Hjalmar Linder

10.6.1880 LINDER Hjalmar Constantin 20742 (Uusm.). * Nurmijärvi 27.4.1862, vanht senaattori, ministerivaltiosihteeri, ylihovijahtimestari Constantin Linder ja kreivitär Maria Mussin-Puschkin. Yo Hfors privatlyc. Oikt 1886. VT 1889. Maanviljelijä ja teollisuudenharjoittaja. Muutti Ruotsiin ja osti Hjularödin linnan Skånesta. Kamariherra. † Marseille 3.6.1921. – Pso 1896 vapaah. Eva Charlotta Lovisa Sofia Mannerheim.
https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=2...

Nurmijärvi
Syntynyt / Kastettu 27.4.1862 0.4.1862
Kylä / Talo Nääsgård
Isä Kapilain och Kammarjunkaren Väb: C Linder
Äiti Fru Grevinnan Maria Mussin Puschin
Lapsi Hjalmar Konstantin
Nurmijärvi syntyneet 1861-1883 (MKO27-36 I C:5) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8665... / Viitattu 08.11.2022

1862-1883 lapsuuskodissa Nurmijärvi, Kytäjärvi, Kytäjän kartano

• Nurmijärvi lastenkirja 1863-1875 (MKO52-65 I Ab:8) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8669... / Viitattu 16.09.2022
• Nurmijärvi lastenkirja 1875-1881 (MKO66-77 I Ab:9) Sivu 254 Kytäjärvi; No 10 Haratta, No 11 Näs Gård ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8681... / Viitattu 16.09.2022
• Nurmijärvi rippikirja 1875-1880 (MKO152-163 I Aa:17) Sivu 255 Kytäjärvi 11, Näsgård, (Kytäjän kartano) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8593... / Viitattu 16.09.2022
• Nurmijärvi rippikirja 1881-1890 (MKO181-196 I Aa:20) Sivu 265 Kytäjärvi 11, Nääs Gård, (Kytäjän kartano) ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=8610... / Viitattu 16.09.2022

1883 muutto Helsinkiin

Hjalmar Linder lähti nuorena miehenä Pietariin opiskelemaan, niin kuin silloin yläluokalla tapana oli. Opiskelusta ei tullut mitään sen kummempaa, mutta uhkapeluusta ja pröystäilevästä elämästä senkin edestä. Pian Linder oli korviaan myöten veloissa, joita hänen isällään, valtiosihteeri Constantin Linderillä, ei ollut pienintäkään aikomusta maksaa. Apuun saapui yllättäen isän serkku, Mustion linnan haltija Fridolf Linder, joka paitsi maksoi Hjalmarin velat ja pelasti hänen nahkansa, myös testamenttasi hänelle koko valtavan omaisuutensa.

Valtava perintö sai Hjalmarin persoonassa aikaan suuren muutoksen: hän ryhdistäytyi, perusti asianajotoimiston ja perehtyi innolla uusiin velvollisuuksiina. Linderin imperiumiin kuului jossain vaiheessa vuosisadan vaihdetta Lohjan selluloosatehdas, Kytäjän ja Mustion kartanot, kaksi puuhiomoa, Högforsin tehtaat Karkkilassa, Rautakosken Ruukki ja useita sahoja. Hänellä oli omien sanojensa mukaan 5000 työntekijää ja 64 000 hehtaaria maata.Työnantajana Hjalmar Linder oli äärimmäisen edistyksellinen. Hän otti käyttöön 8-tuntisen työpäivän, ilmaiset lääkkeet ja maksoi palkkaa sairauslomien ajalta paljon ennen kuin laki sitä vaati.

Hjalmar Linderin läheisin ystävä läpi vuosien oli C.G.E. Mannerheim. Ystävykset jakoivat monenlaisia seikkailuja, ja kummallisella tavalla heidän suuret rakkautensa tekivät heistä entistä läheisimpiä. Hjalmar Linder meni nimittäin kaikkien suureksi yllätykseksi naimisiin Mannerheimin siskon, Sophie Mannerheimin kanssa. Pari hullaantui toisiinsa ja avioitui, vaikka todennäköisesti kaikki molempien lähipiirissä ymmärsivät heti alusta alkaen, ettei kaksi näin erilaista persoonaa voi elää yhdessä. Avioliitto loppuikin varsin dramaattisissa olosuhteissa, sillä Linder oli biseksuaali ja Sophie yllätti miehensä eräänä päivänä sängystä toisen miehen kanssa. Linder oli kuitenkin vieraanvarainen ja hurmaava persoona, joten ystävyys Mannerheimin sukuun säilyi, vaikka sukulaisuussuhde päättyikin.

