Helena Taavetintytär Pölhö

Me lasten lapsien muistelut mummomme kertomuksen mukaan, kaikilla meillä samat muistot. Helena syntyi suuren tilallisen Pölhön perheeseen nuorimpana lapsena. Nuoruus meni tilan töissä, oli kihloissa paikallisen pojan kanssa. Kihlattu lähti Tampereelle kauppakouluun. Samaan aikaan tilalle tuli uusi renki ja nuoret rakastuivat, joten kihlaus purkautui. Naimisiin mentiin 1903. David isä kuoli 1916 ja samalla tapahtui maiden luovutuksia. Helenalle ja Vilhelmille syntyi tiuhaan tahtii lapsia peräti 9, joista kolme kuoli vauvana. Tuli kauhujen aika v 1918, etenkin Viipurissa ja maalaiskunnassa oli suuria taisteluja ja murhattiin ulkopuolisiakin. Vilhelmi murhattiin 25.4.1918.

Olisivat vieneet Helenankin ja hänellä oli vastasyntynyt lapsi. Vilhelmi huusi laita lapsen nimeksi Rauha, mutta Rauha eli vain hetken. Kuusi lasta jäi eloon ja Helenan piti aloittaa lasten huolto yksin. Vanhin tytär oli 13v. ja vanhin poika 8 v. Helena aloitti pyykiä pesemällä ihmisille, Toivo aluksi kerjäämään. Kesän tultua paimeneen. Jossain vaiheessa Helena oli myös tiilitehtaalla tiilikärjyjen kuljettajana. Lähes kaikki säiniöläiset pojat kokivat ensi työkokemukset tiilitehtaalla. Näin tapahtui kaikkien Korhosen pojillekin. Äiti, Helenalta kuoli 1919, äiti oli suuressa avussa lasten kanssa. Vanhin tytär huolehti nuorimaisista sisaruksista. Välillä oli aikoja jolloin poika ja seuraava tytär saivat käydä koulua vain vuoropäivinä, sillä oli vain yhdet kengät.

Taas alkoi nämä suuret sodan vuodet. Vielä välirauhan aikaan Viipurin kaaupunki osti Pölhön tilalta lisämaata tiilitehtaan laajentamiseen. Loput tilan maat meni huutokauppaan. Helena kulki tyttäriensä mukana evakkoon ja päättyi lopulta Lahteen, kahden evakkotaipaleen kautta.

Vuoden 1918 ja kaikkien muidenkin sotien aikana ja jälkeen, naiset olisi pitänyt nostaa suureen arvoon, että he selvisivät tuosta ajasta oliko valkoisia tai punaisia tai minkä värisiä. Naiset pystyi itsekseen selviämään lasten kanssa. Samoin kuin viimeisissä sodissa miehet ja Lotat olivat henkensä uhalla, sekä ahkerat kädet kutoivat lämpöisiä vaatteita. Toivotaan ettei enää tule sotaa. Onhan meidän sukupolvi saanut viettää rauhan aikaa. Pölhön tilan kohtalossa on kirjasta, entistä Viipurin maalaiskuntaa sanoin ja kuvin, tekijöinä oli useita mm maalaiskunnan kunnan sihteeri painettu 1947 tällöin asiat olivat muistissa ja asiakirjat suojattu arkistossa.

Lähteet

1. Viipurin maaseurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1881-1888 (I Ca:14), jakso 277, sivu 292: 1885 kesäkuu; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2264566 / Viitattu 12.2.2020
2. Viipurin maaseurakunnan arkisto - Vihittyjen luettelot 1897-1917 (I Eb:11), jakso 105, sivu 104: 1903 lokakuu; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2268897 / Viitattu 13.2.2020
3. Viipurin maaseurakunnan arkisto - Pää- ja rippikirjat 1898-1909 IV (I Aa:34, tilattomat K - L), jakso 203, sivu 206: K ; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2261247 / Viitattu 12.2.2020
4. Viipurin maaseurakunnan arkisto - Pää- ja rippikirjat 1910-1919 IV B (I Aa:44, tilattomat Ka - Kö), jakso 184, sivu 528: K; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2275391 / Viitattu 25.4.2021