Filippus Laurinpoika Hiitemaa

• http://www.annelikotisaari.net/n.ulopolitanus.htm
• Han kan omöjligt ha varit född samma år som sin far. Men inte heller 9 år efter faderns död som länken ovan antyder.
• Fødselsår og dødsår er kalkulert i forhold til hans fars og sønns fødselsår.
• Kappalainen, vicar, prest in Ikaalinen.

  ---

Kaplan i Ikalis, husbonde på Rahkola 1607 - 1630,

Philippus Laurentii (K viimeistään 1631)
https://kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/henkilo/1991

Kolkon pappisukua alkaen 1500-luvulta http://www.messon.fi/pappeja.htm

"KOLKON PAPPISSUKU Kolkko oli pakanuuden aikainen Hiitemän yksinäistila kuului 1500-luvulla Ikaalisten viiden suurimman tilan joukkoon. Paikkaan liittyvistä uskonnollisista perimätiedoista on ollut puhetta. Niiles Enevaldin- eli Einonpoika Kolkko luovutti vuoden 1563 vaiheilla tilan isännyyden pojalleen Laurille, joka lähetti yhden pojistaan, Filippuksen, koulutielle joskus seuraavalla vuosikymmenellä.

Valmistuttuaan papiksi 1590-luvun lopussa Filippus Laurinpoika pääsi kappalaiseksi Hämeenkyröön ja sai asemapaikakseen Ikaalisen sekä asuttavakseen edeltäjänsä tilat Rahkolan ja Kalmaan.

Filippuksella ja hänen ensimmäisellä vaimollaan oli ainakin viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä, jotka ehtivät aikuisiksi isänsä eläessä. Koulutielle lähetettiin pojista Nikolaus, joka opiskeli jonkin aikaa Viipurissa asti ehkä siksi, että hänellä oli siellä tilaisuus asua täysihoidossa Ikaalisten naapurinsa Kalmaa Krister Hieromyksenpojan sisaren luona. Nikolaus sai Kristeriltä myös lainaksi Postillan, joka jäi sitten palauttamatta samoin kuin kortteeri maksamatta, mikä ei tietenkään ollut tavatonta vähävaraisten teinien kysymyksessä ollen.

Nikolaus sai valmistuttuaan 1620-luvulla papinviran kaukaa pohjoisesta ja pääsi 1625 Ylitornion kirkkoherraksi. Sieltä hän saattoi pian lähettää isälleen Ikaalisiin heittolalaisen Paavo Hurskaan (Pavell Hurskatt) mukana. Tämä kuitenkin joi ja tuhlasi matkalla rahoista suurimman osan.

Nikolaus, joka käytti sukunimeä Falk, kuoli 1638 ja hänen leskensä sanotaan jääneen suuriin velkoihin. Vävy Nikolaus Ulopolitanus peri kuitenkin appivainajansa viran ja toimi Ylitornion kirkkoherrana 1641-76.

Martti Filippuksenpojasta tuli vakaa maanviljelijä, joka torjui äitipuolensa vaateet ja jatkoi isäntänä Rahkolassa 1630-luvulla. Lisäksi hän koetti 1629 saada edullisesti haltuunsa myös Turkin tilaa, jonka asukas oli paennut sotaväenottoa Pohjanmaalle. Tämä kauppa jäi kuitenkin viranomaisten vastustuksen vuoksi toteutumatta.

Martin veli Mansvetus Filippuksenpoika oli toista maata kuin hänen harvinainen ristimänimensä (Mansvetus, lat. sävyisä, kesy) antoi ymmärtää. Hänet nähtiin urakoimassa kirvesmiesten kanssa milloin pappilan huoneita, milloin pitäjäntupaa, ja joka jotakin erimielisyyttä näyttää näissäkin töissä yleensä syntyneen. Pahempaa tapahtui sitten, kun kihlakunnan vouti Elias Roos (1622-24) antoi Mansvetukselle tehtäväksi koota pitäjästä kruununveroja - saattoihan papin pojan olettaa olleen tarpeeksi kirjoitus- ja laskutaitoinen. Mansvetus eli "Mansse", kuten häntä tavallisesti nimitettiin, petti kuitenkin luottamuksen ja tuhlasi keräämänsä verovarat. Oikeudessa määrättiin toukokuulla 1629 Kalmaan aitassa Mansvetuksen nimissä vielä oleva vilja kylvettäväksi ja sato aikanaan korjattavaksi kruunulle "Manssen rikoksen" ( för Mansses Brått) takia. Kymmenen vuotta myöhemmin Mansvetus yritti vielä viljellä Karhoisten Joudia, mutta hänen isännyytensä siellä jäi lyhyeksi.

Pastori Filippuksen tyttäristä toinen, Elin nimeltään, oli aikeissa kihlautua vähäröyhiöläisen Heikki Laurinpojan kanssa, mutta sulhanen tuli katumapäälle ja päätti talvella 1628 vetäytyä (åttras) pois koko asiasta. Tämä tapahtui kuitenkin olosuhteisiin nähden liian myöhään, ja tytön isän kiusalliseksi velvollisuudeksi jäi haastaa petollinen sulhanen käräjiin vastaamaan papintyttären raskaaksi saattamisesta. Haastettu ei oikeuteen saapunut, mutta silti tehtiin päätös, että Heikin oli "Jumalan lain mukaan" naitava Elin, ja jos ei siinä muu auttaisi, kruununmiesten olisi annettava virka-apua ja pakotettava Heikki Laurinpoika vihille. Lisäksi hänet tuomittiin 20 markan sakkoon. Kaikesta huolimatta hän rohkeni jäädä pois vielä seuraaviltakin käräjiltä.

Herää kysymys, miksi syrjäkylän talonpoikainen nuorimies yleensä kelpasi tuona säätytietoisena ja patriarkaalisena aikana pappisperheen vävyksi. Asiaa selittänee olettamus, ettei kyseessä ollutkaan aivan tavallinen rahvaanmies, vaan kruunun palkollinen, erivapautta nauttiva kuninkaan metsästäjä, jollaisena Heikki Laurinpoika tunnettiin.

Toinen kappalaisen tyttäristä päätyi emännäksi Kiialan Isoontaloon, ratsutilallisen Erkki Eskonpojan vaimoksi. Näyttää siltä, että Erkki jäi pian leskeksi, sillä hän nai kohta toistamiseen ja nyt Osaralta, sikäläisen katselmuskirjurin sisarentyttären.

Leskeksi jäi myös kappalainen Filippus itse mutta nai vanhoilla päivillään Kalmaalta hyvän naapurinsa Krister Hieromyksenpojan Kaarinin. Tämä vaati kohta Filippuksen kuoltua pesästä huomattavaa osuutta ja käräjöi isänsä tukemana lapsipuoliaan vastaan vuonna 1630.

Kolkon sukuun kuului vielä toinenkin papillinen haara. Pakanuuden aikainen Kolkon mahtimiestila tuotti uuden ajan alussa yhteiskunnallisia toimijoita, lautamiehiä ja veronkantajia sekä nimenomaan useita pappeja.* Ikaalisten kappalainen." (Lähde P.Ervasti)

IEEH:1

• 1593-1630 Rahkolan ja Kalmaan viljelijä (IEEH:1, s.387)