Jonkin aikaa Hjalmarin avioliittoepisodin jälkeen Mannerheim rakastui puolestaan Linderin siskopuoleen, Kitty Linderiin. Kitty Linderin jäämistöistä löytyneet kirjeet osoittavat, että Mannerheim olisi halunnut avioitua Kittyn kanssa, mutta hänen avioeronsa pitkittyminen ja skandaalien pelko kylmensivät Kittyn tunteet, eikä suhde lopulta kestänyt kovin kauan.

Sisällissota järkytti Hjalmar Linderiä, kuten kaikkia muitakin. Linder pakeni sotaa ulkomaille ja sodan päätyttyä hän löysi omaisuutensa vahingoittumattomana. Linderillä oli erittäin luottamukselliset välit työväkeensä ja heti sodan päätyttyä hänen puheilleen pyrkivät epätoivoiset vaimot, joiden miehet olivat vangittuina valkoisten vankileireillä. Kertomuksia kuunnellessaan ja asiaan tutustuessan Hjalmar Linder pöyristyi, ja alkoi arvostella kovin sanoin valkoisten ylläpitämiä vankileirejä. "Punaista hulluutta on maassamme totisesti seurannut valkoinen terrori", hän kirjoitti Hufvudstadsbladetiin.

Linder arvosteli sitä, miten vankeja kohdellaan, miten heitä on sullottu epäinhimillisiin olosuhteisiin ja kuinka kostotoimet olivat täysin sattumanvaraisia eivätkä kohdentuneet välttämättä mitenkään sodan aikaisiin tekoihin. Kirjoituksen myötä Linder leimattiin maanpetturiksi, hän sai tappouhkauksia ja joutui lopulta myymään kaiken omaisuutensa Suomessa. Hän muutti Ruotsiin, ja sieltä verosotkujen jälkeen Ranskaan ja Algeriin. Toukokuussa 1921 Linderin ollessa matkalla Algerista Pariisiin, hänen matkatavaransa takavarikoitiin velkojien vaatimuksesta. Linder masentui, sulkeutui hotellihuoneeseensa ja teki itsemurhan viiltämällä ranteensa auki.

Kartanon kiivas herra

Patruunoiden Suomi

HS:n kesäsarja Patruunoiden Suomi kertoo teollisuuspatruunoista, joiden vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan näkyy vielä tänäkin päivänä eri puolilla maata.

OSA 1: Hjalmar Linder, 1862–1921

PUIDEN SILMUT pullistelivat ja linnut sirkuttivat toiveikasta kevätlauluaan Mustion kartanon valtavassa puutarhassa keväällä 1918. Kartanon päärakennuksessa työhuoneessaan uuteen päivään valmistautui Suomen rikkain mies Hjalmar Linder. Hän oli vasta palannut matkaltaan Ruotsista, kun kartanon ovelle ilmestyi hätääntyneitä naisia.
Menneet kuukaudet olivat olleet suomalaisille repiviä ja verisiä. Vasta itsenäistynyt Suomi oli ajautunut sisällissotaan, joka päättynyt valkoisten voittoon ja punaisten häviöön.

Kartanonherra, suurmaanomistaja ja patruuna Hjalmar Linder (1862–1921) oli lähtenyt Ruotsiin jo tammikuussa sotatoimien käynnistyessä. Hän oli paennut maasta ilmeisesti ystävänsä Carl Gustaf Emil Mannerheimin kehotuksesta, eikä ehkä suotta. Sisällissodan kuukausina punaiset olivat ampuneet Linderin kaltaisia suuromistajia.

