Hilda Maria Flodin

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19670918_397

http://alanhogan-artgarage.blogspot.fi/2012/03/holding-for-hilda.html

http://biografiasampo.fi/henkilo/p2794

http://runeberg.org/aikalais/1934/0126.html

http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/haku/ennen-vuotta-1900-sy...

http://www.keuruunmuseo.fi/2014-03-10-19-41-54/hilda-foldin

http://stadi.tv/ohjelma/hilda-flodin

50-v kuva: Suomen Kuvalehti, 12.03.1927, nro 11, s. 11
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/877988/articles...
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot / viitattu 30.3.2022

HILDA MARIA FLODIN (1877–1958)

Hilda Flodin syntyi 16. maaliskuuta 1877 Helsingissä. Musikaalisen ja taiteellisen perheen vanhemmat tukivat lastensa taiteellisia harrastuksia. Kuvataidetta Flodinin suvussa harrasti Hilda Flodinin setä Viktor Flodin, joka suunnitteli kynttiläkruunuja suomalaisiin kirkkoihin ja osallistui Pietarissa Talvipalatsin koristelutöihin. Hilda Flodin innostui piirtämisestä lapsena, etenkin ihmisten piirtäminen kiinnosti.

Taideopintonsa Hilda Flodin aloitti 16-vuotiaana Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa. Samalla luokalla opiskelivat myös Hugo Simberg ja Ester Helenius. Opettajina piirustuskoulussa olivat tuohon aikaan mm. Albert Gebhard, Elin Danielsson ja Maria Wiik. Rakkain opettaja Flodinille oli kuitenkin Helene Schjerfbeck, joka antoi oppilaittensa tehdä itsenäistä työtä. Flodin muisteli vielä 75-vuotiaana eräässä kirjeessään Schjerfbeckin sanoja”…yksinkertaistuta ja yksinkertaistuta…niin, että älä välitä muusta…”.

Hilda Flodinin varhaiskauden teokset ovat pääasiassa veistoksia ja grafiikkaa. Kuvanveistoa Flodin opiskeli Johan Friedlin ja Carl Eneas Sjöstrandin sekä perhetuttava Walter Runebergin johdolla. Hän suhtautui vakavasti veisto-opintoihinsa; jo kolme vuotta opintojensa aloittamisesta, vuonna 1896, Hilda Flodin kirjoitti kuvanveistäjä Robert Stigellille ja pyysi lupaa kopioida Stigellin pronssiveistoksen nimeltä ”Om morgonen”.

Nuori taiteilijatar menestyi opinnoissaan ja sai tunnustusta lahjakkuudestaan. Ensimmäisen opintovuoden päätteeksi hänelle myönnettiin Taideyhdistyksen hopeapiirrin ja vuosina 1895 ja 1898 kiitoslause osoituksena ”ahkeruudesta ja edistyksestä”. Vuonna 1897 hän sijoittui kolmanneksi Suomen Taideyhdistyksen dukaattikilpailussa.

Vuonna 1899 Flodin lähti useimpien vastavalmistuneiden tavoin jatkamaan opintojaan Pariisiin Academie Colarossiin. Uuteen kaupunkiin kotiutuminen oli helppoa, sillä Flodin asui aluksi sisarensa Fannyn luona. Hildan sisar oli naimisissa ranskalaisen Julien Leclercq’in kanssa, joka toimi La Gazetten taidearvostelijana. Lankonsa Leclerqin kontaktien avulla Flodin pääsi ajan kuuluisimman kuvanveistäjän Auguste Rodinin oppiin vuosiksi 1906 – 1909.

Hilda Flodin oli yksi ensimmäisistä naisgraafikoista maassamme ja osallistui ainoana naisena vuonna 1907 pidettyyn Suomen ensimmäiseen grafiikan yhteisnäyttelyyn, jonka muita osanottajia olivat mm. Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg. Etsaustekniikan alkeet Hilda Flodinille opetti juuri opiskelutoveri Simberg, joka puolestaan oli oppinut tekniikan Ruovedellä Gallen-Kallelalta. Hilda herätti vuosisadanvaihteessa huomiota taitavana graafikkona. Jopa Edelfeltin kerrotaan sanoneen ”Hilda on meidän paras etsaajamme”.

Syksyllä 1908 Hilda Flodin solmi avioliiton Juho Rissasen kanssa. Taiteilijapari asui vuonna 1910 Viipurissa, missä heillä oli yhteisnäyttely syys- lokakuussa 1910. Marraskuussa näyttely jatkoi matkaansa Turkuun ja joulukuussa Ateneumiin Helsinkiin. Hilda Flodinilta oli näyttelyssä esillä 80 teosta, etsauksia, piirroksia sekä kipsi- ja pronssiveistoksia. Juho Rissaselta oli esillä 60 teosta. Hilda Flodin saattoi inspiroida Rissasta grafiikankokeiluihin ja Rissanen puolestaan vaikutti ehkä siihen, että Flodin keskittyi 1910-luvulla maalaukseen. Lyhyt avioliitto päättyi eroon vuonna 1915.

Flodin oli lahjakas piirtäjä, hänellä oli terävä huomiokyky ja hän osasi pienimuotoisissa teoksissaan tuoda kuvattavasta esiin olennaisen. Suurin osa Flodinin piirroksista, grafiikasta ja maalauksista on henkilötutkielmia, joiden malleina oli yleensä lapsia ja kansanihmisiä, etenkin vanhoja naisia. Hän maalasi myös kaikkiaan viitisenkymmentä muotokuvaa ja suuria ryhmäkuvia, kuten Suomalaisen tiedeakatemian johtokunta, 1929–1930.

Hänen veistoksistaan tunnetaan parhaiten Ateneumissa sijaitseva pronssinen Ajatteleva ukko sekä Helsingissä Aleksanterinkadulla sijaitsevat Pohjolan talon pääovea reunustavat vuolukiviset mieshahmot vuodelta 1902. Mielenkiintoisen aihepiirin muodostavat henkilökuvien lisäksi myös kaupunkinäkymät ja maisemat Suomesta, Ranskasta ja Italiasta.

LÄHTEET:

Tuomainen Marketta, 2000. Hilda Flodin. Hiljainen kauneus. Keuruun museon julkaisuja.

Koskinen Erkki, 1984.”Hilda Maria Flodin, graafikko, maalari ja kuvanveistäjä”. Sks 2.8.84.