn. Hennes farfar Johan Merthen hade varit handelsman i Åbo, liksom hans far Anders Merthen, som uppenbarligen kommit till staden från Lübeck. Denne Anders nämns som borgare i Åbo 1624. En av hans och makan Katarina Gerdners söner hette Anders liksom fadern, och var bibliotekarie vid akademin. Sonsonen Carl Merthen gifte sig med Helena Kristina Sveder, dotter till jurisprofessorn Matthias Svederus.

År 1728 blev Carl Merthen rådman och 1732 politieborgmästare. Han företrädde Åbo vid fyra riksdagar 1723-1741, och räknades senare till hattarnas parti. Under den ryska ockupationen 1742–1743 stod han i ledningen för staden och utnämndes av den ryska styrelsen till assessor i Åbo hovrätt. Carl Merthen dog under ockupationen i mars 1743.

Under ockupationstiden väckte Eva Merthen uppmärksamhet genom sin skönhet och sitt behag vid de festligheter som ordnades i Åbo. Den 47-årige ryske överbefälhavaren general James (Jakob) Keith intogs av Merthen, och de inledde ett kärleksförhållande. Det verkar som om Eva Merthen redan i Åbo blev Keiths icke lagvigda maka, och som sådan följde hon honom fram till hans död. Keiths ockupationsstyre grundade sig på kejsarinnan Elisabets allmänna instruktioner, och dess mildhet och kompromissvillighet ansågs vara far och dotter Merthens förtjänst.

Enligt samtida beskrivningar var Eva Merthen mörk och skön; hon hade synnerligen vackra ögon. Uppvuxen i ett bildat hem hade hon också rika själsgåvor; hon talade en utmärkt franska och läste Tacitus på latin. Keith och Eva Merthen delade också ett skotskt ursprung; den ovan nämnda Katarina Gerdner var av skotsk härstamning, och Keith hörde till en av Skottlands förnämsta ätter.

År 1743 flyttade Keith i ledningen för sina trupper över till Sverige och stannade kvar i Stockholm en tid som sändebud. År 1746 tog han avsked ur rysk tjänst övergick i preussisk, blev ståthållare i Berlin och fältmarskalk. Han stupade vid Hochkirch i ett slag mot österrikarna 1758.

'''James Keith och Eva Merthen''' bodde i Potsdam nära Sanssouci och det enda deras förhållande saknade var ”äktenskapets yttre former”. james Keiths bror George, klanens huvudman med den ärftliga titeln jarlmarskalk (earl marischal) av Skottland, var även han i preussisk tjänst. Enligt biograferna förhindrade brödernas höga ståndstillhörighet ett offentligt legaliserande av Keiths och Eva Merthens förhållande, men efter Keiths död vann Eva Merthen, i enlighet med testamentet, i huvudsak arvstvisten med George Keith.

Förmodligen ingick Eva Merthen i Berlin, 1759 eller 1760, äktenskap med den nio år yngre Johann David von Reichenbach. De levde senare tillsammans i Stralsund i Svenska Pommern, där Reichenbach var slottshövitsman och lantråd. Makarna hade ett vackert hem med en betydande samling målningar. Reichenbach dog 1807, fyra år före sin maka.
Alla källor som omtalar Eva Merthen, även sådana som publicerades under hennes livstid, hävdar att hon fick barn med Keith. Dessa har emellertid inte kunnat identifieras. Eva Merthens två systrar Charlotta och Katarina, som följde henne till Ryssland, tog veterligen inte hand om några barn. Måhända förhöll det sig så, att det barnlösa paret Reichenbachs arvingar, J.D. von Reichenbachs syster och brorsbarn, egentligen var Eva Merthens barn.

Redan C.F. Pauls biografi om Keith, som utkom 1759 på tyska och 1761 på svenska, berättar om Eva Merthen, och utgående från den även Åbotidningen Mnemosyne 1822. År 1844 utkom K.A. Varnhagen von Enses mer omfattande biografi om james Keith, och den inspirerade Topelius att skriva romanen Hertiginnan av Finland, romantiserad berättelse, jemte en historisk skildring af Finska Kriget åren 1741–1743, som först publicerades som följetong i Helsingfors Tidningar och därefter som bok sommaren 1850. Romanen var den första i Finland som nådde en större popularitet, och den kom att bli en förebild i sin genre. Den är också den första av Topelius historiska romaner.

Den historiska följetongsromanen hade nyligen vunnit stor popularitet, och Topelius hänvisar i sin tidning till sina egna förebilder Walter Scott och Alexandre Dumas. Romanen sågs dock som en politiskt laddad och farlig litterär genre av de makthavande. Våren 1850 hade man särskilt förbjudit utgivningen av finskspråkiga romaner. Tendensen i Topelius roman överensstämmer dock väl med hans lojalitetslinje i förhållande till det ryska styret; den ryska ockupationsmaktens mildhet och humanitet under lilla ofreden betonas, och vidare hur finländarna i motsats till svenskarna har lärt sig värdet av tålamod och fredlighet.