Linder palasi kotimaahan toukokuussa, jolloin sota oli jo loppunut. Hänen omaisuutensa oli säilynyt vahingoittumattomana. Kaiken piti olla hyvin.
Kartanoon tulleet naiset olivat kuitenkin hädissään. He olivat Linderin työmiesten vaimoja, jotka pyysivät apua vankileireille viedyille miehilleen. Miehiä syytettiin yhteistyöstä punaisten kanssa.
Hjalmar Linder ryhtyi tutkimaan asiaa ja vieraili myös Helsingissä Suomenlinnan vankileirillä.
Hän järkyttyi ja päätti toimia, kiivas mies kun oli.

Yksi tuon ajan mahtimiehistä oli Hjalmar Linder, jonka valtakuntaa Mustion kartano ja sitä ympäröinyt kylä olivat 1800–1900-lukujen vaihteessa.

Hjalmar Linderillä oli aatelinen tausta. Hänen perheellään oli kodit Helsingissä ja Hyvinkäällä Kytäjän kartanossa, joka oli 1800-luvun lopulla Suomen suurin maatila. Linderin isä oli kaartinupseeri Constantin Linder, jonka suku oli lähtöisin Ruotsista ja edusti Suomen ylintä virkamieskuntaa. Äiti, kreivitär Marie Linder (o.s. Musin-Pushkin) tuli Venäjän rikkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista aatelissuvuista.

Hjalmar oli vain kahdeksanvuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Sveitsiläinen kotiopettaja huolehti perheen kolmesta lapsesta, kunnes isä avioitui uudelleen. Hjalmar Linder opiskeli oikeustieteitä yliopistossa, ja vietti siellä aikaa taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien kanssa. Valmistuttuaan Linder työskenteli muutaman vuoden Suomen ministerivaltiosihteerin virastossa Pietarissa, jossa hän juhli seurapiireissä ja velkaantui pahoin uhkapeleissä.

Linderin velkakierteestä pelasti isän serkku, Mustion kartanon omistaja Fridolf Linder. Hjalmar Linder ryhdistäytyi, palasi kotimaahan ja perusti asianajotoimiston Tampereelle vuonna 1893. Hjalmarista tuli Fridolf-sedän suosikkisukulainen. Vähän ennen kuolemaansa Fridolf Linder myi Hjalmarille kaiken omaisuutensa, joka oli mahdollista myydä.

Hjalmar Linder sai omistukseensa valtavat pelto- ja metsäalat, joiden pohjalta hän alkoi kehittää liiketoimintaa. Aatelistaustaisesta Linderistä oli tullut patruuna.

Hjalmar Linder ryhtyi määrätietoisesti kehittämään liiketoimintaansa ja loi uutta teollisuutta Etelä-Suomeen. Hän satsasi etenkin puuhiomoihin, jotka tuottivat raaka-ainetta paperiteollisuuteen. Kielitaitonsa ja verkostojensa ansiosta Linder teki myös ulkomaankauppaa. Hänen kuvaillaan olleen kylmäverinen riskeeraaja, jolle ennustettiin tuhoa, mutta jonka bisnesvainu toimi ilmeisen hyvin: varallisuus kasvoi kasvamistaan.

Vuonna 1896 Linder avioitui vapaaherratar Sophie Mannerheimin kanssa, joka oli marsalkka Gustaf Mannerheimin sisko. Avioliitto oli monille yllätys, ja sen toimivuutta epäiltiin. Linderin huhuttiin olevan biseksuaali. Vuonna 1899 lapseton liitto päättyi eroon. Hjalmar Linderin ja Gustaf Mannerheimin ystävyys jatkui pariskunnan erosta huolimatta.

Linder keskittyi uutterasti liiketoimintaansa. Menestyksensä huipulla hän omisti Mustion ja Kytäjän kartanot, puuhiomoita, Högforsin tehtaat, Rautakosken ruukin, Lohjan selluloosatehtaan, sahoja ja valtavasti maata. Hän rakennutti rautatien Hyvinkäältä Högforsin tehtaalle Karkkilaan. Vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota kasvatti Linderin bisneksiä. Kerrotaan, että Linderin mailla asui ja työskenteli 5 000 ihmistä, jotka kaikki Linder tunsi.

Hänen sanotaan olleen tuon ajan rikkain mies Suomessa, mutta omaisuutta oli vaikea mitata, sillä Linder myi ja osti maata jatkuvasti. Hänellä otti myös paljon velkaa.

Linder eli yltäkylläistä elämää. Hän piti kartanossaan hulppeita juhlia, hankki ulkomailta taidetta ja ylellisyystavaroita, teki ulkomaanmatkoja ja kustansi mukaan myös ystäviään ja oman kokin.

Rikkaalla miehellä oli mahdollisuus erikoisiin harrastuksiin. Mustiolaisten ihmetykseksi Linder hankki itselleen Ranskasta yhden Suomen ensimmäisistä autoista. Auton lisäksi Linder toi Venäjältä metsästysreissulta myös harvinaisen lemmikin, orvoksi jääneen karhunpennun. Mustiossa karhunpentu leikki koirien kanssa, kunnes se kasvoi liian suureksi ja vahvaksi, jolloin se päätettiin lopettaa. Karhu täytettiin ja asetettiin esille kartanoon.

Hjalmar Linderin kuvaillaan olleen yltäkylläisyydessä elävä, tuhlailevainen ja velkaa tekevä peluri – toisaalta kulturelli ja antelias humanisti, joka antoi ylenpalttisia lahjoja ystävilleen ja vierasti luokkavihaa.

Linder käytti kuitenkin osan voitoistaan myös työväestön hyvinvointiin. Tuon ajan patruunoiden tapaan hän järjesti työntekijöilleen lähes kaiken asunnoista harrastetoimintaan. Mustiossa hän nosti työläisten palkkatasoa ja maksoi sairausajalta palkkaa. Hänen työntekijänsä tekivät kahdeksantuntista työpäivää – jo ennen kuin se kirjattiin lakiin.

Patruunat järjestivät työntekijöilleen sosiaalietuuksia ja palveluita, jotka nykyään valtio ja kunnat järjestävät verovaroin. Valtion- ja kunnallishallinnon rooli kasvoi 1900-luvun vuosikymmeninä, mutta tehdaspitäjissä yrityksen rooli pysyi hyvin merkittävänä jopa 1970-luvun kynnykselle saakka. Yhteiskunnan roolin kasvaessa yritykset jatkoivat kustannuksiin osallistumista verotuksen kautta.

Vaikka 1800-luvun ihannejohtaja huolehti työläisistään, tehdasyhteisöt eivät olleet täydellisiä onneloita. Työsuojelu ja -turva olivat hataria. Ihmisiä loukkaantui ja kuoli työtapaturmissa. Potkujen antaminen oli helppoa. Patruunat johtivat imperiumiaan itsevaltaisesti. Heidän tekemänsä ratkaisut saattoivat tuottaa hyvää työläisille, mutta myös liiketoiminnalle.

Mustiokin oli Hjalmar Linderin valtakuntaa, jossa isäntä määräsi pikkutarkasti kaikesta.

Hjalmar Linder oli myös autoharrastaja. Hän toi Suomeen yhden maan ensimmäisistä autoista 1800–1900-lukujen taitteessa. Suomessa kukaan ei osannut ajaa autoa, jonka käyttö oli tuolloin varsin monimutkaista, joten Linderin oli palkattava auton mukana myös ranskalainen autonkuljettaja.

Autoilun ensimmäiset vuosikymmenet ajettiin Suomessa vain kesällä. Teitä ei aurattu talvella, ajelu avomallisella autolla olisi ollut kylmää menoa ja varhaiset autot tuskin olisivat edes käynnistyneet pakkasessa.

Kesäisen Mustion teillä Hjalmar Linder huristeli kuitenkin mielellään. Se herätti suurta ihmetystä hevospeliin tottuneissa mustiolaisissa.

Sitten Mustiossakin tuli kevät 1918, ja hätääntyneet naiset koputtivat kartanon ovelle.

Hjalmar Linder tutki punaisten tilannetta vankileireillä ja oli pöyristynyt heidän kohtelustaan. Nopeiden käänteiden miehenä hän tarttui heti toimeen. Mustion kartanon työhuoneessaan Linder kirjoitti kannanoton, jonka seurauksia hän tuskin osasi ennakoida.

”Nog med blodbad!” (Jo riittää verenvuodatus) julisti otsikko Hufvudstadsbladetissa toukokuun 28. päivänä 1918 julkaistussa kirjoituksessa.

Siinä Linder kuvasi yläluokan tuhlailevan elämän synnyttäneen kateutta, josta oli lyhyt matka vihaan ja julmuuteen. Hän arvosteli punavankien surkeita oloja ja joukkoteloituksia. Ruotsissa vietettyjen kuukausien takia hän katsoi kotimaansa tilaa vähän ulkopuolisin silmin ja koki, että ”punaista hulluutta” oli seurannut ”valkoinen terrori”. Hän vetosi punaisten armahtamisen puolesta.

Linder sai useita kiitoskirjeitä – ja vihakirjeitä– Hufvudstadsbladetiin kirjoittamastaan artikkelista, jossa hän puolusti punavankeja. Kirjoitus raivostutti valkoisen Suomen edustajat. Linder leimattiin petturiksi ja punaisten myötäilijäksi. Ystävät ja sukulaisetkaan eivät hyväksyneet radikaalia kirjoitusta. Omat käänsivät Linderille selkänsä, ja hänen tilanteensa kävi vaikeaksi. Linder koki olevansa kaltoin kohdeltu ja väärin ymmärretty, mutta päätti lopulta luovuttaa. 1918–1919 hän myi lähes koko omaisuutensa ja muutti Ruotsiin tienaamiensa 32 miljoonan markan turvin.

Ruotsissa Linderin yritystoimet eivät menestyneet. Rahaa paloi, ja verovelkoja kertyi. Ruotsista miehen matka jatkui Ranskaan ja Algeriaan, mutta tilanne ei muuttunut sen valoisammaksi.

Keväällä 1921 Linderin jäljellä oleva omaisuus asetettiin takavarikkoon, ja miehen mitta täyttyi. Kesäkuun 4. päivänä Linder viilsi ranteensa auki marseilleslaisessa hotellihuoneessa.

Tiettävästi lapsettomana kuollut Hjalmar Linder teki elämänsä aikana useita testamentteja, mutta niitä ei lopulta tarvittu. Jos olisi ollut jotain, mitä antaa, sen olisivat saaneet taiteilijat, entiset työntekijät ja orvot. Mutta perintöä ei jäänyt.

Hjalmar Linder oli kerran ollut Suomen rikkain mies. Mutta entisen kartanonherran, suurmaanomistajan ja patruunan jättiomaisuus oli maanpaon aikana haihtunut taivaan tuuliin.

Lähteet: Mustion Linnan opas Kerstin Ilander, haastattelu; yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen Helsingin yliopisto, haastattelu; Esa Koskinen: Kullalla kirjailtu eläämä, Kamariherra Hjalmar Linder 1862–1921; Osmo Pekonen: Hjalmar Linder – ihmisyyden ääni keväällä 1918, Suomen Kuvalehti; Venla Sainio: Linder Hjalmar, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu.

Minna Pölkki HS, teksti

Sami Kilpiö, kuvat ja videot

Janne Elkki HS, videoeditointi

Päivi Paulavaara HS ja Joonas Laitinen HS, tuottaminen

Emma-Leena Ovaskainen HS, ulkoasu

JULKAISTU 27.6.2020 © HELSINGIN SANOMAT

https://dynamic.hs.fi/a/2020/linder/?

• http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hjalmar-linder-ihmisyyden-a...
• http://www.blf.fi/artikel.php?id=4320
• http://www.mustionlinna.fi/fi/museo-a-puisto/museo-a-puisto/mustion...
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Linder
• https://www.1918.finlit.fi/hjalmar-linder

utm_campaign=hs_vk_muuritimantit&utm_source=facebook&utm_medium=social&fbclid=IwAR07IaHrnCyF0tA0TPjEdO3luJT70hFQgLVFgYY4w0rmjqexOO8eFi7UF9g

• http://antiikkidesign.fi/blogit/mustion-linnanherran-tarua-ihmeelli...
• https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/mustion-linnan-traagi...

Mikä mies! Mikä elämä! Mikä kohtalo! Linderin elämään voi tutustua tarkemmin Esa Koskisen kirjassa "Kullalla kirjailtu elämä" sekä fiktiivisesti Raija Orasen romaanissa "Metsästäjän sydän".

• https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1051126